”Miksi et ole ehdolla eduskuntavaaleissa 2019?”

Miksi et ole ehdolla eduskuntavaaleissa? 

Jos saisin rahan jokaisesta kerrasta, kun tämä kysymys esitetään minulle niin minulla olisi jo aika monta rahaa – mikä olisi hyvä, sillä Feministinen puolue ei saa puoluetukea ja näin ollen F! on kerännyt rahat esimerkiksi vaalijulisteisiin itse – tiesitkö esimerkiksi, että Turkuun toimitettiin 40 julistetta ja vaalimainostelineitä on useita satoja? Tämä on syy siihen, miksi monissa telineissä on huutava aukko numeroiden 124-126 kohdalla.

Puoluetuki ei kuitenkaan ollut tämän illan aihe, vaan halusin sanoa pari sanaa uupumuksesta. On nimittäin vallan pätevä syy siihen, että en ole näissä vaaleissa ehdolla, vaikka mietin asiaa pitkään ja sydän huusi KYLLÄ, DO IT! Anarkistiystäväni tietävät sen jo – minä saatan jakaa heidän kanssaan ajatuksia rakenteista ja esimerkiksi kansallisvaltioiden tarpeellisuudesta, mutta en ole anarkisti ja minua kiinnostaa hyvinkin paljon puoluepolitiikka! Lisäksi rakastan feminismiä ja haluan tehdä politiikkaa, oli se sitten aktivismia tai puoluepoliittista toimintaa. Minulle elämän tarkoitus kiteytyy kahteen perusteesiin:

  1. Eettiseen hedonismiin – eli ajatukseen, että pitää nauttia elämästä, mutta ei niin, että muut kärsivät siitä sekä
  2. Solidaarisuuteen – eli ajatukseen, että pitää tehdä muiden eteen mitä voi, kunhan ei  itse kulu siitä loppuun.
_N9A4795_netti
Kuva: Sonja Siikanen. Paikka: Kiikunlähde, Lahden lähellä.

Se jälkimmäinen oli kuitenkin syy siihen, miksi päädyin sanomaan ei. Minä jäin viime vuoden kesällä sairaslomalle. Olin 27 ja sairastin ensimmäistä kertaa monta vuotta tuloaan tehnyttä burnoutia, eli tuttavallisemmin burnaria, eli suomeksi (työ-) uupumusta. Olin aivan loppu. Normaalisti minulle niin rakas työ maistui puulle, en pystynyt keskittymään, sanat ja numerot hyppivät ympäriinsä koneen ruudulla eikä minua oikeastaan kiinnostanut mitä ne tarkoittivat. Vittuilevat trollit olivat oikeassa, kun he analysoivat painoani foorumeilla – lihoin runsaasti, koska olin niin väsynyt, että lopetin liikkumisen ja välittämisen (esimerkiksi kunnon ruuasta – miten niin ei voi elää soijajugurtilla?). Nukkuminen kiinnosti, rakkaat ihmiset ja ihmissuhteet eivät niinkään. Askel painoi.

Tietysti muistin, että useampi ystävä ja kumppani oli vuosien saatossa kertonut minulle, että pitäisi ehkä rauhoittua, delegoida, sanoa joskus ”ei kiitos”. Jotkut sanoivat suoraan – olen varma, että jos et pysähdy, niin ajat kohta seinään. Joku (kiitos V!) taisi jopa mennä niin pitkälle, että totesi, että hän oli odottanut tätä burnaria saapuvaksi siitä asti, kun tutustui minuun. Se vaati kuitenkin sen seinän, jotta hyväksyin tämän itse. Burnari ei ole mikään kaurismäkeläinen kaunis kuva, jossa väsynyt suomalainen pohtii huuruisen tuopin edessä, että pitäisiköhän sitä ottaa joku irtiotto, käydä Teneriffalla, vähentää työtunteja. Burnari on sitä, että tuijottaa kattoon esimerkiksi klo 13, eikä vaan tee mieli edes nousta. Se on sitä, että joutuu hakeutumaan lääkäriin, toimittamaan sairaslomalappuja, ja siinä on häpeää ja surua. Se on sitä, että sähköpostiin tai viestiin vastaaminen voi kestää päiviä, viikkoja.

_N9A4789_netti
Kuva: Sonja Siikanen.

Siitä asti olen kulkenut äärimmäisen pitkän matkan. Olen joka päivä käynyt saman prosessin läpi – olen hyväksynyt sen, että vaikka ahdistaa, niin nyt pitää päästää irti. Nyt minun täytyy hyväksyä, että en pysty suorittamaan, että ei voi ”relata vähän” ja silti tehdä sairaslomallakin jonkinnäköisiä töitä tai edes järjestöhommia. Itseltään ja keholtaan kun ei voi salata näitä asioita! Pitää levätä, levätä, levätä ja levätä lisää. Itsensä niskasta ottaminen ei auta, eikä ”jooga ja puhdas raakaruoka”, eikä skarppaaminen. Sen sijaan itsensä kuunteleminen, itselleen anteeksiantaminen, kivojen asioiden tekeminen, avun hakeminen (kyllä, myös lääketieteellisen avun) ja rehellisyys auttaa. Joten ei, minä en ole ehdolla näissä vaaleissa. Olen antanut Trasekin puheenjohtajuuden eteenpäin rakkaalle ystävälleni, Haapalaiselle. Olen sanonut ei myös silloin, kun haluaisin sanoa joo. Olen saanut rakkautta ja ymmärrystä osakseni myös töistä ja olen rehellisesti pystynyt kertomaan tarpeistani – ja minua on kuunneltu ja sanottu, että lepää vaan, tulet takaisin sitten kun voit.

En ole menossa eduskuntaan, mutta sen sijaan olen tulossa ulos burnarista voittajana. Tiedän sen itsekin, että kun pidän huolta itsestäni ja annan itsestäni jaksavaisena maailmalle minua ei estä mikään ❤

QX Awardsit 2018 – ja joitain tärppejä!

nomi4_2001-2
Kaikki blogipostauksen kuvat ovat QX-kollaaseista

Mikä huikea kunnia! Olen ehdolla QX Awardsien kategoriassa Vuoden Trans tänä vuonna, huraa! Ja katso mitä tyyppejä kategoriassa on kanssani. Näistä on mukana  esimerkiksi hyvä rakas ystäväni, koomikko Jamie MacDonald, sekä minullekin laulutunteja antanut samettikurkku Demian Seesjärvi.

Ajattelin käydä joitain ”tärppejä” läpi – vaikka kilpailu on leikkimielinen, eikä tärkeintä tässä ole missään nimessä se, kuka voittaa ja kuka ei, niin tämä on hyvä mahdollisuus nostaa esiin upeita tyyppejä ja meidän yhteisöissä olevaa moninaisuutta.

Keep up the good work

Vuoden Keep up the good work -kategoriasta bongasin kaksi tärkeää tapahtumaa: Drag me to HEL on drag-kollektiivi, jota luotsaa Lola Vanilla ja Lamey Crackhouse. Siinä on mukana House of Vanilla, House of Crack, House of Jaahas sekä House of Auer. Queerlesque, drag, crustlesque, mitä näitä on – House of Jaahaksen Shady Stardust sanoi viikonloppuna, että se, mitä he tekevät on punkkia, koska se on yhteisöltä yhteisölle, ihmisiltä, joilla ei ole rahaa tehdä korkean budjetin dragia. Ja hyvä näin, sillä tämä tarkoittaa luovuutta ja intohimoa. En voi mitenkään kuvailla miten paljon kunnioitan näitä taiteilijoita ❤ Toinen kategoria on kuoronörtin unelma: Queertune on  ensimmäinen pohjoismainen LHBTIQ-kuorofestivaali, ja tämä saa onneksi jatkoa nyt ensin Tukholmassa ja sitten Kööpenhaminassa. Kuoronörttinä laulan itse Brahe Djäknar -kuorossa (ykkösbassoa) ja kuorolaulu todellakin parantaa elämänlaatua.

Screen Shot 2018-08-08 at 11.23.54 AM

Vuoden show, näytelmä -kategoriasta nostaisin esiin Tom of Finland -musikaalin, joka oli uskomaton nautinto. Näyttelijätyö oli loistavaa, visuaalisesti se oli vaikuttava ja musiikki loistavaa. Lisäksi Turun kaupunginteatteri oli hienosti mukana Prideissä ja muutenkin ”kentällä” – puhumattakaan siitä, että

nomi30011.png

 

Vuoden laulaja/näyttelijä/TV-persoona -kategorian upea Tero Hetero (kuvassa) on muunsukupuolinen rap-artisti. Siitä asti, kun buukkasin hänet esiintymään Turku Prideille viime vuonna olen kuunnellut ahkerasti. BILEET BILEET BILEET! Tero Heteron musa on tanssittavaa, rauhallista ja samalla menevää, herkkää ja samalla fiilis on huipussaan. Pakko mainita, että Kristoffer Ignatius on myös upea, herkkä ja ihana tyyppi, mutta jotenkin haluaisin nyt nähdä, että tämä jotain aivan uutta ja siistiä tekevä muunsp. taiteilija saisi tunnustusta tässä kategoriassa. Sen sijaan Kristoffer voisi saada ääneni Vuoden homo/bi -kategoriassa!

nomi4_3001

En nyt keksi muuta vaihtoehtoa kategoriaan Vuoden hetero, kuin että radikaalipappi Kai Sadinmaa saisi kiitoksensa voiton muodossa. Tyyppi on tehnyt VALTAVASTI kirkon sisällä nostaakseen keskustelua samansukupuolisten parien oikeuksista – eikä jättänyt asiaa keskustelun tasolle. Kai on silmissäni modernin pappeuden ja lähimmäisenrakkauden ilmentymä ❤

nomi4_4001

Olen aina itse ensisijaisesti aktivisti, en poliitikko, joten tässäkään kohtaa oma puolue”velvollisuus” ei tule ekana. Sen sijana nostaisin kategoriassa Vuoden poliitikko esille Noora Tapion, jonka nostimme Trasekin kanssa esiin jo kuntavaalien aikaan. Noora on nimittäin tietääksemme ensimmäinen julkisesti muunsukupuolinen valittu kunnanvaltuutettu Suomessa! Nuori poliitikko on tehnyt hyvää työtä ja koen itsekin vahvaa samastumista Nooraan, joka sekoittaa politiikan ja aktivismin rajoja.

Muita hyviä ehdokkaita on runsaasti myös, joten muistathan käydä äänestämässä! Päivitän tähän äänestysohjeet, jahka ne saapuvat 🙂

Long time no see!

Johan on vierähtänyt tovi viime tekstistä! Olen pitänyt aktiivisesti yhteyttä ihmisiin Facebookin ja Twitterin kautta, ja nettisivut pääsivät hiukan unohtumaan.

Kesäkuussa kävin Norjassa, kun Barn- och likestillningsdepartementet (eli the Ministry for Children and Equality, aika hauska kombo!) kutsui minut puhumaan vihapuheesta (ks videolinkki!). Ehdin myös käydä Sideways-festareilla translakitiimin kanssa ja uusi sukupuolitemppuratamme oli supermenestys! (kuva alla; en valitettavasti muista kuvaajaa). Juonsin myös keskustelun aiheesta samaisilla festareilla (ks videolinkki!)

19105545_524440601280504_3675416091374953192_n

Turun valtuuston työ alkoi ja niin ollen myös Feministisen puolueen Turun toimintaryhmän varjovaltuustotyö. Helsinki Prideillä oli mm Legal Gender Recognition in the Nordic Countries -keskustelu ja on pakko sanoa, että on aina yhtä kuumottavaa kritisoida ”järjestelmää”, kun ”järjestelmä” nousee ylös ja toteaa olevansa ”kai sitten se portinvartija, mistä puhuitte”. I en kolumn för Stiftelsen Pro Artibus skriver jag i juni:

Min feminism funderar: Vad kan jag säga om makt som en vit, relativt medelklass högt utbildad icke-binär finländare med kroniska sjukdomar? Den utgår från att kön inte går att separera från andra kategorier. Det är otroligt svårt på en praktisk nivå. Jag inser vilka privilegier jag har när jag skriver kolumner på en MacBook på kaféer där jag dricker sojalatte med veganvänlig vitchokladsirap.

Vi – tillsammans med CampusSport i Åbo, råddade till på kampus då vi smällde upp bättre toasymboler och det fixades ett könsneutralt omklädesrum. Upea, maaginen valokuvaaja Sonja Siikanen aloitti Suomi 100 -projektinsa ja kuvasi esimerkiksi Eva Biaudetin, Pekka Haaviston, Minttu Mustakallion, Pelle Miljoonan, Antti Holman – ja minut näin:

19453029_1754866701205337_656797470267033420_o

Heinäkuussa kirjoittelimme lausuntoja, mielipidekirjoituksia ja muuta transpropagandaa Trasekin kanssa (esim tämä). Puuhailin Turku Prideä (tietämättä vielä, että tulisin jättämään organisaation tämän vuoden Priden jälkeen, yhyy!) ja transasiaa. Kävin ensimmäisissä homohäissäni (kera äärimmäisen kauniin tyttöystävän), kun hyvät ystävämme menivät naimisiin ❤

Aloitin uuden tutkimusprojektin, Living with hiv in Finland. Haastattelen siinä Suomessa asuvia, hiv-positiivisia, miesten kanssa seksiä harrastavia miehiä! Vielä muuten mahtuu mukaan, jos sinä satut kuulumaan kohderyhmään!

20229614_1782681315090542_6694553467572799874_o

Elokuussa vein kummalapseni Lintsille ja se oli aivan mahtavaa. Kävin Tukholman Prideilla kutsusta vetämässä paneelikeskustelun Queer Remembering – kiitos tästä mahdollisuudesta. Kävin myös Aboagorassa puhumassa sukupuolen moninaisuudesta yhdessä hyvän ystäväni Viima Lampisen (Seta ry) kanssa ja kirjoitin uuteen Solidaarisuuskalenteriin (ei ole vielä julkaistu, tilaa se täältä!). Ja niin, ostinhan minä asunnonkin. Turusta. Se lähti täysin käsistä: glitter-/hilemaaleja, viidakkotapettia, feikkikukista tehty paneeli, katosta roikkuvat kukkahyllyt, uusrenesanssisohva, itse ”entisöity” työpöytä ja kasveja, kasveja, kasveja EVERYWHERE! Lakkasin kynsiä tosi ahkerasti ja femmeilin, kunnes remppa vaati veronsa ja kaikki kynnet olikin katki.

Sitten olikin jo Turku Pride ja siitä voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta tyydyn toteamaan, että olipahan älyttömän rankka työrupeama, mutta älyttömän onnistunut ja hyvä meininki tapahtumissa! Päätin kuitenkin Pride-viikon jälkeen, että kaipaan vähän taukoa ja Turku Pride todennäköisesti vähän taukoa minusta, joten ”irtisanouduin” ja ilmoitin, että en ole käytettävissä Turku Pride 2018 -tapahtumaviikkoa varten. Se oli raskas, mutta hyvä päätös. Totuus on, että vaikka tässä luettelen kivoja asioita, niin olin Priden jälkeen todella uupunut ja pelkäsin jopa burnoutia. Olin kotona, rauhassa, teekupin ja kirjojen ja kissojen ja silhuettiristikoiden kanssa aika pitkään ja olen edelleen toipumassa ja yritän priorisoida ja tehdä fiksumpia valintoja. Minulla on kuitenkin hauskoja uutisia: Sain Taiteen Edistämiskeskukselta apurahaa (tai siis, Turun kaupunki sai), joten voin jatkaa työtäni esteettömyys- ja saavutettavuuskonsulttina projektissa 2.0. Lisäksi aloitan yhteistyön Ekvalitan kanssa, mikä tuntuu TODELLA jännältä!

Syyskuussa SNÄPPÄSIN! Minä! Dinosaurus! Kyseessä oli Sakki ry:n ja SLL ry:n Puhutaan Panemisesta -kampanja. Käsittämättömän hauskaa ja toivon mukaan hyödyllistä. Lisäksi julkaistiin kuukauden aktivisti -juttu Amnesty Internationalin lehteen minusta ja kehotan siinä menemään Vinokinoon! Julkaistiin myös kuvat Näkymätön Sukupuoli -kirjasta, jonka release date valitettavasti siirtyi ensi vuoden puolelle. Upea kuvat otti Jenni Holma enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan kirjaa!

21558868_1850266858331987_5110357339322626831_n-2

Upea hollantilais-italialainen taiteilija Baukje Spaltro yllätti totaalisesti, kun hän mailasi ja kertoi maalanneensa minusta kuvan taideprojektiinsa, missä hän tulkitsee ”paikallisia ritareita”, ihmisiä, jotka ovat mukana määrittelemässä Turun identiteetin. Olin todella otettu siitä, että sain nimikkeen ”Aura knight” tämän seuraavan kuvan myötä. Sopivasti nimittäin tuli uutiset siitä, että sain paikan Turun kaupungin vammaisneuvostosta.

Tässä lyhyt recap minun kesästäni! Paljon paljon paljon kiitollisuuden aiheita, KIITOS kaikille! Tukemisesta, mahdollistamisesta. Siitä, että olen saanut olla myös väsynyt, rikki, uupunut, pettynyt, vihainen, surullinen ja että minua on tsempattu silloinkin, kun on ollut totaalinen luuseriolo eikä ole tehnyt mieli mennä sänkyä kauemmas julmaan maailmaan. Kaikki ei todellakaan ole ollut yhtä menestystarinaa ja alan huomaamaan ja ymmärtämään sen tärkeyden, että niitäkin asioita tuodaan esille. Tästä esimerkkinä hieno, pitkä ja koskettava ketju Twitterissä joka alkoi twiitistäni Hei, olen Panda ja sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Voin silti hyvin nyt, kun on vihdoin oikea lääkitys. Kuka sä oot? Mikä meno? 

Panda femminist raw mail.jpg

Spaltro, 2017

Tällaisilla fiiliksillä eteenpäin!

 

 

Ilman tulkkia olen kieletön – #stopKela

Kela – tuo lafka, jonka kanssa minäkin olen kertaalleen käynyt Vakuutusoikeudessa (ja voittanut), lafka joka on melkein kaikille suomalaisille tuttu, lafka joka aiheuttaa päivittäin suomalaisille stressiä ja ahdistusta. Toisaalta Kela, jonka pitäisi olla eräs hyvinvointivaltiomme kulmakivistä, järjestelmä, jonka pitäisi pitää huolta meistä myös silloin, kun me emme itse siihen kykene. Pyh. Kaunis ajatus, mutta tässä Byroslovakiassa tuntuu, että apua saavat vain ne, jotka jaksavat tapella ja vääntää ja täytellä lappua lapun perään. Ja nyt Kela on taas uutisissa käsittämättömästä, jo epäoikeutetussa asemassa olevien ihmisten kiusaamisesta.

Kela kilpailuttaa siis jälleen tulkkauspalvelut ja uhkaa näin ollen sekä perustuslain että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien koskevan sopimuksen toteutumista:

Toteutuessaan uudet sopimusehdot mm. käytännössä pakottavat tulkin päivystämään palkatta, pakottavat tilaajan (eli tulkkia tarvitsevan) arvioimaan minuutilleen tarvitsemansa tulkkauksen kesto (venynyt tarve tarkoittaa, että tulkki joko tekee ilmaiseksi töitä tai jättää asiakkaan kesken), kaventavat tulkin tarjoamien kommunikaatiopalveluiden määrää, rajaavat radikaalisti tulkkien työskentelyalueita, poistavat matka- ja peruutuskorvaukset sekä heikentävät tulkin mahdollsuutta työaikasuunnitteluun, mikä saattaa vähentää tulkkien saatavuutta ja kostautua tilaajille ”ei oon” muodossa.

Tämä toisi mahdollisesti katastrofalisiakin vaikutuksia n. 5000 tulkkipäätöksen saaneen asiakkaan elämään. Lisäksi Kela välittää n. 90 % kaikista Suomen tulkeista ja on näin ollen todella, todella tärkeä ”työnantaja” myös tulkkauksen ammattilaisille.

18767654_1331295323644348_7668471555124202164_n

Suomen viittomakielen tulkit ry:n puheenjohtaja Emilia Norppa lainasi puheenvuorossaan yhdistyksen some-postauksessa erään tulkin yhteenvetoa tilanteesta:

Sovitaanko niin, että tilaan sinulta 8 tuntia työtä. Sinä valmistaudut työhön huolellisesti, vaikkapa parina päivänä useamman tunnin. Matkustat luokseni tunnin. Odotat minua perillä jonkin aikaa ja minä ilmoitan sitten sinulle, että en tarvitsekaan palveluasi. Koska työsi peruuntui, en maksa sinulle mitään, siis E-N mitään.

Lisäksi voisimme sopia, että voisin ehkä tilata sinulta huomenna jotakin. Sinä lupaat pitää kalenteriasi auki. Jos kalenterisi on yhä tyhjänä, mutta kello lyö 16.00, kiellän sinua sulkemasta enää kalenteriasi. Varaan sinut EHKÄ itselleni! Saatan huomenna lennosta tarvita palvelujasi. Haluaisit ehkä rahaa siitä, että joudut päivystämään, mutta äläpä luule turhia, tyhjästä minä en sinulle maksa!

Muistathan myös, että vaikka yrityksesi olisi menestyvä ja töitä riittäisi, olen minä sitä mieltä, ettet saa rekrytoida kilpailutuskauden aikana lisää työvoimaa tilaamieni töiden suorittamiseen. Et myöskään saa pyytää mukaan yrityksestäsi työntekijää, joka kokemuksesi mukaan osaisi hoitaa työn parhaiten, vaan sinun pitää hoitaa homma itse, koska minä annoin työn henkilökohtaisesti juuri sinulle.

Sovitaanko? Ai ei? No, kyllä näin nyt silti sovitaan.

”– Jos tulkki lähtee kesken kaiken, olen kieletön.”

Näin sanoo Turun Sanomien 1.6.17 haastattelema, tulkkipalveluja käyttävä Aino Laiho.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla ei olisi enää kieltä?

 

Ryhmä 40k:n kunnallispoliittinen ohjelma / Grupp 40k:s kommunalpolitiska program

Siivoilen pois paperikasoja, jotka ovat jääneet vaaliajan jäljiltä lojumaan pitkin työpöytää. Käteeni sattui Ryhmä 40 000:n kunnallispoliittinen ohjelma. Halusin tehdä lyhyen postauksen nostaakseni tämän tapetille, sillä haluan varmistaa, että siinä vaiheessa, kun uusi valtuusto aloittaa työnsä niin he ovat myös tietoisia (korkeakoulu-)opiskelijoiden tarpeista. Sinäkin voit tehdä jotain: tsekkaa oma valtuutettusi ja lähetä hänelle esimerkiksi tämä blogipostaus linkkinä.

Nostan ohjelmasta esille etenkin nämä kohdat:

  • Kaupungin tulee tarjota ja markkinoida palkallisia harjoittelu- ja muita työjaksoja korkeakouluopiskelijoille
  • Opiskelijoiden ääni kuuluviin – osallistuminen tehtävä helpommaksi (esim. ehdotettu digitaalipalvelupilotin muodossa)
  • Julkisen liikenteen tulee olla halpaa (opiskelijakortti bussikortiksi, isommat opiskelija-alennukset, opiskelija-alennukset kaikille opiskelijakortin haltijoille (ei ikärajaa)) ja linjoja tarpeeksi (yölinjoja, paremmat linjat kampusalueille ja -alueiden välillä)
  • Pyöräteitä lisää ja liikennettävä mietittävä niin, että kaavoitusratkaisut ja liikennejärjestelyt eivät suosi pelkästään autoilijoita
  • Opiskelijaterveyden varmistaminen (iso pelottava sote-uudistus, yh!), myös AMK-opiskelijoille
  • Mielenterveyspalveluiden parantaminen, en näe muita vaihtoehtoja, kuin resurssien lisääminen

Voit lukea koko ohjelman täältä: Ryhmä 40 000: Kuntapoliittinen ohjelma

IMG_2488Kuva : Vuoden 2015 koulutusleikkausmielenosoituksesta. Ei kuseteta opiskelijoita enää! Bilden: Från år 2015 protester mot nedskärningar i utbildningen. Vi slänger inte studerande under bussen längre! 

Jag städar som bäst bort pappershögar som ligger omkring arbetsbordet efter den långa valkampanjstiden och jag råkade på Grupp 40 000:s kommunalpolitiska program. Jag ville göra en kort post för att boosta frågan, eftersom jag vill försäkra mig om att då den nya fullmäktige kör igång med sitt arbete så är de också medvetna om (högskole-)studerandenas behov. Du kan också göra något: kolla in någon av de invalda och skicka henom t.ex. den här bloggtexten som en länk.

Jag vill lyfta fram speciellt dessa punkter:

  • Staden bör erbjuda avlönade praktikplatser och andra arbetsperioder åt studerande
  • Det bör bli lättare för studerande att få sin röst hörd – t.ex. genom en digital service som kunde piloteras hos studerande i Åbo
  • Offentlig trafik bör vara billigt (studerandekortet som busskort, större studeranderabatter, som alla med kortet kan få ta del av utan åldersgräns) och bättre rutter (mer nattbussar, bättre rutter till och emellan kampusområdena)
  • Mer cykelvägar – trafiken bör planeras så att den inte bara gynnar bilister
  • Studenthälsan bör försäkras när stora skrämmande sote-förnyandet kommer, även för YH-studerande
  • Mer mentalvårdstjänster – jag ser inga andra val än att helt enkelt höja resurserna

Du kan läsa hela programmet här: Grupp 40 000:s kommunalpolitiska program

Ensimmäiset kuntavaalini – pieni analyysi

Pöly on laskeutunut maahan ja Panda sen mukana. Tässä pienehkö analyysi siitä, miten kuntavaalit 2017 – minun ensimmäiset kuntavaalini – menivät!

Ensinnäkin: 475 x KIITOS! Aivan uskomaton tulos a) yksilönä b) uutena tulijana c) uuden puolueen edustajana! Olen edelleen järkyttynyt ja niin käsittämättömän kiitollinen luottamuksesta. Äänimäärä ei suhteutetun vaalitavan vuoksi riittänyt Turussa valtuustopaikkaan, vaikka se itsessään olikin isompi saalis kuin kellään varavaltuutetulla ja monella valtuutetulla. Turun Sanomissa tuotiin tänään 10.4.2017 esiin, että äänimääräni oli Olavi Mäenpään jälkeen toiseksi isoin, millä ei päässyt läpi. Pienin läpipääsevä äänimäärä oli Merja Lundénin (vas.) 133. Äänivaltiatar oli taas iki-ihana Li Andersson (reilut 6 000 ääntä!), joka oli esikuvani silloinkin, kun vielä olin sitä mieltä, että puoluepolitiikka on nössöintä ikinä. Isoin vaalivoitto Feministisen puolueen Helsingin valtuustopaikan lisäksi meni mielestäni ehdottomasti Vihreille, jotka onnistuivat rikkomaan demareiden ja kokkareiden yli 40 vuotta kestäneen valtakauden Turussa.

17861533_1643971652294843_3767969039221829002_n
Vaalivalvojaisista ❤

Turussa Kokoomus menetti kaksi paikkaa (-2.4 %) viime vaaleista, mutta heillä säilyy enemmistö. Vasemmisto sai ilahduttavat kolme lisäpaikkaa ja Vihreät neljä. Jos SDP haluaa lähteä ajamaan arvoliberaalimpaa politiikkaa, niin Vihreiden kasvun myötä on nyt mahdollisuus punavihreään blokkiin, joka voi murtaa Kokoomusblokin halutessaan. Näen, että tämä on valtavan positiivinen ja upean kehityksen merkki: Suomi on valmis lopettamaan jytkyn valtakauden, avartamaan jälleen maailmankuvaansa ja muistamaan, mitä inhimillisyys tarkoittaa. Toinen merkki tästä on myös se, että julkirasistina tunnettu Olavi Mäenpää putosi valtuustosta. Meillä Turussa on siis ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992 valtuusto ilman Mäenpäätä. Miettikää mistä tämä kielii! Turku voitti sillä hetkellä, kun tämä varmistui. Poliittisessa nelikentässä Turun uusi valtuusto on kokonaisuudessaan lupaavasti arvomaailmaltaan vasemmistoliberaaliuteen kallellaan. Lämpimät onnittelut kaikille valituille ”suvakeille”, ”punavihermädättäjille” ja feministeille! Nostaisin esiin erityisesti Elina Sandelinin, äärimmäisen skarpin vasemmistofeministin ja kokeneen kuntapoliitikon, jolta olen oppinut paljon, sekä Riina Lumpeen, kuorokaverini ja Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtajan ❤

Screen Shot 2017-04-10 at 11.16.46 pm
Turun tilanne kuntavaleissa 2017

Valtakunnallisella tasolla, no, katsokaa nyt itse näitä lukuja. Iloitsen suuresti Vasemmistoliiton ja Vihreiden menestyksestä. Selkeästikin hallituspuolueet  joutuvat nyt maksamaan ämpärimäisestä leikkauspolitiikastaan ja todella hyvä niin. Perussuomalaiset menettivät maanlaajuisesti 426 paikkaa ja haluaisin uskoa, että maahanmuuttopolitiikallakin on osuutensa asiassa, vaikka kyseessä taitaa olla laajasti myös PS-äänestäjien tyytymättömyys puolueen talouspoliittisiin ratkaisuihin Kokoomuksen ja Keskustan vanavedessä.

Screen Shot 2017-04-10 at 11.09.57 pm
Koko maan tilanne kuntavaaleissa 2017

Itse olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen – sekä omaani, että Turussa ja koko maassa. Tämä on minulle aivan uskomaton äänimäärä ja osoittaa sen, että Feministiselle puolueelle on tilausta ja että meitä uskaltaa äänestää! Olen kuullut todella monelta, että he olisivat halunneet äänestää pinkkiä, mutta pelkäsivät, että tämä olisi hukkaan mennyt ääni. Puheenjohtajamme Katju Aron valtuustopaikka on kuitenkin historiallinen ja tämä on vasta alkua! Esimerkiksi nykyinen vaalivoittaja Vihreät eivät saaneet ensimmäisissä kuntavaaleissaan yhtään ehdokasta läpi ja vasta seuraavat kuntavaalit olivat menestys. Mm. tähän peilaten Feministisellä puolueella on loistavat lähtökohdat. Puolue rekisteröitiin tammikuussa ja tällä raha- ja aikamäärällä tulos on ilmiömäinen. Nämä vaalit olivat vasta alkusoitto feministiselle vallankumoukselle ja ”pinkille sensaatiolle”, ensimmäinen työnäyte.

Feministinen puolue on tullut jäädäkseen. Nyt ruvetaan kunnolla töihin puolueen kasvattamiseksi. Isommat listat, isommat kampanjat ja kampanjatiimit ja isot tavoitteet seuraaviin vaaleihin. Viimeistään eduskuntavaaleissa feministinen vaihtoehto tulee jyräämään aivan toisella tasolla (johan twitterissä pyöri hashtag #pandaeduskuntaan, hehe).

17757116_1643211472370861_7722614469359626305_n
Vaaliaamun kukkakimppu

Haluan kiittää ystävääni Fannya, joka sai minut lähtemään ehdokkaaksi senkin jälkeen, että olin kuudesti kieltäytynyt. Ehdokkuuteni varmistui helmikuun lopussa. Yhtäkkiä oli kuukausi aikaa ja nolla euroa rahaa tehdä hyvä kampanja. Ihanan yksityislahjoittajan panoksen myötä havahduin siihen, että hei, lähdetään sitten tekemään kunnolla, jos  kerran lähdetään! KIITOS! En tykkää jättää asioita puolitiehen ja sinä näytit, että minuun uskotaan. Kiitos myös muille lahjoittajille ja tukijoille, teidän avullanne olen jakanut vajaat 5 000 flyeriä (tilattuja hienoja, graafikon tekemiä itse tulostettuja, itse taitettuja ja ei-niin-hienoja, puolueen yleisflyereitä…), kiloittain karkkia, kondomeja, multivitamiiniporetabletteja (älyvälähdys tämäkin, Feminist survival kit -krapulanparannuspakkaus oli mieletön menestystuote!) ja pinssejä. Kiitos myös Nuppu Ervastille, parhaimmalle kampanjapäällikölle, joka minulla on koskaan ollut (olen varma, että tämä kunnianimike säilyisi, vaikka heitä olisi ollut menneisyydessä enemmän!).

Nyt levätään hetki ja esim. palautetaan yksi gradu, kirjoitetaan kolme tilausartikkelia ja silitetään kissoja. Paljon.

17800151_1640958135929528_1431268073276167374_n

Turku on pyöräkaupunki – ja muuta joukkoliikenneasiaa

Eilen lähetin Turun Polkupyöräilijät ry:lle meidän turkulaisten F! -ehdokkaiden lausunnon ja lupauksen pyöräilijöille! Haluamme kaupunkipyörät (500 kpl hyvä pilotti! Kirjastopyörät ovat käsittääkseni olleet hyvin menestyksekäs konsepti), turvalliset pyörätiet ja 30 km/h rajoituksen ruutukaava-alueelle. Juuri koin itse tilanteen, missä nuori lapsi ja hänen vanhempansa meinasivat jäädä auton alle, kun citymaasturi kaahasi minun ohi hurjaa vauhtia, vaikka olin itse pysäyttänyt suojatien eteen. Varmasti voi kaahata myös pienemmällä nopeusrajalla, joten toivoisin tähän lisäksi tiedottamiseen tehokkuutta. Turun liikenteenkäyttäjät eivät aina tunnu tietävän esim. suojateihin liittyvät säännöt ja tämän takia olen kuullut kokemuksia, jossa aikuisetkaan ihmiset eivät ole uskaltautuneet liikenteeseen pyörällä – saati sitten päästäneet lapsiaan pyörällä kouluun.

En kannata nopeusrajoituskameroita keskustaan. En usko valvontayhteiskuntaan, enkä usko, että tämä olisi paras tapa kohdistaa resurssit. Sen sijaan hyvällä suunnittelulla ja kaavoituksella saadaan joukkoliikenne toimivaksi ja ydinkeskusta mahdollisimman vähäpäästöiseksi, mikä taas auttaisi pääsemään hiilivapaaseen tavoitteeseemme. Tämä ei tarkoita, ettenkö ”sallisi” autoilua. Minulla itselläni on krooninen kiputilasairaus, joka välillä vaikeuttaa liikkumistani, ajoittain hyvinkin dramaattisesti. Töihin olen päässyt bussilla, mutta kampukselle en, joten olen joutunut turvautumaan autoiluun. Kysynpähän tässä samalla miksi kasarmialueelle kulkee vain ja ainoastaan yksi bussi kerran tunnissa (palvelulinja)?  Onko oikeasti ajateltu, että Åbo Akademin kaikki opiskelijat ovat täysin liikuntakykyisiä ja että kaikilta taittuu se reilu (kauppatorilta) tai vajaa (tuomiokirkkopuistosta) kilometrin matka jalan? Minkälainenkohan on muiden korkeakoulukampuksen tilanne? Meitä opiskelijoita on Turussa noin 40 000. Voin luvata, että en ole ainut, jolla ei ole lain suojaamaa ”vammaisstatusta” ja oikeutta tai edes tarvetta kuljetuspalveluihin, mutta jolla on silti vaikeuksia välillä kulkea.

3Olethan muuten varmistanut myös, että ehdokkaasi sitoutuu edistämään hiilivapaata Suomea? Minä allekirjoitin, allekirjoita sinäkin!

Jotta ihmiset haluaisivat ja voisivat käyttää joukkoliikennettä, johon pyörätkin voisivat lukeutua, niin sen tulee olla helppoa ja turvallista (sekä edullista). Myönnettäköön, että pyöräilykoordinaattorikonsepti oli minulle suhteellisen uusi, mutta en todellakaan pistäisi vastaan. Lupaan lukea lisää Helsingin ja Oulun kokemuksista! 

Turussa sen sijaan on ollut todella kiinnostavia keskusteluja joukkoliikenteen kehittämisestä superbussien, raitiovaunujen ja robottibussien voimin. Robottibussipilotti, niin ufolta kuin se mielestäni kuulostaakin, on ilmeisesti ollut tehokas ja hyvä Otaniemessä. Olisin avoin sen testaamiseen Turun kampusalueella myöskin! Se ei tosin ole mielestäni prioriteetti, vaan haluaisin ensisijaisesti nähdä, että uudistetaan tämänhetkistä bussiliikennettämme. Linjoja tulisi käydä läpi ja ajovuoroja parantaa. Varissuolla kolme vuotta asuneena voin kertoa, että se turhautuminen, kun hikisenä ja väsyneenä seisot 20 minuuttia kaikki kamat mukana bussissa, koska 32/42 on ylitäynnä (ja ajaa välillä jopa pysäkkien ohi, koska ei mahdu ottamaan jengiä kyytiin) on hyvin hyvin todellinen ongelma. Ottaen huomioon myös, että Varissuolla asuu paljon vähävaraisia, opiskelijoita, maahanmuuttotaustaisia uusturkulaisia, yksinhuoltajaperheitä, niin kyseessä on mielestäni paitsi saavutettavuuskysymyksestä myös yhdenvertaisuuskysymyksestä. Mielestäni voisimme tukea vähävaraisia eläkeläisiä myös paremmilla alennuksilla ja/tai sillä, että rollaattorilla liikkuvat pääsisivät ilmaiseksi – kuten myös rattailla kulkevat pääsevät. Hybridibussien hankintaa tulisi myös tukea osaksi tätä järjestelmää – superbussijärjestelmään ei tulisi taas mielestäni panostaa. Mediassa on käynyt moneen kertaa ilmi huoli siitä, että ylläpito (huolto) olisi kallista ja vaikeaa, ja lisäksi en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta.

Jos ja kun haluamme kokonaan uusiutua, niin ajan ehdottomasti ratikkaideaa. Meidän pitää ottaa huomioon, että 2020-luvun ratikka ei ole samanlainen, kuin torilla oleva vanha yksilö – järjestelmä voisi olla lähijunan ja ”perinteisen” ratikan hybridi ja sillä voitaisiin tukea myös seudullisuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta, kun sillä pääsisi  parhaimmassa ideaalitapauksessa Raisioon, Naantaliin ja Kaarinaan helposti, edullisesti ja nopeasti. Koska tämä vaatisi, että repisimme kadut auki ja panostaisimme erittäin suuresti rahallisesti, niin näkisin, että meidän tulisi ensin tutkia ja suunnitella hanketta kunnolla. En ole insinööri, enkä tiedä tarkalleen millaisia vaihtoehtoja meillä on ja minkälaiselta alan kehitys näyttää.

17426285_1619600054732003_5769175357548512811_nKuva kuuluu sarjaamme ”Itse tein ja säästin”, tausta unsplashin kautta.

Tässä lausuntomme Turpolle:
Feministisen puolueen mukaan kaupungin tulee olla jokaisen kaupunkilaisen koti. Tämä tarkoittaa, että julkisen tilan on oltava kaikille saavutettava. Meidän yleisohjelmamme toteaa, että “[h]yvät julkiset palvelut eivät ole menoerä vaan arjen välttämättömyys ja se hyvinvoinnin liima, joka sitoo meitä yhteen”, ja tuemme paremman ja saavutettavamman bussiliikenteen lisäksi vahvasti ajatusta joukkoliikenteen laajentamisesta kaupunkipyöriin. Kannatamme halpaa joukkoliikennettä, mutta emme täysin ilmaista, sillä pilottitutkimusten mukaan saavutettavuus ei juurikaan parane poistamalla kaikki maksut, mutta sen sijaan pyörien (ja jalkojen) käyttö vähenee, kun bussilla kuljetaan lyhyitäkin matkoja. 


Uskomme vakaasti, että toimivassa, turvallisessa kaupungissa ihmiset myös haluavat pyöräillä. Tämän takia olemme yhtä mieltä siitä, että Turussa tulisi kehittää ja rakentaa uusia pyöräilyväyliä sellaisille alueille, joilla pyöräliikenne on laajaa. Ruutukaava-alue eli ydinkeskusta on tärkeä kohde, toinen on (korkea)kouluväylät ja kolmas teidänkin mainitsemanne isot kadut, kuten Linnankatu ja molemmat pitkäkadut. Kuntaohjelmamme mukaan ”[h]aluamme rakentaa viihtyisiä ja monimuotoisia asuinalueita, joissa jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, lastenrattaita kuljettavien ja pyörätuolilla liikkuvien on hyvä kulkea, asua ja harrastaa”, ja vaikka konkreettisia pyöräilytavoitteita ei ole kirjattu puoluetasolla, niin politiikkamme perustuu siihen, että saavutettava kaupunki on kaikille – ei pelkästään heille, jotka kulkevat autolla paikasta toiseen. Autoväylien tulisi toki pysyä sujuvina, mutta kaavoitus ei voi rakentua vain niiden varaan.

Voit tarkistaa Turpon sivuilta onko sinun ehdokkaasi allekirjoittanut #pyörävaalit -teesit!

Pink lemonade and feminist politics!

Tänään oli ensimmäinen ”kenttäpäiväni”! Pink lemonade and feminist politics oli todella positiivinen kokemus. Kaksi tuntia auringossa itsetehdyn pinkin limun, keksien, pinssien, kondomien ja flaikkujen kanssa menivät vauhdilla. Kohtaamiset olivat lisäksi todella kannustavia: Feministinen puolue tuntui olevan tuttu juttu, minun nimeni ja naamani tuntuivat olevan jo tiedossa ja kuulin juttua, että Turun yliopiston valtio-opin luennoilla olin käynyt jo monen huulilla – mahdollisesti sen myötä, että Ylen vaalikone listaa minut edelleen Turun katsotuimpana ehdokkaana, jopa äänikuningatar Li Anderssonin yläpuolella. Todella jännää.

C69NqUFWYAEZIpn.jpg-large
Pieni limukojuni ja minä. Varpu Alasuutari kuvasi!

Oli myös todella…, no, mielenkiintoisia kohtaamisia! Eräskin ihminen vaikutti aluksi hyvin epäileväiseltä, joten päätin käyttää vähän enemmän aikaa siihen, että oikeasti kuuntelisin hänen huoliaan. Kävi ilmi, että häntä huoletti todella ison linjan asiat: väestön kasvu, maapallon kantokyky – ilmeisesti ”liiallinen lisääntyminen”? Halusin kertoa hänelle, että ymmärrän hänen huolensa, mutta että mielestäni seksuaali-/lisääntymis-/perheenperustamisoikeudet ovat ihmisoikeuksia ja että olisi epäeettistä edes miettiä niiden rajoittamista. Aikomukseni oli kuitenkin sanoa se tavalla, joka ei olisi hänestä niin…tyrmäävä? Aloitin siis kertomalla, että olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja että on ihan totta, että lapsen hankkimatta jättäminen on suurin yksittäinen ekoteko, jonka ihminen voi tehdä. Tämän jälkeen kaveri totesi, että hiton fiksusti sanottu, saat ääneni, ja lähti sairaan nopeine laseineen! Itse jäin tuijottamaan hämmentyneenä tyyliin mitä juuri tapahtui? enkä siis todellakaan ehtinyt kertoa mitä mieltä olin periaatetasolla. Toivottavasti hän ei pety liian pahasti, vaikka hän päätyisi lukemaan tekstejäni aiheesta.

Jos sinulle kelpaisi limu, niin seuraava mahdollisuus nähdä minut on Åbo Akademin vaalitorilla huomenna to 16.3. klo 11:00. Limutonkka on tosiaan mukana, kuten myös pinssiläjä – tervetuloa!

Lyhyesti koulutuksesta

Minä kävin peruskouluni Taalintehtaalla, jossa isoin ryhmäkoko oli 20 oppilasta. Olen tämän jälkeen käynyt pari kertaa tekemässä lyhyitä koulunkäyntiavustuskeikkoja vanhassa koulussani ja minua lämmitti se, että koululaiset saivat oikeasti tarvitsemansa huomion ja tukiopetuksen. Oli aikaa huomioida jokaista oppilasta – tai ainakin minusta tuntui siltä, koska minulle opiskelu oli suhteellisen helppoa ja miellyttävää. Kuulin myös tarinoita siitä, miten jotkut oppilaat kokivat, että he olisivat tarvinneet lisää apua luokkahuonetilanteessa. Kaikissa aineissa ei ollut mahdollista jakaa luokka kahtia, mutta niissä missä oli niin oli kaksi tai parhaimmillaan kolme opettajaa. Kun luokkakoko kohosi 25:een yläasteella, niin meidät jaettiin kahteen rinnakkaisluokkaan. Oli aika järkyttävää minulle, kun kävin eräässä helsinkiläisessä koulussa ja pelkästään yläasteella oli 200 oppilasta. En voinut edes kuvitella sellaista tilannetta oikeasti käytännössä.

certificate_67137.png

Tein OAJ:n testin hyvällä arvosanalla, mikä ei sinänsä ollut hirveän vaikeaa, sillä mielestäni näiden pitäisi olla aika itsestäänselviä asioita. Allekirjoitan ehdottomasti OAJ:n perusteesit:

Kuntapäättäjänä puolustan kasvatusta ja koulutusta niin, että…

  • ryhmäkokoja ei suurenneta eikä opetustuntien, oppiaineiden tai kurssien määrää vähennetä.
  • nykyistä useampi lapsi saa laadukasta, pedagogista varhaiskasvatusta.
  • jos lapsi tarvitsee enemmän tukea, hän saa sitä erityisopettajalta tai erityislastentarhanopettajalta.
  • kenenkään ei tarvitse valmistautua digiaikaan pelkän liitutaulun avulla eikä vaarantaa terveyttään homeisessa koulussa.
  • jokainen nuori saa peruskoulun päättötodistuksen ja jatko-opiskelupaikan.
  • jokaisella päiväkodilla, koululla ja oppilaitoksella on oma johtaja tai rehtori.
  • jokaisella on mahdollisuus uuden oppimiseen kohtuuhintaan esimerkiksi kansalaisopistoissa tai taiteen perusopetuksessa.
  • kuntamme kasvatus- ja koulutuspalveluita sekä opettajien osaamista kehitetään systemaattisesti.
  • jokainen opettaja saa vuoden työstä vuoden palkan.
  • opettajille palkataan tarvittaessa sijaisia eikä opettajia lomauteta.

Allekirjoitin samalla lasten ja nuorten huoneentaulun, sillä oikeasti, tämä ei ole se mistä tulisi säästää, kun lähdemme miettimään budjettia. Se olisi itseään jalkaan (ja käteen ja olkapäähän ja rintaan ja otsaan) ampumista!

Tässä joitain faktoja (OAJ:n kokoamia) ja perusteluja: 

– Noin 10 000 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta. (Oma linja -tutkimus). Tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä. On jotain vikaa järjestelmässä, joka antaa kouluikäisen pudota kelkasta.

– Vuonna 2012 taiteen perusopetuksen piirissä oli 126 000 lasta ja nuorta, 12 % maamme 2-19-vuotiaista. Näiden lisäksi mielestäni palvelujen pitäisi olla avoinna ja saavutettavia aikuisillekin.

– Tutkimukset osoittavat kulttuurin ja taidekasvatuksen ehkäisevän tehokkaasti kuntien sosiaali- ja terveysmenoja. Kirjoitin tästä mm. kulttuurituotannon opinnäytetyössäni. Taiteen ja kulttuurin tehtävä ei ole pelkästään olla sovellettavissa, vaan niillä on myös itseisarvoa, mutta nämä vaikutukset ovat tietysti vain positiivisia!

– Nuorista suomalaismiehistä on 21 prosenttia koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella (OECD: Education at a Glance 2016). Riittääkö tähän yksi sana: syrjäytymisvaara?

-Ilman tarvittavaa tukea oppilan kouluvaikeudet voivat vaarantaa sekä tukea tarvitsevan että muunkin ryhmän oppimispolkua.

– Muutamassa vuodessa tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut Suomessa 24 000. Erityisopettajien määrää on lisätty vain 100–200. (OPH tilastot). Tässä on mielestäni lievästi sanottuna pieni epätasapaino.

– Joka kolmannessa päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa on terveydelle haitallisia sisäilmaongelma. (OAJ Työolobarometri). Symppaan todella vahvasti allergisena astmaatikkona. Homekoulut kuntoon, heti.

-Alle 15 prosentille opettajista on tehty henkilökohtainen kehittymissuunnitelma, jolla tuetaan opettajan ammatillista kehittymistä hänen henkilökohtaisten tarpeiden sekä kunnan ja oppilaitoksen tavoitteiden suuntaisesti. Näitä tukemalla tuemme sekä opettajien ammattitaitoa että jaksamista. Lisäksi tulee ehdottomasti päivittää osaamista säännöllisesti, koska tieto vanhenee ja uutta tietoa ilmestyy koko ajan! Esimerkiksi HLBTIQ+ -asioista ja erilaisista kulttuuritaustoista ja muista vähemmistöstressiin johtavista tekijöistä on opettajan hyvä olla tietoinen, sillä hän on usein ensimmäinen, joka ne huomaa, koska hän kohtaa lapsen/nuoren lähes päivittäin.

– Vain kuudella kymmenestä perusopetuksen opettajasta on työssä tarvittavat henkilökohtaiset kannettavat digilaitteet. (OAJ digiselvitys)

-Ryhmäkoolla ja opetuksen määrällä on suuri merkitys oppimiselle. Liian iso ryhmäkoko aiheuttaa sen, että yksittäisen oppijan tarpeet jäävät piiloon. Ei ihme, jos ei kiinnosta opiskella, jos se on vaikeaa ja siihen ei saa mistään tukea. Opetusryhmän koolla on havaittu monissa tutkimuksissa merkittävä vaikutus oppimiseen ja oppimistuloksiin sekä nuoren kognitiiviseen kehitykseen. Nobelisti James Heckman on kirjoittanut pitkät pätkät siitä, miten lapsiin ja nuoriin sijoittamalla voi saada seitsenkertaisen määrän rahaa takaisin. Lisäksi hän on kirjoittanut, että varhaiskasvatuksen pitäisi alkaa jo syntymän jälkeen, sillä kognitiivisten kykyjen kehitys alkaa heti – hän oppii paremmaksi työntekijäksi, jos hän saa oppia varhaisessa vaiheessa. Vaikka mielestäni menee liian pitkälle, jos ruvetaan treenaamaan lapsista tulevia työntekijöitä niin olen sitä mieltä, että esimerkiksi vanhemmuutta tulisi tukea laadukkaan varhaiskasvatuksen muodossa. On olennaista, että ihmishengellä on itseisarvoa, mutta joillekin raha merkitsee enemmän kuin mikään muu ja on ihan mukavaa voida sanoa, että hei, tämä ei ole pelkästään retoriikkaa, vaan investointi lapsiin ja nuoriin on kirjaimellisesti investointi tulevaisuuteen.

– Varhaiskasvatus on kiistämättä monien tutkimusten valossa kustannustehokkain keino tasoittaa lasten oppimisedellytyksiä ja ehkäistä syrjäytymistä.

– Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä on romahtanut noin 36 viikkotunnista 22-24 tuntiin tai jopa sen alle.

-Joka kolmannessa kunnassa on yhdistetty rehtorin virkoja tai päiväkodin johtajien virkoja lukuvuonna 2015-2016 (Lähde: OAJ:n luottamusmieskysely). Ei todellakaan ole realistista ajatella, että yksi ihminen hoitaisi useampaa instituutiota laadukkaasti.

-Ei ole OK ketjuttaa opettajien työsuhteita määräaikaisesti – työvuosi on kokonainen vuosi, ei lukuvuosi. Lisäksi kuulee usein tarinoita siitä, miten ketjutetaan opettavaa henkilökuntaa sen takia, että ei löydy pätevyyttä. Tämä on mielestäni järjestön systeemi, joka tuo työntekijälle todella paljon epävarmuustekijöitä. Lisää tukea ammatilliseen kehitykseen.

– Aineenopettajien työttömyys oli viime kesänä (2016) yli 22 prosenttia.

-Turussa ei ole ”virallista” sijaiskieltoa, mutta käytännössä pakotetaan silti apuun tulevaa opettaja ottamaan kahden luokan asiat hoidettavaksi, kun vastuuopettaja esimerkiksi sairastuu. Vanhemmat ovat raportoineet, että on ainakin sitten ”henkinen” sijaiskielto, vaikka tätä ei ole lausuttu missään. Näin aiheutetaan stressiä ja työuupumusta. Opettajat ovat todennäköisesti ne tyypit, jotka perheen lisäksi ovat eniten tekemisissä sinun lasten kanssa, kun he ovat n. 7-15. Älä tee tätä lapsillesi.

Kiireiset kuulumiset

Tänään oli viimeinen työpäiväni Kirjastosta juuret elämään -projektissa Turun kaupungilla. Sinänsä hyvä niin, koska minulla on enää reilu kuukausi aikaa, kunnes minun pitäisi palauttaa valmis pro gradu -artikkeli (ei hätää, se on jo aika pitkälti valmis). KJE on projekti, joka keskittyy edistämään vankiloiden ja kirjastojen yhteistyötä, eli sitä nimenomaista saavutettavuustyötä eräällä tavalla. Melkein surettaa, että en voi kirjoittaa siitä oikein mitään muuta vaitiolovelvollisuuden takia, koska sekä vankilatyö että varsinainen tutkimus- ja kirjoitustyö olivat opettavaisia ja tärkeitä työkokemuksia minulle. On ollut todellinen etuoikeus ja silmiä avaava kokemus saada olla KJE:n projektisihteeri.

Gradun lisäksi kuntavaalikampanja on alkanut oikein kunnolla ja tapahtumia on niin paljon, että en ehdi kaikista mitenkään kirjoittaa. Kuoron kanssa äänitettiin levy. Kävin puhumassa Women of the World -festivaaleilla translakipaneelissa, jossa kävi vähän hassusti – siitäkin lisää tulossa. Aikomuksenani on lisäksi käsitellä pian ainakin teemoja #taidevaalit/taide/Turku/kulttuuripolitiikka, feministinen talouspolitiikka, miksi tarvitsemme ilmaista lasten päivähoitoa, ehkäisykampanjaani ja sotea – no, vähän kaikkea.

panda-aanesta-1
Graafikkoni Mari Koivunen keksi fiksun idean: miksi viljellä korulauseita, kun voin kysyä suoraan äänestäjiltä, miksi esim. he äänestävät minua! Kopsaa ja jaa omilla saatesanoillasi, jos haluat.

Tässä kohtaa tyydyn toteamaan, että sain tänään kampanjapäälliköltäni tiedon, että kaikista Turun ehdokkaista minä olen #1 katselukerroissa Ylen vaaligalleriassa. Wow. Olen myös saanut ihanaa feedbackia ihmisiltä – kiitos todella paljon kaikista viesteistä. Olette ihan mahtava tuki ja olen todella iloinen ja kiitollinen.

Jos sinua vielä mietityttää, mikä tyyppi minä oikein olen, niin suosittelen liikkumaan keskiviikkona 15.3. Turussa Piispankadulla. Pinkkiä limua, pinkkejä flyereitä ja pinkkejä pinssejä sekä keksejä luvassa!

Det är mycket på gång nu, wow. Idag hade jag sista dagen på jobb vid Åbo stad i Kirjastosta juuret elämään -projektet. Väldigt fint projekt men jag är också glad att jag har en paus i jobbet nu så att jag hinner skriva klart min gradu. Och dessutom är det mycket att göra (men mycket kul!) med kampanjen just nu. Fick idag höra av min kampanjchef att jag är #1 på Yles mest sedda videon av alla Åbokandidater! Ganska chockerande, men fint. Tack till alla som hört av sig med snälla meddelanden och lyckönskningar! Om ni vill ha hemgjord rosa läsk, en pins och ett kex så får ni gärna ta er till Biskopsgatan här i Åbo på onsdag 15.3. Jag har massor att skriva om och hoppas återkomma snart!

17238112_10154841353092745_471204592_n
Tirsk. Tämä on se vaalimainos, joka ei päässyt jatkoon, mutta halusin silti jakaa sen teidän kanssanne.