Panda Eriksson

Sote-vaaliehdokkuudesta: Saavutettavien palveluiden puolesta – vihreillä, feministisillä arvoilla!

Julkaistu 11/12/202111/12/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Me, Laura Rantanen ja Panda Eriksson, päätimme lähteä tekemään hyvinvointialuevaaleja yhdessä. Olemme molemmat ehdolla vihreällä listalla Varsinais-Suomessa, Panda sitoutumattomana.

Syy yhteiseen kampanjointiin on yksinkertainen: Meillä on tietysti omat, itsellemme erityisen tärkeät teemat ja fokukset, mutta pääosin kaikki teemamme ja tavoitteemme ovat yhteisiä. Vaikka siis teemme myös molemmat omia kampanjoitamme ja olemme kaksi ihan itsenäistä toimijaa, niin uskomme vakaasti, että parhaiten edistämme omia tavoitteitamme yhteistyössä – ideaalitapauksessa tämä tapahtuu kampanjoinnin lisäksi myös tulevassa aluevaltuustossa.

Aluevaalit?

Vuoden 2023 alusta vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Aluevaltuustojen toimikausi alkaa 1.3.2022.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue muodostuu Auran, Kaarinan, Kemiönsaaren, Koski Tl:n, Kustavin, Laitilan, Liedon, Loimaan, Marttilan, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Oripään, Paimion, Paraisten, Pyhärannan, Pöytyän, Raision, Ruskon, Salon, Sauvon, Someron, Taivassalon, Turun, Uusikaupungin ja Vehmaan kunnista.

Tulevat aluevaltuuston jäsenet pääsevät muotoilemaan koko Varsinais-Suomen alueen tulevia sote- ja pelastuspalveluja, ja haluamme olla mukana varmistamassa, että tulevaisuuden palvelut ovat kestävällä pohjalla sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta.

Olemme koko ikämme tehneet töitä (ja aktivismia) ihmisoikeuksien parissa ja meillä on vahvoja mielipiteitä siitä, että palvelun käyttäjiä, eli sinua, minua, lapsiamme ja ikääntyneitä sukulaisiamme, tavallisia ihmisiä ei saa unohtaa. Palveluiden muotoilun on oltava aidosti ihmislähtöistä ja osallistavaa.

Byrokratia ei saa jyrätä sitä tosiasiaa, että tammikuussa valittavassa aluevaltuustossa päätetään käytännössä esimerkiksi siitä, miten ja missä meitä hoidetaan jatkossa. Palvelut uudistuvat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti.

Haluamme edistää tulevassa aluevaltuustossa koko hyvinvointialueella palvelujen saavutettavuutta niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin fyysisestikin.

Yhteiset teemamme ja tavoitteemme

Parempia mielenterveys- ja päihdepalveluita

Mielenterveyspalvelut ovat olleet jo vuosia kriisissä. Koronapandemia on entisestään kiristänyt jo valmiiksi hyvin vaikeaa tilannetta ja nyt vaaditaankin reipasta panostusta niin mielenterveys- kuin päihdepuoleen. Tätä trendiä yhteiskunta ei pysty kääntämään ilman rahallisia panostuksia, mutta meillä ei ole varaa olla sitä tekemättä. Korjaavat palvelut tulevat myös aina paljon kalliimmaksi myös taloudellisesti kuin oikeaan aikaan saatu tuki ja hoito.

Saavutettavuuden puolesta

Olemme molemmat tehneet saavutettavuuden parissa töitä pitkään. Näemme päivittäin, että tekemistä riittää vielä siinä, että kaikilla on Varsinais-Suomessa yhdenvertaiset mahdollisuudet saada hoitoa ja tukea. Esteenä voivat olla esteellisen rakennetun ympäristön ja puuttuvien kielivaihtoehtojen lisäksi niin sosiaaliset kuin taloudellisetkin tekijät. Selkokieli tukee jokaisen sote-käyttäjän tarpeita ja tämän lisäksi tarvitaan muutenkin hyvää, saavutettavaa viestintää alusta saakka, jotta siirtymä sote-aluerakenteeseen sujuu ongelmitta. Kielivähemmistöt ja tarvittaessa tulkkauspalvelut on huomioitava alusta asti palveluiden suunnittelussa.

Kaikkien ääni kuuluviin

Etenkin pienemmillä paikkakunnilla pelätään, että uudistus vie lähipalvelut. Lauran sukujuuret ovat Kustavissa ja hän itse asui kahdeksan vuotta Taivassalossa. Panda on kasvanut lapsuutensa Taalintehtaalla. Vaikka olemme nykyään turkulaisia niin tunnemme saariston ja maaseudun ja haluamme kehittää nimenomaan koko alueen palveluita. Emme usko keskittämiseen. Alueellisen tasa-arvon lisäksi vaadimme, että myös vähemmistöjen ääni kuuluu päätöksenteossa. Kaikki alueen asukkaat ovat tärkeitä ja kaikkia tulee tukea siihen, että voivat halutessaan osallistua päätöksentekoon. Haluamme edistää avointa päätöksentekoa ja lisätä osallistumisen mahdollisuuksia.

Kulttuuri on hyvinvointia

Tutkimus on hyvin yksimielistä: Kulttuuri- ja taidetapahtumiin osallistusesta voi saada positiivisia terveysvaikutuksia, kuten stressin lievittymistä, kivunlievitystä, empatian lisääntymistä, fyysistä suorityskykyä ja yleistä hyvää oloa. Kulttuurikentän ja sote-alojen yhteistyöstä hyötyvät niin yksilöt kuin yhteiskuntakin. Haluamme olla mukana vahvistamassa kulttuuripalveluita myös hyvinvoinnin näkökulmasta ja osana hyvinvointipalveluita.

Meistä ja taustastamme lyhyesti

Laura on 42-vuotias turkulainen toimittaja ja viestintäpäällikkö, jonka juuret ovat saaristokunta Kustavissa. Aikuisena Laura asui pitkään Taivassalossa. Politiikkaan Laura tuli aikoinaan järjestökentältä, hänellä on pitkä kokemus kansalaisvaikuttamisesta niin ihmisoikeus- kuin ympäristöjärjestöistä. Kuntapolitiikassa Laura on ollut Turun lisäksi mukana Tuusulassa ja Taivassalossa. Taivassalossa hän oli koko kunnan historian ensimmäinen vihreä valtuutettu. Lauralla on kaksi kouluikäistä lasta. Lasten ja nuorten oikeuksien lisääminen ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen päätöksenteossa on pitkään ollut hänen agendallaan. Tällä hetkellä Laura tekee töitä inklusiivisuuden parantamiseksi palveluissa mm. kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kanssa. Hän on hallituksen jäsen itsemurhaan kuolleiden omaisten valtakunnallisessa tukijärjestössä Surunauha ry:ssä ja vapaaehtoisena Rikoksista irti-verkostossa. Lauran omiin teemoihin kuuluvat yllä mainittujen lisäksi lasten ja nuorten sekä taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien toteutumisen varmistaminen sote-uudistuksessa.

Panda on 30-vuotias, alunperin Kemiönsaarelta kotoisin oleva FM, seksuaalineuvoja ja pian valmistuva sairaanhoitaja. Hänen taustansa on varsin laaja: akateemisesta tutkimustyöstä hiv:n parissa hän on vaihtanut kliiniseen hoitotyöhön. Panda on lisäksi tehnyt vuosia töitä ihmisoikeuksien puolesta mm. potilas- ja ihmisoikeusjärjestöissä sekä koulutettuna saavutettavuuskartoittajana (Invalidiliitto) ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskonsulttina (Helsingin yliopisto). Hänen työkokemuksensa sisältää paitsi nykyistä sairaalatyötä erikoissairaanhoidossa myös töitä kaupungin instituutioissa, kehitysvammaisten ja ikäihmisten asuinpalvelujen parissa ja Turku Priden tuottajana. Tämä saaristolainen muunsukupuolinen feministi toimii tällä hetkellä pääosin Turussa, jossa varavaltuutettuna ja sote-lautakuntalaisena ajaa feminististä ihmisoikeusnäkökulmaa kaupunkipolitiikassa. Pandan omiin teemoihin kuuluvat yllä mainittujen lisäksi seksuaaliterveyden ja sote-ammattilaisten tarpeiden huomiointi sote-uudistuksessa.

Lisää meistä?

Meitä voi tammikuussa nähdä eri puolilla maakuntaa – aikataulua luodaan vielä!

Laurasta lisää:

Instagram // Twitter // Facebook

Lauraa voit tukea myös Vihreiden kampanjakeräyksen kautta tästä linkistä

Pandasta lisää:

www.pandaeriksson.com

Instagram // Twitter // Facebook // LinkedIn

Pandaa voit myös tukea kampanjakuluihin osallistumalla:
Panda Eriksson FI97 1590 3500 9670 60

Tule mukaan tekemään feministisiä sote-vaaleja!

“Loma on työstä, opiskelusta tai vastaavasta pidettävä arkivapaa”

Julkaistu 18/07/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Pidemmittä puheitta TL;DR -versio heti tähän alkuun:

Lähden toistaiseksi järjestäytyneestä transaktivismista ja pyrin muutoinkin vähentämään tarpeellisissa määrin ainakin tiettyjen aktivismin muotojen toteuttamista. Teen edelleen mielelläni yhteistyötä, konsultointia ym erikseen näin sovittaessa, tai sitten ohjaan kysyjän parhaani mukaan eteenpäin. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä, vaikka en enää esimerkiksi johda yhtään järjestöä. Trans ry:n asioissa pyydän kohteliaimmin suuntaamaan suoraan järjestön viralliseen viestintäkanavaan, eli support.transry.fi .

Syyskuun 2.pvä Trans ry pitää syyskokouksensa, enkä ole asettumassa ehdolle vuoden 2022 hallintoon. Lähden siis “lomalle” järjestäytyneestä transaktivismista. Aktivismi ei minusta lähde kulumallakaan ja jatkan muissa vastuutehtävissäni. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että koen tarpeelliseksi ainakin hetkeksi ottaa etäisyyttä tästä minulle rakkaasta aktivismin muodosta.

Matkani transaktivistina alkoi 2010-luvun alussa – hakeuduin v. 2012 itse transpolille ja v. 2014 tulin virallisesti ja julkisesti kaapista muunsukupuolisena, jonka jälkeen hakeuduin hyvin pian potilasjärjestö Trasekin toimintaan mukaan. Siitä asti, että havahduin siihen, että voin tämänkaltaisen työn kautta antaa takaisin yhteisölle olen palavasti halunnut mukaan päätöksentekoon, naiivina unelmana olla mukana työryhmässä, joka vihdoin saa translain muutettua. Oli valtava kunnia, kun minut valittiin puheenjohtamaan Trasekia pari vuotta myöhemmin, kaikista järjestön puutteista huolimatta. Lähtöni järjestöstä oli ruma ja sitä edeltävät asia myöskin. En ole uskaltanut puhua suoraan niistä asioista missään vaiheessa, enkä vieläkään aio tai uskalla, sillä pelottaa edelleen henkilökohtaiset seuraukset. Olen kuitenkin tänä keväänä vihdoin päässyt traumaterapeutille ja odotan tapaamisten alkamista. Lähetteessä lukee työpaikkakiusaaminen, mikä on sinänsä jännä asia, sillä transaktivismi ei ole koskaan ollut työtä eikä siltä ole tuntunutkaan varsinaisesti. Työstä voi ottaa lomaa. Ihmisoikeusaktivismi on se, mikä ja kuka olen.

Trans ry:n perustaminen ja ensimmäiset askeleet olivat elämäni huippuhetkiin kuuluva asia. Haluan heti tehdä selväksi, että lähtöni ei liity Trans ry:n toimintaan, eikä minulla ole järjestöstä pahaa sanottavaa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestö on saanut satoja ja satoja jäseniä. Kasvoimme rytinällä Suomen suurimmaksi transjärjestöksi. Keräsimme myös kymmeniä tuhansia allekirjoituksia Oikeus olla -aloitteelle, jaoimme dysforiaan apuvälineitä ilmaiseksi vähävaraisille, koulutimme, luennoimme, järjestimme tapahtumia ja mielenosoituksia, toteutimme vertaistukea, peli-iltoja, taidenäyttelyn, mesenaattikampanjan, kirjoitimme mielipidekirjoituksia ja vastineita, osallistuimme yhteistyöpalavereihin. Trans ry on minulle – ja uskallan väittää, että myös yhteisölle – äärimmäisen tärkeä ja rakas.

Olen kuitenkin päättänyt nyt lähteä tauolle siitä syystä, että olen järjestäytyneen transaktivismini harjoittamisessa päätynyt ristiriitatilanteeseen. Tässä minulle on esitetty palautetta siitä, että olen toiminut puheenjohtajana ja kanssa-aktivistina itsekkäästi, muita heikommassa asemassa olevia yhteisön jäseniä bussittavana (eli bussin alle heittävänä), näkyvyyden ja oman osallistumisenhalun nimissä; että oma näkyvyyteni ja oma, henkilökohtainen aktivismini vie muilta tilaa.

Vaikka tiedän itse kirkkaasti mitkä ovat tavoitteeni, motivaationi ja syyni tehdä transaktivismia, koen kuitenkin olevani aivan kaiken velkaa yhteisölleni, joka kannatteli minut oman prosessini läpi, antoi minulle voimaa ja työkaluja taistella cisteemiä vastaan, auttoi Kelan haastamisessa oikeuteen hormonikorvauksista, jne ad infinitum. Oma kokemus siitä, minkä verran tilaa vien tai minkälaiseen tilaan koen itse olevani oikeutettu ei ole kuitenkaan tässä välttämättä relevantti. Otan syytöksen tosissaan. Olen tietoinen siitä, että näkyvyyteni ja asemani on tuonut minulle valtavasti etuoikeuksia. Minua kuunnellaan, haastatellaan, pyydetään paneeleihin ja kouluttamaan. Olen yrittänyt näitä jakaa eteenpäin, etenkin jos kyseessä on ollut palkkioista tai ns. “hyvästä” näkyvyydestä. Se, että en rankankaan introspektion jälkeen tiedä, mitä olisin voinut tehdä paremmin tai edes toisin tämän osalta ei tarkoita, etteikö ole asioita, mitä olisin tehnyt väärin. Palaute on mielestäni ehdottoman väärässä siinä, että bussittaisin muita yhteisöstä, mutta toisaalta on myös varmasti totta, että minun näkyvyyteni on vienyt muilta mahdollisuuksia tulla kuulluksi – silloinkin, kun olen yrittänyt nimenomaan nostaa yhteisöä ja etenkin muunsukupuolisia, femmejä ja naisia.

Olen pahoillani, että minusta on ollut harmia yhteisölleni. Olen halunnut auttaa ja kantaa osani ja sikäli, kun jaksamista ja energiaa on minulla ollut keskimäärin melko hyvin, olen yrittänyt kantaa aika paljon. Ymmärrän, että tämä on voinut näyttäytyä itsekkäänä. Ajattelen, että oikein yhteisöä kohtaan on nyt se, että otan kokonaan transaktivistina mietintätaukoa. Tiedän toisaalta myös, että en halua omissa henkilökohtaisissa someissani pidättäytyä kommentoimasta ja nostamasta transteemaisia uutisia. Tämän takia puhun järjestäytyneen transaktivismin tauosta – omat asiani jäävät edelleen omaksi asiakseni. Oma sosiaalisen median seinäni on edelleen täysin minun omani ja siinä aion käyttää aivan kaiken tilan näin halutessani.

Hoidan luonnollisesti Trans ry:ssä kauden tehtäväni kunnialla loppuun. Siihen kuuluu mm. STM:n asettaman translakityöryhmän jäsenyys. Järjestön asioista toivon kohteliaimmin tosin jo nyt, että viestitte virallista kautta esim. tikettijärjestelmämme kautta (support.transry.fi).

Toivottavasti kohtaamme näissä merkeissä pian taas!

Panda

Kuntavaalit 2021 – miksi Feministi numerolla 379?

Julkaistu 25/05/202127/05/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa nyt keskiviikkona, joten nyt lienee hyvä aika sanoa vielä pari valittua sanaa:
Elämme eriarvoistamisen ja ilmastokriisin aikaa. Nyt ei riitä enää ”hyvä tyyppi”, vaan vaaditaan valtuustoihin ihmisiä, jotka uudistavat ajattelutapaa, joilla on aktivistikokemusta, jyrkkä oppimiskäyrä, joustavuutta ja monennäköistä osaamista. Se olen minä, eli Panda Eriksson numerolla 379.

The picture features Panda Eriksson in a t-shirt, jacket and a black cap. They are holding up a trans flag and smiling toward the camera.

Olen 30-vuotias muunsukupuolinen Feministinen puolueen jäsen, joka olen ensimmäisenä sitoutumattomana ehdokkaana ikinä vihreällä listalla saanut pitää puoluekirjani toisessa puolueessa. Olen rehellisesti kertonut, että ei ole aikeita ”loikata”, mutta jokainen meistä on todennut, että voimme tässä auttaa toisiamme. Minä tuon vihreälle listalle sellaista osaamista, mitä siellä ei muuten olisi ollut. Vihreä lista tuo minulle tukea ja ison listan hyödyn, sillä FP:llä ei ole omaa listaa Turussa näissä vaaleissa. Viimeksi sain melkein 500 ääntä – Feministisen puolueen ensikertalaisena. Silloin moni kysyi uskaltaako minua äänestää, vai meneekö ääni ”hukkaan”. Mikäli vertailuluvut olisivat samantyyppiset näissä vaaleissa, menisin parikin kertaa läpi samanlaisella äänisaaliilla. Nyt siis viimeistään uskallat äänestää, sillä jo parisataa ääntä vie Turun kohti feministisempää, pandapitoisempaa tulevaisuutta.

Kyllä, äänestämällä minua annat tukesi myös vihreälle listalle, sillä he hyötyvät minun äänistäni, aivan kuten minä hyödyn listan äänistä. Kuntavaaleissa äänestetään kuitenkin ensisijaisesti henkilön tai puolueen sijasta paikallisjaostoa, eli Turun konteksti merkkaa. Olen saanut jonkun verran lokaa siitä, että olen julkisesti vastannut kysymyksiin siitä, miksi Vihreät eikä esimerkiksi Vassarit. Olen myös saanut jonkin verran lokaa siitä, että olen nostanut esille, että Turussa vassarit ovat jättäytyneet pois Turun budjettisovusta tällä kaudella (ei yhtäkään kertaa osallistuneina – sama muistaakseni kyllä jo edellisillä kausilla), eli vaikutusta talouspäätöksiin ei ole ollut vuosiin. Turussa nähdäkseni siis Vihreät tekevät sitä feministisintä politiikkaa, sillä siinä missä transaktivismissa ei ole kompromisseja, niin kuntapolitiikassa, jossa ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa, on lähes aina pakko tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Onko merkitystä miten oikeassa puolue on, jos se ei koskaan vaikuta mihinkään? Mielestäni ei. Siksikin Turussa numero 379, vaikkakin sitoutumattomana, sillä tälläkin kuluneella valtuustokaudella rauhoitusta on nimenomaan Vihreiden avulla lisätty opetukseen, kulttuuriin ja mielenterveyspalveluihin, vaikkei niin paljon, kuin olisin itse halunnut.

Kyllä, äänestämällä minua annat tukesi tasa-arvolle, sote-ammattilaiselle, aktivistille, transihmiselle, mielenterveyskuntoutujalle, kulttuurille, ympäristö- ja ilmastoaktiiville, eläinsuojeluhörhölle, vanhusten ja vammaisten palveluiden kehittämiselle, saavutettavuudelle, opiskelijalle, duunarille, yrittäjän lapselle, suomenruotsalaiselle. Olen koulutettu tasa-arvokonsultti (TASOVA, Helsingin yliopisto) ja sukupuolivaikutusten arviointi on ydinosaamistani. Turku tarvitsee tasa-arvokonsultin. Olen koulutettu saavutettavuuskartoittaja (Invalidiliitto) ja olen toiminut Turun vammaisneuvostossa. Turku tarvitsee saavutettavuuden ja esteettömyyden kehittämistä hyvin kipeästi – sama pätee vammais- ja vanhuspalveluissa. Turku tarvitsee epätoivoisesti lisää rahoitusta mielenterveyspuolelle – olen käynyt tämän läpi, ymmärrän ja tiedän mitä on ollut kroonisesti sairas ja lisäksi ymmärrän kehitysvammapsykiatrisen työkokemuksen myötä mitä on olla ”toisella puolella”. Tiedän, mitä on olla vähävarainen opiskelija, mitä on olla tutkija, mitä on tehdä tiedettä, mitä on olla duunari, mitä on olla yrittäjäperheestä, mitä kielivähemmistöön kuuluva kaipaa. Minulla on myös kulttuuritutkijan amk-tutkinto – tiedän, miten huonossa jamassa Turun kulttuuritoimijat ovat. Siksikin Turussa numero 379, sillä minä olen kaikkia näitä ja oppimiskäyräni on todella jyrkkä.

A picture of Panda in a green field under the setting sun. They are looking into the camera, smiling.

Kyllä, äänestämällä minua annat äänesi ihmiselle, jolla on pitkä kokemus vaikuttamistyöstä, johon sisältyy niin Suomen lainsäädäntöprosessit kuin YK-vaikuttaminenkin, sekä yritys- ja yhdistyskouluttamistyö, opetustyö ja henkilökohtainen konsultointi. Aktivisti-CV:ni on tästä paras todiste. Kokeile vaikka laittaa nimeni Googleen. Toin Feministisen puolueen Turkuun, olen Suomen suurimman transyhdistyksen perustajia, olin ensimmäinen ihminen, joka on nostanut translipun Turun kaupungin lipputankoon neuvottelujen myötä, kun tuotin työkseni Turku Prideä. Olen vaikuttanut siihen, että Turussa on rakennettu sukupuolineutraaleja vessatiloja ja pukeutumistiloja ja olen vaikuttanut siihen, että Turussa voi muuttaa bussikortin ”sukupuolen” neutraaliksi (tai poistaa sp-vaihtoehto). Olen tuottanut antirasistisia mielenosoituksia. Olen toiminut tai toimin Amnesty Suomen johtokunnassa, Hivsäätiössä, Sexpo-säätiön hallituksessa ja olen liittotasolla Tehyn valtuutettu. Energiaa riittää ja tiedän mihin olen kykeneväinen. Siksikin Turussa numero 379, sillä minä en pelkästään puhu kauniita, vaan teen.

Pari nostoa ja ajatusta siitä, mitä asioita haluaisin ajaa, mikäli minut valittaisiin valtuustoon:

-Mälikkälä-Kuninkojan metsälle suojelustatus

-Sähköscooteille pakolliset parkkitelineet: Saavutettavuuden nimissä ei enää epämääräisiä huonoja parkkeja missä tahansa, vaan samalla lailla kuin Fölläreillä niin myös scootit tulisi pysäköidä jatkossa telakkaan, joka olisi sijoitettu niin, ettei se enää häiritse esteetöntä kulkua.

-Mielenterveyskriisi on ratkaistava ja hintalappu on tässä toissijainen, sillä seuraamusten hinta on moninkertainen. Tässä en näe muuta vaihtoehtoa kuin rahan käyttö.

-Ratikka. Ekologisuus, saavutettavuus.

-Panostusta pyöräilyteihin ja kevyen liikenteen väyliin keskustassa – autolla tulee voida päästä keskustaan asti esteettömyys- ja sote-syistä, mutta liikenteen ei tarvitse olla jatkuvasti auki kaikille, vaan oikeasti tarvitseville. Julkisen liikenteen tulee toimia niin hyvin, että autoilu ei ole järkevä vaihtoehto. Sen tulee olla myös ilmainen tai edullinen, porrastetusti. Ei kokonaan ilmainen kaikille välttämättä.

-Ilmastokriisitila.

-Lähiluontoa ja Itämerta suojeltava. Esteettömiä retkeilymahdollisuuksia.

-Lisää roskiksia julkisille paikoille.

-Vaikutusten arviointi mm. sukupuolen, lasten oikeuksien, vammaisoikeuksien sekä yhdenvertaisuuden osalta. Vähemmän rasismia ja ableismia, kiitos – enemmän tietoisuutta ja koulutusta virkahenkilöille. Päätösten tulee pohjautua tieteeseen, ei populismiin.

-Kulttuuritoimijoille tiloja nyt heti.

-Tuetaan pienyrittäjyyttä, ei niinkään isoja jättifirmoja.

-Sukupuolivähemmistöasioissa: ks. yst. Trans ry:n kuntavaalitavoitteet.

-Eläinoikeuksiin tulee panostaa, ks. yst. eläinpoliittinen vaalikoneeni ja Dewi-sitoutumiseni.

-Palveluita ei tule leikata, ennemmin kiristetään veroja – mutta tämä ei ole itseisarvo tässä kohtaa mielestäni. Ei kai kukaan HALUA veroja nostaa. Turulla tosin on varaa – meillä on kohtuullinen veroprosentti ja hyvinvointiyhteiskunta on ennen kaikkea pakko turvata. Progressiivinen verotus on täysin eettisesti kestävää.

Mikäli on kysyttävää ennen kuin hakeudut uurnille, kysy pois! Inbox on auki Facebookissa (Panda Eriksson), instassa (pandaeriksson), Twitterissä (panda_eriksson) ja säpo eriksson.panda (a) gmail (piste) com. Vaalirauhaa!

Pieni tervehdys puheenjohtajalta

Julkaistu 11/04/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Oikeus olla -aloite laittaa pitkässä translakiaktivismissa jälleen uuden vaihteen silmään – joko oltaisiin pian perillä?

Aloitin translakiaktivismin potilasjärjestö Trasek ry:ssä hyvin paljon nuorempana ja kokemattomana vuosia sitten. Transihmiset tiesivät jo translain tullessa kuvioihin v. 2002, että voimaan tullut laki ei yksinkertaisesti riitä täyttämään transihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Translakiin vaikuttamistyön on ollut monivaiheinen, ja ensimmäinen osa 2010 lukua vietettiinkin pitkälti kansansivistyksen merkeissä. Olen erityisen kiitollinen Setan Eliisa Alatalolle, joka kutsui meidät Trasekissa mukaan tekemään Kuuluu kaikille -kampanjaan, kun itse vuoden 2016 lopussa puheenjohdin järjestöä. Tuolloin oli järjestöissä pitkälti konsensus siitä, että translakiuudistusta ei tultaisi näkemään, ellei nosteta translain epäkohtia julkisuuteen näkyväksi. Siksi Kuuluu kaikille -kampanjan tavoite oli osallistua julkiseen keskusteluun ja tuoda ihmisoikeusrikkomuksia ilmi, vaikka se ei niinkään kohdistunut suoraan lainsäätäjiin.

Myös Suomen Amnesty on kiitettävästi kampanjoinut translain kokonaisuudistuksen puolesta, mikä on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että Suomen translain ihmisoikeusrikkomukset ovat saaneet niin paljon kansainvälistä huomiota. Kiitän myös Trasekin hallituksessa vuonna 2019 olleita aktivisteja, jotka toteuttivat yhdessä Miltonin kanssa Translaki 2019 -kampanjaa. Tämän kampanjan tarkoitus oli julkinen näkyvyys ja haluan uskoa, että sen tuoma kansalaissivistys on ollut mukana mahdollistamassa sen, että Oikeus olla -kampanja on osaltaan ollut niin vauhdikas. Kiitos erityisesti Mikaelille, jonka graafista neroutta on hyödynnetty useammassa kampanjassa, sekä Tinksulle, joka oli yksi Translaki2019 -kampanjan kontaktihenkilöistä ja jonka hallinnollista osaamista sain seurata läheltä kampanjoinnin yhteydessä. Olen oppinut kaikilta teiltä paljon. Kiitos myös kaikille muille, jotka olette kampanjoineet pitkään translakiuudistuksen eteen – aktivistit, yhteisö, muut. Kiitos Translasten ja -nuorten perheet, jotka olette pitäneet ääntä nimenomaan alaikäisten oikeuksien puolesta.

Lopuksi haluaisin kuitenkin nostaa esille meidän Oikeus olla – työtiimin, joka on tehnyt yötä päivää töitä kampanjan eteen. Suurkiitos etenkin Julialle, joka oli tämän multihuipentuman primus motor – se, joka totesi, että nyt riittää, nyt tehdään tämä. Sinä teet minusta joka päivä rohkeamman ja paremman aktivistin ja kannoit runollisesti Trans ry:n kynnyksen yli, kun tuli palautetta, että ei tämä onnistu, ei aikaisemminkaan kampanja ole johtanut mihinkään. Luonnollisesti tätä kampanjaa edeltänyt tiedottaminen ja julkiseen keskusteluun asioiden nostaminen on ollut hyvin suuressa merkityksessä. Oikeus olla syntyi kuitenkin nyt nimenomaan yhteisön tarpeesta ja yli-inhimillisestä työpanoksesta. Siitä, kun yhteisö sanoo, että nyt riitti. Olen seurannut läheltä sitä, miten kymmenet ihmiset vuorokauden jokaisena päivänä vääntävät graffaa, tekstiä, valmista lakitekstiä, miten järjestellään konsultaatioita ja kuulemisia ja yhteistyöpalavereita.

Tämä on suoraan meiltä meille, meiltä teille ja meiltä jokaikisen transihmisen perus- ja ihmisoikeuksien puolesta. Toivon hartaasti, että jokainen yhdistys ja taho, joka on aiemmin nostanut transaiheisia kysymyksiä toiminnassaan esiin auttaa yhteisöä kantamaan tämä loppuun asti.

Feministinen ehdokas Vihreällä listalla – mitä täällä tapahtuu?

Julkaistu 23/02/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Sitoutumaton ehdokkuuteni on herättänyt paljon kyselyjä, joten päätin tehdä UKK-tyyppisen postauksen aiheesta. Äänestetäänhän feminismi, tasa-arvo ja saavutettavuus Turun valtuustoon tänä vuonna! -Panda

Q: Miksi olet ehdolla?

A: Koska minulla on paljon mielipiteitä siihen liittyen miten Turussa on asiat järjestetty. Haluan lisää resursseja mielenterveyspalveluihin, lisää saavutettavuutta ja esteettömyyttä, tasa-arvoa, antirasismia ja feminismiä esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksiin liittyen, haluan tukea nuoria, haluan panostaa tieteeseen ja taiteeseen, haluan että kaupunki tukee koronan aikaisessa ja jälkeisessä ajassa pientä ihmistä. Nämä ovat myös ilmastovaalit ja haluan, että Turku tekee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Nyt ei ole aika tavoitella voittoja ja tehdä rikkaista rikkaampia. Nyt raha pitää ohjata sinne missä sitä tarvitaan: pienyrittäjille, luontoon, taide- ja kulttuurikentälle, lapsiin ja nuoriin, vähävaraisiin, työttömiin, saavutettavuuteen, eläinten oikeuksiin, syrjinnän ja häirinnän vastaiseen työhön, tieteeseen ja kansanterveyteen.

Q: Miksi et ole ehdolla Feministisen puolueen listoilla tänä vuonna?

A: Olen käynyt pitkät neuvottelut niin puolueen kuin piirijärjestön johdon kanssa. Minulle on kerrottu, että ei ole resursseja tehdä Turussa näissä vaaleissa kampanjaa, että ei ole ehdokkaita ja piiri on vahvistanut, että FP-listaa ei ole näihin vaaleihin Turussa tulossa. En halunnut lähteä yksin vetämään raskaalla työllä kampanjaa ilman mahdollisuutta niihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, mihin olen itse sitoutunut tehdessäni politiikkaa. Tätä päätöstä on edeltänyt tuntien keskustelut moneen suuntaan, eikä päätös ollut helppo.

Q: Miksi olet sitoutumaton ehdokas?

A: Koska minulle ei ole näyttäytynyt mahdolliselta hakeutua minkään muun puolueen edustajaksi, kuin Feministisen puolueen. Pelkään, että joutuisin vivahde-erojen takia tekemään liikaa kompromisseja muissa puolueissa.

Q: Miksi Vihreiden listoille? Miksi ei esimerkiksi Vasemmistoliitto?

A: Turussa feministisintä politiikkaa tekee minun näkemykseni mukaan Vihreä liitto. Olen tutustunut tarkasti vaaliohjelmaan ja koen voivani sitoutua siihen. Nämä ovat näkemykseni mukaan ilmastovaalit – meillä loppuu aika kesken. Vihreä liitto ajaa nähdäkseni parasta politiikkaa tällä hetkellä ympäristönäkökulmasta Turussa. Haluan tänne ratikan, joka edustaa nähdäkseni saavutettavaa ja ympäristöystävällistä joukkoliikennettä. Vihreissä on panostettu monikielisyyteen ja Vihreät on puolueena sitoutunut feminismiin arvona. Samaa ei voi sanoa Vasemmistoliitosta, joka on kaatanut esityksen puolueen linjaamisesta feministiseksi. Lisäksi Vasemmistoliitto suhtautui avoimen vihamielisesti Feministiseen puolueeseen, kun tämä perustettiin ja kun tehtiin kampanjaa kuntavaaleihin viime kerralla. Turun valtuustossa kokemukseni mukaan Vas. on toiminut jarruttelijana (esimerkiksi runkolinjojen ja ratikan suunnittelun suhteen, persujen komppaamana) enemmän kuin mahdollistajana. En ole kokenut voivani sitoutua puolueeseen, joka pelkää feminismiä näin periaatteellisella tasolla, enkä koe Turun vasemmiston edustavan omia näkökulmiani intersektionaalisesta feminismistä.

Alleviivaan, että tämä on mielestäni kontekstisidonnaista, ja että Turun kaupunkipolitiikan ulkopuolella monikin vassari edustaa samoja arvoja, kuin minä itse. Näkemykseni mukaan esimerkiksi Helsingissä tilanne on vihreiden ja vasemmistoliiton osalta päinvastainen mm. talouspoliittisesta näkökulmasta. Nyt olen kuitenkin Turussa ehdolla.

Q: Väitätkö, että vasemmistolaiset turkulaiset ehdokkaat eivät ole feministejä?

A: En yleistä – väitän, että puoluetasolla tästä on ollut kränää. Feminismi ei ole myöskään monoliitti, ja se mikä edustaa toiselle feminismiä ei välttämättä ole minun mielestäni omaa feminismiä vastaavaa arvopohjaa. Toivon, että mikä onkaan puolueesi niin äänestät nuoria feministejä, mieluiten vähemmistöön kuuluvia, joilla on tuoda tärkeää kokemuspohjaa mukaan työhön. Jos kaipaat vinkkejä, voin vinkata hyvistä ehdokkaista melko monista puolueista.

Q: Oletko loikannut FP:stä Vihreisiin?

A: En ole. Olen ennen ehdokkuuden varmistamista tosiaan käynyt pitkät neuvottelut ja näissä asettanut ehdokkuuteni ehdoksi, että saan säilyttää puoluekirjani. Tässä olen ennakkotapaus, sillä Vihreissä ei ole ikinä ennen annettu kenenkään sitoutumattoman ehdokkaan pitää puoluekirjansa – minun osaltani tosiaan Feministisessä puolueessa. Tämän olen kommunikoinut rehellisesti sekä Vihreille että Feministiselle puolueelle.

Q: Miksi Vihreät ovat suostuneet tällaiseen järjestelyyn? Miten tämä toimisi käytännössä?

A: En voi vastata siihen, miksi uskallettiin ottaa “riski” ja luottaa minuun. Olen kuitenkin sitoutunut kirjallisesti noudattamaan Vihreiden turkulaista kuntavaaliohjelmaa, mikäli minut valitaan valtuustoon. Olisin osa vihreää valtuustoryhmää. Olen sitoutunut myös olemaan toimimatta aktiivisesti Feministisen puolueen toiminnassa valtuustokauden aikana, mikäli minut valitaan valtuustoon. Tämä on mielestäni puoluehygienian osalta oikein kohtuullinen pyyntö. Sanomatta selvää on, että minulla säilyy toimijuus ja oikeus tehdä feminististä politiikkaa valtuutettuna, mikäli minut valitaan – eli niitä arvoja, joita olen ylempänä avannut. Luotan Turun Vihreisiin täysin tässä ja olen saanut hyvin tukea ja vastauksia kysymyksiini. Uskon Vihreään kuntavaaliohjelmaan. Olen pyrkinyt radikaaliin rehellisyyteen kaikissa neuvotteluissa. Kun minut nappaa ehdokkaaksi tai kun minua äänestää niin haluan, että tietää mitä saa – myös tällaisena “hybridiehdokkaana”.

Q: Onko tässä kyse nyt omasta opportunismistasi?

A: En koe kaipaavani henkilökohtaista valtaa – muutoin olisin ajat sitten vastannut kyllä niille tahoille, jotka ovat yrittäneet houkutella minua ehdokkaaksi ja jotka olisivat voineet tarjota hyvin paljon enemmän tukea, kuin pienpuolue. Tavoitteenani on feministisen politiikan lisääntyminen Turussa ja joka paikassa. Haluan myös, että valtuustoon tulisi transääntä kuuluviin. Tietääkseni ei ole aiemmin ollut transsukupuolisia valtuutettuja. Joudut tekemään oman arviosi siitä, olenko opportunisti – väistämättäkin tämä näyttäytyy niin jollekulle. Itse en koe asiaa niin.

FEMINISTINEN TURKU – FEMINISTISEMPI TURKU: Panda Eriksson ehdolla Turun kuntavaaleissa 2021

Julkaistu 05/02/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Panda Eriksson Turun Vihreiden kuntavaalilistan sitoutumattomaksi ehdokkaaksi
#feministinenturku #feministisempiturku #feministiskaåbo #panda2021

Panda Eriksson, joka viime vaaleissa keräsi ensikertalaisena hyvän äänipotin Feministisen puolueen ehdokkaana, on nyt sitoutumattomana Turun Vihreän listan viimeinen (100/100) ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Vihreiden listalla ehdolla oleva säilyttää toisen puolueen puoluekirjan. Eriksson näkee, että tärkeintä juuri nyt Turun kaupunkipolitiikalle ovat ilmastoteot, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä sote-puolen tukeminen.

Eriksson on maaliskuussa 30 vuotta täyttävä suomenruotsalainen muunsukupuolinen sairaanhoitaja- ja seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on pitkä tausta ihmisoikeus- ja etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöaktivismissa. Vahvuuksinaan hän pitää etenkin laajaa työ- ja koulutustaustaansa, johon kuuluuvat niin saavutettavuuskartoittajan ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuskonsultin pätevyys, aiempi akateeminen ura, ymmärrys sote-puolen kysymyksistä kuin aikaisemmat työt Turun kaupungilla esteettömyysasioiden parissa. Hän on muun muassa kirjoittanut Turun kaupungin ensimmäisen erityisryhmien kohtaamisen oppaan ja istunut Turun vammaisneuvostossa.

“Mietin todella pitkään tätä päätöstä. Olen ensisijaisesti aktivisti, en poliitikko. Uskon kuitenkin niin vakaasti omaan moraalikompassiini sekä omiin arvoihini, etten voinut jättäytyä sivuun. Elämme kahta valtavaa päällekkäistä kriisiä myös täällä Suomen Turussa: ilmastokriisiä ja koronakriisiä. Inhimillistä, solidaarista, ihan kaikkia tukevaa politiikkaa tarvitaan – ehdoton ei itsekkyydelle, rasismille ja luokkaerojen kasvattamiselle”, Panda Eriksson toteaa.

Turun Vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riina Lumme on tyytyväinen Erikssonin päätökseen lähteä ehdolle: “Jaamme selvästi samat arvot erityisesti ilmastopolitiikan, intersektionaalisen feminismin ja ihmisoikeuksien saralla. Pandan osaaminen yhdenvertaisuudesta ja sote-puolelta on erityisen paikallaan, kun lähdemme korjaamaan koronan jälkiä ihmisten arjessa. Siksi toivotamme vihreissä hänet lämpimästi tervetulleeksi tiimiin.”.

Eräs Erikssonille tärkeä asia näissä vaaleissa on mahdollisuus asettua ehdolle nimenomaan sitoutumattomana. “Olen todella kiitollinen Vihreille siitä, että tällainen mahdollisuus tarjottiin minulle. Haluan ensisijaisesti tehdä feminististä politiikkaa kaikkien ihmisten hyväksi. Olen tutustunut laajasti vihreiden kuntavaaliohjelmaan ja olen sitoutunut samoihin tavoitteisiin sekä siihen, että mahdollisen valtuustokauden ajan pidättäydyn Feministisen puolueen toiminnasta. Turkulaisessa politiikassa Vihreät ovat edustaneet raikasta feminististä tuulahdusta valtuustotyössä ja olen tehnyt päätökseni nimenomaan paikallisella tasolla. Uskon sopivani hyvin tälle listalle!”, Eriksson pohtii.

Erikssonin vaaliteema on tasa-arvoinen, syrjimätön ja esteetön kaupunki, joka kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjumisessa. Häntä kiinnostaa erityisesti toimiva lähiliikenne, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, osallisuuden parantaminen ja laadukkaat, saavutettavat terveyspalvelut.

Lisätiedot/haastattelupyynnöt:

Panda Eriksson, eriksson.panda@gmail.com // Riina Lumme riina.lumme@vihreat.fi

Sosiaalinen media:
FB: Panda Eriksson / Twitter: panda_eriksson / Instagram: pandaeriksson

Katariinanlaakso/Katrinedal & Panda. Kuva/bild: Tinksu Haapalainen

Panda Eriksson ställer upp i Åbo kommunalval som obunden kandidat på Gröna listan
#feministinenturku #feministisempiturku #feministiskaåbo #panda2021

Panda Eriksson som förra kommunalvalet samlade en god förstagångspott röster som kandidat för Feministiska Partiet ställer nu upp som obunden på de Grönas lista i Åbo. Eriksson är den sista kandidaten (100/100) på listan och gör historia som den första gången en obunden kandidat på gröna listan bibehåller sitt partimedlemskap i ett annat parti. Eriksson upplever att det viktigaste just nu i den aboensiska stadspolitiken är klimatfrågor, att stöda social- och hälsovården och att främja jämställdhet och jämlikhet.

Eriksson är en finlandssvensk icke-binär snart 30-årig sjukskötar- och sexualrådgivarstuderande med en lång historia inom transaktivism och andra människorättsfrågor. Hen upplever själv att några av hens största styrkor är den breda utbildnings- och arbetsbakgrunden som innefattar en tidigare akademisk karriär vid Åbo Akademi, kompetens som tillgänglighetskartläggare och konsult i jämställdhet- och jämlikhetsfrågor (TASOVA), tidigare arbete vid Åbo stad samt en förståelse för sote-frågor. Hen har även suttit i Åbo stads handikappråd.

“Jag funderade väldigt länge på mitt beslut. Jag är i först hand en aktivist, inte en politiker. Jag tror ändå så starkt på min egna moralkompass och på mina värderingar att jag inte kunde titta på från sidan. Vi lever i två gigantiska kriser även här i Åbo: coronakrisen och klimatkrisen. Vi behöver human, solidarisk politik som stöder alla invånare – absolut ingen rasism, själviskhet eller tillväxt av klasskillnaderna”, konstaterar Panda Eriksson.

Som ordförande i Åbos gröna är Riina Lumme nöjd över Erikssons beslut att ställa upp. “Vi delar helt klart samma värderingar, speciellt då det kommer till klimatpolitik, intersektionell feminism och mänskliga rättigheter. Pandas expertis i jämställdhetsfrågor och sote-frågor är speciellt viktig när vi börjar reparera skadorna corona har lämnat i människors vardag. Därför välkomnar vi hen varmt till de Grönas lista!”

En speciellt viktig sak i dessa val för Eriksson är möjligheten att ställa upp som obunden. “Jag är väldigt tacksam till de Gröna att denna möjlighet erbjöds. Jag vill framför allt göra feministisk politik som hjälper och stöder alla invånare. Jag har bekantat mig med det gröna kommunalvalsprogrammet och förbundit mig till samma mål samt att inte vara aktiv inom Feministiska Partiet under den möjliga mandatperioden. I Åbopolitiken har de Gröna representerat en frisk feministisk fläkt och jag har gjort mitt val baserat på denna lokala nivå. Jag upplever att jag passar bra in på den här listan! funderar Eriksson.

Erikssons valteman är den jämlika, jämställda och tillgängliga staden, som bär sitt strå i stacken när det kommer till att hämma klimatkrisen. Hen är speciellt intresserad av en fungerande närtrafik, social rättvisa, högkvalitativa och tillgängliga hälso- och sjukvårdstjänster samt att förbättra delaktigheten.

Mer info/intervjuförfrågan:

Panda Eriksson: eriksson.panda@gmail.com // Riina Lumme: riina.lumme@vihreat.fi (även på svenska)

Sociala medier:
FB: Panda Eriksson / Twitter: panda_eriksson / Instagram: pandaeriksson

TIEDOTE: Panda Eriksson ehdolla Tehyn valtuustovaaleissa 2021

Julkaistu 14/01/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Tehyn opiskelijayhdistyksen varapuheenjohtaja Panda Eriksson on ehdolla Tehyn valtuustoon 2021. Nämä ovat ensimmäiset liiton valtuustovaalit, joissa myös opiskelijajäsen voi asettua ehdolle. Eriksson ponnistaa valtuustoa kohti Yhdessä Eteenpäin -ryhmästä.

Eriksson on sairaanhoitaja- ja seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on pitkä tausta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä sekä aktivismissa. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen näki nimenomaan vahvassa aktivistitaustassa ja -kokemuksessa jotain arvokasta. “Olen seurannut Pandaa somen kautta ja tiedän, että kun hän lähtee johonkin, niin hän panostaa siihen täysillä. Moninaisuus ja sen päälle ymmärtäminen on Tehylle ja tehyläisille aloille rikkaus. Siksi päädyin kysymään Pandaa mukaan”, Rytkönen toteaa.

Akateemisen taustan omaavalle Erikssonille tehyläisyys oli itsestäänselvä asia, kun päätös alanvaihdosta oli tehty. Hän kuvailee arvostavansa Tehyssä pitkiä perinteitä, vankkaa osaamista ja vahvaa joukkovoimaa. Toisaalta hänen vaaliteemoihin ja arkeen kuuluu ajatus siitä, että kehitys ja oppiminen ovat elintärkeitä aspekteja. “Maailma muuttuu ja olen ylpeä siitä, että voin olla mukana muuttamassa sitä. Me olemme ihmisinä ja työntekijöinä niin valtavan moninaisia ja jokainen tuo omaan ammattiminäänsä mukanaan omia taustatekijöitä. Liiton tulee mielestäni kokonaisuudessaan heijastaa tätä”, hän kuvailee. Eriksson on itse transsukupuolinen ja on opettanut niin sairaanhoitopiireissä kuin korkeakouluissa ammattilaisia kohtaamaan esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia potilaita ja työkavereita sensitiivisesti.

Erikssonille eräs tärkeä asia Tehyn toiminnassa on puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Hän kuvailee itseään ensisijaisesti aktivistina ja intersektionaalisena feministinä, jolla hän tarkoittaa kannattavansa ihan jokaisen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kuitenkin huomioiden ihmisten erilaiset tarpeet ja taustat. “Kuvittelin, että olisin kohta 30-vuotiaana aikuisopiskelijana jännittävä näky kentällä, mutta sote-alalta löytyy paljon alanvaihtajia. Ikäspektri on laaja ja tämä on hieno asia. Ay-liikkeen toiminta ei ole minulle yhtä tuttu asia, kuin esimerkiksi potilas- ja edunvalvontatyö. Mietin pitkään asiaa, mutta Millariikka onnistui kosiskelemaan mukaan ja hän on ollut erinomainen tuki”, Eriksson toteaa. Hän kuvaileekin vähän vitsikkäästi itseään Rytkösen “oppipoikana”.

Tehyn valtuustovaaleissa valitaan valtuustoon 83 jäsentä. Valtuusto toimii Tehyn ylimpänä päättävänä elimenä ja se mm. valitsee liitolle puheenjohtajiston ja hallituksen sekä päättää liiton tavoitteista, toiminnasta ja taloudesta. Myös työtaistelusta päättäminen ja työ-/virkaehtosopimusten hyväksyminen ovat valtuuston tehtäviä. Kaikki tehyläiset ovat äänioikeutettuja vaaleissa, jotka käydään 29.3.-21.4.2021 netissä. Vaalitulokset julkaistaan 26.4.2021.

Lisätietoja:

Panda Eriksson, panda.eriksson(a)tehy.net
tehy.fi/fi/valtuustovaalit

Demokratian viholliset

Julkaistu 07/01/202107/01/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Viime yö meni valvomisen merkeissä. Olin juuri lopettanut videopuhelun ja olin jo sängyssäni menossa nukkumaan, kun avasin vielä viestintäohjelman, jossa kaverin viesti odotti: Linkki The Atlanticin artikkeliin This is a coup ja lyhyt saate ”nonni”.

Pressikuva keskiviikon tapahtumista: iso ryhmä näennäisesti valkoisia miehiä ovat tunkeutuneet kongressirakennukseen. — Ting Shen/Bloomberg via Getty Images

Lyhyt versio: Äärioikeistolaiset väistyvän presidentti Trumpin kannattajat pyrkivät isolla, yli 10 k joukolla vallankaappaukseen hyökkäämällä kongressin istunnon aikana Capitol-rakennukseen. Kongressin istunnossa oli tarkoitus virallistaa presidentti Joe Bidenin vaalivoitto ja presidenttiys.

Make America Great Again -porukan, eli magalaisten tavoitteet jäivät ainakin allekirjoittaneelle hiukan epäselväksi, sillä sen jälkeen, kun barrikaadit oli kaadettu, poliisit työnnetty hyvin vähällä vastustuksella sivuun, Capitolin ikkunoita oli rikottu ja kongressisaliin päästy, niin mitään varsinaisia vaatimuksia ei esitetty. Toki samat vanhat iskulauseet kuultiin, mitä magalaisten Pyhä Trump on tähänkin asti tuutannut twitteriin: ”vaalit varastettiin”. ”Me voitettiin tää homma”.

Tapahtumakuvausta voi lukea useasta eri näkökulmasta ihan vain googlettamalla, sillä tämä on tietysti herkullisin poliittinen skandaali sitten, öh, no, Trumpin edellinen vaaliuhriutuminen. Sekä republikaanit että demokraatit ovat kirjoittaneet aiheesta pitkiä pohdintoja, ja tietysti suomalainen media on ottanut koppia aiheesta. En siis aio kirjoittaa sen enempää varsinaisista tapahtumista – lienee selvää, että sekä väistyvä presidentti Trump että tämän lakimies Rudy Guiliani ovat vaalienjälkeisten ulostulojensa myötä onnistuneet kiihottamaan ja ajamaan seuraajansa ylikierroksille. Guiliani nähtiin esimerkiksi joitain tunteja ennen terroristien saapumista Capitoliin vaatimassa trial by combat, eli ”oikeudenkäyntiä taistelun avulla” puheessa.

Miten tämä liittyy meihin? Suomeen. Eikö olekin hassua, miten siellä sekoillaan lätäkön toisella puolella, heh heh, ei kyllä meillä vaan ikinä. Eikö?

Ken väittää, että tällä ei ole mitään tekemistä suomalaisen politiikan kanssa on hyvä ja tsekkaa esimerkiksi Perussuomalaisten johtohahmojen Trump-suhteita:

Screenshot Iltalehden artikkelista viime syksystä

Vihdin persujen vara-pj Twitterissä unelmoi suomalaisesta Trumpista

Tietysti jokainen saa muuttaa mieltään – joten olisikin odotettavissa, että perussuomalaisten reaktiot tapahtuneeseen olisivat sävyltään erilaiset nykyään. Vaan ei – Halla-aho ilmoitti Helsingin Sanomille 7.1.2021, että ei ole ”liian huolissaan” tapahtuneista, vaan pitää merkityksettömänä sen, tuomitsevatko suomalaiset toimijat näitä vaiko ei. Keski-Uusimaassa hän toteaakin olevansa enemmän huolissaan republikaanipuolueesta kuin tapahtuneesta vallankaappausyrityksestä:

No, kyllähän Trump itse muutti mielensä myöskin: Black Lives Matter -protestien yhteydessä hän tweettasi vaatimuksiaan, että jokainen mielenosoittaja tulisi laittaa vähintään 10 vuodeksi linnaan.

Kummallinen juttu, tämä rasismi. Muistanette BLM-protestien poliisit ja armeijat? Nyt, kun valkoiset magalaiset ryntäsivät Capitoliin, Trump kieltäytyikin lähettämästä kansalliskaartia paikalle ja mitä vielä – puheessaan hän sanoo rakastavansa mielenosoittajia ja toteaakin ikään kuin lapselle, että ”menkää nyt vain kotiin”. Missä on se uho ja uhkailu, mitä olemme tottuneita kuulemaan?

Moni käyttäjä Twitterissä, mm. Noah Caine, totesikin, että on valkoisen etuoikeuden multihuipentuma, että terroristi päästetään puhujanpönttöön kongressin saliin poseeraamaan – hengissä, koskemattomana.

Noah Cainen screenshot streamistä, alkuperä valitettavasti ei tiedossa

Trump tweettasi kuuluisan lainauksen Black Lives Matter -protestien yhteydessä toukokuussa 2020: When the looting starts, the shooting starts. Lainauksella on rasistinen historia. Jännittävää kylläkin tämä iloinen tyyppi, joka toki näyttää enemmänkin siltä, että hän etsii proppeja Nicolages Cagen uuteen leffaan kuin terroristilta, ei kohdannut ampumista, kun hän kantoi puhujanpönttöä mukanaan (tarina ei kerro pääsikö pönttö ulos asti). On loottaamista ja sitten on valkoista… turismia?

On aivan selvä asia, että mikäli nämä terroristit olisivat olleet mustia, heistä moni olisi kuollut. Tämä on muutakin kuin poliittisen kandidaattinsa taakse asettumista, eikä meillä Suomessa ole mahdollisuutta edes käsittää, miten järkyttävän vahva rasistinen koneisto USA:ssa on.

The Atlanticin päätoimittaja Goldberg kirjoitti lyhyen artikkelin kohtaamisistaan näiden mielenosoittajien kanssa Capitolin ulkopuolella. Trumpia sanotaan Jumalan agentiksi, QAnon-tunnuksia pidetään ylpeänä rinnassa, viitteitä Valhallaan ja siihen pääsemisestä löytyy. Kylteissä lukee mm. Make Guillotines Great Again. ”Stop the steal” on tavallinen iskulause.

En ole aina samaa mieltä siitä, että edustuksellinen demokratia on paras mahdollinen ratkaisu yhteiskunnan järjestämiseksi, mutta tämä on se tapa, mikä meillä on käytössä laajalti. Trump on valittu presidentiksi tämän tavan avulla, ja nyt Trump on menettänyt presidenttiytensä tämän tavan avulla. Uskonvapaus on toki tärkeä asia, mutta ei ole mitenkään relevanttia tuoda se oma jumala politiikkaan mukaan. Sen ei pitäisi vaikuttaa minuun, mihin sinä uskot tai et usko. Vastaavasti minun uskoni ei liity sinuun. Tähän liittyy myös Valhalla ja QAnon ja tiedevastaisuus vahvasti: valitettavasti (usein toki etenkin abrahamilaiset) uskonnot nähdään usein käsi kädessä erinäisen tiedeskeptisyyden kanssa. Fact check -sivusto Snopes kuvaa QAnonia mm. näin (screenshot; mutta pitsahan on hyvää!):

Demokratiaa ei voida myöskään ylläpitää niin, että kansanäänestyksellä valittua puolta uhkaillaan giljotiineillä. Se taitaa olla pitkälti oppikirjaesimerkki siitä, mitä demokratia ei ole. On jotenkin uskomatonta ajatella, että nämä magalaiset kantoivat syvän etelän eli liittovaltion lippuja syvemmälle jenkkiläiseen hallintoon, kuin mitä esimerkiksi liittovaltiolaiset itse aikoinaan. Lippu ei ole irrallinen, viaton kangaspala, vaan tällä on merkitystä.

TL;DR Olen huolissani ja minua sapettaa. Jos jotain hyvää tästä haluaa väkisin repäistä niin sen, että minä ja toivottavasti moni muukin demokratian puolustaja on entistä enemmän hereillä. Demokratia ei ole status quo, vaan sitä pitää puolustaa, jatkuvasti. Samantyyppistä perseilyä saadaan helposti aikaiseksi Suomessakin äänestämällä äärioikeisto valtaan. Mietithän tarkkaan, miten esimerkiksi itse toimit seuraavissa vaaleissa, omassa somessasi ja omassa lähipiirissäsi. Fasismille, populismille, äärioikeistolle ylipäänsä ei saa antaa tuumaakaan sijaa.

Viimeisenä: Tiede on jees ja misinformaatio on tieteen ja totuuden vihollinen. Pyritään jooko olemaan levittämättä huhuja – faktantarkistusta tähän asiaan liittyen voi tehdä esimerkiksi Snopesin avulla tästä.

Hoitsuopiskelijan ja aktivistin arki

Julkaistu 04/01/2021 kirjoittanut Panda Eriksson

Sairaanhoitajaksi tullaan käymällä ammattikorkeakoulu, vaikka ne oikeat oppikokemukset tulevat sieltä kentältä. Samalla tavalla moni taho ja yhteisö yrittää prepata aktivistia siihen, mitä hän voi kokea julkisesti vähemmistöön kuuluvana henkilönä. Mikään taho ei kuitenkaan valmista siihen, että 29-vuotiaana pitää olla oma konsultoiva juristi, joka avustaa rikosilmoituksien kirjoittamisessa.

Koronavuosi on sinänsä ollut minulle melko rauhallinen. Olen pääsääntöisesti ollut joko töissä tai kotona, sillä social distancing on osoittautunut varsin tehokkaaksi tavaksi vähentää koronan riskiä. Kesän jälkeen lähdin TYKS:iin harjoitteluun ja rakastuin täysin kirurgiseen työhön. Ilokseni pääsen jatkamaan sitä. Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui joitain muutoksia, kun ihmissuhteet muuttivat muotoaan. Olen ollut ajoin varsin tylsistynytkin, sillä ekstrovertin elämään kuuluu ihmiset. Joitain uusia ihmisiä on toki voinut myös tavata ja olen ollut hyvin iloinen siitä, että kaikki läheiset ovat (toistaiseksi) pysyneet terveinä, eikä korona ole saapunut lähipiiriini. Liityin Tehyn opiskelijoiden hallitukseen ja Tinksu Haapalainen kuvasi minut peräti Tehy-lehden kanteen! Ay-liikkeen toiminta on hiljalleen käynyt tutummaksi. Tästä lisää uutisia toivottavasti piakkoin!

Kuvassa Tehy-lehden kansi. Kansikuvana on kuva Panda Erikssonista hoitajan asussa. Otsikko on "Transaktivisti ja opiskelija Panda Eriksson: Sukupuolta ei tarvitse aina tietää". — Kuva: Tinksu Haapalainen / Tehy-lehti 01/21

Tietysti muu aktivismi herättää enemmän närää kuin ay-liikeaktivismi. Päädyin laadukkaan* Partisaani-blogin joulukalenteriin aihetunnisteella ”poliittiset viholliset”. Äärioikeistolainen, journalistisen etiikan* ja standardeita* sankarillisesti* ylläpitävä julkaisu käy solvauksien maustamana läpi edellistä blogipostaustani, jossa kerron siitä, miten päädyin käymään oikeutta uuskansallissosialistisen nuoren miehen kanssa tämän yritettyä kuristaa minut. Ilahduttavan* moni lukija oli sitä mieltä, että transsukupuolisena sitä saa mitä tilaa. Että rasismin vastustaminen on hyvä syy vetää turpaan. Sekä toki että transsukupuolisena on päästään sekaisin, terapian ja pakkohoidon ellei peräti jälkiabortin tarpeessa.
(* = ironinen sanavalinta)

Minua nauratti sinänsä öyhöttäjien valitsema ajankohta, sillä kun minun vuoroni tuli joulukalenterissa, niin olin siirtymässä jouluksi takaisin ikäihmisten pariin töihin. Tavallinen argumentti äärioikeistolaisilla on, että aktivistien ”pitäisi mennä töihin” ja tehdä jotain järkevämpää ajallaan. Että Jumala, Raamattu ja isänmaallisuus olisivat ainoa vaihtoehto, mikäli saunan taakse ei saada laillisesti viedä. Artikkeli postattiin sillä aikaa, kun itse olin valvomassa leikkausheräämössä potilaita, jonka jälkeen siirryin töihin ikäihmisten palveluasumiskeskukseen, jossa työtehtäviini on kuulunut viime aikoina mm. (veteraani-)vanhusten syöttäminen, pyllyn pyyhkiminen ja vessaan vieminen nosturilla tai pyörätuolilla sekä Raamatun lukemista ihmisille, jotka eivät enää kykene itse lukemaan. Väitän vakaasti, että jokaikisellä hoitajalla tässä maassa on enemmän selkärankaa ja on enemmän hyödyksi isänmaalle, kuin yksikään äärioikeistolainen öyhöttäjä.

Tietysti ihmisen arvo ei ole kiinni siinä, mitä hän tekee työkseen tai miten ”hyödyllinen” hän on yhteiskunnalle – tämä on osa uusliberalistista koneistoa, joka tuuttaa meihin kouluikäisistä saakka, että meistä jokainen on oman onnensa seppä. Ellen minä olisi päässyt ilmaiseen kouluun, ilmaiseen korkeatasoiseen lukioon, tai ellen olisi saanut ilmaista terveyden- ja sairaanhoitoa myös esimerkiksi sukupuoliristiriitaani, en olisi tässä tänään, enkä olisi antamassa takaisin yhteiskunnalle. Minulla on valtava etuoikeus siinä, että olen esimerkiksi työkykyinen, sillä monilla on erinäisistä syistä tilanne hyvin erilainen, eikä se millään lailla määrittele heidän ihmisarvoaan.

Yritän jatkossa kirjoittaa blogipostauksia, jotka keskittyvän enemmän yksittäisiin aiheisiin kerrallaan, sillä tällainen harvoin päivittyvä yhteenvetotyyli ei liiemmin palvele minua tai muita. Jos sinua kiinnostaa seurata päivittäisempiä pohdintoja ja kannanottojani, voit käydä twitterissä @panda_eriksson, facebook-sivuillani Panda Eriksson tai uudessa, julkisessa instagramissani @pandaeriksson . Kuulemisiin!

Kun natsi vetää turpaan

Julkaistu 17/08/202017/08/2020 kirjoittanut Panda Eriksson

Eilen 16.8.2020 kävin puhumassa Turku ilman natseja -tapahtumassa. On kulunut 3 vuotta Turun puukotuksesta, jossa ihminen mielivaltaisesti murhasi ihmisiä puukolla kauppatorilla. ”Uhrien muistoksi” suomalainen äärioikeistolainen liike järjesti ”Kukkavirta 188” -tapahtuman, jossa ”kunnioitettiin puukotuksen uhreja” muun muassa kainalotuulettamalla. Kyseessä ei ollut kunnioittava muistotapahtuma, vaan uhrien kuolemalla ratsastava natsistinen ja äärinationalistinen keppihevostemppu, mistä myös heidän kantamansa ”White lives matter” -lakana kertoi. En itse koe kansallissymboliikkaa järin tärkeänä, mutta kyllä näkisin silti, että natsitervehdyksen tekeminen Suomen lippu toisessa kourassa on jonkinlainen maan ja lipun häpäiseminen.

Turun Sanomat kirjoitti aiheesta varsin väheksyvään tyyliin, kutsuen kansallissosialismia vastustavia mielenosoittajia ”toiseksi ääripääksi” sekä allekirjoittaneen puheenvuoroa natsipahoinpitelystä kokemukseksi ”kansallismielisten” väkivallasta. En puhunut kansallismielisyydestä. Puhuin pahoinpitelystä, jonka uhrina olin itse viisi vuotta sitten ja josta en ole halunnut puhua aiemmin julkisesti, koska pelotti liikaa.

*FB:ssä pyörivä screenshot TS:n uutisnostosta, tekijä tuntematon*

En kuulu ”ääriryhmään”. Kuulun siihen varsin tavallisten ihmisten ryhmään, johon kuuluvien ajatuksiin kuuluu mm. se, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihonväristä riippumatta. Seuraa siis editoitu puheenvuoroni Turku ilman natseja -tapahtumassa eilen – poistin mm. kirosanoja, jotka tunteessa lipsahtivat mukaan puheeseen:

”Elettiin vuotta 2015. Puheet ”maahanmuuttajatulvasta” tai ”-aallosta” olivat aktiivisina, ”isänmaalliset” pikkuämpärit keksivät kaikennäköisiä kepposia, kuten sen, että paskoivat ikkunoita vastaanottokeskuksista, lähettelivät pommiuhkia ja yrittivät sytyttää tulipalojakin. Muistan sen hetken, kun mulla soi puhelin ensimmäisen kerran asiaan liittyen – oli keskiyö ja kevät, rankkasade. Haloo? vastaan puhelimeen. Bussilastillinen ihmisiä on saapumassa Turun bussiasemalle. Asemarakennukseen ei pääse, siellä on lapsia, vettä tulee kuin Esterin ahterista ja vastaanottokeskus Pansiossa on aivan liian kaukana, jotta he voisivat kävellä. Sullahan on auto?

Ajoin, ajoin ja istuin hiljaa. Mediassa virkavalta pohti kuskaamisen rikollistamista. ”Ihmisten salakuljetusta”. Ajoin ihmiset parinsadan metrin päähän keskuksesta ja ilman yhteistä kieltä yritin selittää, että menkää, kävelkää sinne, älkää kertoko musta, shh. Shh.

Mä en kerro tätä sen takia, että mä olisin sankari. Mun nimi on Panda Eriksson ja mä olen väkisinkin haluamattanikin rasisti, sillä minä olen kasvanut valkoisen meren keskellä, valkoisten ihmisten ympäröimänä pienessä kylässä, jossa n-sana oli hauska läppä. Rasisteja olette todennäköisesti tekin, jokainen teistä, valkoinen tai ei, koska koko maailma ja sen historia on rakentunut valkoisen ylivallan varaan. Orjuus. Kolonialismi. Syrjintä. Väkivalta. Vähemmistöviha, joka kohdistuu kaikkeen ”epänormatiiviseen”, ei-haluttuun.

Niin väkivallasta? Kelataan eteenpäin kesään 2015. Olen kuskina matkalla antirasistiseen mielenosoitukseen Pansioon, auto täynnä kavereita. Poliisi pysäyttää meidät ja kysyy mitä aiomme tehdä – on myönnetty lupa rasisteille pitää mielenosoitus Pansion vastaanottokeskuksen vieressä. Pakolaisia vastaan. Ihmisoikeuksia vastaan. Mitä me vastamielenosoittajat tullaan sinne riehumaan? Päästään paikalle. Astun autosta ja kumarrun, koomisen dramaattisesti, paniikissa, kun ääni kaikuu parkkipaikan halki. Sieg heil. Sieg vitun heil. Turussa, herran saatanan vuonna 2015. Siihen asti olen pitänyt pikkunassukoita pikkunassukkoina, vähän tragikoomisina historianörtteinä, mutta kohdatessani elämäni ensimmäisen ei-ironisen kainalotuuletuksen livenä meinaan paskoa alleni, kun ymmärrys iskee mua naamaan kuin tiili. Nää tyypit on pesunkestäviä kansallissosialisteja. Nää on vittu natseja oikeasti.

Pääsemme porukalla liikkumaan miekkarialueelle. Pienet lapset ovat kiivenneet jonkunlaisen jätskikiskan katolle ja heittelevät meitä, minua, kivillä ja kananmunilla, mitä oletettavasti heidän vanhempansa ojentavat heille. Ymmärrän, että näille muksuille tämä on hauska vitun leikki. Katotaan kuka saa eniten pisteitä, kuka osuu suvakkia hienoiten? Tuntuu samaan aikaan epätodelliselta että jotenkin heränneeltä. Tämä on se uusi todellisuus, tämä on hauska leikki.

Olen jo lähdössä miekkarista parin kaverin kanssa. Meitä kuvataan jatkuvasti – kaveri oli sillä jyväskyläläisen natsin mustalla listalla, joka vuosi nettiin aiemmin, joten olemme vetäneet huivit kasvojemme suojaksi. Olemme jo lähellä autoa, kun huomaamme, että parkkiksen puskissa kaljoitteleva jengi nuoria miehiä seuraa meitä. Pulssi nousee. Vatsahapot polttavat kurkunpäätä. Sitä tunnetta ei voi kuvitella päässään, kun tajuaa, että on valinnut väärän reitin – että vastassa on umpikuja ja että sinä olet sen ja viiden juopuneen kainalotuulettajan välissä.

Mä olen suoran toiminnan ihminen. Hoitsuna se on nykyään mulle ammatillisen ylpeyden aihe, että mä osaan reagoida, osaan toimia. Mut siinä kohtaa mä tilttaan, mä tilttaan aivan totaalisesti. Kaverini käskee tiukalla äänellä avata puhelin. Yhden kaverin kimpussa ollaan jo. Ehdin näppäillä 112 ja sanoa ”olen Pansion S-marketin parkkipaikalla, natsit vetää meitä turpaan” ennen kuin tajuan, että hengitykseni ei toimi kuten pitäisi. Se videointisuojaksi tarkoitettu huivi on nyt vedetty alas kaulalleni, ja eräs mies repii huivia taaksepäin. Mä sanon, oman muistikuvani mukaan lähinnä rehellisen hämmentyneesti vaikkakin henkeä haukkoen hätänumerohenkilölle, että minua yritetään kuristaa. Hämmentynyt, koska en ymmärrä, että tällaista voi tapahtua oikeasti suojatussa kuplassani. Elän turvallisessa pikkukaupungissa, ei täällä natsit yritä kuristaa.

Blackouttaan hetkeksi ja kun havahdun, minut on heitetty autoa vasten, tämä mies on päästänyt minusta irti ja ystäväni makaa maassa. Hänen kaverinsa, 4 kpl, kuvaavat jatkuvasti tilannetta, joku niistä yrittää kaataa kolmannen kaverin. Ystäväni on taklannut natsin, ja hän on paiskonut tämän maahan, näin ollen päästäen minusta irti. Kova taklaus on hämmentänyt miestä niin paljon, että ehdimme pois sieltä autojen takaa niin, että olemme ihmisten näkyvillä, ennen kuin tämä sankari ja hänen pienet ystävänsä ehtivät perään. Adrenaliinin rauhoittuessa käy ilmi, että ystäväni pelastaessa henkeni natsi mursi häneltä kylkiluita – lääkäri ei osannut sanoa miten monta.

Tässä tarinassa on kaksi viestiä. Ensimmäinen on tarinamme pää-ämpärille, jonka kanssa käytiin käräjillä ja joka joutui istumaankin: Odotan vielä korvauksiani ja lisäksi: Joka ikinen natsi voi painua niin kauas Turusta, Suomesta, pohjoismaista, Euroopasta ja maan päältä, että valovuodetkaan eivät riitä mittausyksiköksi.

Toinen viesti on kaikille tolkun ihmisille, poliitikoille, virkamiehille, median edustajalle ja somessa keskustelijalle: tältä näyttää modernin Suomen moderni uusinatsismi. Mä meinasin menettää henkeni sille, älä kehtaa sanoa mulle, että meillä ei ole natseja Suomessa ja että ”pitäisi pystyä dialogiin”. Mun ”rikos” oli kävellä poispäin antirasistisesta miekkarista – ja mä olen valkoinen, enkä edes heidän mielenosoituksensa aiottu, alkuperäinen kohde. Jokainen vähemmistöön kuuluva, jokainen joka ei niele heidän vihaideologiaansa, on potentiaalinen seuraava uhri.

Natsismi on vihaa ja väkivaltaa, ei mitään muuta. Ei natseja Turkuun, ei natseja minnekään. Sieg fail, ämpärit.”

*Screenshot Kukkavirta-striimistä: Seppo Lehto tekee natsitervehdyksen ja pitää ruusua toisessa kädessään. ”Uhrien kunnioittamista” tämäkin.*

Puheen jälkeen meininki jatkui hyvänä: Oli hyviä puheenvuoroja ja musiikkia. Ihmettelin kovasti sitä, mitä striimistä näkyi: Siinä, missä Vanhalla suurtorilla oli hyvä meiniki, ”toisella ääripäällä” oli ilmeisesti loppunut jaksaminen peittelyyn. Kuva ”rauhanomaisesta, kansallismielisestä” herra Tillasesta ilmestyi striimiin, valtava hakaristi selässä, Turun kaupungin istutuksesta kukkansa striimissä nappaamassa – sillä mitäpä niitä hankkimaan, kun voi varastaa ne kaupungilta heittääkseen ne jokeen?

”Paskapussi-Tillasenakin” tunnettu henkilö yritti heittää Hki Pride -kulkueessa sitä itseään osallistujien päälle joitain vuosia sitten ja kiinnioton yhteydessä häneltä löydettiin, no, paskapussi. Tästä siis nimi!

Mikäli tämä kansallissosialististen symbolien riemu ei vakuuta sinua, lukijaa, siitä, että Suomessa on natseja, niin en välttämättä oikein osaa enää auttaa. En tiedä, missä näiden bunkkerit on, eikä liiemmin kiinnosta: Kuten kerroin hyvässä keskustelussa poliisin kanssa eilen, en ole liikkeellä riehumismielessä. En kannata väkivaltaa, enkä edes viitsinyt huudella mukana natsit jokeen -huudossa: vesistöterveys kiinnostaa, enkä jotenkin edes retorisena tehokeinona jaksa kannustaa suoraan väkivaltaan. Nassukoita ehkä ilahduttaa tieto siitä, että tästä syystä minua sanotaan jopa oman ”antifa-kuplani” sisällä kermaperunanössöksi ❤ Tästä myös samalla terveiset poliisipikkuserkulleni, joka aina välillä on huolestunut turvallisuudestani niin, että hän juttelee aiheesta panikoivan äitini kanssa: Antifasistit eivät halua mellakkaa. Haluamme, että valtio lakkaa salonkikelpoistamasta rasismia, natsismia ja vihaa ja ihmettelemme, miksi helvetissä se ei tapahdu, vaikka jengi vetää Turun kaduilla hakaristit selässä ja kädet 45 asteen kulmassa.

*Kuvassa esim. Tillanen hakaristipaidassa, useita kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä (Blood & Honour -natsipaita) ja koko PVL:n johtaja Antti Niemi oikealla.* *Kuva on Rajaton vimma -nimimerkin Flickrissä julkaisema.*

Väkivallan sijasta näkisin siis mielelläni, että poliisi siivoaisi nämä luonnonkappaleet pois roskaamasta kadulla. Runsas mellakkavarustettu poliisikatras toki aiheuttivat minulle iloa, kun taputtivat ”Ei natseja Turkuun!” -huutojen rytmiä virka-aseitaan vastaan seisoessaan muurina meidän edessämme Uudenmaankadulla, mutta se vihaliike löytyi sieltä selän takaa ja sen edustajat kantavat työnantajanne, valtion, lippua. Vaikka poliisi ajattelee tekevänsä ”vain työtään”, pysyvänä neutraalina, niin tämä sieg fail -perseily mahdollistetaan sen avulla, että poliisi on leikissä mukana.

Kiitän toki heitä poliisiyksilöjä, joiden kanssa kävin hyvät keskustelut ja jotka asenteellisen ensikohtaamisen jälkeen olivat oikein ystävällisiä ja kohteliaita (tämän pitäisi olla lähtökohta, poliisin työ on asiakaspalvelutyötä). Ehkä kannattaisi useamminkin jutella ihmisten kanssa ja miettiä sitä, miksi ihmisten luottamus virkavaltaan on niin hakusessa? ❤ Ja jättäkää ne koirat pois jatkossa. Kuuma, hälyinen ympäristö ei sovi koiralle ja suretti katsoa sitä koulutettua ylivireystilaa, jossa nämä söpöliinit olivat – vaikka ilahduttihan sekin, kun yhden koirulin huomio herpaantui ja hän meni aivan tiloihin, kun ohi kulki suloinen puudeli :’)

Viimeisenä hassunhauska ”Kansallisnuorten” tempaus Taidemuseonmäessä, jossa Lenin-patsas on saanut perinteisen terva-/höyhenkäsittelyn. Ennemmin toki ilkivaltaa kuin väkivaltaa, mutta sitä on helppo valahtaa sellaiseen ”jos nuorisomme on tulevaisuus niin…” -ajatteluun näiden maamme tulevaisuuden sankarten kanssa. Jos tämä on toinen ääripää, niin ehkä olen ihan mielelläni median mielestä ääriliikkeen edustaja. Antifa näyttäytyy nimittäin tämän valossa varsinaiselta Mensalta näiden kansallismielisten lapsinerojen rinnalla.