V-S Sairaanhoitajaliiton pj Riitta Karjalainen toteaa jäsenkirjeen Puheenjohtajan palstalla (Jäsenkirje 2/20, 6.4.2020) näin:
”Hoitoalan henkilöstö (hoitajat, lääkärit) sairaaloissa, päivystyksessä, näytteenottajina ja ikääntyneiden hoitajina ovat nyt koronataistelun eturintamassa. He hoitavat lapsia, vanhuksia ja sairaita ja altistavat itsensä tartunnoille sillä aikaa, kun muu Suomi ”etäilee” kodeissaan.
Nyt etulinjassa ovat naiset, koska sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöistä naisia on 86 %. Sairaanhoitajista naisia on 93%. Nämä naiset pitävät huolen siitä, että päiväkodissa olevien pikkulasten nenät niistetään, hoito- ja hoivakodeissa ja kotihoidossa olevat vanhukset saavat hoitoa, hoivaa ja ruokaa ja sairaaloiden potilaat hoitonsa ja lääkkeensä. He eivät voi pitää metrin turvaväliä.
Naisvaltaiset alat kannattelevat yhteiskuntaamme näissä poikkeuksellisissa oloissa. Sairaanhoitajilla, varhaiskasvattajilla, kätilöillä ja monilla muilla naisvaltaisilla aloilla, kuten opettajilla ja palvelualan ammattilaisilla on suuri vastuu. Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa koko Suomi tukeutuu heihin. Sairaanhoitajat ovat etulinjassa koronaviruksen vastaisessa taistelussa.”
Tarkistamatta numeroita ja tietoja voin vain todeta, että Karjalainen osuu tässä naulan kantaan. Hoiva-ala on tunnetusti naisvaltainen ala, mikä tekee sen, että työvoimapoliittisesti korona on mitä feministisin kysymys. Muutenkin voisimme keskustella tunnetyöstä, vaarallisen työn lisästä ja vaikka mistä suhteessa hoitotyöhön, mutta nyt haluaisin sanoa pari sanaa aiheesta hoitajien palkka.
Koronan myötä aihe on taas noussut julkisessa keskustelussa keskiöön ja hyvä näin. Sen myötä kuitenkin kuulee ja näkee myös mitä kummallisimpia ajatuksia. Uusimmat tempaukset ovat viime viikolla nähdyt aplodit hoitohenkilökunnalle ja erilaisten asioiden valaiseminen sinisellä valolla (mm. Finlandia-talo Helsingissä ja kirjastosilta Turussa). Kauniit, teatraaliset tempaukset, ei siinä mitään. Pidän valotaiteesta kovasti. Sen sijaan pitäisin vielä enemmän siitä, jos arvostus näkyisi palkkapussissa. Minä, kollegani ja perheemme emme nimittäin syö valoa, emmekä maksa asuntolainaa tai vuokraa aplodeilla.
Samaan aikaan nimittäin Tehyn työehtosopimukset päättyivät 31.3.2020 ja neuvottelut lähtivät jo tammikuussa vauhtiin. Korona saapui ja pisti kaiken sekaisin, mutta aihe on jopa ajankohtaisempi nyt kuin aiemmin. Tehy vaatii kaikissa neuvotteluissa palkankorotusta (vähintään yhtä suuret tai suuremmat kuin ns. vientialoilla), palkkatasa-arvoa edistävän palkkaohjelman (esim. Tehyn ja Superin esittämä tasa-arvo-ohjelma), Kiky-perseilyn poistamista työehtosopimuksesta sekä sote-sopimuksen tekemistä (KVTES:n sijaan). Lisäksi halutaan työhyvinvointia edistävä määräys tai työryhmä edistämään tavoitetta sopimuskauden aikana. Valtakunnansovittelija kutsuttiin apuun neuvottelujen edistämiseksi, sillä etenemistä ei vaikuttanut olevan. Koen itse haasteellisena sen, että sote-alan työntekijät joutuvat tämän rumban keskelle samalla, kun kamppailemme koko valtakunnan terveyden puolesta. Samaten jaan Tehyn pj:n ja SuPerin pj:n kommenttia siitä, että olisi äärimmäisen kurjaa jos kuntatyönantaja kriisin varjolla painostaisi yhteiskunnan kannalta keskeistä henkilöstöä huonoon sopimukseen. Tehy kuvaileekin tiedotteessaan 31.3.20, että ”[p]oikkeusoloissa ei toteuteta työtaistelutoimia, koska koronaepidemian vuoksi on välttämätöntä, että kaikkien terveyden – ja sosiaalihuollon ammattilaisten osaaminen on nyt käytössä”.
Moni sh on lähtenyt alalta ja minulta kysytään jatkuvasti miksi ihmeessä olen lähtenyt kouluttautumaan tällaiselle alalle. Kutsumus on iso osa sitä miksi teemme tätä. Ihmisrakkaus on toinen. Se on selkeä homma, että rahan takia tähän ei lähdetä, sillä keskipalkka on naurettavan pieni verrattuna työtehtävän vaativuuteen. Kun koodaaja mokaa, hän korjaa koodin. Kun putkimies mokaa, hän joutuu vaihtamaan osan. Kun insinööri mokaa, hän palaa suunnittelutasolle. Kun sairaanhoitaja mokaa, jonkun henki on pahimmassa tapauksessa vaarassa. Tilastokeskuksen mukaan (2020) sairaanhoitajan peruspalkan keskiarvo on 2 483 €/kk, säännöllisten lisien (henkilökohtaiset lisät, työaikalisät, luontoisedut ja euromääräiset vuosisidonnaiset lisät) kanssa keskiansiot ovat 3 047 €/kk. Kokonaisansioihin (3 118 €/kk) lasketaan mukaan yli- ja lisätyöaikapalkka sekä varallaolo-, hälytys- ja päivystyskorvaukset. Lisät ovat kuitenkin lisiä, eivät peruspalkkaa. Ne tulevat siitä, että tehdään jotain sen perustyötehtävän päälle – ylityölisiä ei voida pitää lähtökohtaisena tulonlähteenä, jos haluamme, että hoitajamme pysyvät työkykyisinä.
Kantaisitko sinä vastuuta jonkun hengestä 2 500 euron kk-palkalla? Kohtaisitko päivä toisensa jälkeen suurimman mahdollisen riskin kohdata korona (samalla, kun uutisoidaan siitä, miten suojavälineet uhkaavat loppua) 2 500 euron kk-palkalla? Olisitko vastuussa siitä, että ihmiset saavat lääkkeensä, vaippansa, pääsevät ylös sängystä ja takaisin sänkyyn, syövät, saavat neuvoa ja tukea ja hoitoa 2 500 euron kk-palkalla? Moni meistä vastaa ihmisrakkaudesta kyllä. Se ei tarkoita sitä, että jaksaisimme ikuisesti tai että se olisi oikein. Twitterissä nokkelat pukumiehet nostavat uudestaan ja uudestaan esille, että tämä ei ole se kohta, kun puhumme hoitajien palkankorotuksesta. Siitä on kuitenkin puhuttu jo todella kauan ja on todettu, että ei se poikkeustilan puute vaikuttanut mitenkään, ei silloinkaan mitään tapahtunut. Nyt, Sairaanhoitajan vuonna, näemme käytännön tasolla mitä hoitajat tekevät yhteiskunnan eteen. Ottaen huomioon, että olemme ammattiryhmä, joka (toki muiden kanssa) kantaa yhteiskuntaa harteillamme tällä hetkellä pitäisin vähintään kohtuullisena sen, että asiaan tulisi muutosta ja pian. Sen varjossa sinivaloiset monumentit tuntuvat lähinnä vittuilulta.
–
PS: Sairaanhoitajien lisäksi on runsaasti muita ammattiryhmiä, jotka ansaitsisivat yhtä lailla palopuheen. (Varhais-)kasvatuksen ammattilaiset, infra-työntekijät ja logistiikkatyöntekijät, koko sote-ala, lista jatkuu…
Panda Eriksson 