Lol please – eli pari sanaa Sanoman vaalikoneesta

Sanoma julkaisi vaalikoneensa aluevaaleja 2022 ajatellen ja tuttuun tapaan siellä on laadukkaita kysymyksiä, joilla on mitä suurin merkitys siihen, miten sote-palvelut järjestetään vuodesta 2023 lähtien… Tai sitten ei.

Toki ymmärrän, että haetaan polarisoivia, provosoivia kysymyksiä, joilla ehdokkaiden arvopohjaa saadaan esille. Tässä kuitenkin jälleen ollaan tilanteessa, jossa sote-uudistuksesta kiinnostuneet pääsevät pohdiskelemaan olemmeko me lgbtiq+ -ihmiset yhdenvertaisia kansalaisia, kuin muutkin. Newsflash: Tahdon2013-uudistus meni jo läpi, nyt on sote-uudistuksen aika, eikä siinä kukaan tule päättämään siitä ketkä saavat mennä naimisiin (onneksi). On jotenkin todella ikävän tuntuista, että jälleen meikäläisiä käytetään tällä tavalla tilanjakajina, sillä se tarkoittaa sitä, että joka ikinen lgbtiq+ -ihminen, joka tähän vastaa joutuu miettimään niitä ehdokkaita, jotka ovat sitä mieltä että meikäläiset olemme toisen luokan kansalaisia. Me tiedämme kyllä, että tasa-arvo ja yhteiskunta ei ole valmis, mutta tämä tuntuu turhalta naamaan hieromiselta. Mikäli kuulut niihin, joiden mielestä tämä on täysin OK ja hyvä kysymys kysy itseltäsi kävisikö yhtä lailla järkeen antaa ehdokkaiden kyseenalaistaa muita perus- ja ihmisoikeuksia vaalikoneessa?

Miten absurdilta se tuntuisikaan – ja millainen paskamyrsky siitä syttyisikään – jos siinä olisi kysymys siitä ovatko esimerkiksi yksinhuoltajat oikeutettuja olemaan vanhempia, tai tulisiko esimerkiksi perussuomalaiseen puolueeseen kuuluvien saada ylipäänsä mennä naimisiin?

Vastaus molempiin on tietysti kyllä. Mielipide jostain ihmisestä tai siihen mitä hän edustaa ei vaikuta siihen, että hänellä on juridiset oikeudet siinä, missä muillakin.

Sanoman vaalikonekysymyksien avaaminen

Sanoman vaalikone on jaettu Helsingin sanomien ja Ilta-Sanomien koneeseen. Voit tehdä ne täältä (HS) ja täältä (IS)!

Q: ”Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia.”
A: Osittain samaa mieltä. Tämä on haasteellinen kysymys: Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia, MIKÄLI hinta on kohtuullinen tai saavutettava taloudellisesti myös heille, joilla ei ole muuten varaa terveyspalveluihin. Tosiasia on se, että sote-palvelut maksavat tuottaa. Tosiasia on myös se, että maksuilla kerätään rahoitusta (n. 7% sote-menoista). Perusterveydenhuollon tulee mielestäni olla maksutonta (esim. tk-käynnit), mutta en näe syytä miksi ei voisi esimerkiksi porrastaa maksuja muutoin maksukyvyn mukaan.

Q: ”Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on taattava oikeus saada hoitoa tietyn ajan, esimerkiksi seitsemän päivän sisällä, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Täysin samaa mieltä: Terapia- ja hoitotakuu.  Mt-ongelmia on kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä, ja kiireelliset tulisi hoitaa samalla tehokkuudella, kuin muutoinkin hoidetaan kiireellisiä terveysongelmia. Hallituksessa nyt vireillä oleva hoitotakuuteema (3kk–> 7 vrk hoitoonpääsy perusterveydenhuoltoon) tulee olla käytössä, sillä hoitotakuun piiriin kuuluu perusterveydenhuollossa annettava ensivaiheen hoito mm. masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden, unettomuuden ja lievien riippuvuuksien osalta.

Q: ”Palvelusetelin käyttöä tulisi lisätä jonojen purkamiseksi. ”
A: Osittain eri mieltä – mielestäni palveluseteli on erinomainen hätävara, sillä kun on kiire on kiire. Tästä kertoo esimerkiksi nyt 15.12.21 hyväksytty perusterveydenhuollon palveluseteli Turussa – jonoja täytyy purkaa ja ihmisten täytyy saada hoitoa. En kuitenkaan pidä pitkällä tähtäimellä järkevänä panostaa ostopalveluihin, vaan omaan palvelutuotantoon.

Kuvituskuva, jossa saniaisia, kukkia ja muita kasveja.

Q: ”Paperittomille eli oikeudetta maassa oleskeleville ihmisille on taattava oikeus kiireellisten terveyspalvelujen lisäksi kroonisten sairauksien hoitoon, suun terveydenhoitoon ja rokotuksiin.”
A: Täysin samaa mieltä: No mitä nyt taas, tietysti tulee. Olen sairaanhoitaja ja sitoutunut hoitamaan jokaista potilasta, kysymättä esimerkiksi synnyinmaata, uskontoa tai poliittisia uskomuksia, oli henkilö sitten kuka tahansa.

Q: ”Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava. ”
A: Täysin samaa mieltä. Meillä ei ole varaa olla nostamatta, sillä tilanne on kriisiytynyt. Joulukuussa 2021 julkaistiin THL:n toimesta hyvin huolestuttavia lukuja. Tarvitaan rakenteellista muutosta yhteiskuntaan, joka tällä hetkellä ajaa ihmiset loppuun jo ennen täysi-ikää. Meillä ei ole myöskään yhteiskuntana varaa menettää ihmisiä työkyvyttömyyteen:  Viime vuonna 102 000 ihmistä oli mielenterveyden takia työkyvyttömyyseläkkeellä, vauhti on n. 10 hlöä päivässä pelkästään masennuksen takia. Ei näin.

Q: ”Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita pitäisi siirtää yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi. Nyt valtaosa lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä yrityksiä. ”
A: Osittain samaa mieltä, mutta se ei voi olla itseisarvo, sillä tärkeintä on turvata sijoitettujen lasten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen, riittävä valvonta, riittävät resurssit ja työhyvinvointi henkilökunnalle. Mikäli tämä saadaan turvattua niin pitkällä tähtäimellä mieluusti näkisin nämä julkisina palveluina, kyllä.

Kuvituskuva, jossa kaksi henkilöä seisovat vastakkain ja hymyilevät isosti toisilleen. Toinen on vanhempi, arviolta 70-vuotias, toinen on nuorempi, arviolta 16-vuotias. Nuoremmalla henkilöllä on Downin oireyhtymä.

Q: ”Alle 25-vuotiaille pitäisi tarjota maksuton ehkäisy. ”
A: Täysin samaa mieltä. Tästä olen meuhkannut vuosia, seksuaaliterveys on ydinteemojani enkä voi kuvailla miten tärkeää tämä on. Voitaisiin hyvinkin nostaa tuota ikärajaa 30 vuoteen.

Q: ”Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Osittain eri mieltä, sillä miksi? Tämän hetken tarkastelut (1., 5. ja 8. luokalla) ovat nähdäkseni hyvät, mihin tarvitaan neljäs? Sen sijaan voitaisiin painottaa näiden laatua, yhdenvertaistaa käytäntöjä ja panostaa siihen, että oppilashuolto palvelee enemmän koko porukkaa niin, että ne jotka tarvitsevat enemmän terveydellistä tukea kuin nämä kolme tarkastusta pääsisivät helposti hoitoon. Tietysti mikäli tulisi enemmän tutkimustietoa, jonka mukaan tarvitaan vielä lisätarkastuksia, niin voisin hyvinkin arvioida asiaa ja mielipidettäni uudestaan.

Q: ”Vanhusten kotihoitoon pitäisi tuoda enemmän sähköisiä palveluita kuten videopuheluja ja älylaitteita.”
A: Osittain eri mieltä. Tämäkin on vaikea kysymys – on kyllä todettu, että näistä voi olla apua, esimerkiksi niin, että henkilö voi matalammalla kynnyksellä ottaa yhteyttä hoitajaan tai läheiseen, tai ystävään. Apuvälineet eivät kuitenkaan korvaa ihmisen läsnäoloa tai paikan päällä tehtävää hoitotyötä. Lisäksi pitäisi muistaa aina digiesteettömyys. Ei saa kukaan tippua palvelujen ulkopuolelle sen takia, että ei osaa säätää nettiasetuksia.

Olen ollut vanhainhoidossa töissä. Tiedän, että ikäihmiset voivat hyvinkin hyötyä digivälineistä esimerkiksi siinä, että pitävät yhteyttä läheisiinsä. Vaikka vastustan ”pakkodigitalisaatiota” pitäisinkin aika tärkeänä, ettei oletettaisi etteikö ikäihminen voisi osata käyttää digilaitteita. Se on ikäihmisten aliarviointia.

Kuvituskuva, jossa ikääntynyt henkilö vaaleanlilassa mekossa ja mustassa päähineessä hymyilee isosti kameralle.

Q: ”Vanhusten hoivassa pitäisi siirtää painopistettä edelleen kotihoidon puolelle. ”
A: Osittain eri mieltä. Monet haluavat asua kotona mahd. pitkään ja se tulee heille suoda; toiset taas eivät pääse palveluasumiseen, vaikka haluaisivat ja tarvitsisivat sen. Ikäihmisten hoivassa tulee pystyä yhtä lailla yksilöllisiin ratkaisuihin, kuin sairaan- ja terveydenhoidossa muutoinkin. Kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen väliin tarvittaisiin monissa tapauksissa kevyempiä, yhteisöllisen palveluasumisen malleja. Tämä on siis kysymyksenä ihan pölö, sillä se ei tarjoa tilaa yksilöllisille tulkinnoille. Kaikkien tarpeet eivät ole samanlaisia.

Q: ”Kaikki paloasemat on säilytettävä.”
A: Sanoin vaalikoneessa, että ”en osaa sanoa”, mutta vastaus on oikeasti, että tämä ei ole mustavalkoista. Eihän paloasemien suuri määrä ole mikään itseisarvo, vaan resurssimäärän säilyminen, jotta pelastustoimi toimii. En lähtökohtaisesti kannata keskittämistä, mutta joissain tapauksissa erikoistuminen ja keskittäminen voi tukea laadun parantamista, jolloin se on perusteltua. Tämä on ratkaistava jokaisessa tapauksessa erikseen.

Kuvassa Panda Eriksson sinisessä sairaanhoitajan paidassa ja nimikyltissä. Pandalla on nenäsuumaski ja hän katsoo kameraan.
Minä ensimmäisessä hoitotyön työpaikassani Turun kaupungilla opiskelijana!

Q: ”Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Täysin samaa mieltä. Perusterveydenhuoltoa pitää saada omalla kotipaikkakunnallaan. Asema voi toki olla liikkuvan mallin asema.

Q: ”Ulkomaisten hoitajien tuloa töihin Suomeen on helpotettava työvoimapulan lievittämiseksi.”
A: Osittain samaa mieltä: Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan myös sote-alalla. Parhaimpiin kollegoihini kuuluvat sairaanhoitajia, jotka ovat muualta kuin Suomesta kotoisin. Pidän tärkeänä, että tuotetaan sote-palveluja käyttäjän äidinkielellä. Näin ollen on tärkeää panostaa prosessissa kieliopintoihin. On myös sanomattakin selvää, että kriisi koskee sote-alan työhyvinvointia laajemmin, enkä usko, että pelkästään hoitajien hankkimisella ulkomailta selvitään tästä. ”

Q: ”Jos hoitajista on pulaa, heitä pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla.”
A: Täysin samaa mieltä sillä lol, tämä ei voi olla edes oikea kysymys. Me hoitajat kannamme tätä kansakuntaa mikrokuitusinisiin verhoutuneilla hartioillamme. Ansaitsemme hyvin paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä saamme. On kuitenkin huomioitava, että tällaisesta sopivat työnantaja- ja työntekijäliitot, ei sote-valtuutettu. ”

Kuvassa Panda Eriksson. Hänellä on päällään leikkaussalin sininen kaapu ja päähine, sekä nenä-suumaski. Hän katsoo kameraan.
Hoitsun selfie: Tässä opettelemassa miten pukeudutaan leikkaussaliin!

Q: ”On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä.”
A: Täysin eri mieltä. Isot sote-keskukset ovat hyviä siinä, että ne tuovat moniammatillisuutta ja erikoistunutta osaamista. Kannatan täysin näitäKIN. Perusterveydenhuoltoa ei kuitenkaan voida viedä pois käyttäjän luota.

Q: ”On oikein, että esimerkiksi Uudeltamaalta siirretään sote-uudistuksen myötä enemmän rahaa niille alueille, joissa väestö on iäkkäämpää ja sairaampaa.”
A: Täysin samaa mieltä. Suomi on ainakin olevinaan hyvinvointivaltio, jolloin jokaisella asukkaalla on yhtäläinen oikeus palveluun, missä ikinä asuukaan. Tarvevakio auttaa tässä – rahaa siirretään ideaalitilanteessa sinne, missä sitä tarvitaan.

Q: ”Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. ”
A: Täysin samaa mieltä ja itä ilmeisimmin valtiovarainministeriö työstää jo tätä – hallitus on linjannut, että maakuntavero tulisi käyttöön viimeistään v. 26. En näe tätä ongelmallisena – viimeistään verotusoikeuden myötä hyvinvoitialueella olisi paremmat ja selkeämmät syyt järjestää palvelut hyvin, sen lisäksi että omat verotulot auttaisivat tukemaan esim. terveysinvestoinneissa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole nähdäkseni olla merkittävä rahoituksen lähde, vaan valtionosuuksilla edelleen mentäisiin.

Kuvassa Panda Eriksson, päällään leikkaussalivaatteet, eli sininen kaapu ja koko tukan peittävä päähine sekä nenäsuumaski ja steriilit hanskat. Kuva on otettu luokkahuoneessa. Panda näyttää yläpeukkuja ja hymyilee maskin takaa.
Hoitsukoulu opettaa mm. aseptisen tavan pukeutua leikkausta varten, jotta ei potilasterveys vaaraannu!

Q: ”Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä.”
A: Täysin samaa mieltä. Lol please.

Q: ”Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.”
A: Täysin eri mieltä. Mitä nämä kysymykset edes on? Koulun tulee olla turvallinen paikka oppia ja kasvaa.

Q: ”Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle.”
A: Täysin eri mieltä. Rakkaus, solidaarisuus, ihmisoikeudet, kunnioitus toisiaan kohtaan, usko tieteeseen ja tutkimukseen, tasa-arvo – siinä hyvä arvopohja!

Q: ”Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.”
A: Täysin eri mieltä. Kunta tai sittemmin hyvinvointialue on se taho, joka vastaa sote-palveluista.

Kuvassa nuori Panda, joka on pukeutunut kokonaan mustiin. Hän seisoo banderolliin maalattujen sateenkaarisiipien edessä niin että näyttää siltä, että siivet kasvaisivat hänen selästään. Kuva on otettu Turun jokirannassa. Banderolli on ollut osa Turku Prideä vuosia sitten.
Vuosia sitten Turku Prideillä!

Q: ”Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.”
A: Täysin samaa mieltä. On ihan pöljä idea ajatella, että leikkaamisella tulisi säästöjä, kun ne samat leikkaukset tulevat kuluina takaisin palvelutarpeen ja pahoinvoinnin muodossa. Meillä on varaa maksaa enemmän veroja, vaikka en nyt pidä tätä lähtökohtaisena tavoitteena tietenkään.

Q: ”Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.”
A: Täysin eri mieltä. Tiettyyn pisteeseen asti, kyllä, ”lahjakkuudesta ja ahkeruudesta” voi ja saa palkita. Nykyinen tilanne on kuitenkin jo irvikuva: tämänhetkisen valtuustoryhmänikin periaateohjelmasta suoraan ”ei ole oikein, että varakkaimmat rikastuvat entisestään samalla, kun maailmassa on valtavasti ihmisiä, joilla ei ole varaa edes perustarpeisiin. Varallisuuden nykyisenkaltainen jakautuminen ja tuloerot eivät ole luonnonlakeja, vaan niitä tulee politiikalla tasata.”. ”

Q: ”Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.”
A: Täysin eri mieltä. Julkisen talouden tavoite on palvella asukkaiden tarpeita.

Q: ”Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.”
A: Täysin eri mieltä. Talouskasvu on täysin OK ja hieno asia, mutta vain, mikäli se ei tapahdu luonnon tai esimerkiksi kansanterveyden kustannuksella. En ole niinkään varma siitä, etteikö tämä olisi tällä hetkellä tilanne.

Kuvassa Panda nojaa puuta vasten lähteen reunalla, taustalla näkyy vesistö ja luontoa. Panda hymyilee. Hänellä on yllään musta T-paita, jossa lukee "I only date feminists".
Joitain vuosia sitten! Kuva: Sonja Siikanen

Q: ”Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.”
A: Täysin samaa mieltä

Q: ”Terveyspalveluita tulee siirtää Turusta helposti saavutettaviin kehyskaupunkeihin, kuten Kaarinaan tai Raisioon.”
A: Osittain eri mieltä. Olen täysin sitä mieltä, että erikoistunutta osaamista tulisi keskittää mikäli se tukee erikoistumista ja osaamista, ja näin palvelee potilaita parhaiten. Perusterveydenhuollon tulee kuitenkin olla lähellä ihmistä, sitä ei saa keskittää.

Q: ”Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan pitää olla samantasoista sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka se tarkoittaisi palvelujen heikkenemistä toisella kielistä.”
A: Täysin samaa mieltä – Suomi on kaksikielinen maa ja tarjolla pitää kyllä olla ruotsinkielisiä palveluja niitä tarvitseville. En usko hetkeäkään, että se heikentäisi palveluja suomeksi. Finland är ett tvåspråkigt land och tjänster bör kunna produceras på svenska, jag tror inte ett dugg på att det skulle försvaga de finska tjänsterna.

Q: ”Turkuun pitää perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sallii tämän myöhemmin.”
A: Täysin samaa mieltä. Tämä ei ole fiilispohjalta sanottu asia, vaan tämä on tutkimukseen perustuva näkemys. Tämä lisäisi turvallisuutta ihan jokaiselle – käyttäjälle ja muulle väestölle.

Pandan ensimmäinen valtuustopäivä!

Tänään pääsin lyhyellä varoitusajalla Turun kaupungin varavaltuutettuna valtuustoon asti ensimmäistä kertaa. Oli mukava päästä vihdoin suureen saliin – vaikkakin vain lyhyeksi aikaa, sillä valtuusto oli eilen yllättävän tehokas ja lyhytkestoinen!

Sain kuitenkin tärkeän valtuustoaloitteen tulille yhdessä fantastisen Sara Koirasen kanssa. Olen todella iloinen siitä, että ensimmäinen kaupunginvaltuustoaloitteeni ikinä on juuri tämä: Onhan aiemminkin ”haukuttu” vessa-aktivistiksi. Minkäs sitä transaktivisti juurilleen voi. Aloitteen voit lukea alta.

Aloite sukupuolineutraaleista WC-tiloista kaupungin tiloissa

WC- ja muut hygieniatilat on perinteisesti jaettu ja nimetty binäärisen sukupuolikäsityksen mukaisesti miehille ja naisille. Tämä näkyy myös useissa julkisissa tiloissa, myös kaupungin erilaisissa toimipisteissä ja julkisissa tiloissa. 

Miehille ja naisille sukupuolitetut wc-tilat sulkevat ulos sellaisia henkilöitä, joiden sukupuoli ei mahdu binääriseen sukupuolikäsitykseen. Kaikki sukupuolinormeja ulkonäöllisesti rikkovat ihmiset voivat kokea nämä tilat mahdottomiksi tai turvattomiksi käyttää, oli kyse transsukupuolisesta ihmisestä tai ei. Tilanne aiheuttaa turvattomuutta sekä pakottaa ihmisiä käyttämään hygieniatiloja, jotka eivät vastaa heidän sukupuoltaan. 

Tässä aloitteessa esitetään, että kaupunki selvittää sukupuolineutraalien wc-tilojen järjestämistä niissä kaupungin tiloissa, joissa sukupuolineutraaleja wc-tiloja ei vielä ole. Sukupuolineutraaleja wc-tiloja tulee mahdollistaa sekä työntekijöille että kaupunkilaisille erilaisissa toimipisteissä sekä muissa julkisissa tiloissa.

Suomen Tasa-arvovaltuutetun esittämän mallin mukaan tämä aloite esittää, että yksittäiset WC:t muutetaan sukupuolineutraaleiksi käyttämällä esimerkiksi saavutettavaa, Kulttuuria kaikille -palvelun käyttötarkoitukseen lanseeraamaa, lisenssivapaata kyltitystä. Aloite ottaa huomioon myös eri syistä kumpuavat tarpeet sukupuolitetuille tiloille. Näin ollen kylpyhuonemalliset hygieniatilat, joissa on useampi WC, esitetään säilytettäväksi sukupuolitettuina, miesten ja naisten WC-tiloina, kuitenkin niin, että sukupuolineutraaleja WC-tiloja järjestetään vähintään niin, että kaikissa kaupungin tiloissa on edes yksi sukupuolittamaton WC henkilökunnan ja kävijöiden käytettävissä.  

Sukupuolineutraalien wc- ja hygieniatilojen järjestäminen otetaan jatkossa huomioon jo rakennusten ja tilojen suunnitteluvaiheessa. 

Sara Koiranen vas

Panda Eriksson vihr (sit)

Sote-vaaliehdokkuudesta: Saavutettavien palveluiden puolesta – vihreillä, feministisillä arvoilla!

Me, Laura Rantanen ja Panda Eriksson, päätimme lähteä tekemään hyvinvointialuevaaleja yhdessä. Olemme molemmat ehdolla vihreällä listalla Varsinais-Suomessa, Panda sitoutumattomana. 

Syy yhteiseen kampanjointiin on yksinkertainen: Meillä on tietysti omat, itsellemme erityisen tärkeät teemat ja fokukset, mutta pääosin kaikki teemamme ja tavoitteemme ovat yhteisiä. Vaikka siis teemme myös molemmat omia kampanjoitamme ja olemme kaksi ihan itsenäistä toimijaa, niin uskomme vakaasti, että parhaiten edistämme omia tavoitteitamme yhteistyössä – ideaalitapauksessa tämä tapahtuu kampanjoinnin lisäksi myös tulevassa aluevaltuustossa.

Panda Eriksson. Kuva: Tinksu Wessman.

Aluevaalit?

Vuoden 2023 alusta vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Aluevaltuustojen toimikausi alkaa 1.3.2022. 

Varsinais-Suomen hyvinvointialue muodostuu Auran, Kaarinan, Kemiönsaaren, Koski Tl:n, Kustavin, Laitilan, Liedon, Loimaan, Marttilan, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Oripään, Paimion, Paraisten, Pyhärannan, Pöytyän, Raision, Ruskon, Salon, Sauvon, Someron, Taivassalon, Turun, Uusikaupungin ja Vehmaan kunnista.

Tulevat aluevaltuuston jäsenet pääsevät muotoilemaan koko Varsinais-Suomen alueen tulevia sote- ja pelastuspalveluja, ja haluamme olla mukana varmistamassa, että tulevaisuuden palvelut ovat kestävällä pohjalla sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta. 

Olemme koko ikämme tehneet töitä (ja aktivismia) ihmisoikeuksien parissa ja meillä on vahvoja mielipiteitä siitä, että palvelun käyttäjiä, eli sinua, minua, lapsiamme ja ikääntyneitä sukulaisiamme, tavallisia ihmisiä ei saa unohtaa. Palveluiden muotoilun on oltava aidosti ihmislähtöistä ja osallistavaa.

Byrokratia ei saa jyrätä sitä tosiasiaa, että tammikuussa valittavassa aluevaltuustossa päätetään käytännössä esimerkiksi siitä, miten ja missä meitä hoidetaan jatkossa. Palvelut uudistuvat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti.

Haluamme edistää tulevassa aluevaltuustossa koko hyvinvointialueella palvelujen saavutettavuutta niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin fyysisestikin. 

Laura Rantanen. Kuva: Suvi Elo.

Yhteiset teemamme ja tavoitteemme

Parempia mielenterveys- ja päihdepalveluita

Mielenterveyspalvelut ovat olleet jo vuosia kriisissä. Koronapandemia on entisestään kiristänyt jo valmiiksi hyvin vaikeaa tilannetta ja nyt vaaditaankin reipasta panostusta niin mielenterveys- kuin päihdepuoleen. Tätä trendiä yhteiskunta ei pysty kääntämään ilman rahallisia panostuksia, mutta meillä ei ole varaa olla sitä tekemättä. Korjaavat palvelut tulevat myös aina paljon kalliimmaksi myös taloudellisesti kuin oikeaan aikaan saatu tuki ja hoito.

Saavutettavuuden puolesta

Olemme molemmat tehneet saavutettavuuden parissa töitä pitkään. Näemme päivittäin, että tekemistä riittää vielä siinä, että kaikilla on Varsinais-Suomessa yhdenvertaiset mahdollisuudet saada hoitoa ja tukea. Esteenä voivat olla esteellisen rakennetun ympäristön ja puuttuvien kielivaihtoehtojen lisäksi niin sosiaaliset kuin taloudellisetkin tekijät. Selkokieli tukee jokaisen sote-käyttäjän tarpeita ja tämän lisäksi tarvitaan muutenkin hyvää, saavutettavaa viestintää alusta saakka, jotta siirtymä sote-aluerakenteeseen sujuu ongelmitta. Kielivähemmistöt ja tarvittaessa tulkkauspalvelut on huomioitava alusta asti palveluiden suunnittelussa.

Kaikkien ääni kuuluviin

Etenkin pienemmillä paikkakunnilla pelätään, että uudistus vie lähipalvelut. Lauran sukujuuret ovat Kustavissa ja hän itse asui kahdeksan vuotta Taivassalossa. Panda on kasvanut lapsuutensa Taalintehtaalla. Vaikka olemme nykyään turkulaisia niin tunnemme saariston ja maaseudun ja haluamme kehittää nimenomaan koko alueen palveluita. Emme usko keskittämiseen. Alueellisen tasa-arvon lisäksi vaadimme, että myös vähemmistöjen ääni kuuluu päätöksenteossa. Kaikki alueen asukkaat ovat tärkeitä ja kaikkia tulee tukea siihen, että voivat halutessaan osallistua päätöksentekoon. Haluamme edistää avointa päätöksentekoa ja lisätä osallistumisen mahdollisuuksia.

Kulttuuri on hyvinvointia

Tutkimus on hyvin yksimielistä: Kulttuuri- ja taidetapahtumiin osallistusesta voi saada positiivisia terveysvaikutuksia, kuten stressin lievittymistä, kivunlievitystä, empatian lisääntymistä, fyysistä suorityskykyä ja yleistä hyvää oloa. Kulttuurikentän ja sote-alojen yhteistyöstä hyötyvät niin yksilöt kuin yhteiskuntakin. Haluamme olla mukana vahvistamassa kulttuuripalveluita myös hyvinvoinnin näkökulmasta ja osana hyvinvointipalveluita.

Meistä ja taustastamme lyhyesti

Laura on 42-vuotias turkulainen toimittaja ja viestintäpäällikkö, jonka juuret ovat saaristokunta Kustavissa. Aikuisena Laura asui pitkään Taivassalossa. Politiikkaan Laura tuli aikoinaan järjestökentältä, hänellä on pitkä kokemus kansalaisvaikuttamisesta niin ihmisoikeus- kuin ympäristöjärjestöistä. Kuntapolitiikassa Laura on ollut Turun lisäksi mukana Tuusulassa ja Taivassalossa. Taivassalossa hän oli koko kunnan historian ensimmäinen vihreä valtuutettu. Lauralla on kaksi kouluikäistä lasta. Lasten ja nuorten oikeuksien lisääminen ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen päätöksenteossa on pitkään ollut hänen agendallaan. Tällä hetkellä Laura tekee töitä inklusiivisuuden parantamiseksi palveluissa mm. kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kanssa. Hän on hallituksen jäsen itsemurhaan kuolleiden omaisten valtakunnallisessa tukijärjestössä Surunauha ry:ssä ja vapaaehtoisena Rikoksista irti-verkostossa. Lauran omiin teemoihin kuuluvat yllä mainittujen lisäksi lasten ja nuorten sekä taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien toteutumisen varmistaminen  sote-uudistuksessa.

Panda on 30-vuotias, alunperin Kemiönsaarelta kotoisin oleva FM, seksuaalineuvoja ja pian valmistuva sairaanhoitaja. Hänen taustansa on varsin laaja: akateemisesta tutkimustyöstä hiv:n parissa hän on vaihtanut kliiniseen hoitotyöhön. Panda on lisäksi tehnyt vuosia töitä ihmisoikeuksien puolesta mm. potilas- ja ihmisoikeusjärjestöissä sekä koulutettuna  saavutettavuuskartoittajana (Invalidiliitto) ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskonsulttina (Helsingin yliopisto). Hänen työkokemuksensa sisältää paitsi nykyistä sairaalatyötä erikoissairaanhoidossa myös töitä kaupungin instituutioissa, kehitysvammaisten ja ikäihmisten asuinpalvelujen parissa ja Turku Priden tuottajana. Tämä saaristolainen muunsukupuolinen feministi toimii tällä hetkellä pääosin Turussa, jossa varavaltuutettuna ja sote-lautakuntalaisena ajaa feminististä ihmisoikeusnäkökulmaa kaupunkipolitiikassa. Pandan omiin teemoihin kuuluvat yllä mainittujen lisäksi seksuaaliterveyden ja sote-ammattilaisten tarpeiden huomiointi sote-uudistuksessa.

Laura Rantanen. Kuva: Suvi Elo.

Lisää meistä?

Meitä voi tammikuussa nähdä eri puolilla maakuntaa – aikataulua luodaan vielä! 

Laurasta lisää:

Instagram // Twitter // Facebook

Lauraa voit tukea myös Vihreiden kampanjakeräyksen kautta tästä linkistä

Pandasta lisää:

www.pandaeriksson.com

Instagram // Twitter // Facebook // LinkedIn

Pandaa voit myös tukea kampanjakuluihin osallistumalla:
Panda Eriksson FI97 1590 3500 9670 60

Tule mukaan tekemään feministisiä sote-vaaleja!

FEMINISTINEN TURKU – FEMINISTISEMPI TURKU: Panda Eriksson ehdolla Turun kuntavaaleissa 2021

Panda Eriksson Turun Vihreiden kuntavaalilistan sitoutumattomaksi ehdokkaaksi
#feministinenturku #feministisempiturku
#feministiskaåbo #panda2021


Panda Eriksson, joka viime vaaleissa keräsi ensikertalaisena hyvän äänipotin Feministisen puolueen ehdokkaana, on nyt sitoutumattomana Turun Vihreän listan viimeinen (100/100)  ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Vihreiden listalla ehdolla oleva säilyttää toisen puolueen puoluekirjan. Eriksson näkee, että tärkeintä juuri nyt Turun kaupunkipolitiikalle ovat ilmastoteot, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä sote-puolen tukeminen. 

Eriksson on maaliskuussa 30 vuotta täyttävä suomenruotsalainen muunsukupuolinen sairaanhoitaja- ja seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on pitkä tausta ihmisoikeus- ja etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöaktivismissa. Vahvuuksinaan hän pitää etenkin laajaa työ- ja koulutustaustaansa, johon kuuluuvat niin saavutettavuuskartoittajan ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuskonsultin pätevyys, aiempi akateeminen ura, ymmärrys sote-puolen kysymyksistä kuin aikaisemmat työt Turun kaupungilla esteettömyysasioiden parissa. Hän on muun muassa kirjoittanut Turun kaupungin ensimmäisen erityisryhmien kohtaamisen oppaan ja istunut Turun vammaisneuvostossa.

Mietin todella pitkään tätä päätöstä. Olen ensisijaisesti aktivisti, en poliitikko. Uskon kuitenkin niin vakaasti omaan moraalikompassiini sekä omiin arvoihini, etten voinut jättäytyä sivuun. Elämme kahta valtavaa päällekkäistä kriisiä myös täällä Suomen Turussa: ilmastokriisiä ja koronakriisiä. Inhimillistä, solidaarista, ihan kaikkia tukevaa politiikkaa tarvitaan – ehdoton ei itsekkyydelle, rasismille ja luokkaerojen kasvattamiselle”, Panda Eriksson toteaa.

Turun Vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riina Lumme on tyytyväinen Erikssonin päätökseen lähteä ehdolle: “Jaamme selvästi samat arvot erityisesti ilmastopolitiikan, intersektionaalisen feminismin ja ihmisoikeuksien saralla. Pandan osaaminen yhdenvertaisuudesta ja sote-puolelta on erityisen paikallaan, kun lähdemme korjaamaan koronan jälkiä ihmisten arjessa. Siksi toivotamme vihreissä hänet lämpimästi tervetulleeksi tiimiin.”. 

Eräs Erikssonille tärkeä asia näissä vaaleissa on mahdollisuus asettua ehdolle nimenomaan sitoutumattomana. “Olen todella kiitollinen Vihreille siitä, että tällainen mahdollisuus tarjottiin minulle. Haluan ensisijaisesti tehdä feminististä politiikkaa kaikkien ihmisten hyväksi. Olen tutustunut laajasti vihreiden kuntavaaliohjelmaan ja olen sitoutunut samoihin tavoitteisiin sekä siihen, että mahdollisen valtuustokauden ajan pidättäydyn  Feministisen puolueen toiminnasta. Turkulaisessa politiikassa Vihreät ovat edustaneet raikasta feminististä tuulahdusta valtuustotyössä ja olen tehnyt päätökseni nimenomaan paikallisella tasolla. Uskon sopivani hyvin tälle listalle!”, Eriksson pohtii. 

Erikssonin vaaliteema on tasa-arvoinen, syrjimätön ja esteetön kaupunki, joka kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjumisessa. Häntä kiinnostaa erityisesti toimiva lähiliikenne, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, osallisuuden parantaminen ja laadukkaat, saavutettavat terveyspalvelut.

Lisätiedot/haastattelupyynnöt:

Panda Eriksson, eriksson.panda@gmail.com  // Riina Lumme riina.lumme@vihreat.fi 

Sosiaalinen media:
FB: Panda Eriksson / Twitter: panda_eriksson / Instagram: pandaeriksson

Katariinanlaakso/Katrinedal & Panda. Kuva/bild: Tinksu Haapalainen

Panda Eriksson ställer upp i Åbo kommunalval som obunden kandidat på Gröna listan
#feministinenturku #feministisempiturku #feministiskaåbo #panda2021


Panda Eriksson som förra kommunalvalet samlade en god förstagångspott röster som kandidat för Feministiska Partiet ställer nu upp som obunden på de Grönas lista i Åbo. Eriksson är den sista kandidaten (100/100) på listan och gör historia som den första gången en obunden kandidat på gröna listan bibehåller sitt partimedlemskap i ett annat parti. Eriksson upplever att det viktigaste just nu i den aboensiska stadspolitiken är klimatfrågor, att stöda social- och hälsovården och att främja jämställdhet och jämlikhet. 

Eriksson är en finlandssvensk icke-binär snart 30-årig sjukskötar- och sexualrådgivarstuderande med en lång historia inom transaktivism och andra människorättsfrågor. Hen upplever själv att några av hens största styrkor är den breda utbildnings- och arbetsbakgrunden som innefattar en tidigare akademisk karriär vid Åbo Akademi, kompetens som tillgänglighetskartläggare och konsult i jämställdhet- och jämlikhetsfrågor (TASOVA), tidigare arbete vid Åbo stad samt en förståelse för sote-frågor. Hen har även suttit i Åbo stads handikappråd. 

Jag funderade väldigt länge på mitt beslut. Jag är i först hand en aktivist, inte en politiker. Jag tror ändå så starkt på min egna moralkompass och på mina värderingar att jag inte kunde titta på från sidan. Vi lever i två gigantiska kriser även här i Åbo: coronakrisen och klimatkrisen. Vi behöver human, solidarisk politik som stöder alla invånare – absolut ingen rasism, själviskhet eller tillväxt av klasskillnaderna”, konstaterar Panda Eriksson

Som ordförande i Åbos gröna är Riina Lumme nöjd över Erikssons beslut att ställa upp. “Vi delar helt klart samma värderingar, speciellt då det kommer till klimatpolitik, intersektionell feminism och mänskliga rättigheter. Pandas expertis i jämställdhetsfrågor och sote-frågor är speciellt viktig när vi börjar reparera skadorna corona har lämnat i människors vardag. Därför välkomnar vi hen varmt till de Grönas lista!”

En speciellt viktig sak i dessa val för Eriksson är möjligheten att ställa upp som obunden. “Jag är väldigt tacksam till de Gröna att denna möjlighet erbjöds. Jag vill framför allt göra feministisk politik som hjälper och stöder alla invånare. Jag har bekantat mig med det gröna kommunalvalsprogrammet och förbundit mig till samma mål samt att inte vara aktiv inom Feministiska Partiet under den möjliga mandatperioden. I Åbopolitiken har de Gröna representerat en frisk feministisk fläkt och jag har gjort mitt val baserat på denna lokala nivå. Jag upplever att jag passar bra in på den här listan! funderar Eriksson. 

Erikssons valteman är den jämlika, jämställda och tillgängliga staden, som bär sitt strå i stacken när det kommer till att hämma klimatkrisen. Hen är speciellt intresserad av en fungerande närtrafik, social rättvisa, högkvalitativa och tillgängliga hälso- och sjukvårdstjänster samt att förbättra delaktigheten.

Mer info/intervjuförfrågan:

Panda Eriksson: eriksson.panda@gmail.com // Riina Lumme: riina.lumme@vihreat.fi (även på svenska)

Sociala medier:
FB: Panda Eriksson / Twitter: panda_eriksson / Instagram: pandaeriksson

Demokratian viholliset

Viime yö meni valvomisen merkeissä. Olin juuri lopettanut videopuhelun ja olin jo sängyssäni menossa nukkumaan, kun avasin vielä viestintäohjelman, jossa kaverin viesti odotti: Linkki The Atlanticin artikkeliin This is a coup ja lyhyt saate ”nonni”.

Pressikuva keskiviikon tapahtumista: iso ryhmä näennäisesti valkoisia miehiä ovat tunkeutuneet kongressirakennukseen.
Ting Shen/Bloomberg via Getty Images

Lyhyt versio: Äärioikeistolaiset väistyvän presidentti Trumpin kannattajat pyrkivät isolla, yli 10 k joukolla vallankaappaukseen hyökkäämällä kongressin istunnon aikana Capitol-rakennukseen. Kongressin istunnossa oli tarkoitus virallistaa presidentti Joe Bidenin vaalivoitto ja presidenttiys.

Make America Great Again -porukan, eli magalaisten tavoitteet jäivät ainakin allekirjoittaneelle hiukan epäselväksi, sillä sen jälkeen, kun barrikaadit oli kaadettu, poliisit työnnetty hyvin vähällä vastustuksella sivuun, Capitolin ikkunoita oli rikottu ja kongressisaliin päästy, niin mitään varsinaisia vaatimuksia ei esitetty. Toki samat vanhat iskulauseet kuultiin, mitä magalaisten Pyhä Trump on tähänkin asti tuutannut twitteriin: ”vaalit varastettiin”. ”Me voitettiin tää homma”.

Tapahtumakuvausta voi lukea useasta eri näkökulmasta ihan vain googlettamalla, sillä tämä on tietysti herkullisin poliittinen skandaali sitten, öh, no, Trumpin edellinen vaaliuhriutuminen. Sekä republikaanit että demokraatit ovat kirjoittaneet aiheesta pitkiä pohdintoja, ja tietysti suomalainen media on ottanut koppia aiheesta. En siis aio kirjoittaa sen enempää varsinaisista tapahtumista – lienee selvää, että sekä väistyvä presidentti Trump että tämän lakimies Rudy Guiliani ovat vaalienjälkeisten ulostulojensa myötä onnistuneet kiihottamaan ja ajamaan seuraajansa ylikierroksille. Guiliani nähtiin esimerkiksi joitain tunteja ennen terroristien saapumista Capitoliin vaatimassa trial by combat, eli ”oikeudenkäyntiä taistelun avulla” puheessa.

Miten tämä liittyy meihin? Suomeen. Eikö olekin hassua, miten siellä sekoillaan lätäkön toisella puolella, heh heh, ei kyllä meillä vaan ikinä. Eikö?

Ken väittää, että tällä ei ole mitään tekemistä suomalaisen politiikan kanssa on hyvä ja tsekkaa esimerkiksi Perussuomalaisten johtohahmojen Trump-suhteita:

Screenshot Iltalehden artikkelista viime syksystä
Halla-aho Twitterissä kesällä 2019
Vihdin persujen vara-pj Twitterissä unelmoi suomalaisesta Trumpista

Tietysti jokainen saa muuttaa mieltään – joten olisikin odotettavissa, että perussuomalaisten reaktiot tapahtuneeseen olisivat sävyltään erilaiset nykyään. Vaan ei – Halla-aho ilmoitti Helsingin Sanomille 7.1.2021, että ei ole ”liian huolissaan” tapahtuneista, vaan pitää merkityksettömänä sen, tuomitsevatko suomalaiset toimijat näitä vaiko ei. Keski-Uusimaassa hän toteaakin olevansa enemmän huolissaan republikaanipuolueesta kuin tapahtuneesta vallankaappausyrityksestä:

Keski-Uusimaa 7.1.2021

No, kyllähän Trump itse muutti mielensä myöskin: Black Lives Matter -protestien yhteydessä hän tweettasi vaatimuksiaan, että jokainen mielenosoittaja tulisi laittaa vähintään 10 vuodeksi linnaan.

Kummallinen juttu, tämä rasismi. Muistanette BLM-protestien poliisit ja armeijat? Nyt, kun valkoiset magalaiset ryntäsivät Capitoliin, Trump kieltäytyikin lähettämästä kansalliskaartia paikalle ja mitä vielä – puheessaan hän sanoo rakastavansa mielenosoittajia ja toteaakin ikään kuin lapselle, että ”menkää nyt vain kotiin”. Missä on se uho ja uhkailu, mitä olemme tottuneita kuulemaan?

Moni käyttäjä Twitterissä, mm. Noah Caine, totesikin, että on valkoisen etuoikeuden multihuipentuma, että terroristi päästetään puhujanpönttöön kongressin saliin poseeraamaan – hengissä, koskemattomana.

Noah Cainen screenshot streamistä, alkuperä valitettavasti ei tiedossa

Trump tweettasi kuuluisan lainauksen Black Lives Matter -protestien yhteydessä toukokuussa 2020: When the looting starts, the shooting starts. Lainauksella on rasistinen historia. Jännittävää kylläkin tämä iloinen tyyppi, joka toki näyttää enemmänkin siltä, että hän etsii proppeja Nicolages Cagen uuteen leffaan kuin terroristilta, ei kohdannut ampumista, kun hän kantoi puhujanpönttöä mukanaan (tarina ei kerro pääsikö pönttö ulos asti). On loottaamista ja sitten on valkoista… turismia?

Win McNamee via Getty Images, lehtikuva

On aivan selvä asia, että mikäli nämä terroristit olisivat olleet mustia, heistä moni olisi kuollut. Tämä on muutakin kuin poliittisen kandidaattinsa taakse asettumista, eikä meillä Suomessa ole mahdollisuutta edes käsittää, miten järkyttävän vahva rasistinen koneisto USA:ssa on.

The Atlanticin päätoimittaja Goldberg kirjoitti lyhyen artikkelin kohtaamisistaan näiden mielenosoittajien kanssa Capitolin ulkopuolella. Trumpia sanotaan Jumalan agentiksi, QAnon-tunnuksia pidetään ylpeänä rinnassa, viitteitä Valhallaan ja siihen pääsemisestä löytyy. Kylteissä lukee mm. Make Guillotines Great Again. ”Stop the steal” on tavallinen iskulause.

En ole aina samaa mieltä siitä, että edustuksellinen demokratia on paras mahdollinen ratkaisu yhteiskunnan järjestämiseksi, mutta tämä on se tapa, mikä meillä on käytössä laajalti. Trump on valittu presidentiksi tämän tavan avulla, ja nyt Trump on menettänyt presidenttiytensä tämän tavan avulla. Uskonvapaus on toki tärkeä asia, mutta ei ole mitenkään relevanttia tuoda se oma jumala politiikkaan mukaan. Sen ei pitäisi vaikuttaa minuun, mihin sinä uskot tai et usko. Vastaavasti minun uskoni ei liity sinuun. Tähän liittyy myös Valhalla ja QAnon ja tiedevastaisuus vahvasti: valitettavasti (usein toki etenkin abrahamilaiset) uskonnot nähdään usein käsi kädessä erinäisen tiedeskeptisyyden kanssa. Fact check -sivusto Snopes kuvaa QAnonia mm. näin (screenshot; mutta pitsahan on hyvää!):

Demokratiaa ei voida myöskään ylläpitää niin, että kansanäänestyksellä valittua puolta uhkaillaan giljotiineillä. Se taitaa olla pitkälti oppikirjaesimerkki siitä, mitä demokratia ei ole. On jotenkin uskomatonta ajatella, että nämä magalaiset kantoivat syvän etelän eli liittovaltion lippuja syvemmälle jenkkiläiseen hallintoon, kuin mitä esimerkiksi liittovaltiolaiset itse aikoinaan. Lippu ei ole irrallinen, viaton kangaspala, vaan tällä on merkitystä.

TL;DR Olen huolissani ja minua sapettaa. Jos jotain hyvää tästä haluaa väkisin repäistä niin sen, että minä ja toivottavasti moni muukin demokratian puolustaja on entistä enemmän hereillä. Demokratia ei ole status quo, vaan sitä pitää puolustaa, jatkuvasti. Samantyyppistä perseilyä saadaan helposti aikaiseksi Suomessakin äänestämällä äärioikeisto valtaan. Mietithän tarkkaan, miten esimerkiksi itse toimit seuraavissa vaaleissa, omassa somessasi ja omassa lähipiirissäsi. Fasismille, populismille, äärioikeistolle ylipäänsä ei saa antaa tuumaakaan sijaa.

Viimeisenä: Tiede on jees ja misinformaatio on tieteen ja totuuden vihollinen. Pyritään jooko olemaan levittämättä huhuja – faktantarkistusta tähän asiaan liittyen voi tehdä esimerkiksi Snopesin avulla tästä.

[ ] Mies [ ] Nainen [x] Muu – juridisesta sukupuolesta, vol 2: Suomen puoluepoliittinen tilanne

Tämä on osa 2/4 sarjassamme [ ] Mies [ ] Nainen [x] Muu – juridisesta sukupuolesta. Tämä osuus keskittyy pohtimaan Suomen nykyistä puoluepoliittista tilannetta vaalien jälkeen.

Alun perin suunniteltujen kolmen artikkelin lisäksi lisäsin yhden artikkelin suunnitelmiin, sillä tämä teksti uhkasi venyä liian pitkäksi.

Vaalien alla käytiin vilkasta keskustelua puolueiden eroavaisuuksista, ja hyvä näin. Translaki alkaa jo olla jokapäiväinen teema, mitä ehdokkaat osaavat odottaa. On toki totta, että translakiuudistuksen itsessään on oltava eduskunnan seuraava ensisijainen ihmisoikeusfokus, sillä translaki on ollut ongelmallinen siitä asti, kun se astui voimaan, ja on korkea aika muuttaa asia (pakkopalautukset ovat toinen hyvin akuutti asia). Mikään ei silti estä meitä katsomasta eteenpäin, sillä vielä on asioita korjattavana lakijärjestelmässämme ja olisi pölöä olla käyttämättä sitä flow’ta, mitä translakikampanjointi on saanut aikaiseksi. Nykyään hyvin monet ihmiset ymmärtävät, mitä muunsukupuolinen tarkoittaa ja isotkin puolueet ovat ilmoittaneet kannattavansa kolmannen sukupuolivaihtoehdon laillistamista.

Jos tämä ei riitä perusteluksi sille, miksi myös juridisen sukupuolen kysymykseen tulisi tarttua jo, niin mainittakoon, että Suomesta on loppumassa hetut kesken. Valtioneuvosto on asettanut tätä varten työryhmän, jonka tehtävä on pohtia henkilötunnuksen uudistusta. Trasek ei palauttanut omaa lausuntoa tänä keväänä, mutta hallituksen jäsen osallistui keskusteluun, kun kollegat Dreamwear Clubilla ja Setassa toimittivat työryhmälle lausunnot sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta. Henkilötunnuksen tehtävähän on yksiselitteisesti määritellä eli yksilöidä jokainen Suomen kansalainen, mutta onko sukupuoli todellakin relevantti tekijä tässä? Suomessahan käytetään sukupuolitettuja hetuja virallisesti vain kahteen asiaan: asepalvelukseen kutsumiseen sekä rintasyövän seulontakutsujen lähettämiseen. Tämän lisäksi sukupuolta käytetään väestörekisteritietona hyväksi esimerkiksi tasa-arvotyössä, sillä Tilastokeskus julkaisee vuosittain raportin Suomen tasa-arvotilanteesta. Työryhmä onkin tarkoitus ottaa kantaa siihen, voisiko Suomeen tulla ns. sukupuolineutraali henkilötunnus, josta henkilön sukupuoli ei näy. Tämä on kuitenkin osittain eri asia kuin se, onko sukupuolikategorioita enemmän kuin kaksi, mitkä vaihtoehdot ovat ja näkyykö juridinen sukupuoli esimerkiksi passissa tai ajokortissa, sekä missä vaiheessa ja miten henkilö saa mahdollisuuden potentiaaliseen kolmanteen kategoriaan. On siis tärkeää huomata, että väestötietojärjestelmää ohjaavan lain on muututtava, jotta pääsisimme maaliin asti näissä pyrkimyksissä.

heather-mount-606808-unsplash

4.11.2018 julkaistua artikkelia varten Karjalaisen toimittaja teki kyselyn eduskuntapuolueille. SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP:n eduskuntaryhmien puheenjohtajat kannattivat siinä “varauksetta kolmannen sukupuolivaihtoehdon laillistamista Suomessa”. Laillistaminen on tässä vähän hassu sanavalinta, mutta mennään sillä: Keskusta kertoi kannattavansa lainsäädännön muuttamista vain intersukupuolisten lasten kohdalla, kun taas Perussuomalaiset eivät kannattaneet “kolmannen sukupuolen laillistamista yleisenä vaihtoehtona”, vaikka ilmaisivat ymmärrystä sille, että “sukupuolen valitsemista” voi olla tarpeen lykätä silloin, kun syntyy lapsi, jonka “sukupuoli on epäselvä”. Persujen eduskuntaryhmän pj Meri puhuu siis tässä intersukupuolisista lapsista, eikä tämä ole näin ollen sovellettavissa aikuisiin ihmisiin, jotka haluaisivat valita kolmannen sukupuolivaihtoehdon osana sukupuolenkorjaustaan tai sukupuoli-ilmaisuaan. Kokoomuksen, Sinisten ja KD:n eduskuntaryhmien pj:t eivät kannattaneet kolmannen sukupuolen laillistamista ylipäänsä. Ironista sinänsä, ottaen huomioon, että ainakin Kokoomuksen nuorisoryhmä kampanjoi transteemoilla paraikaa.

Vaaleja 2019 varten Seta ry toteutti “sateenkaariedustaja”-listauksen, johon ehdokkaat saivat itse ilmoittautua. Listaus kolmatta juridista sukupuolimerkintää Suomeen kannattavista ehdokkaista sisältää ehdokkaita Eläinoikeuspuolueesta (14/17 ehdokasta, joskin Twitterissä on raportoitu myöhemmin, että loputkin kolme ovat allekirjoittaneet!), Feministisestä puolueesta (35/37 ehdokasta), Itsenäisyyspuolueesta (1/47 ehdokas), Kokoomuksesta (24/216 ehdokasta), Liberaalipuolueesta (9/36 ehdokasta), Liike nyt -yhteislistalta (2/109 ehdokasta), Perussuomalaisista (1/213 ehdokasta – yikes!), Piraattipuolueesta (28/87 ehdokasta), Keskustasta (11/216 ehdokasta), Kommunistisesta puolueesta (14/90 ehdokasta, mukana sit.), RKP:sta (23/98 ehdokasta), SDP:sta (64/216 ehdokasta), Vasemmistosta (128/216 ehdokasta) ja Vihreistä (129/216 ehdokasta).

Vaali-ilta oli äärimmäisen jännä ja lopulta näistä kolmatta sukupuolikategoriaa kannattavista eduskuntaan pääsi 39 ehdokasta (41 ehdokasta oli ilmoittautunut sateenkaariehdokkaiksi, mutta valituista Vihreiden Sofia Virta sekä Noora Koponen eivät olleet allekirjoittaneet 3. juridisen sukupuolen kannattajien listaa). Koponen ilmoitti kuitenkin myöhemmin Twitterin kautta kannattavansa 3. juridista sukupuolikategoriaa ja että linkki oli vain mennyt ohi. Hyvä näin! Tulevat 3. juridista sukupuolikategoriaa kannattavat kansanedustajat ovat listattuna alhaalla:

Kokoomuksesta Jaana Pelkonen, Saara-Sofia Sirén ja Sari Multala, RKP:sta Anders Adlercreutz ja Eva Biaudet, SDP:stä Eveliina Heinäluoma, Ilmari Nurminen, Paula Werning, Riitta Mäkinen, Sanna Marin, Tarja Filatov, Tuula Haatainen ja Tytti Tuppurainen, Vasemmistosta Aino-Kaisa Pekonen, Anna Kontula, Hanna Sarkkinen, Juho Kautto, Jussi Saramo, Li Andersson, Mai Kivelä, Merja Kyllönen, Paavo Arhinmäki, Pia Lohikoski ja Veronika Honkasalo sekä Vihreistä Atte Harjanne, Bella Forsgren, Emma Kari, Hanna Holopainen, Iiris Suomela, Inka Hopsu, Jenni Pitko, Krista Mikkonen, Mari Holopainen, Maria Ohisalo, Mirka Soinikoski, Outi Alanko-Kahiluoto, Saara Hyrkkö, Satu Hassi ja Tiina Elo.

(Jokaisen kansanedustajan kohdalla on linkki heidän kotisivuilleen, jotta voisit mahdollisimman helposti ottaa heihin yhteyttä – esimerkiksi kannustaaksesi heitä muistamaan myös vaalien jälkeen, että tarvitsemme muutakin, kuin binäärisiä sukupuolikategorioita, tai että he voisivat suosiolla viedä sanomaa eteenpäin myös omissa puolueissaan!)

Eduskunta,_Riksdagen,_i_Helsingfors.jpg

Tästä näkökulmasta on hiukan sääli, että pienpuolueista ei kukaan mennyt läpi – monella näistä on nimittäin muunsukupuolisten oikeuksien osalta edistyksellisemmät puolueohjelmat, kuin läpimenneillä. Muun muassa Eläinoikeuspuolueen eduskuntavaaliohjelmassa lukee esimerkiksi, että “juridisen sukupuolen määritelmään otetaan käyttöön kolmas sukupuolikategoria”. Feministisen puolueen “aloite #27” vaaliohjelmasta toteaa, että “Uudistetaan henkilötunnukset. Otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuoli ja sukupuolineutraali henkilötunnus”. Piraattipuolueella on kenties edistyksellisimmät perustelut  puolue- ja eduskuntavaaliohjelmissa (lainaus yhdistelmä näitä):

“Juridinen sukupuoli on vanhentunut käsite, eikä valtion tarvitse tietää yksilön sukupuolta. Henkilötunnusjärjestelmän tulee olla sukupuolesta riippumaton, ja juridisen sukupuolen käsite tulee poistaa. Sukupuoli tulee merkitä valtion rekistereihin vain, mikäli henkilö itse niin haluaa.  

Kaksijakoinen sukupuolen luokittelu kuuluu menneisyyteen. Julkisen vallan on muutettava toimintatapansa niin, että se kunnioittaa sekä biologista sukupuolten kirjoa että sukupuoli-identiteettien moninaisuutta.

Sukupuolitiedon merkitseminen lääketieteellisiin tarpeisiin on perusteltua, joten hoitorekistereihin voidaan merkitä henkilön sukupuoli-identiteetti sekä sukupuoleen liittyvät ulkoiset tekijät.

Todettakoon kuitenkin, että Piraatit puhuvat toisaalta “molemmista sukupuolista” binääriseen tapaan ohjelmassaan muuten.

Kaikissa eduskuntapuolueissa taas asia ei ole ihan niin hyvin: Kokoomuksen ohjelmassa ei ole mainintaa kolmannesta juridisesta sukupuolesta (joskin voi muistaa, että viime vuoden puolella eduskuntaryhmän pj kertoi, että ei kannata ideaa); Perussuomalaisten ohjelmissa (esim tämä tai tämä) ei ole mainintaa juridisista sukupuolista (eikä ylipäänsä translaista); Keskustallakaan (esim tämä tai tämä) ei ole mainintoja, eikä RKP:lla (tämä tai tämä). Harry “Hjallis” Harkimon Liike Nytillä ei ollut mainintaa aiheesta, enkä löytänyt mistään tietoa Harkimon mielipiteistä. Ahvenanmaan vaalipiirin edustajan, Mats Löfströmin mielipidettä en niin ikään löytänyt mistään, mutta hän toiminee kuten aikaisemminkin osana RKP:n eduskuntaryhmää. KD taas on jätetty tässä kohtaa pois analyysistä, sillä puolueen puheenjohtaja on julkisesti puhunut sukupuolivähemmistöjen oikeuksista tapaan, jota en halua tässä kohtaa toistaa. Lienee  kuitenkin turvallista olettaa, että KD ei tule ajamaan sukupuolikategorioiden laajentamista kolmeen. 

SDP:llä ei ole suoranaista mainintaa kolmannesta kategoriasta, mutta puolue toteaa kuitenkin näin ohjelmassaan:

Henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luovutaan osana henkilötunnuksen uudis- tamista. Valtiovarainministeriö on asettanut työryhmän selvittämään henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman identiteetin hallinnoimista.” 

Maininta löytyy kohdasta, jossa keskustellaan intersukupuolisten oikeuksista, joten ihan yksiselitteinen asia ei ole. Vasemmistoliiton tavoiteohjelmasta 2016-2019 löytyy lause “Otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuolivaihtoehto naisen ja miehen lisäksi”. Vihreiden poliittisessa tavoiteohjelmassa lukee “Lisätään mahdollisuus valita kolmas vaihtoehto juridiseksi sukupuoleksi. Siirrytään sukupuolineutraaleihin henkilötunnuksiin”.

clark-tibbs-367075-unsplash.jpg

Minä sain tällä viikolla uuden passin, jossa yksi sukupuolimerkintä on vaihtunut toiseen, vähän vähemmän vääränlaiseen, mutta silti vääränlaiseen merkintään. Kuten Game of Thronesinkin uusi kausi, niin post-vaaliaika tarkoittaa, että poliittinen peli alkaa taas uudelleen. Olen tyytyväinen siihen, jos translaki saadaan vihdoin uudelleenkäsittelyyn. Toivon kuitenkin tietysti, että vaalitulos tarjoaa meille sellaiset hallitusneuvottelut ja sen myötä sellaisen hallituksen, jota kiinnostaa sukupuolivähemmistöjen oikeudet laajemminkin. Ideaalitilanteessa kolmannen juridisen sukupuolen vaatimat lakimuutokset tai edes näiden mahdollisesti edellyttämät etukäteistyöt ja -selvitykset otettaisiin käsittelyyn tämän hallituskauden aikana.

[ ] Mies [ ] Nainen [x] Muu – juridisesta sukupuolesta, vol 1: Esimerkit

Tämä on osa 1/3 sarjassamme [ ] Mies [ ] Nainen [x] Muu – juridisesta sukupuolesta. Tämä osuus keskittyy johdattamaan aiheeseen, sekä tarkastelemaan ennakkotapauksia maailmalta.

Suomen tulee ottaa käyttöön ns. kolmas juridinen sukupuoli ja sukupuolineutraali henkilötunnus.

Näin vaatii mm. Feministisen puolueen eduskuntavaaliohjelma 2019 (aloite #27). Luonnollisesti myös Trasek ry vaatii, että sukupuolen moninaisuutta tunnustetaan  juridisella tasolla. Mitkä asiat vaikuttavat siihen millaiset ratkaisut ovat meille edes mahdollisia? Miltä näyttäisi ideaalinen henkilötodistus?

Alia Dannenberg kirjoittaa Setan blogissa 6.4.2019 totuudenmukaisesti siitä, että meitä muunsukupuolisia ei tällä hetkellä ole olemassa lain silmissä. Tasa-arvolaki tunnustaa kyllä, että syrjintää voi tapahtua niin sukupuolen ilmaisun kuin sukupuoli-identiteetinkin pohjalta. Tämä on ironista, sillä minä argumentoisin, että juridisen olemassaolon puute on valtion harrastamaan syrjintää, vaikka tasa-arvolakia ei voida siihen soveltaa. Väestörekisterilain 11 § edellyttää nimittäin, että väestörekisterijärjestelmässä henkilölle on annettava henkilötunnus, jonka Väestörekisterikeskus antaa automaattisesti. Siinä todetaan myös, että [henkilötunnus] sisältää tiedon ”henkilön sukupuolesta”.

agus-dietrich-747398-unsplash

Tarve muutokseen on siis paitsi olemassa niin myös ajankohtainen ja ilmeinen. Minut on useaan otteeseen pysäytetty lentokenttien turvatarkastuksissa. On syntynyt tilanteita, joissa miespuolinen virkailija on yrittänyt lähettää minut naispuoliselle virkailijalle ruumiintarkastukseen, ja naispuolinen virkailija on hämmentyneenä yrittänyt lähettää minut takaisin miespuoliselle virkailijalle. On ollut tilanteita, missä tarkastajat ovat avoimesti koko jonon edessä kysynyt minulta olenko madam ou monsieur? Minulle on kerrottu, että esimerkiksi salijäsenyyteni perustuu siihen millainen hetu minulla on – eli mihin pukuhuoneeseen minun on mentävä, eikä tässä ollut joustovaraa eikä keskustelumahdollisuutta, vaikka tulin avoimesti vastaan ja kerroin sukupuolestani sekä tilanteestani. Juridista sukupuolta pidetään korkeimpana totuutena ja siihen viitataan niin kouluissa (pukkarit, sukupuolittuneet ryhmät, vessat) kuin rajanylityksissä tai yksinkertaisissa asioinneissakin. Oletko esimerkiksi äänestänyt vaaleissa? Jouduit näyttämään henkkarit. Oletko hakenut postipaketin? Jouduit näyttämään henkkarit. Maailmalla on jo runsaasti esimerkkejä siitä, että passisukupuolenkaan ei ole pakko olla binäärinen – tässä joitain niistä. Huomioithan, että tämä ei ole täydellinen lista!

Eurooppa: Usein esimerkkimaana pidetty Saksa lienee ensimmäinen eurooppalainen maa, jossa kolmas juridinen sukupuolivaihto tuli voimaan. Päätös tehtiin vuonna 2013 – on toki mainittava, että se on Saksassa vaihtoehto vain intersukupuolisille lapsille ja trans-/muunsukupuoliset aktivistit taistelevat edelleen siitä, että hekin saisivat mahdollisuuden valita tämän kategorian. Asia on ongelmallinen monella tapaa intersukupuolisten osalta, sillä kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa passi paljastaa tällaisen asian itsestään ilman että on itse suostunut siihen – ylipäänsäkin sukupuolimerkinnän tulisi perustua omaan ilmoitukseen. On kamala ajatus, että jonkinlainen X-kategoria luotaisiin tapana syrjiä intersukupuolisia, joten olisi ehdottoman tärkeää, että asianomaisia kuultaisiin siinä vaiheessa, kun asia tulee käsittelyyn Suomessa. Voi kuulostaa mitäänsanomattomalta ongelmalta, mutta sillä on suurikin merkitys miksi tämä kolmas kategoria nimetään – onko kyseessä nimenomaan jonkinlainen muunsukupuolisuus, intersukupuolisuus, vaiko esimerkiksi epäbinäärisyys?

Itävallassakin käydään samantyyppisiä keskusteluja ja Itävallan perustuslakituomioistuin on vuonna 2018 European Convention of Human Rights-dokumenttia tulkiten ehdottanut mm nimikkeitä divers (”monimuotoinen”), inter ja offen (”avoin”). Tanskassa asia on hoidettu sikäli hyvin, että heitä olivat ohjeistamassa Trasekinkin kattojärjestönä toimiva Transgender Europe. Transihmiset voivat saada X-merkityn passin hakemalla, eikä siihen vaadita lääketieteellistä prosessia – joskin X:n saa vain, jos ei ole tehnyt juridista (binaarista) sukupuolenkorjausta, mikä on todella ongelmallista. Toivottavasti tähän tapahtuisi jokin muutos pian.

Toukokuussa 2018 Alankomaissa intersukupuolinen ihminen sai korjattua juridisen sukupuolensa X:ksi(57-vuotiaana!). Matka tähän kävi tuomioistuimen kautta, mutta vielä ei ole varmaa miten ennakkotapauksessa pätevät järjestelyt toimisivat, jos transsukupuolinen/muunsukupuolinen hakisi samaa merkintää.

Aasia, Australia ja Oseania: Australiassa tuli vaihtoehto ”X” perinteisten ”M/F”-merkintöjen lisäksi jo 2003, jolloin tämä tuli mahdolliseksi intersukupuolisille, jotka halusivat itse vaihtaa merkinnän. Käytännössä tarvittiin siis syntymätodistus, jossa sukupuoli oli merkitty nimikkeellä ”indeterminate”. Vuonna 2013 X-merkintä avattiin kaikille täysi-ikäisille ja vuonna 2014 X-merkintä tuli myös syntymätodistuksiin. Nykyään useat kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet saada X-merkinnän muutettua niin, että se vastaisi ”non-binarya”, eikä niinkään intersukupuolisuutta, joskin yhteisöltä on tullut kritiikkiä tätä kohtaan. Niin sanotussa Darlington Statementissä 2017 is-yhteisöjen jäsenet ja liittolaiset toteavat, että juridinen sukupuolen määrittäminen itsessään perustuu rakenteelliseen väkivaltaan, vaikka M/F-merkintöjen lisäksi olisi saatavilla X.

Intiassakin on vaihtoehtoja, joskin Intian hijrat ovat kulttuurihistoriallisesti merkittävässä asiassa, eikä tätä mallia oikein voi soveltaa Suomeen. Nepalissa taas tuli loppuvuodesta 2007 Nepalin Korkeimman Oikeuden päätös, joka loi kolmannen sukupuolikategorian (others). Päätös varmisti myös, että ”muu”-passin sai itseidentifikaation kautta, ei niinkään lääkäreiden lausuntojen.

viktor-talashuk-1213728-unsplash

Pohjois- ja Etelä-Amerikka: Argentiinassa transaktivisti Lara María Bertolini sai tämän vuoden alussa (2019) korjattua juridisen sukupuolensa epäbinääriseksi (”femineidad travesti”). Loppuvuodesta 2018 myös Uruguayssa tuli mahdolliseksi saada sukupuolimerkintänsä muutettua muuksi kuin naiseksi tai mieheksi, lääketieteellisiä selvityksiä esittämättä.

Ontarion maakunta, Kanada, on alkuvuodesta 2017 tarjonnut ihmisille mahdollisuuden merkitä sukupuolensa X:llä ainakin ajokorteissaan. Brittiläisessä Kolumbiassa syntyi huhtikuussa 2017 vauva, jolle hänen muunsukupuolinen vanhempansa halusi merkata sukupuolineutraalilla merkinnällä, ”U” (undetermined/undefined). Merkintä meni läpi ns. terveyskortissa, mutta maakunta ei suostunut antamaan lapselle sukupuolettoman syntymätodistusta. On todennäköistä, että terveyskorttimerkintä onnistui vain siitä syystä, että vauva syntyi kotioloissa, eikä paikalla ollut lääkäreitä kirjaamassa binääristä sukupuolimerkintää. Vanhempi, Kori Doty, on sittemmin muiden trans- ja intersukupuolisten aktivistien kanssa vienyt maakunnan oikeuteen todeten, että sukupuolen merkitseminen syntymätodistuksiin on syrjintää.  En ole löytänyt tietoa siitä, miten asialle on käynyt. Elokuussa 2017 Kanadassa päätettiin mahdollistaa X:n lisääminen passeihin, joskin sukupuolineutraaleihin passeihin päätettiin jättää myös joko M- tai F-merkintä toistaiseksi, jotta matkustaminen olisi mahdollista ja ”muiden maiden juridiset vaatimukset” olisi mahdollista täyttää.

Vuonna 2016 Oregonissa, USA, muunsukupuolinen Jamie Shupe sai muutettua juridisen sukupuolensa nonbinary-muotoon. Seuraavana vuonna samainen osavaltio rupesi myöntämään muunsukupuolisille X:llä merkittyjä henkilöllisyystodistuksia ja ajokortteja hakemuksesta. Pian sen jälkeen Washington D.C.:ssä otettiin sama menettelytapa käyttöön ja New Yorkissa ruvettiin myöntämään muunsukupuolisille X-merkittyjä henkkareita. Myös Kalifornia, New Jersey, Colorado, Maine ja Minnesota tunnustavat kolmannen sukupuolimerkinnän, ja Arkansas mahdollistaa X-merkittyjä ajokortteja asukkaille. Etenkin Pohjois-Amerikassa tilanne kehittyy nopeasti, sillä osavaltioilla on hyvin itsenäiset mahdollisuudet määrätä itse byrokratiasta ja hallinnollisesta lainsäädännöstä. Vuoden 2018 aikana on useampi osavaltio edistänyt muunsukupuolisten juridisia oikeuksia (eli nämä tiedot eivät varmastikaan siis ole täysin ajan tasalla) ja vuoden 2019 puolella esimerkiksi Kalifornian uudet, sukupuolineutraalit ajokortit tulivat voimaan. Mainen versio taas koostuu tarroista– kyllä, tarroista – joita muunsukupuolinen voi liimata henkkareihinsa. Tarroissa lukee ”Gender has been changed to X – Non-binary” ja näitä on tarkoitus käyttää heinäkuuhun 2019 asti, jolloin virallisia X-merkittyjä henkkareita olisi tarkoitus ruveta jakamaan hakijoille.

Miten kansainvälinen lainsäädäntö vaikuttaa siihen, millaisen ratkaisun voimme täällä Suomessa tehdä? Mitä tapahtuu, jos X:llä merkityillä henkkareilla varustettu henkilö ylittää rajan maahan, jossa transsukupuolisuutta pidetään sairautena, ellei jopa jonkinsorttisena rikoksena – ja mitä se tarkoittaa käytännössä suomalaisille muunsukupuolisille? Mietitään näitä seuraavaksi!

”Miksi et ole ehdolla eduskuntavaaleissa 2019?”

Miksi et ole ehdolla eduskuntavaaleissa? 

Jos saisin rahan jokaisesta kerrasta, kun tämä kysymys esitetään minulle niin minulla olisi jo aika monta rahaa – mikä olisi hyvä, sillä Feministinen puolue ei saa puoluetukea ja näin ollen F! on kerännyt rahat esimerkiksi vaalijulisteisiin itse – tiesitkö esimerkiksi, että Turkuun toimitettiin 40 julistetta ja vaalimainostelineitä on useita satoja? Tämä on syy siihen, miksi monissa telineissä on huutava aukko numeroiden 124-126 kohdalla.

Puoluetuki ei kuitenkaan ollut tämän illan aihe, vaan halusin sanoa pari sanaa uupumuksesta. On nimittäin vallan pätevä syy siihen, että en ole näissä vaaleissa ehdolla, vaikka mietin asiaa pitkään ja sydän huusi KYLLÄ, DO IT! Anarkistiystäväni tietävät sen jo – minä saatan jakaa heidän kanssaan ajatuksia rakenteista ja esimerkiksi kansallisvaltioiden tarpeellisuudesta, mutta en ole anarkisti ja minua kiinnostaa hyvinkin paljon puoluepolitiikka! Lisäksi rakastan feminismiä ja haluan tehdä politiikkaa, oli se sitten aktivismia tai puoluepoliittista toimintaa. Minulle elämän tarkoitus kiteytyy kahteen perusteesiin:

  1. Eettiseen hedonismiin – eli ajatukseen, että pitää nauttia elämästä, mutta ei niin, että muut kärsivät siitä sekä
  2. Solidaarisuuteen – eli ajatukseen, että pitää tehdä muiden eteen mitä voi, kunhan ei  itse kulu siitä loppuun.

_N9A4795_netti
Kuva: Sonja Siikanen. Paikka: Kiikunlähde, Lahden lähellä.

Se jälkimmäinen oli kuitenkin syy siihen, miksi päädyin sanomaan ei. Minä jäin viime vuoden kesällä sairaslomalle. Olin 27 ja sairastin ensimmäistä kertaa monta vuotta tuloaan tehnyttä burnoutia, eli tuttavallisemmin burnaria, eli suomeksi (työ-) uupumusta. Olin aivan loppu. Normaalisti minulle niin rakas työ maistui puulle, en pystynyt keskittymään, sanat ja numerot hyppivät ympäriinsä koneen ruudulla eikä minua oikeastaan kiinnostanut mitä ne tarkoittivat. Vittuilevat trollit olivat oikeassa, kun he analysoivat painoani foorumeilla – lihoin runsaasti, koska olin niin väsynyt, että lopetin liikkumisen ja välittämisen (esimerkiksi kunnon ruuasta – miten niin ei voi elää soijajugurtilla?). Nukkuminen kiinnosti, rakkaat ihmiset ja ihmissuhteet eivät niinkään. Askel painoi.

Tietysti muistin, että useampi ystävä ja kumppani oli vuosien saatossa kertonut minulle, että pitäisi ehkä rauhoittua, delegoida, sanoa joskus ”ei kiitos”. Jotkut sanoivat suoraan – olen varma, että jos et pysähdy, niin ajat kohta seinään. Joku (kiitos V!) taisi jopa mennä niin pitkälle, että totesi, että hän oli odottanut tätä burnaria saapuvaksi siitä asti, kun tutustui minuun. Se vaati kuitenkin sen seinän, jotta hyväksyin tämän itse. Burnari ei ole mikään kaurismäkeläinen kaunis kuva, jossa väsynyt suomalainen pohtii huuruisen tuopin edessä, että pitäisiköhän sitä ottaa joku irtiotto, käydä Teneriffalla, vähentää työtunteja. Burnari on sitä, että tuijottaa kattoon esimerkiksi klo 13, eikä vaan tee mieli edes nousta. Se on sitä, että joutuu hakeutumaan lääkäriin, toimittamaan sairaslomalappuja, ja siinä on häpeää ja surua. Se on sitä, että sähköpostiin tai viestiin vastaaminen voi kestää päiviä, viikkoja.

_N9A4789_netti
Kuva: Sonja Siikanen.

Siitä asti olen kulkenut äärimmäisen pitkän matkan. Olen joka päivä käynyt saman prosessin läpi – olen hyväksynyt sen, että vaikka ahdistaa, niin nyt pitää päästää irti. Nyt minun täytyy hyväksyä, että en pysty suorittamaan, että ei voi ”relata vähän” ja silti tehdä sairaslomallakin jonkinnäköisiä töitä tai edes järjestöhommia. Itseltään ja keholtaan kun ei voi salata näitä asioita! Pitää levätä, levätä, levätä ja levätä lisää. Itsensä niskasta ottaminen ei auta, eikä ”jooga ja puhdas raakaruoka”, eikä skarppaaminen. Sen sijaan itsensä kuunteleminen, itselleen anteeksiantaminen, kivojen asioiden tekeminen, avun hakeminen (kyllä, myös lääketieteellisen avun) ja rehellisyys auttaa. Joten ei, minä en ole ehdolla näissä vaaleissa. Olen antanut Trasekin puheenjohtajuuden eteenpäin rakkaalle ystävälleni, Haapalaiselle. Olen sanonut ei myös silloin, kun haluaisin sanoa joo. Olen saanut rakkautta ja ymmärrystä osakseni myös töistä ja olen rehellisesti pystynyt kertomaan tarpeistani – ja minua on kuunneltu ja sanottu, että lepää vaan, tulet takaisin sitten kun voit.

En ole menossa eduskuntaan, mutta sen sijaan olen tulossa ulos burnarista voittajana. Tiedän sen itsekin, että kun pidän huolta itsestäni ja annan itsestäni jaksavaisena maailmalle minua ei estä mikään ❤

QX Awardsit 2018 – ja joitain tärppejä!

nomi4_2001-2
Kaikki blogipostauksen kuvat ovat QX-kollaaseista

Mikä huikea kunnia! Olen ehdolla QX Awardsien kategoriassa Vuoden Trans tänä vuonna, huraa! Ja katso mitä tyyppejä kategoriassa on kanssani. Näistä on mukana  esimerkiksi hyvä rakas ystäväni, koomikko Jamie MacDonald, sekä minullekin laulutunteja antanut samettikurkku Demian Seesjärvi.

Ajattelin käydä joitain ”tärppejä” läpi – vaikka kilpailu on leikkimielinen, eikä tärkeintä tässä ole missään nimessä se, kuka voittaa ja kuka ei, niin tämä on hyvä mahdollisuus nostaa esiin upeita tyyppejä ja meidän yhteisöissä olevaa moninaisuutta.

Keep up the good work

Vuoden Keep up the good work -kategoriasta bongasin kaksi tärkeää tapahtumaa: Drag me to HEL on drag-kollektiivi, jota luotsaa Lola Vanilla ja Lamey Crackhouse. Siinä on mukana House of Vanilla, House of Crack, House of Jaahas sekä House of Auer. Queerlesque, drag, crustlesque, mitä näitä on – House of Jaahaksen Shady Stardust sanoi viikonloppuna, että se, mitä he tekevät on punkkia, koska se on yhteisöltä yhteisölle, ihmisiltä, joilla ei ole rahaa tehdä korkean budjetin dragia. Ja hyvä näin, sillä tämä tarkoittaa luovuutta ja intohimoa. En voi mitenkään kuvailla miten paljon kunnioitan näitä taiteilijoita ❤ Toinen kategoria on kuoronörtin unelma: Queertune on  ensimmäinen pohjoismainen LHBTIQ-kuorofestivaali, ja tämä saa onneksi jatkoa nyt ensin Tukholmassa ja sitten Kööpenhaminassa. Kuoronörttinä laulan itse Brahe Djäknar -kuorossa (ykkösbassoa) ja kuorolaulu todellakin parantaa elämänlaatua.

Screen Shot 2018-08-08 at 11.23.54 AM

Vuoden show, näytelmä -kategoriasta nostaisin esiin Tom of Finland -musikaalin, joka oli uskomaton nautinto. Näyttelijätyö oli loistavaa, visuaalisesti se oli vaikuttava ja musiikki loistavaa. Lisäksi Turun kaupunginteatteri oli hienosti mukana Prideissä ja muutenkin ”kentällä” – puhumattakaan siitä, että

nomi30011.png

 

Vuoden laulaja/näyttelijä/TV-persoona -kategorian upea Tero Hetero (kuvassa) on muunsukupuolinen rap-artisti. Siitä asti, kun buukkasin hänet esiintymään Turku Prideille viime vuonna olen kuunnellut ahkerasti. BILEET BILEET BILEET! Tero Heteron musa on tanssittavaa, rauhallista ja samalla menevää, herkkää ja samalla fiilis on huipussaan. Pakko mainita, että Kristoffer Ignatius on myös upea, herkkä ja ihana tyyppi, mutta jotenkin haluaisin nyt nähdä, että tämä jotain aivan uutta ja siistiä tekevä muunsp. taiteilija saisi tunnustusta tässä kategoriassa. Sen sijaan Kristoffer voisi saada ääneni Vuoden homo/bi -kategoriassa!

nomi4_3001

En nyt keksi muuta vaihtoehtoa kategoriaan Vuoden hetero, kuin että radikaalipappi Kai Sadinmaa saisi kiitoksensa voiton muodossa. Tyyppi on tehnyt VALTAVASTI kirkon sisällä nostaakseen keskustelua samansukupuolisten parien oikeuksista – eikä jättänyt asiaa keskustelun tasolle. Kai on silmissäni modernin pappeuden ja lähimmäisenrakkauden ilmentymä ❤

nomi4_4001

Olen aina itse ensisijaisesti aktivisti, en poliitikko, joten tässäkään kohtaa oma puolue”velvollisuus” ei tule ekana. Sen sijana nostaisin kategoriassa Vuoden poliitikko esille Noora Tapion, jonka nostimme Trasekin kanssa esiin jo kuntavaalien aikaan. Noora on nimittäin tietääksemme ensimmäinen julkisesti muunsukupuolinen valittu kunnanvaltuutettu Suomessa! Nuori poliitikko on tehnyt hyvää työtä ja koen itsekin vahvaa samastumista Nooraan, joka sekoittaa politiikan ja aktivismin rajoja.

Muita hyviä ehdokkaita on runsaasti myös, joten muistathan käydä äänestämässä! Päivitän tähän äänestysohjeet, jahka ne saapuvat 🙂

Long time no see!

Johan on vierähtänyt tovi viime tekstistä! Olen pitänyt aktiivisesti yhteyttä ihmisiin Facebookin ja Twitterin kautta, ja nettisivut pääsivät hiukan unohtumaan.

Kesäkuussa kävin Norjassa, kun Barn- och likestillningsdepartementet (eli the Ministry for Children and Equality, aika hauska kombo!) kutsui minut puhumaan vihapuheesta (ks videolinkki!). Ehdin myös käydä Sideways-festareilla translakitiimin kanssa ja uusi sukupuolitemppuratamme oli supermenestys! (kuva alla; en valitettavasti muista kuvaajaa). Juonsin myös keskustelun aiheesta samaisilla festareilla (ks videolinkki!)

19105545_524440601280504_3675416091374953192_n

Turun valtuuston työ alkoi ja niin ollen myös Feministisen puolueen Turun toimintaryhmän varjovaltuustotyö. Helsinki Prideillä oli mm Legal Gender Recognition in the Nordic Countries -keskustelu ja on pakko sanoa, että on aina yhtä kuumottavaa kritisoida ”järjestelmää”, kun ”järjestelmä” nousee ylös ja toteaa olevansa ”kai sitten se portinvartija, mistä puhuitte”. I en kolumn för Stiftelsen Pro Artibus skriver jag i juni:

Min feminism funderar: Vad kan jag säga om makt som en vit, relativt medelklass högt utbildad icke-binär finländare med kroniska sjukdomar? Den utgår från att kön inte går att separera från andra kategorier. Det är otroligt svårt på en praktisk nivå. Jag inser vilka privilegier jag har när jag skriver kolumner på en MacBook på kaféer där jag dricker sojalatte med veganvänlig vitchokladsirap.

Vi – tillsammans med CampusSport i Åbo, råddade till på kampus då vi smällde upp bättre toasymboler och det fixades ett könsneutralt omklädesrum. Upea, maaginen valokuvaaja Sonja Siikanen aloitti Suomi 100 -projektinsa ja kuvasi esimerkiksi Eva Biaudetin, Pekka Haaviston, Minttu Mustakallion, Pelle Miljoonan, Antti Holman – ja minut näin:

19453029_1754866701205337_656797470267033420_o

Heinäkuussa kirjoittelimme lausuntoja, mielipidekirjoituksia ja muuta transpropagandaa Trasekin kanssa (esim tämä). Puuhailin Turku Prideä (tietämättä vielä, että tulisin jättämään organisaation tämän vuoden Priden jälkeen, yhyy!) ja transasiaa. Kävin ensimmäisissä homohäissäni (kera äärimmäisen kauniin tyttöystävän), kun hyvät ystävämme menivät naimisiin ❤

Aloitin uuden tutkimusprojektin, Living with hiv in Finland. Haastattelen siinä Suomessa asuvia, hiv-positiivisia, miesten kanssa seksiä harrastavia miehiä! Vielä muuten mahtuu mukaan, jos sinä satut kuulumaan kohderyhmään!

20229614_1782681315090542_6694553467572799874_o

Elokuussa vein kummalapseni Lintsille ja se oli aivan mahtavaa. Kävin Tukholman Prideilla kutsusta vetämässä paneelikeskustelun Queer Remembering – kiitos tästä mahdollisuudesta. Kävin myös Aboagorassa puhumassa sukupuolen moninaisuudesta yhdessä hyvän ystäväni Viima Lampisen (Seta ry) kanssa ja kirjoitin uuteen Solidaarisuuskalenteriin (ei ole vielä julkaistu, tilaa se täältä!). Ja niin, ostinhan minä asunnonkin. Turusta. Se lähti täysin käsistä: glitter-/hilemaaleja, viidakkotapettia, feikkikukista tehty paneeli, katosta roikkuvat kukkahyllyt, uusrenesanssisohva, itse ”entisöity” työpöytä ja kasveja, kasveja, kasveja EVERYWHERE! Lakkasin kynsiä tosi ahkerasti ja femmeilin, kunnes remppa vaati veronsa ja kaikki kynnet olikin katki.

Sitten olikin jo Turku Pride ja siitä voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta tyydyn toteamaan, että olipahan älyttömän rankka työrupeama, mutta älyttömän onnistunut ja hyvä meininki tapahtumissa! Päätin kuitenkin Pride-viikon jälkeen, että kaipaan vähän taukoa ja Turku Pride todennäköisesti vähän taukoa minusta, joten ”irtisanouduin” ja ilmoitin, että en ole käytettävissä Turku Pride 2018 -tapahtumaviikkoa varten. Se oli raskas, mutta hyvä päätös. Totuus on, että vaikka tässä luettelen kivoja asioita, niin olin Priden jälkeen todella uupunut ja pelkäsin jopa burnoutia. Olin kotona, rauhassa, teekupin ja kirjojen ja kissojen ja silhuettiristikoiden kanssa aika pitkään ja olen edelleen toipumassa ja yritän priorisoida ja tehdä fiksumpia valintoja. Minulla on kuitenkin hauskoja uutisia: Sain Taiteen Edistämiskeskukselta apurahaa (tai siis, Turun kaupunki sai), joten voin jatkaa työtäni esteettömyys- ja saavutettavuuskonsulttina projektissa 2.0. Lisäksi aloitan yhteistyön Ekvalitan kanssa, mikä tuntuu TODELLA jännältä!

Syyskuussa SNÄPPÄSIN! Minä! Dinosaurus! Kyseessä oli Sakki ry:n ja SLL ry:n Puhutaan Panemisesta -kampanja. Käsittämättömän hauskaa ja toivon mukaan hyödyllistä. Lisäksi julkaistiin kuukauden aktivisti -juttu Amnesty Internationalin lehteen minusta ja kehotan siinä menemään Vinokinoon! Julkaistiin myös kuvat Näkymätön Sukupuoli -kirjasta, jonka release date valitettavasti siirtyi ensi vuoden puolelle. Upea kuvat otti Jenni Holma enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan kirjaa!

21558868_1850266858331987_5110357339322626831_n-2

Upea hollantilais-italialainen taiteilija Baukje Spaltro yllätti totaalisesti, kun hän mailasi ja kertoi maalanneensa minusta kuvan taideprojektiinsa, missä hän tulkitsee ”paikallisia ritareita”, ihmisiä, jotka ovat mukana määrittelemässä Turun identiteetin. Olin todella otettu siitä, että sain nimikkeen ”Aura knight” tämän seuraavan kuvan myötä. Sopivasti nimittäin tuli uutiset siitä, että sain paikan Turun kaupungin vammaisneuvostosta.

Tässä lyhyt recap minun kesästäni! Paljon paljon paljon kiitollisuuden aiheita, KIITOS kaikille! Tukemisesta, mahdollistamisesta. Siitä, että olen saanut olla myös väsynyt, rikki, uupunut, pettynyt, vihainen, surullinen ja että minua on tsempattu silloinkin, kun on ollut totaalinen luuseriolo eikä ole tehnyt mieli mennä sänkyä kauemmas julmaan maailmaan. Kaikki ei todellakaan ole ollut yhtä menestystarinaa ja alan huomaamaan ja ymmärtämään sen tärkeyden, että niitäkin asioita tuodaan esille. Tästä esimerkkinä hieno, pitkä ja koskettava ketju Twitterissä joka alkoi twiitistäni Hei, olen Panda ja sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Voin silti hyvin nyt, kun on vihdoin oikea lääkitys. Kuka sä oot? Mikä meno? 

Panda femminist raw mail.jpg

Spaltro, 2017

Tällaisilla fiiliksillä eteenpäin!