[ ] Mies [ ] Nainen [x] Muu – juridisesta sukupuolesta, vol 2: Suomen puoluepoliittinen tilanne

Tämä on osa 2/4 sarjassamme [ ] Mies [ ] Nainen [x] Muu – juridisesta sukupuolesta. Tämä osuus keskittyy pohtimaan Suomen nykyistä puoluepoliittista tilannetta vaalien jälkeen.

Alun perin suunniteltujen kolmen artikkelin lisäksi lisäsin yhden artikkelin suunnitelmiin, sillä tämä teksti uhkasi venyä liian pitkäksi.

Vaalien alla käytiin vilkasta keskustelua puolueiden eroavaisuuksista, ja hyvä näin. Translaki alkaa jo olla jokapäiväinen teema, mitä ehdokkaat osaavat odottaa. On toki totta, että translakiuudistuksen itsessään on oltava eduskunnan seuraava ensisijainen ihmisoikeusfokus, sillä translaki on ollut ongelmallinen siitä asti, kun se astui voimaan, ja on korkea aika muuttaa asia (pakkopalautukset ovat toinen hyvin akuutti asia). Mikään ei silti estä meitä katsomasta eteenpäin, sillä vielä on asioita korjattavana lakijärjestelmässämme ja olisi pölöä olla käyttämättä sitä flow’ta, mitä translakikampanjointi on saanut aikaiseksi. Nykyään hyvin monet ihmiset ymmärtävät, mitä muunsukupuolinen tarkoittaa ja isotkin puolueet ovat ilmoittaneet kannattavansa kolmannen sukupuolivaihtoehdon laillistamista.

Jos tämä ei riitä perusteluksi sille, miksi myös juridisen sukupuolen kysymykseen tulisi tarttua jo, niin mainittakoon, että Suomesta on loppumassa hetut kesken. Valtioneuvosto on asettanut tätä varten työryhmän, jonka tehtävä on pohtia henkilötunnuksen uudistusta. Trasek ei palauttanut omaa lausuntoa tänä keväänä, mutta hallituksen jäsen osallistui keskusteluun, kun kollegat Dreamwear Clubilla ja Setassa toimittivat työryhmälle lausunnot sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta. Henkilötunnuksen tehtävähän on yksiselitteisesti määritellä eli yksilöidä jokainen Suomen kansalainen, mutta onko sukupuoli todellakin relevantti tekijä tässä? Suomessahan käytetään sukupuolitettuja hetuja virallisesti vain kahteen asiaan: asepalvelukseen kutsumiseen sekä rintasyövän seulontakutsujen lähettämiseen. Tämän lisäksi sukupuolta käytetään väestörekisteritietona hyväksi esimerkiksi tasa-arvotyössä, sillä Tilastokeskus julkaisee vuosittain raportin Suomen tasa-arvotilanteesta. Työryhmä onkin tarkoitus ottaa kantaa siihen, voisiko Suomeen tulla ns. sukupuolineutraali henkilötunnus, josta henkilön sukupuoli ei näy. Tämä on kuitenkin osittain eri asia kuin se, onko sukupuolikategorioita enemmän kuin kaksi, mitkä vaihtoehdot ovat ja näkyykö juridinen sukupuoli esimerkiksi passissa tai ajokortissa, sekä missä vaiheessa ja miten henkilö saa mahdollisuuden potentiaaliseen kolmanteen kategoriaan. On siis tärkeää huomata, että väestötietojärjestelmää ohjaavan lain on muututtava, jotta pääsisimme maaliin asti näissä pyrkimyksissä.

heather-mount-606808-unsplash

4.11.2018 julkaistua artikkelia varten Karjalaisen toimittaja teki kyselyn eduskuntapuolueille. SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP:n eduskuntaryhmien puheenjohtajat kannattivat siinä “varauksetta kolmannen sukupuolivaihtoehdon laillistamista Suomessa”. Laillistaminen on tässä vähän hassu sanavalinta, mutta mennään sillä: Keskusta kertoi kannattavansa lainsäädännön muuttamista vain intersukupuolisten lasten kohdalla, kun taas Perussuomalaiset eivät kannattaneet “kolmannen sukupuolen laillistamista yleisenä vaihtoehtona”, vaikka ilmaisivat ymmärrystä sille, että “sukupuolen valitsemista” voi olla tarpeen lykätä silloin, kun syntyy lapsi, jonka “sukupuoli on epäselvä”. Persujen eduskuntaryhmän pj Meri puhuu siis tässä intersukupuolisista lapsista, eikä tämä ole näin ollen sovellettavissa aikuisiin ihmisiin, jotka haluaisivat valita kolmannen sukupuolivaihtoehdon osana sukupuolenkorjaustaan tai sukupuoli-ilmaisuaan. Kokoomuksen, Sinisten ja KD:n eduskuntaryhmien pj:t eivät kannattaneet kolmannen sukupuolen laillistamista ylipäänsä. Ironista sinänsä, ottaen huomioon, että ainakin Kokoomuksen nuorisoryhmä kampanjoi transteemoilla paraikaa.

Vaaleja 2019 varten Seta ry toteutti “sateenkaariedustaja”-listauksen, johon ehdokkaat saivat itse ilmoittautua. Listaus kolmatta juridista sukupuolimerkintää Suomeen kannattavista ehdokkaista sisältää ehdokkaita Eläinoikeuspuolueesta (14/17 ehdokasta, joskin Twitterissä on raportoitu myöhemmin, että loputkin kolme ovat allekirjoittaneet!), Feministisestä puolueesta (35/37 ehdokasta), Itsenäisyyspuolueesta (1/47 ehdokas), Kokoomuksesta (24/216 ehdokasta), Liberaalipuolueesta (9/36 ehdokasta), Liike nyt -yhteislistalta (2/109 ehdokasta), Perussuomalaisista (1/213 ehdokasta – yikes!), Piraattipuolueesta (28/87 ehdokasta), Keskustasta (11/216 ehdokasta), Kommunistisesta puolueesta (14/90 ehdokasta, mukana sit.), RKP:sta (23/98 ehdokasta), SDP:sta (64/216 ehdokasta), Vasemmistosta (128/216 ehdokasta) ja Vihreistä (129/216 ehdokasta).

Vaali-ilta oli äärimmäisen jännä ja lopulta näistä kolmatta sukupuolikategoriaa kannattavista eduskuntaan pääsi 39 ehdokasta (41 ehdokasta oli ilmoittautunut sateenkaariehdokkaiksi, mutta valituista Vihreiden Sofia Virta sekä Noora Koponen eivät olleet allekirjoittaneet 3. juridisen sukupuolen kannattajien listaa). Koponen ilmoitti kuitenkin myöhemmin Twitterin kautta kannattavansa 3. juridista sukupuolikategoriaa ja että linkki oli vain mennyt ohi. Hyvä näin! Tulevat 3. juridista sukupuolikategoriaa kannattavat kansanedustajat ovat listattuna alhaalla:

Kokoomuksesta Jaana Pelkonen, Saara-Sofia Sirén ja Sari Multala, RKP:sta Anders Adlercreutz ja Eva Biaudet, SDP:stä Eveliina Heinäluoma, Ilmari Nurminen, Paula Werning, Riitta Mäkinen, Sanna Marin, Tarja Filatov, Tuula Haatainen ja Tytti Tuppurainen, Vasemmistosta Aino-Kaisa Pekonen, Anna Kontula, Hanna Sarkkinen, Juho Kautto, Jussi Saramo, Li Andersson, Mai Kivelä, Merja Kyllönen, Paavo Arhinmäki, Pia Lohikoski ja Veronika Honkasalo sekä Vihreistä Atte Harjanne, Bella Forsgren, Emma Kari, Hanna Holopainen, Iiris Suomela, Inka Hopsu, Jenni Pitko, Krista Mikkonen, Mari Holopainen, Maria Ohisalo, Mirka Soinikoski, Outi Alanko-Kahiluoto, Saara Hyrkkö, Satu Hassi ja Tiina Elo.

(Jokaisen kansanedustajan kohdalla on linkki heidän kotisivuilleen, jotta voisit mahdollisimman helposti ottaa heihin yhteyttä – esimerkiksi kannustaaksesi heitä muistamaan myös vaalien jälkeen, että tarvitsemme muutakin, kuin binäärisiä sukupuolikategorioita, tai että he voisivat suosiolla viedä sanomaa eteenpäin myös omissa puolueissaan!)

Eduskunta,_Riksdagen,_i_Helsingfors.jpg

Tästä näkökulmasta on hiukan sääli, että pienpuolueista ei kukaan mennyt läpi – monella näistä on nimittäin muunsukupuolisten oikeuksien osalta edistyksellisemmät puolueohjelmat, kuin läpimenneillä. Muun muassa Eläinoikeuspuolueen eduskuntavaaliohjelmassa lukee esimerkiksi, että “juridisen sukupuolen määritelmään otetaan käyttöön kolmas sukupuolikategoria”. Feministisen puolueen “aloite #27” vaaliohjelmasta toteaa, että “Uudistetaan henkilötunnukset. Otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuoli ja sukupuolineutraali henkilötunnus”. Piraattipuolueella on kenties edistyksellisimmät perustelut  puolue- ja eduskuntavaaliohjelmissa (lainaus yhdistelmä näitä):

“Juridinen sukupuoli on vanhentunut käsite, eikä valtion tarvitse tietää yksilön sukupuolta. Henkilötunnusjärjestelmän tulee olla sukupuolesta riippumaton, ja juridisen sukupuolen käsite tulee poistaa. Sukupuoli tulee merkitä valtion rekistereihin vain, mikäli henkilö itse niin haluaa.  

Kaksijakoinen sukupuolen luokittelu kuuluu menneisyyteen. Julkisen vallan on muutettava toimintatapansa niin, että se kunnioittaa sekä biologista sukupuolten kirjoa että sukupuoli-identiteettien moninaisuutta.

Sukupuolitiedon merkitseminen lääketieteellisiin tarpeisiin on perusteltua, joten hoitorekistereihin voidaan merkitä henkilön sukupuoli-identiteetti sekä sukupuoleen liittyvät ulkoiset tekijät.

Todettakoon kuitenkin, että Piraatit puhuvat toisaalta “molemmista sukupuolista” binääriseen tapaan ohjelmassaan muuten.

Kaikissa eduskuntapuolueissa taas asia ei ole ihan niin hyvin: Kokoomuksen ohjelmassa ei ole mainintaa kolmannesta juridisesta sukupuolesta (joskin voi muistaa, että viime vuoden puolella eduskuntaryhmän pj kertoi, että ei kannata ideaa); Perussuomalaisten ohjelmissa (esim tämä tai tämä) ei ole mainintaa juridisista sukupuolista (eikä ylipäänsä translaista); Keskustallakaan (esim tämä tai tämä) ei ole mainintoja, eikä RKP:lla (tämä tai tämä). Harry “Hjallis” Harkimon Liike Nytillä ei ollut mainintaa aiheesta, enkä löytänyt mistään tietoa Harkimon mielipiteistä. Ahvenanmaan vaalipiirin edustajan, Mats Löfströmin mielipidettä en niin ikään löytänyt mistään, mutta hän toiminee kuten aikaisemminkin osana RKP:n eduskuntaryhmää. KD taas on jätetty tässä kohtaa pois analyysistä, sillä puolueen puheenjohtaja on julkisesti puhunut sukupuolivähemmistöjen oikeuksista tapaan, jota en halua tässä kohtaa toistaa. Lienee  kuitenkin turvallista olettaa, että KD ei tule ajamaan sukupuolikategorioiden laajentamista kolmeen. 

SDP:llä ei ole suoranaista mainintaa kolmannesta kategoriasta, mutta puolue toteaa kuitenkin näin ohjelmassaan:

Henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luovutaan osana henkilötunnuksen uudis- tamista. Valtiovarainministeriö on asettanut työryhmän selvittämään henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman identiteetin hallinnoimista.” 

Maininta löytyy kohdasta, jossa keskustellaan intersukupuolisten oikeuksista, joten ihan yksiselitteinen asia ei ole. Vasemmistoliiton tavoiteohjelmasta 2016-2019 löytyy lause “Otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuolivaihtoehto naisen ja miehen lisäksi”. Vihreiden poliittisessa tavoiteohjelmassa lukee “Lisätään mahdollisuus valita kolmas vaihtoehto juridiseksi sukupuoleksi. Siirrytään sukupuolineutraaleihin henkilötunnuksiin”.

clark-tibbs-367075-unsplash.jpg

Minä sain tällä viikolla uuden passin, jossa yksi sukupuolimerkintä on vaihtunut toiseen, vähän vähemmän vääränlaiseen, mutta silti vääränlaiseen merkintään. Kuten Game of Thronesinkin uusi kausi, niin post-vaaliaika tarkoittaa, että poliittinen peli alkaa taas uudelleen. Olen tyytyväinen siihen, jos translaki saadaan vihdoin uudelleenkäsittelyyn. Toivon kuitenkin tietysti, että vaalitulos tarjoaa meille sellaiset hallitusneuvottelut ja sen myötä sellaisen hallituksen, jota kiinnostaa sukupuolivähemmistöjen oikeudet laajemminkin. Ideaalitilanteessa kolmannen juridisen sukupuolen vaatimat lakimuutokset tai edes näiden mahdollisesti edellyttämät etukäteistyöt ja -selvitykset otettaisiin käsittelyyn tämän hallituskauden aikana.

QX Awardsit 2018 – ja joitain tärppejä!

nomi4_2001-2
Kaikki blogipostauksen kuvat ovat QX-kollaaseista

Mikä huikea kunnia! Olen ehdolla QX Awardsien kategoriassa Vuoden Trans tänä vuonna, huraa! Ja katso mitä tyyppejä kategoriassa on kanssani. Näistä on mukana  esimerkiksi hyvä rakas ystäväni, koomikko Jamie MacDonald, sekä minullekin laulutunteja antanut samettikurkku Demian Seesjärvi.

Ajattelin käydä joitain ”tärppejä” läpi – vaikka kilpailu on leikkimielinen, eikä tärkeintä tässä ole missään nimessä se, kuka voittaa ja kuka ei, niin tämä on hyvä mahdollisuus nostaa esiin upeita tyyppejä ja meidän yhteisöissä olevaa moninaisuutta.

Keep up the good work

Vuoden Keep up the good work -kategoriasta bongasin kaksi tärkeää tapahtumaa: Drag me to HEL on drag-kollektiivi, jota luotsaa Lola Vanilla ja Lamey Crackhouse. Siinä on mukana House of Vanilla, House of Crack, House of Jaahas sekä House of Auer. Queerlesque, drag, crustlesque, mitä näitä on – House of Jaahaksen Shady Stardust sanoi viikonloppuna, että se, mitä he tekevät on punkkia, koska se on yhteisöltä yhteisölle, ihmisiltä, joilla ei ole rahaa tehdä korkean budjetin dragia. Ja hyvä näin, sillä tämä tarkoittaa luovuutta ja intohimoa. En voi mitenkään kuvailla miten paljon kunnioitan näitä taiteilijoita ❤ Toinen kategoria on kuoronörtin unelma: Queertune on  ensimmäinen pohjoismainen LHBTIQ-kuorofestivaali, ja tämä saa onneksi jatkoa nyt ensin Tukholmassa ja sitten Kööpenhaminassa. Kuoronörttinä laulan itse Brahe Djäknar -kuorossa (ykkösbassoa) ja kuorolaulu todellakin parantaa elämänlaatua.

Screen Shot 2018-08-08 at 11.23.54 AM

Vuoden show, näytelmä -kategoriasta nostaisin esiin Tom of Finland -musikaalin, joka oli uskomaton nautinto. Näyttelijätyö oli loistavaa, visuaalisesti se oli vaikuttava ja musiikki loistavaa. Lisäksi Turun kaupunginteatteri oli hienosti mukana Prideissä ja muutenkin ”kentällä” – puhumattakaan siitä, että

nomi30011.png

 

Vuoden laulaja/näyttelijä/TV-persoona -kategorian upea Tero Hetero (kuvassa) on muunsukupuolinen rap-artisti. Siitä asti, kun buukkasin hänet esiintymään Turku Prideille viime vuonna olen kuunnellut ahkerasti. BILEET BILEET BILEET! Tero Heteron musa on tanssittavaa, rauhallista ja samalla menevää, herkkää ja samalla fiilis on huipussaan. Pakko mainita, että Kristoffer Ignatius on myös upea, herkkä ja ihana tyyppi, mutta jotenkin haluaisin nyt nähdä, että tämä jotain aivan uutta ja siistiä tekevä muunsp. taiteilija saisi tunnustusta tässä kategoriassa. Sen sijaan Kristoffer voisi saada ääneni Vuoden homo/bi -kategoriassa!

nomi4_3001

En nyt keksi muuta vaihtoehtoa kategoriaan Vuoden hetero, kuin että radikaalipappi Kai Sadinmaa saisi kiitoksensa voiton muodossa. Tyyppi on tehnyt VALTAVASTI kirkon sisällä nostaakseen keskustelua samansukupuolisten parien oikeuksista – eikä jättänyt asiaa keskustelun tasolle. Kai on silmissäni modernin pappeuden ja lähimmäisenrakkauden ilmentymä ❤

nomi4_4001

Olen aina itse ensisijaisesti aktivisti, en poliitikko, joten tässäkään kohtaa oma puolue”velvollisuus” ei tule ekana. Sen sijana nostaisin kategoriassa Vuoden poliitikko esille Noora Tapion, jonka nostimme Trasekin kanssa esiin jo kuntavaalien aikaan. Noora on nimittäin tietääksemme ensimmäinen julkisesti muunsukupuolinen valittu kunnanvaltuutettu Suomessa! Nuori poliitikko on tehnyt hyvää työtä ja koen itsekin vahvaa samastumista Nooraan, joka sekoittaa politiikan ja aktivismin rajoja.

Muita hyviä ehdokkaita on runsaasti myös, joten muistathan käydä äänestämässä! Päivitän tähän äänestysohjeet, jahka ne saapuvat 🙂

Uusi vuosi, entiset järjestöhallituskaudet

Vuosi vaihtui ja monet pienet asiat minun elämässäni sen myötä. Koska monen yhdistyksen toimintakausi on yhtä kuin tilikausi, joka on yhtä kuin kalenterivuosi, niin tieni Turun seudun Seta ry:ssä sekä Regnbågsankanissa päättyivät, kun jättäydyin hallituksista pois. En osannut vielä reilu vuosi sitten arvata, miten paljon töitä minulla olisi, saati miten intohimoisesti tulisin suhtautumaan Trasekin työhön. Havahduin vuoden aikana uudestaan ja uudestaan siihen, että transihmisten ääntä kuullaan lähinnä silloin, kun halutaan joku raflaava otsikko tai selviytymistarina. Kun meistä tehdään politiikkaa, niin harvat ja valitut puhuvat ja näihin lukeutuu pitkälti cis-sukupuolisia – eli ihmisiä, jotka eivät ole trans. Moni heistä saattaa olla jopa päteviä ja fiksuja, mutta yritän vääntää nyt rautalankaa niin, että kantani ei jää epäselväksi: nothing about us without us. Transihmisistä ei voi tehdä politiikkaa ilman, että transihmiset itse kertovat, mitä heidän arkeensa kuuluu, sillä se on jotain mitä voi ymmärtää vain kokemuksen kautta. Minä itse, esimerkiksi, toimin hyvällä toimintakyvyllä ja aktiivisena osana yhteiskuntaa, eikä kukaan sen perusteella haluaisi vääntää minusta nyyhkytarinaa. Sen sijaan minua edelleen surettaa ja ahdistaa se miten rajoitetut liikuntamahdollisuudet minulla on, kun pukuhuonepolitiikka on binääriä (paitsi Campus Sportissa!) ja aiheutan lähinnä hämmennystä, kun haluan mennä salille tai uimahalliin. Ei missään oppikirjassa tai artikkelissa kerrota, että transihminen voi kokea näitä vielä vuosia oman prosessinsa jälkeen – ei ylipäänsä kerrota, miten elämä jatkuu prosessin jälkeen. Muun muassa tämän takia Trasek on kasvanut entistä rakkaammaksi minulle ja olen antanut ison osan ajastani sille, että yritän mahdollistaa yhdistyksen näkyvyyttä ja mahdollisuuksia kuulua. Kokemusasiantuntijuutta ei korvaa mikään.

26166490_1995662600459078_5889379992545496224_n
Minä (vas.) ja kumppanini juhlimme uutta vuotta Turussa. Suoristin hiukseni, eikä äitinikään meinannut tunnistaa minua kuvasta!

Tämä on myöskin syy sille, että surettaa se, että aikaa ei vain ole rajattomasti. Muutkin yhdistykset, missä olen toiminut, tekevät ihan valtavan hyvää työtä. Turun seudun Seta on käynnistellyt ruotsinkielisiä miittejä, pohtinut miten tukea lgbtiq+ -turvapaikanhakijoita ja saanut täydellisen järjestötyöntekijän työnsä tueksi. On ollut etuoikeus toimia yhdistyksen vpj:nä tämän vuoden ja on myös tuntunut tärkeältä pitää meteliä transasiasta paikallisella tasolla. Uskon ja toivon, että yhteistyö jatkuu jossain toisessa muodossa, vaikka en enää virallisesti olekaan TuSetan hallituksen jäsen. Samaten on ollut ilo ja henkilökohtaisesti todella tärkeää olla mukana Regnbågsankanin hallituksessa. Suomenruotsalaisuus ja sateenkaarevuus ovat suhteellisen harvinainen yhdistelmä ja verrattain perinteisen kulttuuriperinnön sisältä on ollut ajoittain aika vaikeaa löytää tiensä maailmaan. Regnbågsankanin työ on uniikkia ja korvaamatonta koska – taas – vain suomenruotsalainen sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva voi täysin ymmärtää niitä kipukohtia, joita ominaisuuksien risteyksissä saattaa syntyä. Silti, kaikkeen työhön ja aktivismiin on hyvä mennä mukaan osoittamaan tukensa. En tarkoita sanoa, että vain kokemusasiantuntijat saisivat puhua, sillä välillä a) se on äärimmäisen rankkaa käsitellä koko ajan isoja asioita henkilökohtainen kokemus edellä ja b) olemme vähemmistössä, koska meitä on vähemmän.  Liittolaisen rooli on välillä epäkiitollinen, mutta sitäkin tärkeämpi.

Lämmin kiitos siis etenkin näille organisaatioille siitä, että olen saanut olla mukana. Törmätään taas!

Transihminen sateenkaarivaltiossa

“Miksi transihmisiä pitäisi nostaa esille? Miksi ei esimerkiksi nahkahomoja?”. “Koska sinä saat nykyään mennä naimisiin, minut on pakkosteriloitu”, “koska sinun identiteettisi ympärille on rakennettu baareja ja tapahtumia, minua pidetään vihaisena riehujana” tai “koska sinua kehutaan siitä, miten rohkea sinä olet, kun tulet kaapista – minä saatan menettää perheeni ja ystäväni”.

Homonormatiivisuus, pitkä ja akateeminen sana, kuvaa ilmiötä, joka estää solidaarisuuden toteutumista. Normeja syntyy joka yhteisöön ja on jollain tavalla ymmärrettävää, että halutaan sulautua massaan, olla kerrankin “kunnollisia” ja “normaaleja”. Mutta mitä enemmän tyydytään omiin etuoikeuksiin, sitä enemmän me muut jäämme paitsi. “Ihmisoikeudet? Kiitos, minulla on jo!”.

Minä hukun sateenkaarinorsuprintteihin ja Tom of Finland -teemaisiin leivoksiin samalla, kun käyn oikeutta KELAn kanssa hormonikorvaushoitojen korvauksista. Sanoimme TAHDON yhdessä 2013, mutta missä olet, kun vaadin translakiin muutosta?

Solidaarisuus tarkoittaa intersektionaalisuutta, ymmärrystä siitä, että kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat. Se tarkoittaa sitä, että ymmärtää oman asemansa – valkoisena, heterona, cissukupuolisena, työssäkäyvänä jne. Se tarkoittaa, että käyttää etuoikeuksiaan muiden puolustamiseen silloin, kun he tätä kaipaavat. Sitä, ettei tyydy siihen, että pääsee naimisiin, kun taas naapurin transihminen ei saa oleskelulupaa yhteiseen sateenkaarivaltioon. Hän saa vain hedelmättömyystodistuksen.

kansi3_con2.indd

Kirjoitin tosiaan pienen tekstin uuteen Solidaarisuuskalenteriin 2018. Voit ostaa sen täältä.

International Women’s Day 2017

image1

It’s not feminism, if it’s not intersectional is what my sign for last night’s demonstration in Turku says (this is a sign made by some gender studies students at Åbo Akademi university, I made a similar one myself!)

Of course, the International Women’s Day, or naistenpäivä or kvinnodagen as we call it in Finland, has a long history that has, at times, had extremely strong focal points. However, the struggle has shifted and changed as we’ve become more aware of the people around us, about struggles of other groups of people that might be similar yet different from ours. When we hear ”feminism” we often hear ”intersectionality” and ”solidarity” in conjunction with it. This is my feminism, the very reason I am doing what I am doing politically and the way I try to do it: acknowledging that there are countless amounts of social factors and positions in society and these all affect us both negatively and positively.

Being a woman or being feminine is, in the big picture, generally not a good thing according to this structure, since we live in a patriarchy where masculinity is valued above femininity. When we are in the process of celebrating Women, however, there is a history that needs to be remembered and a time that needs to be made visible, because we will come to see that woman-ness isn’t basis for a homogenous category that we can lift up and celebrate on its own. The International Women’s Day website features a timeline where we can see that the beginning of the movement as we know it was a struggle for equal pay, for better working conditions, for shorter days and, classically, women’s suffrage (the right to vote in general elections). A march with 15 k attendants, a Socialist party declaration and an International Conference for Working Women (featuring the three first women elected to the Finnish parliament!) in the early 1900’s, that’s how we started off.

Where we are now, in Finland in 2017 is a place where the state keeps basking in the glory that is ”an equal Finland” but people, women, suffer. I quote my smart friend Pihla, who wrote a social media entry on the theme:

There are many marginalised groups of people in Finland whose problems aren’t taken seriously, because there isn’t enough political will to fix them. Par example the current Trans act goes against the human rights of trans women, the unnecessarily tight immigration politics are pure discrimination against refugee women who are already on the run, and the process of moving the Finnish support money system from municipal money to KELA (the national social security institution) has completely been fucked up, which affects many poor women’s positions and lives in a decisive way. This, not even mentioning the macro scale problems such as gendered sexual health issues (female genital mutilation, the difficulty of obtaining an abortion or proper contraceptives etc), illiteracy, austerity and famine that affects the lives of millions of women. We aren’t even close to equality yet. (Pihla Hänninen 080317, my translation)

This is not a day where I want to hand out chocolate and roses. 

This is a day when I want to bring up that 52 % of young trans women in Finland have considered self harm, and 56 % have considered suicide (Alanko, 2013).

This is a day when I want to bring up that this morning, the Feminist Party, my party, visited Munkkiniemen hätämajoitus (”emergency accommodation”), where undocumented women (who are considered illegal as undocumented) told the visitors that they can’t stay anywhere downtown, since they’re thrown out immediately from e.g. bus stations and metro stations, but that all they want is to be like Finnish women who seem so happy and safe, safety for their families and a chance to live. 
image1-1
My beautiful feminist friends and I (right), before the demonstration! Photo: Genusvetenskapliga ämnesföreningen Judith.

This is a day when I want to bring up that Invalidiliitto (an organisation that works with disability themes) gave out a press bulletin last night, where they tell the story of a couple of Finnish women. One hasn’t been able to visit the doctor’s because the health clinic wasn’t wheelchair accessible. A young woman with cerebral palsy had to move into a care home for seniors, where all the seniors would tease her and repetitively tell her to stop with her tics (tics are sounds or movements that you can’t consciously control).

This is a day when I want to bring up that women wearing hijabs are reduced to dolls or slaves without their own will (by us white people!), whereas it might just so be that she’s wearing it proudly and voluntarily. That racialized women are exoticized: that my friend (who is of Vietnamese descent) recently was asked where she comes from – in a discussion in fluent Finnish – and that the one asking the question was visibly shocked when she replied ”Lohja” (a Finnish town).

image1-2
From left to right: myself, Professor Harriet Silius and Ph.D. candidate Nana Blomqvist in the Yle studio


It’s self-evident that we need to discuss how the female euro is less than the male one. We need pay equality. I do, however, think we also need to realise that the Finnish Woman, lower wage or not, is no longer and hasn’t in a while been the blonde Elovena figure we are used to see her as. 


Besides the demonstration last night, I also participated by talking about feminism in media. I was invited to YLE Vega’s Slaget efter tolv debate together with Professor emerita of gender studies Harriet Silius and doctoral candidate of comparative religion Nana Blomqvist. Check it out and practice your Swedish a bit! And remember – we need a common effort to get somewhere. Send e-mails to those in charge. Participate in demonstrations. Talk to people. Donate time or money to campaigns. Be a human being to others. Especially if you’re protected by a privileged position.
Do what you can to make things better for all of us. 

Turusta, saavutettavuudesta ja muunsukupuolisuudesta

Iltalehti kirjoitti taannoin minusta muunsukupuolisena kuntavaaliehdokkaana (28.2.2017). Pari päivää sen jälkeen (2.3.2017) ilmestyi Voima-lehteen antamani haastattelu Näkymätön sukupuoli -kampanjaan. Toimin myös aktivismini ja järjestötyöni puitteissa konsulttina ja olin vastikään puhumassa eräässä koulussa sukupuolen moninaisuudesta. Olisi ehkä pitänyt valmistautua vihapostiin, mutta en osannut odottaa, että jollain tulisi niin paha mieli minun sukupuoleni takia, että hän kokee tarpeelliseksi kertoa unelmoivansa kuolemastani.

panda4
”Haters gonna hate” sanoi Panda, kun vihapostia sai. Kuva: Jenni Holma

Olen muunsukupuolinen. Vaikka Wikipediaa ei tulisi käyttää lähteenä, niin  kirjoittaja on ilmaissut itsensä niin fiksusti, että lainaan wiki-artikkelia suoraan:

Muunsukupuolinen tai ei-binäärinen (non-binary) on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole osa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää […]. Henkilöt, joilla on ei-binäärinen sukupuoli, eivät ole (vain) miehiä tai naisia, vaan sekoitusta näistä molemmista, jotain muuta sukupuolta tai sukupuolettomia. Muunsukupuolisten ulkoinen ilmaisu voi vaihdella maskuliinisesta feminiiniseen ja androgyyniin niin kuin muillakin sukupuolilla.

Voiman artikkelista voit lukea lisää minun prosessistani ja netti on täynnä hyvää(kin) infoa sekä muiden tarinoita ja käytännön esimerkkejä, tarkoituksena ei ole tänään kirjoittaa sukupuoliteoriasta. Halusin alleviivata sitä, mitä tarkoitan sosiaalisella saavutettavuudella ja miten luen Feministisen puolueen kuntavaaliohjelmaa, jonka kärjet kulkevat nimellä kaupunki on jokaisen kotikaupunki ei tunne rajoja sekä kaupunki kuuluu myös lapsille ja nuorille.

Aurakatu_Turku_3_kesä_2011
Oi Turku, rakastan tätä kaupunkia intohimoisesti! Vanha kuva, mutta pidän kovasti värimaailmasta.

Minun näkemykseni mukaan Turku on ihana satamakaupunki, joka on tarpeeksi pieni, mutta myös tarpeeksi iso, ja joka on kaunis ja ystävällinen. Minä olen kantasuomalainen, valkoinen ihminen, joka puhuu molempia kotimaisia kieliä suhteellisen sujuvasti, joten minun näkemykseni ei välttämättä ole se, joka merkitsee kaikista eniten. Silti minäkin, etuoikeuksistani huolimatta, olen kohdannut esteitä turkulaisessa arjessani. Perusteesini on se, että julkisten tilojen tulisi olla kaikkien saavutettavissa. Tämä tarkoittaa mm.

  • Taloudellista saavutettavuutta.
    • Kirjaston tulee säilyä maksuttomana. Vaalikoneissa esiintyä väite kirjastotoiminnan muuttamisesta maksulliseksi on mielestäni vulgaari.
    • Kaupungin palveluiden, kuten kaupunginorkesterin konserttien, kaupunginteatterin esityksien, terveydenhuollon ja joukkoliikenteen palveluiden tulee olla hintatasolla, joka mahdollistaa sen, että kaikki kaupunkilaiset voivat nauttia niistä.
    • Porrastetut hinnat voivat auttaa tämän saavuttamiseksi: vähävaraisille voi olla pienempi hinta ja käytössä voi olla opiskelija-, lapsi-, nuoriso-, työttömyys- ja eläkeläisalennukset. Lisäksi käytössä voisi olla taloudellinen tuki alennuksen muodossa yh-vanhemmille/-perheille, paperittomille, turvapaikanhakijoille ja muille vähävaraisille.OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  • Fyysistä saavutettavuutta
    • Kaupungin tilojen kuuluu olla kaikille saavutettavia ja on olennaista konsultoida kohderyhmiä kaupunkisuunnittelussa ja -kaavoituksessa. Valitettavasti hyvät aikomukset eivät auta, koska niillä ei esimerkiksi levitoida rappusia ylös pyörätuolilla.
    • Saavutettavuutta on esimerkiksi kaiteet, portaat, liuskat, äänimajakat, tarpeeksi hyvät kontrastit sisustuksessa, hyvät WC:t, tarpeeksi matalat narikat, hyviä tuoleja (korkeita nivelongelmia poteville, matalia lyhyille ihmisille..).
  • Psykososiaalista saavutettavuutta
    • WC-, pukeutumis- ja peseytymistiloja, joita ei ole rajoitettu sukupuolen mukaan. Tämä ei tarkoita, että ei saisi olla enää miehiä tai naisia, tai sukupuolitettuja WC-tiloja, vaan sitä, että muunsukupuolisenkin tarvitsee joskus käydä vessassa – puhun kokemuksesta!
    • Myös järkeviä sukupuolitettuja WC-tiloja: esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneille naisille tai uskonnollisista syistä yksityisyyttä tarvitseville sellaisia tiloja, jotka mahdollistavat yksityisyyttä.
    • Monessa tilassa psykososiaalinen saavutettavuus näkyy tai on näkymättä siinä, millaisia narratiiveja ja millaisia kuvia käytetään markkinoinnissa tai sisällössä. Vaikka kirjaston ovet olisivat auki niin ei voi olettaa, että esimerkiksi turvapaikanhakija perheineen uskaltaisi hirveästi lähteä tutkimaan palveluja, jos hänelle ei ole olemassa mitään infoa kielellä, jota hän puhuisi sujuvasti. Tein opinnäytetyöni kulttuurituotannon koulutusohjelmassa Turun kaupungin vapaa-aikatoimialalle ja osana tutkimusta haastattelin kävijöitä kirjastossa. Kysyin eräältä mieheltä miten hyvin kirjasto palvelee hänen tarpeitaan. Hän katsoi minua huvittuneesti ja totesi you should be asking someone else, this is not for people like me. Hämmennyin, kunnes ymmärsin, että hän viittasi omaan ei-valkoisuuteensa ja ei-kantasuomalaiseen taustaansa. Se oli todella epämukava ja surullinen hetki.
    • Administratiiviseen asiointiin, kuten erinäisten lomakkeiden täyttämiseen tulisi lisätä sukupuolisensitiivisyyttä. Esim. minä en voi rastittaa mies- enkä naisruutua valehtelematta. Pitäisikö laittaa syntymässä annettu sukupuoli? Se, mitä nyt lukee passissa?
    • Selkokielisiä ohjeita, hyviä kyltityksiä, mahdollisuus tutkia asioita etukäteen kaupungin kotisivuilta, jotta kynnys osallistua laskisi. Tärkeää mm. mielenterveyskuntoutujille, joilla saattaa olla sosiaalinen fobia tai ahdistuneisuushäiriö, sekä neuro- ja autismikirjon henkilöille, joille saattaa olla vaikeaa osallistua, jos ”käyttäytymiskoodisto” ei ole selkeä eikä ohjeita ole.1044768_10153873696233016_6427130287706159581_n
  • Nettisaavutettavuus
    • Euroopan parlamentti hyväksyi 26.10.2016 ns. saavutettavuusstandardit, jotka sitovat kaikkia jäsenmaita vähemmäiskriteerien muodossa: näiden mukaan tulee muuttaa nettisivut ja sovellukset teknisesti esteettömiksi. Pelkät WGAC 2.0 -suositukset eivät kuitenkaan riitä, koska esteettömyys viittaa myös sisältöön. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ruudunlukuohjelmien tulee voida lukea kotisivuja ongelmitta ja että on oikein koodatut lomakkeet, jotta ne olisivat helppoja täyttää, mutta myös sitä, että ei ole liikaa infoa yhdessä ruutunäkymässä ja että visuaalinen puoli on selkeä.  Väestömme ikääntyy hurjaa vauhtia. Silti julkiset palvelumme siirtyvät yksi toisensa jälkeen nettiin, enkä voi kuin ihmetellä, että eikö meillä tulisi olla siirtymäaikaa? Minä en esimerkiksi täytä itse veroilmoitusta netissä, vaan käyn aina toimistossa, jossa ehkä vähän katsotaan jo vinoon – kyllähän 26-vuotias on jo ihan diginatiivi? Ei, me emme ole kaikki diginatiiveja.Vahva lukusuositus seuraa: käyttäjä smoisala kirjoittaa tekstissään matkalla digitaalisuuteen saavutettavuudesta esimerkiksi suomi.fi -palvelussa. Suosittelen lämmöllä hänen muitakin tekstejä, jotka yleensä koskevat digitaalisuutta ja/tai esteettömyyttä – lisäksi usein turkulaisessa kontekstissa.

Uusi Yhdenvertaisuuslaki (2015) määrää hyvin yksiselitteisesti, että positiivinen erityiskohtelu on sallittua ja toivottavaa silloin, kun se on perusteltua – kohtuullisten mukautuksien tekemättäjättäminen on syrjintää. Näissä listoissa on vain osa niistä asioista, jotka mielestäni ovat ongelmallisia. Olemme tottuneita ajattelemaan esteettömyyttä rakennetusta ympäristöstä käsin. Se on toki erittäin tärkeää. Esteettömyys on silti paljon muutakin. Turku kuuluu kaikille kaupunkilaisille ja kaupungin tulee palvella kaikkia asukkaitaan, esteisyydestä tai ”erityistarpeista” huolimatta.

Maksuttomasta ehkäisystä

Näin vaalien aikaan kuntavaaliehdokkaille tarjotaan kaikenlaisia juttuja allekirjoitettavaksi – ja mielelläni niitä luenkin, sillä usein niissä on koottuna fiksuun pakettiin teemaan liittyvät pääargumentit.

16668039_10155784940798538_775808023_o

Luin maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaillekampanjasta, jonka kautta voi luvata sitoutuvansa asian ajamiseen. Nuoret ovat tärkeä osa vaaliteemojani, kuten myös seksuaaliterveys ja -kasvatus sekä saavutettavuus. Äitini on kätilö ja on myös vetänyt seksuaalikasvatusta yläastelaisille kotipaikkakunnallani niin kauan, kuin itse muistan (kyllä, olin itsekin hänen tunnilla teiniä ja se oli 14-vuotiaan Pandan mielestä käsittämättömän noloa!). Itse taas olen LHBTIQ+ -aktivismissani – ja muutenkin – törmännyt teemaan varsin usein. Tuottajana olen pyrkinyt sisällyttämään sen silloin, kun se on ollut sopivaa. Voi siis ehkä ymmärtää miksi Turku Prideillä, jonka tuottaja-koordinaattorina toimin, on esimerkiksi ollut ilmaiseksi jaossa ei pelkästään kondomeja, vaan myös hanskoja. Ehkäisy ei nimittäin tarkoita pelkästään raskauden ehkäisyä, vaan myös seksitaudeilta suojautumista!

13962493_1732537150347746_7968773418426667763_n
Turku Pride 2016 -tapahtumassa jaettiin ilmaiseksi turvaseksipaketteja, jossa kondomi + hanskat + liukuvoide. Kiitos Kintaro Tattoo yhteistyöstä!

Väestöliiton kuntavaalitavoitteisiin 2017 kuuluu maksuttoman ehkäisyn mahdollistaminen alle 25-vuotiaille. Heidän nettisivuillaan todetaan, että kuntien tulisi tarjota raskauden ja seksitautien ehkäisyyn niin kondomeja kuin hormonaalista ehkäisyäkin maksutta. Lisäksi heidän mielestään kunnissa tulisi huolehtia laadukkaasta ehkäisyneuvonnasta. Allekirjoitan täysin Väestöliiton teesit tässä asiassa! Katsotaanpa vähän faktoja:

  • Nuorten raskaudenkeskeytysluvut ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan Suomessa. Aborttien määrä on siis laskussa. Mutta silti…
  • Ikäluokassa 20-24 -vuotiaat tehdään lukumääräisesti eniten abortteja.
  • Valtaosa klamydiatartunnoista todetaan nuorilla aikuisilla.
    (Väestöliitto, haettu 02.03.2017)
  • Kokeilut osoittavat, että maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen alle 20-vuotiaille johtaa raskaudenkeskeytysten ja seksitautitartuntojen vähenemiseen ja näin ollen kustannussäästöihin.
    (Maksuton ehkäisy -kampanja, haettu 02.03.2017)
  • Syrjintä lisää seksitautien riskiä
    (THL:n blogi, haettu 03.03.2017)

Mielestäni olisi siis täysin perusteltua, että nuorille (-25 vuotta) olisi tarjolla ilmaista, helppoa ja saavutettavaa ehkäisyä. Kuntien tulisi tarjota hormonaalista ehkäisyä sekä kuparikierukoita, kondomeja, femidomeja ja hanskoja. Lisäksi:

  • On tärkeää, että on paljon valinnanvaraa, jotta nuori löytää itselleen ja kumppan(e)illeen sopivan ehkäisymuodon. Myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien tulee olla yhtäläinen oikeus ehkäisyyn ja tätä on huomioitava tarjonnassa.
  • On saavutettavuuskysymys varmistaa, että hinta ei muodostu esteeksi seksuaaliterveyttä edistäessä. Seksuaaliterveys on ihmisoikeus.
  • Kansanterveyslain puitteissa ehkäisyneuvonta on jo maksutonta kaikille. Tämä on erinomainen asia ja sitä tulee vaalia ja palveluja kehittää. Niihin instansseihin, jotka ehkäisyneuvontaa tarjoavat, voisi siis lisätä ehkäisyvälineiden jakelupisteitä. Nämä ovat esimerkiksi kouluterveydenhuollon instituutiot (myös opiskelijoiden, eli YTHS ja AMK:n korkeakouluterveydenhuolto, joka toistaiseksi ei ole YTHS:n alla), lääkärien vastaanotot sekä äitiys- ja ehkäisyneuvolat.
  • Suomessa käytännön kokeet ovat tosiaan osoittaneet, että ehkäisysaavutettavuuden parantaminen johtaa raskaudenkeskeytysten ja seksitartuntojen vähenemiseen. Nämä ovat asioita, joita hoidetaan jo kunnallisella rahalla (ja hyvä toki niin!). Näin ollen ei tarvitse huolestua ja ihmetellä, että mistä revitään rahat? Ehkäisy maksaisi itsensä takaisin jo kustannussäästöjen muodossa.
  • Seksuaalineuvonnan tulisi olla itsestäänselvyys! Kaikissa kouluissa tulisi opettaa seksistä, seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Moninaisuutta kunnioittava seksuaalineuvonta ei ”hämmennä” nuoria, eikä se kannusta seksiin. Nuoret harrastavat seksiä joka tapauksessa – on parempi, että he tekevät niin tietäen mitä ovat tekemässä.
  • Perinteisen seksuaalineuvonnan lisäksi muunkin teemaan liittyvän opetuksen tulisi sisällyttää tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Tämä sekä tukee näihin ryhmiin kuuluvia nuoria että lisää ymmärrystä muissa ryhmissä, jolloin syrjintä myös vähenee.
  • Tämä on kustannustehokasta kansanterveyden edistämistä!

Seuraava askel minulle onkin sitten ottaa vielä tarkemmin selvää Turun meiningistä. Tiedän, että hyviä työntekijöitä on etenkin sote-puolella, mutta hekään eivät pysty tekemään ihmeitä, jos resursseja ei ole. Seksuaalikasvatuksesta taas on valitettavan yleistä kuulla etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvilta raporttia siitä, että he eivät edes tienneet, että on muita heidän kaltaisiaan, sillä koulussa ei kerrottu. Cis- ja heteronormi elää ja voi hyvin. En väitä, etteikö cishenkilöiden sukupuolta tai heteroiden seksuaalisuutta tulisi käsitellä seksuaalikasvatuksessa – päinvastoin! Monimuotoisuuteen kuuluu kaikenlaiset sukupuolen ja seksuaalisuuden muodot! Kaikilla tulisi kuitenkin olla  tarvittava tuki ja info, jotta he voivat löytää itsensä ja kasvaa omaan identiteettiinsä.

Seksi_ja_trans_esite.jpg
Seksi ja trans -oppaan on kuvittanut ihana ruotsalainen Charley Kåberg!

Viimeiseksi linkkaan teille yhdessä Ami Koirasen kanssa hivpointille kirjoittamani Seksi ja trans -oppaan. Se perustuu Ruotsin RFSL/RFSU:n vastaavanlaiseen teokseen, ja se on ensimmäinen suomalainen, suomenkielinen turvaseksiopas, joka on suunnattu transihmisille sekä heidän kanssaan seksiä harrastaville. Sen saa myös tilattua esimerkiksi omaan kouluun tai vastaanottohuoneeseen paperiversiona, mutta .pdf on tietysti nopeampi ja tulee lisäksi ilman postikuluja.

Enjoy & stay safe! Se on sinun oikeutesi ❤

Turun seudun Seta peräänkuuluttaa median vastuuta

Yhdistysaktivismini vie minut välillä tilanteisiin, joissa minun on pakko reagoida asioihin enemmän tai vähemmän virallisesti sen sijaan, että kehottaisin kansaa lähtemään kanssani barrikadeille. Turun Sanomien uutispäällikkö Hannu Miettunen kirjoitti kolumnin (16.2.2017), jossa hän pohtii Tom of Finlandia ja homoseksuaalisuutta suomalaisena ilmiönä. Kirjoitin TuSetan muun hallituksen kanssa vastineen TS:ään, ja koska sen ydinsanoma on alati ajankohtainen, niin halusin jakaa sen vielä toistamiseen. Voisitko sinäkin, journalisti- tai mediaystäväni, sitoutua vastuulliseen sisällöntuottamiseen?

Turun seudun Seta peräänkuuluttaa median vastuuta

Eduskunta käsitteli eilen kansalaisaloitetta, jolla pyritään estämään osalta suomalaisista oikeus solmia juridisesti tunnustettu liitto. Ihmisiä halutaan asettaa tietoisesti eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, kuinka he määrittelevät itsensä. Samaan aikaan Turun Sanomat julkaisi uutispäällikkö Hannu Miettusen kolumnin, joka ruoti Tom of Finland -ilmiötä ja ihmisten identiteettiin liittyviä termejä. Me TuSetassa olemme hämmästyneitä ja järkyttyneitä, että kaupungin pääuutismedia ja yksi valtakunnan suurimmista sanomalehdistä julkaisee vuonna 2017 kirjoituksen, joka sisältää homo- ja transfobiaa sekä loukkaavaa kielenkäyttöä. Vaikka tyylin on kenties tarkoitus olla satiirinen, Miettusen kolumni ajaa jo alkumetreillä pahasti metsään, ja pyrkii tekemään huumoria ihmisryhmistä, jotka edelleen kokevat yhteiskunnassamme syrjintää.

Monista sekä Suomessa että muualla tehdyistä tutkimuksista käy ilmi, että homo- ja transfobinen väkivalta, syrjintä ja kiusaaminen ovat edelleen arkipäivää joka puolella maailmassa. Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeen (2013-2014) tuloksista käy ilmi, että suomalaisten sateenkaarinuorten kokemukset väkivallasta ovat huomattavasti tavallisempia kuin muilla nuorilla, ja koulu koetaan turvattomaksi ympäristöksi. Kiusaamiskokemuksista jätetään kertomatta, koska nuoret ajattelevat, että kertominen ei johda mihinkään. Syyskuussa 2016 Seta ja Trasek olivat YK:n kidutuksen vastaisen komitean kuultavana teemaan liittyen. Komitea totesi, että on huolestuttavaa lukea suomalaisia tilastoja transihmisten hyvinvoinnista ja tilanteesta, varsinkin transnuorten osalta. Sama komitea kommentoi intersukupuolisten lasten kehollista koskemattomuutta. Sukupuolta normalisoiva kirurgia ja hoitokäytännöt, jotka loukkaavat kehollista koskemattomuutta ovat kidutusta.

Jokaisella ihmisellä on oikeus itse määritellä kokemus omasta identiteetistään ja tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja käyttäen termejä, jotka hän kokee oikeiksi. Termien määrä saattaa joskus olla hämmentävä, mutta niiden viidakkoon ei tarvitse eksyä yksin. Seta ja sen jäsenjärjestöt antavat tietoa termeistä ja ihmisistä niiden takana. Myös netistä löytyy esimerkiksi Setan sivuilta ajantasaista ja huomattavasti Wikipediaa luotettavampaa tietoa aiheesta. Kehotamme sekä Turun Sanomia että muita uutismedioita hyödyntämään saatavilla olevaa tietoa. TuSeta toimii erittäin mielellään asiantuntijatahona ja auttaa huolehtimaan siitä, että termit ja niiden taustalla oleva historia tulevat tutuiksi. Miettunen ihmettelee kolumnissaan erityisesti sanoja queer ja intersukupuolinen. Queer on alunperin haukkumasanana käytetty termi, jonka sen kohteena olleet ottivat omakseen. Sana on nykyisin laajalti esimerkiksi akateemisessa käytössä ja se viittaa ei-normatiiviseen seksuaalisuuteen tai sukupuoleen. Intersukupuolisuus taas on synnynnäinen tila, jossa henkilöä ei pystytä fyysisten ominaisuuksien, yleensä sukuelinten, perusteella tulkitsemaan kummankaan binäärisen sukupuolen edustajaksi. Hermafrodiitti viittaa eläimeen, joka tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja, eikä tätä sanaa voi käyttää ihmisestä.

Peräänkuulutamme median vastuuta käyttää julkaisemissaan jutuissa oikeita, asiallisia ja ajantasaisia termejä. Vanhentuneiden, loukkaavien ja syrjivien termien käyttäminen on vastuutonta ja johtaa siihen, että ne pysyvät käytössä ja aiheuttavat eriarvoistamista aina uusien sukupolvien joukossa. Haluaisimme nähdä lähitulevaisuudessa yhteiskunnan, jossa jokainen ihminen voi olla juuri sellainen kuin hänen oma kokemuksensa on, eikä yhdenkään sateenkaarinuoren tarvitse kuunnella nimittelyä ja kohdata syrjintää ja kiusaamista. Medialla on valtavan iso rooli tällaisen yhteiskunnan rakentamisessa, ja sen on kannettava vastuu siitä, että se hoitaa roolinsa kunnialla.

Turussa 17.2.2017
Turun seudun Seta ry:n puolesta,

Riikka Peltonen
Puheenjohtaja

Panda Eriksson
Varapuheenjohtaja

Vastine julkaistiin lyhennettynä Turun Sanomissa 21.2.2017.