“Loma on työstä, opiskelusta tai vastaavasta pidettävä arkivapaa”

Pidemmittä puheitta TL;DR -versio heti tähän alkuun:

Lähden toistaiseksi järjestäytyneestä transaktivismista ja pyrin muutoinkin vähentämään tarpeellisissa määrin ainakin tiettyjen aktivismin muotojen toteuttamista. Teen edelleen mielelläni yhteistyötä, konsultointia ym erikseen näin sovittaessa, tai sitten ohjaan kysyjän parhaani mukaan eteenpäin. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä, vaikka en enää esimerkiksi johda yhtään järjestöä. Trans ry:n asioissa pyydän kohteliaimmin suuntaamaan suoraan järjestön viralliseen viestintäkanavaan, eli support.transry.fi . 

Kuva: Timothy Meinberg

Syyskuun 2.pvä Trans ry pitää syyskokouksensa, enkä ole asettumassa ehdolle vuoden 2022 hallintoon. Lähden siis “lomalle” järjestäytyneestä transaktivismista. Aktivismi ei minusta lähde kulumallakaan ja jatkan muissa vastuutehtävissäni. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että koen tarpeelliseksi ainakin hetkeksi ottaa etäisyyttä tästä minulle rakkaasta aktivismin muodosta. 

Matkani transaktivistina alkoi 2010-luvun alussa – hakeuduin v. 2012 itse transpolille ja v. 2014 tulin virallisesti ja julkisesti kaapista muunsukupuolisena, jonka jälkeen hakeuduin hyvin pian potilasjärjestö Trasekin toimintaan mukaan. Siitä asti, että havahduin siihen, että voin tämänkaltaisen työn kautta antaa takaisin yhteisölle olen palavasti halunnut mukaan päätöksentekoon, naiivina unelmana olla mukana työryhmässä, joka vihdoin saa translain muutettua. Oli valtava kunnia, kun minut valittiin puheenjohtamaan Trasekia pari vuotta myöhemmin, kaikista järjestön puutteista huolimatta. Lähtöni järjestöstä oli ruma ja sitä edeltävät asia myöskin. En ole uskaltanut puhua suoraan niistä asioista missään vaiheessa, enkä vieläkään aio tai uskalla, sillä pelottaa edelleen henkilökohtaiset seuraukset. Olen kuitenkin tänä keväänä vihdoin päässyt traumaterapeutille ja odotan tapaamisten alkamista. Lähetteessä lukee työpaikkakiusaaminen, mikä on sinänsä jännä asia, sillä transaktivismi ei ole koskaan ollut työtä eikä siltä ole tuntunutkaan varsinaisesti. Työstä voi ottaa lomaa. Ihmisoikeusaktivismi on se, mikä ja kuka olen. 

Trans ry:n perustaminen ja ensimmäiset askeleet olivat elämäni huippuhetkiin kuuluva asia. Haluan heti tehdä selväksi, että lähtöni ei liity Trans ry:n toimintaan, eikä minulla ole järjestöstä pahaa sanottavaa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestö on saanut satoja ja satoja jäseniä. Kasvoimme rytinällä Suomen suurimmaksi transjärjestöksi. Keräsimme myös kymmeniä tuhansia allekirjoituksia Oikeus olla -aloitteelle, jaoimme dysforiaan apuvälineitä ilmaiseksi vähävaraisille, koulutimme, luennoimme, järjestimme tapahtumia ja mielenosoituksia, toteutimme vertaistukea, peli-iltoja, taidenäyttelyn, mesenaattikampanjan, kirjoitimme mielipidekirjoituksia ja vastineita, osallistuimme yhteistyöpalavereihin. Trans ry on minulle – ja uskallan väittää, että myös yhteisölle – äärimmäisen tärkeä ja rakas.

Kuva: Vicko Mozara

Olen kuitenkin päättänyt nyt lähteä tauolle siitä syystä, että olen järjestäytyneen transaktivismini harjoittamisessa päätynyt ristiriitatilanteeseen. Tässä minulle on esitetty palautetta siitä, että olen toiminut puheenjohtajana ja kanssa-aktivistina itsekkäästi, muita heikommassa asemassa olevia yhteisön jäseniä bussittavana (eli bussin alle heittävänä), näkyvyyden ja oman osallistumisenhalun nimissä; että oma näkyvyyteni ja oma, henkilökohtainen aktivismini vie muilta tilaa. 

Vaikka tiedän itse kirkkaasti mitkä ovat tavoitteeni, motivaationi ja syyni tehdä transaktivismia, koen kuitenkin olevani aivan kaiken velkaa yhteisölleni, joka kannatteli minut oman prosessini läpi, antoi minulle voimaa ja työkaluja taistella cisteemiä vastaan, auttoi Kelan haastamisessa oikeuteen hormonikorvauksista, jne ad infinitum. Oma kokemus siitä, minkä verran tilaa vien tai minkälaiseen tilaan koen itse olevani oikeutettu ei ole kuitenkaan tässä välttämättä relevantti. Otan syytöksen tosissaan. Olen tietoinen siitä, että näkyvyyteni ja asemani on tuonut minulle valtavasti etuoikeuksia. Minua kuunnellaan, haastatellaan, pyydetään paneeleihin ja kouluttamaan. Olen yrittänyt näitä jakaa eteenpäin, etenkin jos kyseessä on ollut palkkioista tai ns. “hyvästä” näkyvyydestä. Se, että en rankankaan introspektion jälkeen tiedä, mitä olisin voinut tehdä paremmin tai edes toisin tämän osalta ei tarkoita, etteikö ole asioita, mitä olisin tehnyt väärin. Palaute on mielestäni ehdottoman väärässä siinä, että bussittaisin muita yhteisöstä, mutta toisaalta on myös varmasti totta, että minun näkyvyyteni on vienyt muilta mahdollisuuksia tulla kuulluksi – silloinkin, kun olen yrittänyt nimenomaan nostaa yhteisöä ja etenkin muunsukupuolisia, femmejä ja naisia.

Olen pahoillani, että minusta on ollut harmia yhteisölleni. Olen halunnut auttaa ja kantaa osani ja sikäli, kun jaksamista ja energiaa on minulla ollut keskimäärin melko hyvin, olen yrittänyt kantaa aika paljon. Ymmärrän, että tämä on voinut näyttäytyä itsekkäänä. Ajattelen, että oikein yhteisöä kohtaan on nyt se, että otan kokonaan transaktivistina mietintätaukoa. Tiedän toisaalta myös, että en halua omissa henkilökohtaisissa someissani pidättäytyä kommentoimasta ja nostamasta transteemaisia uutisia. Tämän takia puhun järjestäytyneen transaktivismin tauosta – omat asiani jäävät edelleen omaksi asiakseni. Oma sosiaalisen median seinäni on edelleen täysin minun omani ja siinä aion käyttää aivan kaiken tilan näin halutessani. 

Hoidan luonnollisesti Trans ry:ssä kauden tehtäväni kunnialla loppuun. Siihen kuuluu mm. STM:n asettaman translakityöryhmän jäsenyys. Järjestön asioista toivon kohteliaimmin tosin jo nyt, että viestitte virallista kautta esim. tikettijärjestelmämme kautta (support.transry.fi). 

Toivottavasti kohtaamme näissä merkeissä pian taas! 

Panda

Pieni tervehdys puheenjohtajalta

Oikeus olla -aloite laittaa pitkässä translakiaktivismissa jälleen uuden vaihteen silmään – joko oltaisiin pian perillä? 

Aloitin translakiaktivismin potilasjärjestö Trasek ry:ssä hyvin paljon nuorempana ja kokemattomana vuosia sitten. Transihmiset tiesivät jo translain tullessa kuvioihin v. 2002, että voimaan tullut laki ei yksinkertaisesti riitä täyttämään transihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Translakiin vaikuttamistyön on ollut monivaiheinen, ja ensimmäinen osa 2010 lukua vietettiinkin pitkälti kansansivistyksen merkeissä. Olen erityisen kiitollinen Setan Eliisa Alatalolle, joka kutsui meidät Trasekissa mukaan tekemään Kuuluu kaikille -kampanjaan, kun itse vuoden 2016 lopussa puheenjohdin järjestöä. Tuolloin oli järjestöissä pitkälti konsensus siitä, että translakiuudistusta ei tultaisi näkemään, ellei nosteta translain epäkohtia julkisuuteen näkyväksi. Siksi Kuuluu kaikille -kampanjan tavoite oli osallistua julkiseen keskusteluun ja tuoda ihmisoikeusrikkomuksia ilmi, vaikka se ei niinkään kohdistunut suoraan lainsäätäjiin.

Myös Suomen Amnesty on kiitettävästi kampanjoinut translain kokonaisuudistuksen puolesta, mikä on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että Suomen translain ihmisoikeusrikkomukset ovat saaneet niin paljon kansainvälistä huomiota. Kiitän myös Trasekin hallituksessa vuonna 2019 olleita aktivisteja, jotka toteuttivat yhdessä Miltonin kanssa Translaki 2019 -kampanjaa. Tämän kampanjan tarkoitus oli julkinen näkyvyys ja haluan uskoa, että sen tuoma kansalaissivistys on ollut mukana mahdollistamassa sen, että Oikeus olla -kampanja on osaltaan ollut niin vauhdikas. Kiitos erityisesti Mikaelille, jonka graafista neroutta on hyödynnetty useammassa kampanjassa, sekä Tinksulle, joka oli yksi Translaki2019 -kampanjan kontaktihenkilöistä ja jonka hallinnollista osaamista sain seurata läheltä kampanjoinnin yhteydessä. Olen oppinut kaikilta teiltä paljon. Kiitos myös kaikille muille, jotka olette kampanjoineet pitkään translakiuudistuksen eteen – aktivistit, yhteisö, muut. Kiitos Translasten ja -nuorten perheet, jotka olette pitäneet ääntä nimenomaan alaikäisten oikeuksien puolesta.

Kuva: Tim Mossholder.

Lopuksi haluaisin kuitenkin nostaa esille meidän Oikeus olla – työtiimin, joka on tehnyt yötä päivää töitä kampanjan eteen. Suurkiitos etenkin Julialle, joka oli tämän multihuipentuman primus motor – se, joka totesi, että nyt riittää, nyt tehdään tämä. Sinä teet minusta joka päivä rohkeamman ja paremman aktivistin ja kannoit runollisesti Trans ry:n kynnyksen yli, kun tuli palautetta, että ei tämä onnistu, ei aikaisemminkaan kampanja ole johtanut mihinkään. Luonnollisesti tätä kampanjaa edeltänyt tiedottaminen ja julkiseen keskusteluun asioiden nostaminen on ollut hyvin suuressa merkityksessä. Oikeus olla syntyi kuitenkin nyt nimenomaan yhteisön tarpeesta ja yli-inhimillisestä työpanoksesta. Siitä, kun yhteisö sanoo, että nyt riitti. Olen seurannut läheltä sitä, miten kymmenet ihmiset vuorokauden jokaisena päivänä vääntävät graffaa, tekstiä, valmista lakitekstiä, miten järjestellään konsultaatioita ja kuulemisia ja yhteistyöpalavereita. 

Tämä on suoraan meiltä meille, meiltä teille ja meiltä jokaikisen transihmisen perus- ja ihmisoikeuksien puolesta. Toivon hartaasti, että jokainen yhdistys ja taho, joka on aiemmin nostanut transaiheisia kysymyksiä toiminnassaan esiin auttaa yhteisöä kantamaan tämä loppuun asti.