Johan on vierähtänyt tovi viime tekstistä! Olen pitänyt aktiivisesti yhteyttä ihmisiin Facebookin ja Twitterin kautta, ja nettisivut pääsivät hiukan unohtumaan.
Kesäkuussa kävin Norjassa, kun Barn- och likestillningsdepartementet (eli the Ministry for Children and Equality, aika hauska kombo!) kutsui minut puhumaan vihapuheesta (ks videolinkki!). Ehdin myös käydä Sideways-festareilla translakitiimin kanssa ja uusi sukupuolitemppuratamme oli supermenestys! (kuva alla; en valitettavasti muista kuvaajaa). Juonsin myös keskustelun aiheesta samaisilla festareilla (ks videolinkki!)
Turun valtuuston työ alkoi ja niin ollen myös Feministisen puolueen Turun toimintaryhmän varjovaltuustotyö. Helsinki Prideillä oli mm Legal Gender Recognition in the Nordic Countries -keskustelu ja on pakko sanoa, että on aina yhtä kuumottavaa kritisoida ”järjestelmää”, kun ”järjestelmä” nousee ylös ja toteaa olevansa ”kai sitten se portinvartija, mistä puhuitte”. I en kolumn för Stiftelsen Pro Artibus skriver jag i juni:
Min feminism funderar: Vad kan jag säga om makt som en vit, relativt medelklass högt utbildad icke-binär finländare med kroniska sjukdomar? Den utgår från att kön inte går att separera från andra kategorier. Det är otroligt svårt på en praktisk nivå. Jag inser vilka privilegier jag har när jag skriver kolumner på en MacBook på kaféer där jag dricker sojalatte med veganvänlig vitchokladsirap.
Vi – tillsammans med CampusSport i Åbo, råddade till på kampus då vi smällde upp bättre toasymboler och det fixades ett könsneutralt omklädesrum. Upea, maaginen valokuvaaja Sonja Siikanen aloitti Suomi 100 -projektinsa ja kuvasi esimerkiksi Eva Biaudetin, Pekka Haaviston, Minttu Mustakallion, Pelle Miljoonan, Antti Holman – ja minut näin:
Heinäkuussa kirjoittelimme lausuntoja, mielipidekirjoituksia ja muuta transpropagandaa Trasekin kanssa (esim tämä). Puuhailin Turku Prideä (tietämättä vielä, että tulisin jättämään organisaation tämän vuoden Priden jälkeen, yhyy!) ja transasiaa. Kävin ensimmäisissä homohäissäni (kera äärimmäisen kauniin tyttöystävän), kun hyvät ystävämme menivät naimisiin ❤
Aloitin uuden tutkimusprojektin, Living with hiv in Finland. Haastattelen siinä Suomessa asuvia, hiv-positiivisia, miesten kanssa seksiä harrastavia miehiä! Vielä muuten mahtuu mukaan, jos sinä satut kuulumaan kohderyhmään!
Elokuussa vein kummalapseni Lintsille ja se oli aivan mahtavaa. Kävin Tukholman Prideilla kutsusta vetämässä paneelikeskustelun Queer Remembering – kiitos tästä mahdollisuudesta. Kävin myös Aboagorassa puhumassa sukupuolen moninaisuudesta yhdessä hyvän ystäväni Viima Lampisen (Seta ry) kanssa ja kirjoitin uuteen Solidaarisuuskalenteriin (ei ole vielä julkaistu, tilaa se täältä!). Ja niin, ostinhan minä asunnonkin. Turusta. Se lähti täysin käsistä: glitter-/hilemaaleja, viidakkotapettia, feikkikukista tehty paneeli, katosta roikkuvat kukkahyllyt, uusrenesanssisohva, itse ”entisöity” työpöytä ja kasveja, kasveja, kasveja EVERYWHERE! Lakkasin kynsiä tosi ahkerasti ja femmeilin, kunnes remppa vaati veronsa ja kaikki kynnet olikin katki.
Sitten olikin jo Turku Pride ja siitä voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta tyydyn toteamaan, että olipahan älyttömän rankka työrupeama, mutta älyttömän onnistunut ja hyvä meininki tapahtumissa! Päätin kuitenkin Pride-viikon jälkeen, että kaipaan vähän taukoa ja Turku Pride todennäköisesti vähän taukoa minusta, joten ”irtisanouduin” ja ilmoitin, että en ole käytettävissä Turku Pride 2018 -tapahtumaviikkoa varten. Se oli raskas, mutta hyvä päätös. Totuus on, että vaikka tässä luettelen kivoja asioita, niin olin Priden jälkeen todella uupunut ja pelkäsin jopa burnoutia. Olin kotona, rauhassa, teekupin ja kirjojen ja kissojen ja silhuettiristikoiden kanssa aika pitkään ja olen edelleen toipumassa ja yritän priorisoida ja tehdä fiksumpia valintoja. Minulla on kuitenkin hauskoja uutisia: Sain Taiteen Edistämiskeskukselta apurahaa (tai siis, Turun kaupunki sai), joten voin jatkaa työtäni esteettömyys- ja saavutettavuuskonsulttina projektissa 2.0. Lisäksi aloitan yhteistyön Ekvalitan kanssa, mikä tuntuu TODELLA jännältä!
Syyskuussa SNÄPPÄSIN! Minä! Dinosaurus! Kyseessä oli Sakki ry:n ja SLL ry:n Puhutaan Panemisesta -kampanja. Käsittämättömän hauskaa ja toivon mukaan hyödyllistä. Lisäksi julkaistiin kuukauden aktivisti -juttu Amnesty Internationalin lehteen minusta ja kehotan siinä menemään Vinokinoon! Julkaistiin myös kuvat Näkymätön Sukupuoli -kirjasta, jonka release date valitettavasti siirtyi ensi vuoden puolelle. Upea kuvat otti Jenni Holma enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan kirjaa!
Upea hollantilais-italialainen taiteilija Baukje Spaltro yllätti totaalisesti, kun hän mailasi ja kertoi maalanneensa minusta kuvan taideprojektiinsa, missä hän tulkitsee ”paikallisia ritareita”, ihmisiä, jotka ovat mukana määrittelemässä Turun identiteetin. Olin todella otettu siitä, että sain nimikkeen ”Aura knight” tämän seuraavan kuvan myötä. Sopivasti nimittäin tuli uutiset siitä, että sain paikan Turun kaupungin vammaisneuvostosta.
Tässä lyhyt recap minun kesästäni! Paljon paljon paljon kiitollisuuden aiheita, KIITOS kaikille! Tukemisesta, mahdollistamisesta. Siitä, että olen saanut olla myös väsynyt, rikki, uupunut, pettynyt, vihainen, surullinen ja että minua on tsempattu silloinkin, kun on ollut totaalinen luuseriolo eikä ole tehnyt mieli mennä sänkyä kauemmas julmaan maailmaan. Kaikki ei todellakaan ole ollut yhtä menestystarinaa ja alan huomaamaan ja ymmärtämään sen tärkeyden, että niitäkin asioita tuodaan esille. Tästä esimerkkinä hieno, pitkä ja koskettava ketju Twitterissä joka alkoi twiitistäni Hei, olen Panda ja sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Voin silti hyvin nyt, kun on vihdoin oikea lääkitys. Kuka sä oot? Mikä meno?
Spaltro, 2017
Tällaisilla fiiliksillä eteenpäin!
Panda Eriksson 