Ilman tulkkia olen kieletön – #stopKela

Kela – tuo lafka, jonka kanssa minäkin olen kertaalleen käynyt Vakuutusoikeudessa (ja voittanut), lafka joka on melkein kaikille suomalaisille tuttu, lafka joka aiheuttaa päivittäin suomalaisille stressiä ja ahdistusta. Toisaalta Kela, jonka pitäisi olla eräs hyvinvointivaltiomme kulmakivistä, järjestelmä, jonka pitäisi pitää huolta meistä myös silloin, kun me emme itse siihen kykene. Pyh. Kaunis ajatus, mutta tässä Byroslovakiassa tuntuu, että apua saavat vain ne, jotka jaksavat tapella ja vääntää ja täytellä lappua lapun perään. Ja nyt Kela on taas uutisissa käsittämättömästä, jo epäoikeutetussa asemassa olevien ihmisten kiusaamisesta.

Kela kilpailuttaa siis jälleen tulkkauspalvelut ja uhkaa näin ollen sekä perustuslain että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien koskevan sopimuksen toteutumista:

Toteutuessaan uudet sopimusehdot mm. käytännössä pakottavat tulkin päivystämään palkatta, pakottavat tilaajan (eli tulkkia tarvitsevan) arvioimaan minuutilleen tarvitsemansa tulkkauksen kesto (venynyt tarve tarkoittaa, että tulkki joko tekee ilmaiseksi töitä tai jättää asiakkaan kesken), kaventavat tulkin tarjoamien kommunikaatiopalveluiden määrää, rajaavat radikaalisti tulkkien työskentelyalueita, poistavat matka- ja peruutuskorvaukset sekä heikentävät tulkin mahdollsuutta työaikasuunnitteluun, mikä saattaa vähentää tulkkien saatavuutta ja kostautua tilaajille ”ei oon” muodossa.

Tämä toisi mahdollisesti katastrofalisiakin vaikutuksia n. 5000 tulkkipäätöksen saaneen asiakkaan elämään. Lisäksi Kela välittää n. 90 % kaikista Suomen tulkeista ja on näin ollen todella, todella tärkeä ”työnantaja” myös tulkkauksen ammattilaisille.

18767654_1331295323644348_7668471555124202164_n

Suomen viittomakielen tulkit ry:n puheenjohtaja Emilia Norppa lainasi puheenvuorossaan yhdistyksen some-postauksessa erään tulkin yhteenvetoa tilanteesta:

Sovitaanko niin, että tilaan sinulta 8 tuntia työtä. Sinä valmistaudut työhön huolellisesti, vaikkapa parina päivänä useamman tunnin. Matkustat luokseni tunnin. Odotat minua perillä jonkin aikaa ja minä ilmoitan sitten sinulle, että en tarvitsekaan palveluasi. Koska työsi peruuntui, en maksa sinulle mitään, siis E-N mitään.

Lisäksi voisimme sopia, että voisin ehkä tilata sinulta huomenna jotakin. Sinä lupaat pitää kalenteriasi auki. Jos kalenterisi on yhä tyhjänä, mutta kello lyö 16.00, kiellän sinua sulkemasta enää kalenteriasi. Varaan sinut EHKÄ itselleni! Saatan huomenna lennosta tarvita palvelujasi. Haluaisit ehkä rahaa siitä, että joudut päivystämään, mutta äläpä luule turhia, tyhjästä minä en sinulle maksa!

Muistathan myös, että vaikka yrityksesi olisi menestyvä ja töitä riittäisi, olen minä sitä mieltä, ettet saa rekrytoida kilpailutuskauden aikana lisää työvoimaa tilaamieni töiden suorittamiseen. Et myöskään saa pyytää mukaan yrityksestäsi työntekijää, joka kokemuksesi mukaan osaisi hoitaa työn parhaiten, vaan sinun pitää hoitaa homma itse, koska minä annoin työn henkilökohtaisesti juuri sinulle.

Sovitaanko? Ai ei? No, kyllä näin nyt silti sovitaan.

”– Jos tulkki lähtee kesken kaiken, olen kieletön.”

Näin sanoo Turun Sanomien 1.6.17 haastattelema, tulkkipalveluja käyttävä Aino Laiho.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla ei olisi enää kieltä?

 

Ryhmä 40k:n kunnallispoliittinen ohjelma / Grupp 40k:s kommunalpolitiska program

Siivoilen pois paperikasoja, jotka ovat jääneet vaaliajan jäljiltä lojumaan pitkin työpöytää. Käteeni sattui Ryhmä 40 000:n kunnallispoliittinen ohjelma. Halusin tehdä lyhyen postauksen nostaakseni tämän tapetille, sillä haluan varmistaa, että siinä vaiheessa, kun uusi valtuusto aloittaa työnsä niin he ovat myös tietoisia (korkeakoulu-)opiskelijoiden tarpeista. Sinäkin voit tehdä jotain: tsekkaa oma valtuutettusi ja lähetä hänelle esimerkiksi tämä blogipostaus linkkinä.

Nostan ohjelmasta esille etenkin nämä kohdat:

  • Kaupungin tulee tarjota ja markkinoida palkallisia harjoittelu- ja muita työjaksoja korkeakouluopiskelijoille
  • Opiskelijoiden ääni kuuluviin – osallistuminen tehtävä helpommaksi (esim. ehdotettu digitaalipalvelupilotin muodossa)
  • Julkisen liikenteen tulee olla halpaa (opiskelijakortti bussikortiksi, isommat opiskelija-alennukset, opiskelija-alennukset kaikille opiskelijakortin haltijoille (ei ikärajaa)) ja linjoja tarpeeksi (yölinjoja, paremmat linjat kampusalueille ja -alueiden välillä)
  • Pyöräteitä lisää ja liikennettävä mietittävä niin, että kaavoitusratkaisut ja liikennejärjestelyt eivät suosi pelkästään autoilijoita
  • Opiskelijaterveyden varmistaminen (iso pelottava sote-uudistus, yh!), myös AMK-opiskelijoille
  • Mielenterveyspalveluiden parantaminen, en näe muita vaihtoehtoja, kuin resurssien lisääminen

Voit lukea koko ohjelman täältä: Ryhmä 40 000: Kuntapoliittinen ohjelma

IMG_2488Kuva : Vuoden 2015 koulutusleikkausmielenosoituksesta. Ei kuseteta opiskelijoita enää! Bilden: Från år 2015 protester mot nedskärningar i utbildningen. Vi slänger inte studerande under bussen längre! 

Jag städar som bäst bort pappershögar som ligger omkring arbetsbordet efter den långa valkampanjstiden och jag råkade på Grupp 40 000:s kommunalpolitiska program. Jag ville göra en kort post för att boosta frågan, eftersom jag vill försäkra mig om att då den nya fullmäktige kör igång med sitt arbete så är de också medvetna om (högskole-)studerandenas behov. Du kan också göra något: kolla in någon av de invalda och skicka henom t.ex. den här bloggtexten som en länk.

Jag vill lyfta fram speciellt dessa punkter:

  • Staden bör erbjuda avlönade praktikplatser och andra arbetsperioder åt studerande
  • Det bör bli lättare för studerande att få sin röst hörd – t.ex. genom en digital service som kunde piloteras hos studerande i Åbo
  • Offentlig trafik bör vara billigt (studerandekortet som busskort, större studeranderabatter, som alla med kortet kan få ta del av utan åldersgräns) och bättre rutter (mer nattbussar, bättre rutter till och emellan kampusområdena)
  • Mer cykelvägar – trafiken bör planeras så att den inte bara gynnar bilister
  • Studenthälsan bör försäkras när stora skrämmande sote-förnyandet kommer, även för YH-studerande
  • Mer mentalvårdstjänster – jag ser inga andra val än att helt enkelt höja resurserna

Du kan läsa hela programmet här: Grupp 40 000:s kommunalpolitiska program

Ensimmäiset kuntavaalini – pieni analyysi

Pöly on laskeutunut maahan ja Panda sen mukana. Tässä pienehkö analyysi siitä, miten kuntavaalit 2017 – minun ensimmäiset kuntavaalini – menivät!

Ensinnäkin: 475 x KIITOS! Aivan uskomaton tulos a) yksilönä b) uutena tulijana c) uuden puolueen edustajana! Olen edelleen järkyttynyt ja niin käsittämättömän kiitollinen luottamuksesta. Äänimäärä ei suhteutetun vaalitavan vuoksi riittänyt Turussa valtuustopaikkaan, vaikka se itsessään olikin isompi saalis kuin kellään varavaltuutetulla ja monella valtuutetulla. Turun Sanomissa tuotiin tänään 10.4.2017 esiin, että äänimääräni oli Olavi Mäenpään jälkeen toiseksi isoin, millä ei päässyt läpi. Pienin läpipääsevä äänimäärä oli Merja Lundénin (vas.) 133. Äänivaltiatar oli taas iki-ihana Li Andersson (reilut 6 000 ääntä!), joka oli esikuvani silloinkin, kun vielä olin sitä mieltä, että puoluepolitiikka on nössöintä ikinä. Isoin vaalivoitto Feministisen puolueen Helsingin valtuustopaikan lisäksi meni mielestäni ehdottomasti Vihreille, jotka onnistuivat rikkomaan demareiden ja kokkareiden yli 40 vuotta kestäneen valtakauden Turussa.

17861533_1643971652294843_3767969039221829002_n
Vaalivalvojaisista ❤

Turussa Kokoomus menetti kaksi paikkaa (-2.4 %) viime vaaleista, mutta heillä säilyy enemmistö. Vasemmisto sai ilahduttavat kolme lisäpaikkaa ja Vihreät neljä. Jos SDP haluaa lähteä ajamaan arvoliberaalimpaa politiikkaa, niin Vihreiden kasvun myötä on nyt mahdollisuus punavihreään blokkiin, joka voi murtaa Kokoomusblokin halutessaan. Näen, että tämä on valtavan positiivinen ja upean kehityksen merkki: Suomi on valmis lopettamaan jytkyn valtakauden, avartamaan jälleen maailmankuvaansa ja muistamaan, mitä inhimillisyys tarkoittaa. Toinen merkki tästä on myös se, että julkirasistina tunnettu Olavi Mäenpää putosi valtuustosta. Meillä Turussa on siis ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992 valtuusto ilman Mäenpäätä. Miettikää mistä tämä kielii! Turku voitti sillä hetkellä, kun tämä varmistui. Poliittisessa nelikentässä Turun uusi valtuusto on kokonaisuudessaan lupaavasti arvomaailmaltaan vasemmistoliberaaliuteen kallellaan. Lämpimät onnittelut kaikille valituille ”suvakeille”, ”punavihermädättäjille” ja feministeille! Nostaisin esiin erityisesti Elina Sandelinin, äärimmäisen skarpin vasemmistofeministin ja kokeneen kuntapoliitikon, jolta olen oppinut paljon, sekä Riina Lumpeen, kuorokaverini ja Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtajan ❤

Screen Shot 2017-04-10 at 11.16.46 pm
Turun tilanne kuntavaleissa 2017

Valtakunnallisella tasolla, no, katsokaa nyt itse näitä lukuja. Iloitsen suuresti Vasemmistoliiton ja Vihreiden menestyksestä. Selkeästikin hallituspuolueet  joutuvat nyt maksamaan ämpärimäisestä leikkauspolitiikastaan ja todella hyvä niin. Perussuomalaiset menettivät maanlaajuisesti 426 paikkaa ja haluaisin uskoa, että maahanmuuttopolitiikallakin on osuutensa asiassa, vaikka kyseessä taitaa olla laajasti myös PS-äänestäjien tyytymättömyys puolueen talouspoliittisiin ratkaisuihin Kokoomuksen ja Keskustan vanavedessä.

Screen Shot 2017-04-10 at 11.09.57 pm
Koko maan tilanne kuntavaaleissa 2017

Itse olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen – sekä omaani, että Turussa ja koko maassa. Tämä on minulle aivan uskomaton äänimäärä ja osoittaa sen, että Feministiselle puolueelle on tilausta ja että meitä uskaltaa äänestää! Olen kuullut todella monelta, että he olisivat halunneet äänestää pinkkiä, mutta pelkäsivät, että tämä olisi hukkaan mennyt ääni. Puheenjohtajamme Katju Aron valtuustopaikka on kuitenkin historiallinen ja tämä on vasta alkua! Esimerkiksi nykyinen vaalivoittaja Vihreät eivät saaneet ensimmäisissä kuntavaaleissaan yhtään ehdokasta läpi ja vasta seuraavat kuntavaalit olivat menestys. Mm. tähän peilaten Feministisellä puolueella on loistavat lähtökohdat. Puolue rekisteröitiin tammikuussa ja tällä raha- ja aikamäärällä tulos on ilmiömäinen. Nämä vaalit olivat vasta alkusoitto feministiselle vallankumoukselle ja ”pinkille sensaatiolle”, ensimmäinen työnäyte.

Feministinen puolue on tullut jäädäkseen. Nyt ruvetaan kunnolla töihin puolueen kasvattamiseksi. Isommat listat, isommat kampanjat ja kampanjatiimit ja isot tavoitteet seuraaviin vaaleihin. Viimeistään eduskuntavaaleissa feministinen vaihtoehto tulee jyräämään aivan toisella tasolla (johan twitterissä pyöri hashtag #pandaeduskuntaan, hehe).

17757116_1643211472370861_7722614469359626305_n
Vaaliaamun kukkakimppu

Haluan kiittää ystävääni Fannya, joka sai minut lähtemään ehdokkaaksi senkin jälkeen, että olin kuudesti kieltäytynyt. Ehdokkuuteni varmistui helmikuun lopussa. Yhtäkkiä oli kuukausi aikaa ja nolla euroa rahaa tehdä hyvä kampanja. Ihanan yksityislahjoittajan panoksen myötä havahduin siihen, että hei, lähdetään sitten tekemään kunnolla, jos  kerran lähdetään! KIITOS! En tykkää jättää asioita puolitiehen ja sinä näytit, että minuun uskotaan. Kiitos myös muille lahjoittajille ja tukijoille, teidän avullanne olen jakanut vajaat 5 000 flyeriä (tilattuja hienoja, graafikon tekemiä itse tulostettuja, itse taitettuja ja ei-niin-hienoja, puolueen yleisflyereitä…), kiloittain karkkia, kondomeja, multivitamiiniporetabletteja (älyvälähdys tämäkin, Feminist survival kit -krapulanparannuspakkaus oli mieletön menestystuote!) ja pinssejä. Kiitos myös Nuppu Ervastille, parhaimmalle kampanjapäällikölle, joka minulla on koskaan ollut (olen varma, että tämä kunnianimike säilyisi, vaikka heitä olisi ollut menneisyydessä enemmän!).

Nyt levätään hetki ja esim. palautetaan yksi gradu, kirjoitetaan kolme tilausartikkelia ja silitetään kissoja. Paljon.

17800151_1640958135929528_1431268073276167374_n

Turku on pyöräkaupunki – ja muuta joukkoliikenneasiaa

Eilen lähetin Turun Polkupyöräilijät ry:lle meidän turkulaisten F! -ehdokkaiden lausunnon ja lupauksen pyöräilijöille! Haluamme kaupunkipyörät (500 kpl hyvä pilotti! Kirjastopyörät ovat käsittääkseni olleet hyvin menestyksekäs konsepti), turvalliset pyörätiet ja 30 km/h rajoituksen ruutukaava-alueelle. Juuri koin itse tilanteen, missä nuori lapsi ja hänen vanhempansa meinasivat jäädä auton alle, kun citymaasturi kaahasi minun ohi hurjaa vauhtia, vaikka olin itse pysäyttänyt suojatien eteen. Varmasti voi kaahata myös pienemmällä nopeusrajalla, joten toivoisin tähän lisäksi tiedottamiseen tehokkuutta. Turun liikenteenkäyttäjät eivät aina tunnu tietävän esim. suojateihin liittyvät säännöt ja tämän takia olen kuullut kokemuksia, jossa aikuisetkaan ihmiset eivät ole uskaltautuneet liikenteeseen pyörällä – saati sitten päästäneet lapsiaan pyörällä kouluun.

En kannata nopeusrajoituskameroita keskustaan. En usko valvontayhteiskuntaan, enkä usko, että tämä olisi paras tapa kohdistaa resurssit. Sen sijaan hyvällä suunnittelulla ja kaavoituksella saadaan joukkoliikenne toimivaksi ja ydinkeskusta mahdollisimman vähäpäästöiseksi, mikä taas auttaisi pääsemään hiilivapaaseen tavoitteeseemme. Tämä ei tarkoita, ettenkö ”sallisi” autoilua. Minulla itselläni on krooninen kiputilasairaus, joka välillä vaikeuttaa liikkumistani, ajoittain hyvinkin dramaattisesti. Töihin olen päässyt bussilla, mutta kampukselle en, joten olen joutunut turvautumaan autoiluun. Kysynpähän tässä samalla miksi kasarmialueelle kulkee vain ja ainoastaan yksi bussi kerran tunnissa (palvelulinja)?  Onko oikeasti ajateltu, että Åbo Akademin kaikki opiskelijat ovat täysin liikuntakykyisiä ja että kaikilta taittuu se reilu (kauppatorilta) tai vajaa (tuomiokirkkopuistosta) kilometrin matka jalan? Minkälainenkohan on muiden korkeakoulukampuksen tilanne? Meitä opiskelijoita on Turussa noin 40 000. Voin luvata, että en ole ainut, jolla ei ole lain suojaamaa ”vammaisstatusta” ja oikeutta tai edes tarvetta kuljetuspalveluihin, mutta jolla on silti vaikeuksia välillä kulkea.

3Olethan muuten varmistanut myös, että ehdokkaasi sitoutuu edistämään hiilivapaata Suomea? Minä allekirjoitin, allekirjoita sinäkin!

Jotta ihmiset haluaisivat ja voisivat käyttää joukkoliikennettä, johon pyörätkin voisivat lukeutua, niin sen tulee olla helppoa ja turvallista (sekä edullista). Myönnettäköön, että pyöräilykoordinaattorikonsepti oli minulle suhteellisen uusi, mutta en todellakaan pistäisi vastaan. Lupaan lukea lisää Helsingin ja Oulun kokemuksista! 

Turussa sen sijaan on ollut todella kiinnostavia keskusteluja joukkoliikenteen kehittämisestä superbussien, raitiovaunujen ja robottibussien voimin. Robottibussipilotti, niin ufolta kuin se mielestäni kuulostaakin, on ilmeisesti ollut tehokas ja hyvä Otaniemessä. Olisin avoin sen testaamiseen Turun kampusalueella myöskin! Se ei tosin ole mielestäni prioriteetti, vaan haluaisin ensisijaisesti nähdä, että uudistetaan tämänhetkistä bussiliikennettämme. Linjoja tulisi käydä läpi ja ajovuoroja parantaa. Varissuolla kolme vuotta asuneena voin kertoa, että se turhautuminen, kun hikisenä ja väsyneenä seisot 20 minuuttia kaikki kamat mukana bussissa, koska 32/42 on ylitäynnä (ja ajaa välillä jopa pysäkkien ohi, koska ei mahdu ottamaan jengiä kyytiin) on hyvin hyvin todellinen ongelma. Ottaen huomioon myös, että Varissuolla asuu paljon vähävaraisia, opiskelijoita, maahanmuuttotaustaisia uusturkulaisia, yksinhuoltajaperheitä, niin kyseessä on mielestäni paitsi saavutettavuuskysymyksestä myös yhdenvertaisuuskysymyksestä. Mielestäni voisimme tukea vähävaraisia eläkeläisiä myös paremmilla alennuksilla ja/tai sillä, että rollaattorilla liikkuvat pääsisivät ilmaiseksi – kuten myös rattailla kulkevat pääsevät. Hybridibussien hankintaa tulisi myös tukea osaksi tätä järjestelmää – superbussijärjestelmään ei tulisi taas mielestäni panostaa. Mediassa on käynyt moneen kertaa ilmi huoli siitä, että ylläpito (huolto) olisi kallista ja vaikeaa, ja lisäksi en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta.

Jos ja kun haluamme kokonaan uusiutua, niin ajan ehdottomasti ratikkaideaa. Meidän pitää ottaa huomioon, että 2020-luvun ratikka ei ole samanlainen, kuin torilla oleva vanha yksilö – järjestelmä voisi olla lähijunan ja ”perinteisen” ratikan hybridi ja sillä voitaisiin tukea myös seudullisuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta, kun sillä pääsisi  parhaimmassa ideaalitapauksessa Raisioon, Naantaliin ja Kaarinaan helposti, edullisesti ja nopeasti. Koska tämä vaatisi, että repisimme kadut auki ja panostaisimme erittäin suuresti rahallisesti, niin näkisin, että meidän tulisi ensin tutkia ja suunnitella hanketta kunnolla. En ole insinööri, enkä tiedä tarkalleen millaisia vaihtoehtoja meillä on ja minkälaiselta alan kehitys näyttää.

17426285_1619600054732003_5769175357548512811_nKuva kuuluu sarjaamme ”Itse tein ja säästin”, tausta unsplashin kautta.

Tässä lausuntomme Turpolle:
Feministisen puolueen mukaan kaupungin tulee olla jokaisen kaupunkilaisen koti. Tämä tarkoittaa, että julkisen tilan on oltava kaikille saavutettava. Meidän yleisohjelmamme toteaa, että “[h]yvät julkiset palvelut eivät ole menoerä vaan arjen välttämättömyys ja se hyvinvoinnin liima, joka sitoo meitä yhteen”, ja tuemme paremman ja saavutettavamman bussiliikenteen lisäksi vahvasti ajatusta joukkoliikenteen laajentamisesta kaupunkipyöriin. Kannatamme halpaa joukkoliikennettä, mutta emme täysin ilmaista, sillä pilottitutkimusten mukaan saavutettavuus ei juurikaan parane poistamalla kaikki maksut, mutta sen sijaan pyörien (ja jalkojen) käyttö vähenee, kun bussilla kuljetaan lyhyitäkin matkoja. 


Uskomme vakaasti, että toimivassa, turvallisessa kaupungissa ihmiset myös haluavat pyöräillä. Tämän takia olemme yhtä mieltä siitä, että Turussa tulisi kehittää ja rakentaa uusia pyöräilyväyliä sellaisille alueille, joilla pyöräliikenne on laajaa. Ruutukaava-alue eli ydinkeskusta on tärkeä kohde, toinen on (korkea)kouluväylät ja kolmas teidänkin mainitsemanne isot kadut, kuten Linnankatu ja molemmat pitkäkadut. Kuntaohjelmamme mukaan ”[h]aluamme rakentaa viihtyisiä ja monimuotoisia asuinalueita, joissa jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, lastenrattaita kuljettavien ja pyörätuolilla liikkuvien on hyvä kulkea, asua ja harrastaa”, ja vaikka konkreettisia pyöräilytavoitteita ei ole kirjattu puoluetasolla, niin politiikkamme perustuu siihen, että saavutettava kaupunki on kaikille – ei pelkästään heille, jotka kulkevat autolla paikasta toiseen. Autoväylien tulisi toki pysyä sujuvina, mutta kaavoitus ei voi rakentua vain niiden varaan.

Voit tarkistaa Turpon sivuilta onko sinun ehdokkaasi allekirjoittanut #pyörävaalit -teesit!

Pink lemonade and feminist politics!

Tänään oli ensimmäinen ”kenttäpäiväni”! Pink lemonade and feminist politics oli todella positiivinen kokemus. Kaksi tuntia auringossa itsetehdyn pinkin limun, keksien, pinssien, kondomien ja flaikkujen kanssa menivät vauhdilla. Kohtaamiset olivat lisäksi todella kannustavia: Feministinen puolue tuntui olevan tuttu juttu, minun nimeni ja naamani tuntuivat olevan jo tiedossa ja kuulin juttua, että Turun yliopiston valtio-opin luennoilla olin käynyt jo monen huulilla – mahdollisesti sen myötä, että Ylen vaalikone listaa minut edelleen Turun katsotuimpana ehdokkaana, jopa äänikuningatar Li Anderssonin yläpuolella. Todella jännää.

C69NqUFWYAEZIpn.jpg-large
Pieni limukojuni ja minä. Varpu Alasuutari kuvasi!

Oli myös todella…, no, mielenkiintoisia kohtaamisia! Eräskin ihminen vaikutti aluksi hyvin epäileväiseltä, joten päätin käyttää vähän enemmän aikaa siihen, että oikeasti kuuntelisin hänen huoliaan. Kävi ilmi, että häntä huoletti todella ison linjan asiat: väestön kasvu, maapallon kantokyky – ilmeisesti ”liiallinen lisääntyminen”? Halusin kertoa hänelle, että ymmärrän hänen huolensa, mutta että mielestäni seksuaali-/lisääntymis-/perheenperustamisoikeudet ovat ihmisoikeuksia ja että olisi epäeettistä edes miettiä niiden rajoittamista. Aikomukseni oli kuitenkin sanoa se tavalla, joka ei olisi hänestä niin…tyrmäävä? Aloitin siis kertomalla, että olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja että on ihan totta, että lapsen hankkimatta jättäminen on suurin yksittäinen ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Tämän jälkeen kaveri totesi, että hiton fiksusti sanottu, saat ääneni, ja lähti sairaan nopeine laseineen! Itse jäin tuijottamaan hämmentyneenä tyyliin mitä juuri tapahtui? enkä siis todellakaan ehtinyt kertoa mitä mieltä olin periaatetasolla. Toivottavasti hän ei pety liian pahasti, vaikka hän päätyisi lukemaan tekstejäni aiheesta.

Jos sinulle kelpaisi limu, niin seuraava mahdollisuus nähdä minut on Åbo Akademin vaalitorilla huomenna to 16.3. klo 11:00. Limutonkka on tosiaan mukana, kuten myös pinssiläjä – tervetuloa!

Lyhyesti koulutuksesta

Minä kävin peruskouluni Taalintehtaalla, jossa isoin ryhmäkoko oli 20 oppilasta. Olen tämän jälkeen käynyt pari kertaa tekemässä lyhyitä koulunkäyntiavustuskeikkoja vanhassa koulussani ja minua lämmitti se, että koululaiset saivat oikeasti tarvitsemansa huomion ja tukiopetuksen. Oli aikaa huomioida jokaista oppilasta – tai ainakin minusta tuntui siltä, koska minulle opiskelu oli suhteellisen helppoa ja miellyttävää. Kuulin myös tarinoita siitä, miten jotkut oppilaat kokivat, että he olisivat tarvinneet lisää apua luokkahuonetilanteessa. Kaikissa aineissa ei ollut mahdollista jakaa luokka kahtia, mutta niissä missä oli niin oli kaksi tai parhaimmillaan kolme opettajaa. Kun luokkakoko kohosi 25:een yläasteella, niin meidät jaettiin kahteen rinnakkaisluokkaan. Oli aika järkyttävää minulle, kun kävin eräässä helsinkiläisessä koulussa ja pelkästään yläasteella oli 200 oppilasta. En voinut edes kuvitella sellaista tilannetta oikeasti käytännössä.

certificate_67137.png

Tein OAJ:n testin hyvällä arvosanalla, mikä ei sinänsä ollut hirveän vaikeaa, sillä mielestäni näiden pitäisi olla aika itsestäänselviä asioita. Allekirjoitan ehdottomasti OAJ:n perusteesit:

Kuntapäättäjänä puolustan kasvatusta ja koulutusta niin, että…

  • ryhmäkokoja ei suurenneta eikä opetustuntien, oppiaineiden tai kurssien määrää vähennetä.
  • nykyistä useampi lapsi saa laadukasta, pedagogista varhaiskasvatusta.
  • jos lapsi tarvitsee enemmän tukea, hän saa sitä erityisopettajalta tai erityislastentarhanopettajalta.
  • kenenkään ei tarvitse valmistautua digiaikaan pelkän liitutaulun avulla eikä vaarantaa terveyttään homeisessa koulussa.
  • jokainen nuori saa peruskoulun päättötodistuksen ja jatko-opiskelupaikan.
  • jokaisella päiväkodilla, koululla ja oppilaitoksella on oma johtaja tai rehtori.
  • jokaisella on mahdollisuus uuden oppimiseen kohtuuhintaan esimerkiksi kansalaisopistoissa tai taiteen perusopetuksessa.
  • kuntamme kasvatus- ja koulutuspalveluita sekä opettajien osaamista kehitetään systemaattisesti.
  • jokainen opettaja saa vuoden työstä vuoden palkan.
  • opettajille palkataan tarvittaessa sijaisia eikä opettajia lomauteta.

Allekirjoitin samalla lasten ja nuorten huoneentaulun, sillä oikeasti, tämä ei ole se mistä tulisi säästää, kun lähdemme miettimään budjettia. Se olisi itseään jalkaan (ja käteen ja olkapäähän ja rintaan ja otsaan) ampumista!

Tässä joitain faktoja (OAJ:n kokoamia) ja perusteluja: 

– Noin 10 000 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta. (Oma linja -tutkimus). Tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä. On jotain vikaa järjestelmässä, joka antaa kouluikäisen pudota kelkasta.

– Vuonna 2012 taiteen perusopetuksen piirissä oli 126 000 lasta ja nuorta, 12 % maamme 2-19-vuotiaista. Näiden lisäksi mielestäni palvelujen pitäisi olla avoinna ja saavutettavia aikuisillekin.

– Tutkimukset osoittavat kulttuurin ja taidekasvatuksen ehkäisevän tehokkaasti kuntien sosiaali- ja terveysmenoja. Kirjoitin tästä mm. kulttuurituotannon opinnäytetyössäni. Taiteen ja kulttuurin tehtävä ei ole pelkästään olla sovellettavissa, vaan niillä on myös itseisarvoa, mutta nämä vaikutukset ovat tietysti vain positiivisia!

– Nuorista suomalaismiehistä on 21 prosenttia koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella (OECD: Education at a Glance 2016). Riittääkö tähän yksi sana: syrjäytymisvaara?

-Ilman tarvittavaa tukea oppilan kouluvaikeudet voivat vaarantaa sekä tukea tarvitsevan että muunkin ryhmän oppimispolkua.

– Muutamassa vuodessa tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut Suomessa 24 000. Erityisopettajien määrää on lisätty vain 100–200. (OPH tilastot). Tässä on mielestäni lievästi sanottuna pieni epätasapaino.

– Joka kolmannessa päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa on terveydelle haitallisia sisäilmaongelma. (OAJ Työolobarometri). Symppaan todella vahvasti allergisena astmaatikkona. Homekoulut kuntoon, heti.

-Alle 15 prosentille opettajista on tehty henkilökohtainen kehittymissuunnitelma, jolla tuetaan opettajan ammatillista kehittymistä hänen henkilökohtaisten tarpeiden sekä kunnan ja oppilaitoksen tavoitteiden suuntaisesti. Näitä tukemalla tuemme sekä opettajien ammattitaitoa että jaksamista. Lisäksi tulee ehdottomasti päivittää osaamista säännöllisesti, koska tieto vanhenee ja uutta tietoa ilmestyy koko ajan! Esimerkiksi HLBTIQ+ -asioista ja erilaisista kulttuuritaustoista ja muista vähemmistöstressiin johtavista tekijöistä on opettajan hyvä olla tietoinen, sillä hän on usein ensimmäinen, joka ne huomaa, koska hän kohtaa lapsen/nuoren lähes päivittäin.

– Vain kuudella kymmenestä perusopetuksen opettajasta on työssä tarvittavat henkilökohtaiset kannettavat digilaitteet. (OAJ digiselvitys)

-Ryhmäkoolla ja opetuksen määrällä on suuri merkitys oppimiselle. Liian iso ryhmäkoko aiheuttaa sen, että yksittäisen oppijan tarpeet jäävät piiloon. Ei ihme, jos ei kiinnosta opiskella, jos se on vaikeaa ja siihen ei saa mistään tukea. Opetusryhmän koolla on havaittu monissa tutkimuksissa merkittävä vaikutus oppimiseen ja oppimistuloksiin sekä nuoren kognitiiviseen kehitykseen. Nobelisti James Heckman on kirjoittanut pitkät pätkät siitä, miten lapsiin ja nuoriin sijoittamalla voi saada seitsenkertaisen määrän rahaa takaisin. Lisäksi hän on kirjoittanut, että varhaiskasvatuksen pitäisi alkaa jo syntymän jälkeen, sillä kognitiivisten kykyjen kehitys alkaa heti – hän oppii paremmaksi työntekijäksi, jos hän saa oppia varhaisessa vaiheessa. Vaikka mielestäni menee liian pitkälle, jos ruvetaan treenaamaan lapsista tulevia työntekijöitä niin olen sitä mieltä, että esimerkiksi vanhemmuutta tulisi tukea laadukkaan varhaiskasvatuksen muodossa. On olennaista, että ihmishengellä on itseisarvoa, mutta joillekin raha merkitsee enemmän kuin mikään muu ja on ihan mukavaa voida sanoa, että hei, tämä ei ole pelkästään retoriikkaa, vaan investointi lapsiin ja nuoriin on kirjaimellisesti investointi tulevaisuuteen.

– Varhaiskasvatus on kiistämättä monien tutkimusten valossa kustannustehokkain keino tasoittaa lasten oppimisedellytyksiä ja ehkäistä syrjäytymistä.

– Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä on romahtanut noin 36 viikkotunnista 22-24 tuntiin tai jopa sen alle.

-Joka kolmannessa kunnassa on yhdistetty rehtorin virkoja tai päiväkodin johtajien virkoja lukuvuonna 2015-2016 (Lähde: OAJ:n luottamusmieskysely). Ei todellakaan ole realistista ajatella, että yksi ihminen hoitaisi useampaa instituutiota laadukkaasti.

-Ei ole OK ketjuttaa opettajien työsuhteita määräaikaisesti – työvuosi on kokonainen vuosi, ei lukuvuosi. Lisäksi kuulee usein tarinoita siitä, miten ketjutetaan opettavaa henkilökuntaa sen takia, että ei löydy pätevyyttä. Tämä on mielestäni järjestön systeemi, joka tuo työntekijälle todella paljon epävarmuustekijöitä. Lisää tukea ammatilliseen kehitykseen.

– Aineenopettajien työttömyys oli viime kesänä (2016) yli 22 prosenttia.

-Turussa ei ole ”virallista” sijaiskieltoa, mutta käytännössä pakotetaan silti apuun tulevaa opettaja ottamaan kahden luokan asiat hoidettavaksi, kun vastuuopettaja esimerkiksi sairastuu. Vanhemmat ovat raportoineet, että on ainakin sitten ”henkinen” sijaiskielto, vaikka tätä ei ole lausuttu missään. Näin aiheutetaan stressiä ja työuupumusta. Opettajat ovat todennäköisesti ne tyypit, jotka perheen lisäksi ovat eniten tekemisissä sinun lasten kanssa, kun he ovat n. 7-15. Älä tee tätä lapsillesi.

Kiireiset kuulumiset

Tänään oli viimeinen työpäiväni Kirjastosta juuret elämään -projektissa Turun kaupungilla. Sinänsä hyvä niin, koska minulla on enää reilu kuukausi aikaa, kunnes minun pitäisi palauttaa valmis pro gradu -artikkeli (ei hätää, se on jo aika pitkälti valmis). KJE on projekti, joka keskittyy edistämään vankiloiden ja kirjastojen yhteistyötä, eli sitä nimenomaista saavutettavuustyötä eräällä tavalla. Melkein surettaa, että en voi kirjoittaa siitä oikein mitään muuta vaitiolovelvollisuuden takia, koska sekä vankilatyö että varsinainen tutkimus- ja kirjoitustyö olivat opettavaisia ja tärkeitä työkokemuksia minulle. On ollut todellinen etuoikeus ja silmiä avaava kokemus saada olla KJE:n projektisihteeri.

Gradun lisäksi kuntavaalikampanja on alkanut oikein kunnolla ja tapahtumia on niin paljon, että en ehdi kaikista mitenkään kirjoittaa. Kuoron kanssa äänitettiin levy. Kävin puhumassa Women of the World -festivaaleilla translakipaneelissa, jossa kävi vähän hassusti – siitäkin lisää tulossa. Aikomuksenani on lisäksi käsitellä pian ainakin teemoja #taidevaalit/taide/Turku/kulttuuripolitiikka, feministinen talouspolitiikka, miksi tarvitsemme ilmaista lasten päivähoitoa, ehkäisykampanjaani ja sotea – no, vähän kaikkea.

panda-aanesta-1
Graafikkoni Mari Koivunen keksi fiksun idean: miksi viljellä korulauseita, kun voin kysyä suoraan äänestäjiltä, miksi esim. he äänestävät minua! Kopsaa ja jaa omilla saatesanoillasi, jos haluat.

Tässä kohtaa tyydyn toteamaan, että sain tänään kampanjapäälliköltäni tiedon, että kaikista Turun ehdokkaista minä olen #1 katselukerroissa Ylen vaaligalleriassa. Wow. Olen myös saanut ihanaa feedbackia ihmisiltä – kiitos todella paljon kaikista viesteistä. Olette ihan mahtava tuki ja olen todella iloinen ja kiitollinen.

Jos sinua vielä mietityttää, mikä tyyppi minä oikein olen, niin suosittelen liikkumaan keskiviikkona 15.3. Turussa Piispankadulla. Pinkkiä limua, pinkkejä flyereitä ja pinkkejä pinssejä sekä keksejä luvassa!

Det är mycket på gång nu, wow. Idag hade jag sista dagen på jobb vid Åbo stad i Kirjastosta juuret elämään -projektet. Väldigt fint projekt men jag är också glad att jag har en paus i jobbet nu så att jag hinner skriva klart min gradu. Och dessutom är det mycket att göra (men mycket kul!) med kampanjen just nu. Fick idag höra av min kampanjchef att jag är #1 på Yles mest sedda videon av alla Åbokandidater! Ganska chockerande, men fint. Tack till alla som hört av sig med snälla meddelanden och lyckönskningar! Om ni vill ha hemgjord rosa läsk, en pins och ett kex så får ni gärna ta er till Biskopsgatan här i Åbo på onsdag 15.3. Jag har massor att skriva om och hoppas återkomma snart!

17238112_10154841353092745_471204592_n
Tirsk. Tämä on se vaalimainos, joka ei päässyt jatkoon, mutta halusin silti jakaa sen teidän kanssanne. 

 

International Women’s Day 2017

image1

It’s not feminism, if it’s not intersectional is what my sign for last night’s demonstration in Turku says (this is a sign made by some gender studies students at Åbo Akademi university, I made a similar one myself!)

Of course, the International Women’s Day, or naistenpäivä or kvinnodagen as we call it in Finland, has a long history that has, at times, had extremely strong focal points. However, the struggle has shifted and changed as we’ve become more aware of the people around us, about struggles of other groups of people that might be similar yet different from ours. When we hear ”feminism” we often hear ”intersectionality” and ”solidarity” in conjunction with it. This is my feminism, the very reason I am doing what I am doing politically and the way I try to do it: acknowledging that there are countless amounts of social factors and positions in society and these all affect us both negatively and positively.

Being a woman or being feminine is, in the big picture, generally not a good thing according to this structure, since we live in a patriarchy where masculinity is valued above femininity. When we are in the process of celebrating Women, however, there is a history that needs to be remembered and a time that needs to be made visible, because we will come to see that woman-ness isn’t basis for a homogenous category that we can lift up and celebrate on its own. The International Women’s Day website features a timeline where we can see that the beginning of the movement as we know it was a struggle for equal pay, for better working conditions, for shorter days and, classically, women’s suffrage (the right to vote in general elections). A march with 15 k attendants, a Socialist party declaration and an International Conference for Working Women (featuring the three first women elected to the Finnish parliament!) in the early 1900’s, that’s how we started off.

Where we are now, in Finland in 2017 is a place where the state keeps basking in the glory that is ”an equal Finland” but people, women, suffer. I quote my smart friend Pihla, who wrote a social media entry on the theme:

There are many marginalised groups of people in Finland whose problems aren’t taken seriously, because there isn’t enough political will to fix them. Par example the current Trans act goes against the human rights of trans women, the unnecessarily tight immigration politics are pure discrimination against refugee women who are already on the run, and the process of moving the Finnish support money system from municipal money to KELA (the national social security institution) has completely been fucked up, which affects many poor women’s positions and lives in a decisive way. This, not even mentioning the macro scale problems such as gendered sexual health issues (female genital mutilation, the difficulty of obtaining an abortion or proper contraceptives etc), illiteracy, austerity and famine that affects the lives of millions of women. We aren’t even close to equality yet. (Pihla Hänninen 080317, my translation)

This is not a day where I want to hand out chocolate and roses. 

This is a day when I want to bring up that 52 % of young trans women in Finland have considered self harm, and 56 % have considered suicide (Alanko, 2013).

This is a day when I want to bring up that this morning, the Feminist Party, my party, visited Munkkiniemen hätämajoitus (”emergency accommodation”), where undocumented women (who are considered illegal as undocumented) told the visitors that they can’t stay anywhere downtown, since they’re thrown out immediately from e.g. bus stations and metro stations, but that all they want is to be like Finnish women who seem so happy and safe, safety for their families and a chance to live. 
image1-1
My beautiful feminist friends and I (right), before the demonstration! Photo: Genusvetenskapliga ämnesföreningen Judith.

This is a day when I want to bring up that Invalidiliitto (an organisation that works with disability themes) gave out a press bulletin last night, where they tell the story of a couple of Finnish women. One hasn’t been able to visit the doctor’s because the health clinic wasn’t wheelchair accessible. A young woman with cerebral palsy had to move into a care home for seniors, where all the seniors would tease her and repetitively tell her to stop with her tics (tics are sounds or movements that you can’t consciously control).

This is a day when I want to bring up that women wearing hijabs are reduced to dolls or slaves without their own will (by us white people!), whereas it might just so be that she’s wearing it proudly and voluntarily. That racialized women are exoticized: that my friend (who is of Vietnamese descent) recently was asked where she comes from – in a discussion in fluent Finnish – and that the one asking the question was visibly shocked when she replied ”Lohja” (a Finnish town).

image1-2
From left to right: myself, Professor Harriet Silius and Ph.D. candidate Nana Blomqvist in the Yle studio


It’s self-evident that we need to discuss how the female euro is less than the male one. We need pay equality. I do, however, think we also need to realise that the Finnish Woman, lower wage or not, is no longer and hasn’t in a while been the blonde Elovena figure we are used to see her as. 


Besides the demonstration last night, I also participated by talking about feminism in media. I was invited to YLE Vega’s Slaget efter tolv debate together with Professor emerita of gender studies Harriet Silius and doctoral candidate of comparative religion Nana Blomqvist. Check it out and practice your Swedish a bit! And remember – we need a common effort to get somewhere. Send e-mails to those in charge. Participate in demonstrations. Talk to people. Donate time or money to campaigns. Be a human being to others. Especially if you’re protected by a privileged position.
Do what you can to make things better for all of us. 

Turusta, saavutettavuudesta ja muunsukupuolisuudesta

Iltalehti kirjoitti taannoin minusta muunsukupuolisena kuntavaaliehdokkaana (28.2.2017). Pari päivää sen jälkeen (2.3.2017) ilmestyi Voima-lehteen antamani haastattelu Näkymätön sukupuoli -kampanjaan. Toimin myös aktivismini ja järjestötyöni puitteissa konsulttina ja olin vastikään puhumassa eräässä koulussa sukupuolen moninaisuudesta. Olisi ehkä pitänyt valmistautua vihapostiin, mutta en osannut odottaa, että jollain tulisi niin paha mieli minun sukupuoleni takia, että hän kokee tarpeelliseksi kertoa unelmoivansa kuolemastani.

panda4
”Haters gonna hate” sanoi Panda, kun vihapostia sai. Kuva: Jenni Holma

Olen muunsukupuolinen. Vaikka Wikipediaa ei tulisi käyttää lähteenä, niin  kirjoittaja on ilmaissut itsensä niin fiksusti, että lainaan wiki-artikkelia suoraan:

Muunsukupuolinen tai ei-binäärinen (non-binary) on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole osa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää […]. Henkilöt, joilla on ei-binäärinen sukupuoli, eivät ole (vain) miehiä tai naisia, vaan sekoitusta näistä molemmista, jotain muuta sukupuolta tai sukupuolettomia. Muunsukupuolisten ulkoinen ilmaisu voi vaihdella maskuliinisesta feminiiniseen ja androgyyniin niin kuin muillakin sukupuolilla.

Voiman artikkelista voit lukea lisää minun prosessistani ja netti on täynnä hyvää(kin) infoa sekä muiden tarinoita ja käytännön esimerkkejä, tarkoituksena ei ole tänään kirjoittaa sukupuoliteoriasta. Halusin alleviivata sitä, mitä tarkoitan sosiaalisella saavutettavuudella ja miten luen Feministisen puolueen kuntavaaliohjelmaa, jonka kärjet kulkevat nimellä kaupunki on jokaisen kotikaupunki ei tunne rajoja sekä kaupunki kuuluu myös lapsille ja nuorille.

Aurakatu_Turku_3_kesä_2011
Oi Turku, rakastan tätä kaupunkia intohimoisesti! Vanha kuva, mutta pidän kovasti värimaailmasta.

Minun näkemykseni mukaan Turku on ihana satamakaupunki, joka on tarpeeksi pieni, mutta myös tarpeeksi iso, ja joka on kaunis ja ystävällinen. Minä olen kantasuomalainen, valkoinen ihminen, joka puhuu molempia kotimaisia kieliä suhteellisen sujuvasti, joten minun näkemykseni ei välttämättä ole se, joka merkitsee kaikista eniten. Silti minäkin, etuoikeuksistani huolimatta, olen kohdannut esteitä turkulaisessa arjessani. Perusteesini on se, että julkisten tilojen tulisi olla kaikkien saavutettavissa. Tämä tarkoittaa mm.

  • Taloudellista saavutettavuutta.
    • Kirjaston tulee säilyä maksuttomana. Vaalikoneissa esiintyä väite kirjastotoiminnan muuttamisesta maksulliseksi on mielestäni vulgaari.
    • Kaupungin palveluiden, kuten kaupunginorkesterin konserttien, kaupunginteatterin esityksien, terveydenhuollon ja joukkoliikenteen palveluiden tulee olla hintatasolla, joka mahdollistaa sen, että kaikki kaupunkilaiset voivat nauttia niistä.
    • Porrastetut hinnat voivat auttaa tämän saavuttamiseksi: vähävaraisille voi olla pienempi hinta ja käytössä voi olla opiskelija-, lapsi-, nuoriso-, työttömyys- ja eläkeläisalennukset. Lisäksi käytössä voisi olla taloudellinen tuki alennuksen muodossa yh-vanhemmille/-perheille, paperittomille, turvapaikanhakijoille ja muille vähävaraisille.OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  • Fyysistä saavutettavuutta
    • Kaupungin tilojen kuuluu olla kaikille saavutettavia ja on olennaista konsultoida kohderyhmiä kaupunkisuunnittelussa ja -kaavoituksessa. Valitettavasti hyvät aikomukset eivät auta, koska niillä ei esimerkiksi levitoida rappusia ylös pyörätuolilla.
    • Saavutettavuutta on esimerkiksi kaiteet, portaat, liuskat, äänimajakat, tarpeeksi hyvät kontrastit sisustuksessa, hyvät WC:t, tarpeeksi matalat narikat, hyviä tuoleja (korkeita nivelongelmia poteville, matalia lyhyille ihmisille..).
  • Psykososiaalista saavutettavuutta
    • WC-, pukeutumis- ja peseytymistiloja, joita ei ole rajoitettu sukupuolen mukaan. Tämä ei tarkoita, että ei saisi olla enää miehiä tai naisia, tai sukupuolitettuja WC-tiloja, vaan sitä, että muunsukupuolisenkin tarvitsee joskus käydä vessassa – puhun kokemuksesta!
    • Myös järkeviä sukupuolitettuja WC-tiloja: esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneille naisille tai uskonnollisista syistä yksityisyyttä tarvitseville sellaisia tiloja, jotka mahdollistavat yksityisyyttä.
    • Monessa tilassa psykososiaalinen saavutettavuus näkyy tai on näkymättä siinä, millaisia narratiiveja ja millaisia kuvia käytetään markkinoinnissa tai sisällössä. Vaikka kirjaston ovet olisivat auki niin ei voi olettaa, että esimerkiksi turvapaikanhakija perheineen uskaltaisi hirveästi lähteä tutkimaan palveluja, jos hänelle ei ole olemassa mitään infoa kielellä, jota hän puhuisi sujuvasti. Tein opinnäytetyöni kulttuurituotannon koulutusohjelmassa Turun kaupungin vapaa-aikatoimialalle ja osana tutkimusta haastattelin kävijöitä kirjastossa. Kysyin eräältä mieheltä miten hyvin kirjasto palvelee hänen tarpeitaan. Hän katsoi minua huvittuneesti ja totesi you should be asking someone else, this is not for people like me. Hämmennyin, kunnes ymmärsin, että hän viittasi omaan ei-valkoisuuteensa ja ei-kantasuomalaiseen taustaansa. Se oli todella epämukava ja surullinen hetki.
    • Administratiiviseen asiointiin, kuten erinäisten lomakkeiden täyttämiseen tulisi lisätä sukupuolisensitiivisyyttä. Esim. minä en voi rastittaa mies- enkä naisruutua valehtelematta. Pitäisikö laittaa syntymässä annettu sukupuoli? Se, mitä nyt lukee passissa?
    • Selkokielisiä ohjeita, hyviä kyltityksiä, mahdollisuus tutkia asioita etukäteen kaupungin kotisivuilta, jotta kynnys osallistua laskisi. Tärkeää mm. mielenterveyskuntoutujille, joilla saattaa olla sosiaalinen fobia tai ahdistuneisuushäiriö, sekä neuro- ja autismikirjon henkilöille, joille saattaa olla vaikeaa osallistua, jos ”käyttäytymiskoodisto” ei ole selkeä eikä ohjeita ole.1044768_10153873696233016_6427130287706159581_n
  • Nettisaavutettavuus
    • Euroopan parlamentti hyväksyi 26.10.2016 ns. saavutettavuusstandardit, jotka sitovat kaikkia jäsenmaita vähemmäiskriteerien muodossa: näiden mukaan tulee muuttaa nettisivut ja sovellukset teknisesti esteettömiksi. Pelkät WGAC 2.0 -suositukset eivät kuitenkaan riitä, koska esteettömyys viittaa myös sisältöön. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ruudunlukuohjelmien tulee voida lukea kotisivuja ongelmitta ja että on oikein koodatut lomakkeet, jotta ne olisivat helppoja täyttää, mutta myös sitä, että ei ole liikaa infoa yhdessä ruutunäkymässä ja että visuaalinen puoli on selkeä.  Väestömme ikääntyy hurjaa vauhtia. Silti julkiset palvelumme siirtyvät yksi toisensa jälkeen nettiin, enkä voi kuin ihmetellä, että eikö meillä tulisi olla siirtymäaikaa? Minä en esimerkiksi täytä itse veroilmoitusta netissä, vaan käyn aina toimistossa, jossa ehkä vähän katsotaan jo vinoon – kyllähän 26-vuotias on jo ihan diginatiivi? Ei, me emme ole kaikki diginatiiveja.Vahva lukusuositus seuraa: käyttäjä smoisala kirjoittaa tekstissään matkalla digitaalisuuteen saavutettavuudesta esimerkiksi suomi.fi -palvelussa. Suosittelen lämmöllä hänen muitakin tekstejä, jotka yleensä koskevat digitaalisuutta ja/tai esteettömyyttä – lisäksi usein turkulaisessa kontekstissa.

Uusi Yhdenvertaisuuslaki (2015) määrää hyvin yksiselitteisesti, että positiivinen erityiskohtelu on sallittua ja toivottavaa silloin, kun se on perusteltua – kohtuullisten mukautuksien tekemättäjättäminen on syrjintää. Näissä listoissa on vain osa niistä asioista, jotka mielestäni ovat ongelmallisia. Olemme tottuneita ajattelemaan esteettömyyttä rakennetusta ympäristöstä käsin. Se on toki erittäin tärkeää. Esteettömyys on silti paljon muutakin. Turku kuuluu kaikille kaupunkilaisille ja kaupungin tulee palvella kaikkia asukkaitaan, esteisyydestä tai ”erityistarpeista” huolimatta.

Eläinoikeuspolitiikka

Tänään täyttelinkin ensimmäistä kertaa elämässäni ehdokkaana vaalikonelomakkeen! Vedin urheasti sekä Animalian ja SEY:n eläinpoliittisen vaalikoneen että Sanoman vaalikoneen läpi kerralla! Phew! Sanoman kone julkaistaan myöhemmin ja niistä teemoista tulee varmasti saarnattua loputtomiin siinä vaiheessa, joten nyt halusin avata eläinpoliittisia ajatuksiani. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en saarnaa näistä asioista, ellei toinen kysy – mutta tämä onkin minun blogini ja sinua on nyt varoitettu! 

Ei tullut mitenkään yllätyksenä, että päädyin eläinpoliittisessa vaalikoneessa 5/5 -tulokseen ja sain hienon Eläinten edustaja -badgen. Eläinoikeusteemat ovat lähellä sydäntäni. Olen ollut vegaani keväästä 2012 asti, jolloin ystäväni näytti minulle Earthlings-dokumentin. Se löytyy esimerkiksi youtubesta nimellä. Varoitan etukäteen todella järkyttävästä materiaalista. Älkää katsoko sitä, jos olette herkkiä – ja jos katsotte, niin varatkaa puhelinaika kaverin kanssa heti jälkeenpäin.

Olin jättänyt lihan jo ennen Earthlingsia, mutta sen katsottuani jätin kaikki muutkin eläinperäiset asiat pois ruokavaliostani kertaheitolla. Pyrin myös noudattamaan samaa periaatetta muissa ostoksissa, mutta en esimerkiksi kieltäydy lahjavillasukista ja ostan vielä silloin tällöin nahkaa sisältäviä tuotteita. Välillä kuulee, että silloin ei ole ”oikeutettu” vegaani-nimikkeeseen, mutta toisaalta kuka meistä oikeasti olisi? Tottakai syön esimerkiksi krooniseen sairauteeni liittyvät lääkkeet, vaikka niissä on laktoosia. Olen vegaani, en marttyyri.

elainkunta_badge

Ryhdyin vegaaniksi eläinoikeussyistä. Feministisen puolueen yleisohjelmassa todetaan, että ”Feministinen puolue haastaa ihmisten itsestään selvänä pidetyn oikeuden hallita ja hyväksikäyttää luontoa, eläimiä ja ihmisiä” ja ”[h]yvinvoinnin käsitteelle tulee antaa uusi merkitys, joka perustuu aitoon solidaarisuuteen – solidaarisuuteen ihmisten kesken ja solidaarisuuteen suhteessa ympäristöön ja eläimiin”. En koe, että ihmisellä on oikeus käsitellä eläimiä tuotteina ja laittaa heidät tehtaisiin. Tuotantoeläimellä ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä ja netti on täynnä kaikenlaisia tilastoja esimerkiksi siitä, kuinka paljon (=vähän) auringonvaloa tuotantopossu näkee päivässä, mitä toimenpiteitä saa suorittaa eläimelle ilman kipulääkkeitä tai puudutusta, tai kuinka monta tuntia emo saa olla vasikkansa kanssa, ennen kuin tämä viedään häneltä pois. En usko, että niillä vakuutetaan yhtään ketään, joka ei ole jo ostanut eläinoikeusargumenttia, joten en aio niitä tähän laittaa. Suosittelen kuitenkin esimerkiksi Jonathan Safran Foerin fantastista kirjaa Eating Animals. Ja hei, tsekkaa se ensimmäisen kappaleen linkki Eläinpolitiikka-sivustolle. Suomen eläinsuojelulaki on nimittäin 20 vuotta vanha, eikä nykyisessä hallitusohjelmassa sanota sanaakaan eläinpolitiikasta, vaikka edelliseltä hallitukselta jäi kesken suuri eläinsuojelulakiuudistus. Lue ainakin ne esittelymateriaalit ja päätä sitten, vaatiiko asia sinunkin huomiotasi.

Pikkuhiljaa aloin heräämään myös siihen, että sen lisäksi, että eläimet ovat söpöjä enkä halua niitä syödä, niin voin ruokavaliollani vaikuttaa suoraan omaan hiilijalanjälkeeni (tiedän, hidas herääminen). Jätin siis kananmunat ja maidon, vaikka ne eivät ole lihatuotteita, sillä havahduin siihen, että asia on monimutkaisempi kuin se, että ei halua tappaa eläimiä. Maapallolla asuu nyt tuplasti enemmän ihmisiä, kuin 60-luvulla. Samassa ajassa lihantuotanto on nelinkertaistunut. Ennusteet eivät lupaa hyvää: The Food and Agriculture Organisation of the United Nations arvioi, että vuoden 2050 mennessä lihan tuotanto vielä tuplaantuu – ja ihmisväestö kasvaa 2-4 miljardilla. Lihan ja muiden eläintuotteiden tuottaminen on ympäristölle raskasta. Tuotantoeläimet syövät mm. soijaa ja erilaisia viljoja – ruokia, joita ei tarvitsisi kierrättää eläimen kautta, vaan jotka ovat erinomaisia ravinnon lähteitä ihmiselle ilman kierrättämistä. Lisäksi kierrättäminen eläimen kautta hukkaa valtavasti potentiaalisia kaloreita. Ei järin kustannustehokasta.

Kuvassa herkulliset pirtelöannokset. Kuvaa käytetään kuvituskuvana tekstissä veganismista.
Tämä on eräs versio veganismista… (Kuva: Brooke Lark/unsplash)

Tuotantoeläinten ruuiksi kasvatetut viljelmät vaikuttaa esimerkiksi metsäkatoon, eri lajien elinympäristön häviämiseen ja lajien sukupuuttoon. The Vegan Society, joka on ehkä suurin maailmanlaajuinen vegaaniyhteisö (ja eittämättä puolueellinen taho, mutta luotan heidän käyttämiin YK:n tilastoihin), kertoo esimerkkinä, että Brasiliassa käytetään reilut 22 660 neliökilometria soijan viljelyyn – soijaan, jota käytetään Euroopassa tuotantoeläinten ruokana. Samalla brasilialaiset köyhtyneet ihmiset tietävät saavansa enemmän rahaa näistä viljelykasveista, kuin siitä, että he kasvattaisivat itselleen ruokaa. Näin kehä on, Vegan Societyn mukaan, valmis ja lopputuloksena on maailmanlaajuisen aliravitsemustilan ylläpito ja eskaloituminen – tila, joka on todellisuutta jo 1/9 koko maapallon väestölle.

15037260_330608380634513_143952779897464848_n
Tämä on toinen versio veganismista. Genevessä työmatkalla (ensimmäinen kerta YK:n kanssa tekemisissä! Törkeän jännää!). Kuvan otti Kasper Kivistö

Mitä enemmän syömme lihaa, sitä enemmän tarvitsemme eläinrehujen viljelyä ja sitä vähemmän jää resursseja ”ihmisrehujen” viljelyyn. Ei tarvitse olla vegaani eikä feministi ymmärtääkseen, että se joka ensin jää ilman ruokaa ei ole suomalainen. Meidän maailmassamme resurssit ovat todella epäreilusti jaettu, eikä ole feministisen politiikan mukaista ajatella, että voimme tehdä mitä vaan, koska haluamme jatkossakin aamuleivän päälle kinkkua. Jossain kohtaa nimittäin viljelyskelpoinen maa loppuu oikeasti kesken ja joudumme Suomessakin pohtimaan mistä ruoka tulee. Maapallon kantokyky ei kerta kaikkiaan riitä. Vegaaniseen ruokavalioon tarvitaan huomattavasti pienempiä määriä viljelmiä ja näin ollen myös vettä: The Vegan Societyn mukaan suhde on 1:3 (eli vaaditaan vain kolmasosa maa-alueesta päästääkseen samoihin potentiaalisiin kaloriarvoihin). Jos tämänhetkinen eläinrehutuotanto olisikin ihmisille tarkoitettua ruokaa, se ruokkisi 3.5 biljoonaa ihmistä.

 

Kuva Tähti-Igorista, joka on kaunis musta kissa valkoisella medaljonkimaisella täplällä kaulassa. Hän makaa lilan sohvatyynyn päällä auringossa.
Kissakämppikseni, Tähti-Igor! Joko pörisee kyljessä kiinni, tai on piilossa divaanin alla.

Tuotantoeläimistä tulevat metaanikaasut (kyllä, lehmien pierut) vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. Ruoan tuotanto vastaa yli 25 % kasvihuonekaasupäästöistä ja näistä 80 % tulevat tuotantoeläimistä. Eräs tutkimus arvioi, että jos maailma ryhtyisi heittämällä vegaaniseksi juuri nyt, niin ruoantuotantoon liittyvät kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 55 %:lla. Sama tutkimus toteaa, että vegaanisen ruokavalion myötä meillä olisi vähemmän sepelvaltimotautia, aivoinfarkteja, II-tyypin diabetesta ja syöpää. Tämä taas säästäisi meidät 8.1 miljoonalta kuolemalta vuodessa maailmanlaajuisesti. Pakko todeta tässä kohtaa, että veriarvoni ovat olleet aivan käsittämättömän hyvät sen jälkeen, kun ryhdyin vegaaniksi, eikä esimerkiksi ole enää ollut puutetta raudasta. Kolesterolitasotkin ovat aivan ideaaliarvoja, vaikka suvussani on hyperkolesterolemiaa. Veriarvoja kommentoitiin ihaillen viimeksi, kun luovutin verta ja kun totesin iloisesti, että joo, olen vegaani, niin hoitaja hymyili ja sanoi, että niin minäkin!

15940722_362422217453129_5721994001444963647_n
Berliinin the Yellow Sunshine -ravintolassa osataan sekä vegaaniset burgerit että jälkiruuat!

Menemättä nyt terveysvaikutuksiin (kyllä, minäkin syön D-vitamiinia ja biotiinia purkista, joskin se ei ole vegaanieksklusiivista – kaikkien suomalaisten tulisi syödä D-vitamiinia, sillä täällä on kamalan pimeää näin talvisin!) tai sen enempää esimerkiksi monoviljelmien vaikutuksiin haluan nostaa esiin, että tutkijoiden mukaan meillä on ilmastokatastrofi käsillämme, jos maapallon keskilämpötila nousee yli 2 celsiusasteen. Samaisen aikaisemmin mainitun tutkimuksen mukaan maailmanlaajuinen veganismi on ainut ruokakulttuuri, joka suhteutettuna ruoantuotannon päästöihin olisi riittävä panos tämän estämiseen.

Kuva kissasta, joka on valkoinen ja harmahtavan ruskea. Hän makaa sängyllä ja katsoo kameraan.
Toinen kissakämppikseni, Luna. Aina muka nälkäinen, vaikka ruokakuppi on täynnä.

Nyt, kun saarnat on hoidettu pois alta, niin joudun myöntämään, että tietysti sorrun itsekin spesismiin ja tekopyhyyteen, kun pidän kissoja. He syövät lihaa, koska kissan ruuansulatus ei pysty hyödyntämään kasvispohjaista ruokaa samalla tavalla kuin ihmisen. Ymmärrän ihmisiä, jotka tekevät pakosta muita valintoja – esimerkiksi hyvällä ystävälläni on todella herkkä vatsa, joka ei siedä juuri mitään palkokasveja tai gluteenia (itsehän rakastan seitania, se on todella herkullinen ja hyvä proteiininlähde!). Monet muutkin proteiininlähteet ovat ongelmaisia, joten vaikka hän haluaisi olla vegaani niin hän turvautuu välillä esimerkiksi juustoon. Kuka minä olen häntä tuomitsemaan? Mitä valintoja tekisin itse elämässäni, jos asiat olisivat eri lailla?

Hyvänä lähtökohtana pidän sen, että jokainen pyrkii vähentämään lihan kulutusta. Usein aversio kasvisruokaa kohtaan tulee kouluruoasta, jossa kasvisruoka oli usein liharuokaa ilman lihaa (no, ainakin 15 vuotta sitten). Hyvä kasvisruoka on proteiinirikasta, maukasta, hyvin maustettua, eikä se jätä nälkäiseksi. Vegaanisena kuuluu saada mättöä ja rasvaa niin halutessaan – ei se todellakaan enää ole pelkkää porkkanaraastetta. Nykyään veganismi on tehty todella helpoksi, kun jopa Saarioisten roiskeläppää saa vegaanisena kaupasta! Facebook on täynnä vegaaniryhmiä (joko tutustuit Sipsikaljavegaaneihin?), blogimaailma täynnä blogeja (tsekkaa Chocochili, jonka ihana Elina pitää vegekauppaa Turun keskustassa Forumissa!) ja netti täynnä vinkkejä (avaa Vegaanituotteet-sivusto valmiiksi puhelimeen, kun lähdet kauppaan). Valmisruokia saa kaupasta, vegaanisia annoksia saa jopa listalta a la carte, kun menee ravintolaan – eikä tarvitse välttämättä enää soittaa ja selittää etukäteen, että ei, en syö vuohenjuustoakaan.

Olen vaalikoneessa vastannut, että kyllä, kouluissa tulisi olla enemmän kasvisruokaa esimerkiksi kasvisruokapäivien muodossa. Ei ole kyse siitä, että punaviherpinkkifeministit yrittävät kieltää syömästä lihaa, vaan siitä, että teet sekä itsellesi että ympäristölle palveluksen, jos edes vähennät. Koittaisitko jo tänään?