Juridisen sukupuolen mahdollisesta moninaisuudesta

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Viime vuosina keskustelu sukupuoli-identiteetistä sekä trans- ja muunsukupuolisten ihmisten oikeuksista on noussut aivan uudenlaiseen rooliin poliittisessa keskustelussa, ei vähiten aktivistien työpanoksen myötä. Vaikka joissain asioissa on edistytty – Suomessa ei esimerkiksi eilen voimaan astuneen translakiuudistuksen myötä enää vaadita lisääntymiskyvyttömyyttä henkilöltä, joka hakeutuvat juridiseen sukupuolenkorjaukseen – niin täyden tasa-arvon ja ihmisoikeuksien suojelun saavuttamiseen on vielä matkaa. 

Näyttää kovasti siltä, että tuleva hallitus ei tule olemaan sellainen, jossa vähemmistöjen asioita ajetaan järin tarmokkaasti, mutta haluan silti sanoa pari sanaa juridisesta sukupuolesta siinä toivossa, että myös siniliberaalit lähtisivät taipumaan kohti transihmisten perus- ja ihmisoikeuksien aktiivista huomioonottamista.

Kuvituskuva: Rowan Heuvel

Suomessahan on tunnetusti tällä hetkellä kaksi juridista sukupuolimerkintää, mies ja nainen. Tämä on haastavaa siksi, että maailmassa on myös ei-binäärisiä henkilöitä, mikä tekee tästä binäärisestä järjestelmästä rajoittavan ja syrjivän systeemin. Ei-binäärisellä tarkoitan tässä muunsukupuolisia, sukupuolettomia ja muita, joiden sukupuoli ei ole yksiselitteisesti mies tai nainen. Kolmannen, sukupuolineutraalin sukupuolimerkinnän puuttuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että me ei-binääriset henkilöt joudumme valitsemaan kahden väärän sukupuolen väliltä. Suomessa ei ole mahdollista olla ilmoittamatta juridista sukupuolta väestörekisteriin, vaan prosessi on automaattinen. Toki moni muukin lomake vaatii meitä täyttämään sukupuolen binäärin mukaan tai vaihtoehtoisesti se määrittyy sukupuolitetun hetun mukaan. Lähtökohtaisesti juridiset ja byrokraattiset prosessit siis edellyttävät jokaiselta suomalaiselta binäärisen sukupuolen tunnustamista. 

Ihmisoikeusnäkökohdat edellyttävät, että yksilöillä on oikeus määritellä oma sukupuoli-identiteettinsä ja -ilmaisunsa. Tämä tunnustetaan kansainvälisessä ihmisoikeusliikkeessä laajalti. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, 6. artiklassa todetaan, että “jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä”. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous lausui vuonna 2015, että ”the Assembly calls on Member States to … develop quick, transparent and accessible procedures, based on self-determination … available for all people who seek to use them, irrespective of age, medical status, financial situation or police record”, eli yleiskokous kannattaa itsemäärittelyoikeutta sukupuoleen. 

Yogyakartan periaatteissakin nostetaan esille, että jokaisella ihmisellä on täydet ihmisoikeudet. Ei voi mennä niin, että ei-binääriset ihmiset eivät nauti samoja oikeuksia lain edessä kuin binääriset. Se, että yksilöiltä evätään mahdollisuus tunnustaa muuta kuin binääristä sukupuoli-identiteettiä loukkaa näitä perusihmisoikeuksia. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut tammikuussa 2023, että kolmannen sukupuolen valinnan puuttuminen voi hyvinkin luoda ahdistusta ja kärsimystä sikäli, kuin se tuottaa eroavaisuuksia ihmisen henkkareiden ja identiteetin välille. Asian käsittely loppui siihen, että tuomioistuin totesi, ettei voi velvoittaa kyseistä valtiota kokonaisvaltaiseen lakiuudistukseen, sillä kyseessä on lakisääteinen (“legislative”) eikä oikeudellinen (“judiciary”) kysymys.

Suomi mieluusti tituleeraa itseään tasa-arvon mallimaaksi, mutta tässä asiassa olemme jo jäljejssä: useat maat, ml. Australia, Kanada, Intia, Nepal ja Pakistan ovat ottaneet käyttöön kolmannen sukupuolen virallisissa asiakirjoissa. 

Tarkastelen seuraavaksi joitain tavallisia argumentteja, joita kolmatta sukupuolimerkintää vastustavat usein käyttävät:

Väite: Binäärinen järjestelmä on aina aikaisemmin toiminut, minun kohdallani ja minun mummoni kohdalla eikä kukaan miettinyt tällaisia aikaisemmin! Täysin tarpeeton muutos! 

Se, että jokin on vuosikausia ollut normi ei tarkoita, että se olisi oikein. On olennaista tunnistaa muutoksia yhteiskunnassa, identiteeteissä ja ihmisten tarpeissa. Nämä muutokset ovat väistämättömiä ja kuuluvat yhteiskuntien kehitykseen.

Väite: Okei, mutta kolmas sukupuolimerkintä olisi hämmentävä ja epäkäytännöllinen, mitä lapsetkin ajattelisivat? 

Todellisuus on kuitenkin se, että me ei-binääriset ihmiset olemme jo olemassa. Meidän oikeuksiemme polkeminen ei muuta tätä. Me olemme olemassa ja ansaitsemme sen, että sukupuolemme tunnustetaan ja tunnistetaan. Hyväksyn täysin sen, että tämä on oppimisprosessi, joka ei tapahdu yön yli, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö se olisi tekemisen arvoista. Lapsia tuskin mietityttää yhtään sen enempää mitä minun passissani lukee kuin aiemminkaan.

Väite: No mutta ei-binäärisiä ihmisiä on kuitenkin tosi vähän, ei se oikeuta näin isoon muutokseen. 

Ei-binääristen määrä ei ensinnäkään ole vielä edes tiedossa: neutraali vaihtoehto ei olisi tarjolla vain muunsukupuolisille henkilöille. Ryhmän koko ei kuitenkaan ole relevantti, kun kyseessä on ihmis- ja perusoikeudet: jokainen, pieneenkin ryhmään kuuluva ansaitsee tulla tunnustetuksi omana itsenään sukupuolesta riippumatta.

Väite: Kolmas juridinen sukupuolimerkintä ei sovi perinteisiin tai uskonnollisiin arvoihin.

Vaikka perinteet ja uskonnolliset arvot ovat monille tärkeitä, näitä ei voi käyttää oikeutuksena syrjinnälle tai ihmisoikeuksien kieltämiselle.

Väite: Työ naisten oikeuksien puolesta menee hukkaan, jos binääriä rikotaan!

Täydellinen sukupuolten poisto ei ole tavoitteena. Sukupuoli voi olla tärkeä tilastollinen työkalu, mutta me puhummekin nyt sukupuolisensitiivisyydestä, ei sukupuolen täydellisestä eradikaatiosta. Naiserityiselle työlle on edelleen sijaa ja jokainen saa edelleen olla myös nainen tai mies, vaikka jotkut muut saisivatkin olla juridisesti muunsukupuolisia. 

Väite: Tulisi tosi kalliiksi ja olisi tosi vaikeaa toteuttaa byrokraattinen ja juridinen sukupuolimerkinnän muutos.

Tunnistan, että voi olla haasteita toteuttaa tämä muutos kaikilla tasoilla, mutta nämä eivät ole mitään mahdottomuuksia. Useat valtiot ovat jo menestyksekkäästi luoneet kolmannen juridisen sukupuolikategorian ja Suomi voi oppia näistä askel kerrallaan. 

Esimerkkejä maailmalta tosiaan löytyy: Ensimmäisenä maana kolmannen juridisen sukupuolen mahdollisti Nepal vuonna 2007. Australiassa virallinen kolmas juridinen sukupuolimerkintä oli mahdollinen (2013). Vuonna 2018 Saksassa luotiin kolmas juridinen sukupuolimerkintä. Vuonna 2019 Intia ja Kanada saivat kolmannen juridisen sukupuolimerkinnän. Yhdysvalloissa on useita osavaltioita, kuten Kalifornia, Oregon ja Maine, joissa on kolmas sukupuolivaihtoehto ajokorteissa ja syntymätodistuksissa. 

Esimerkiksi Scheim, Perez-Brumer & Bauer (2020) toteavat, että oikeanlaisella sukupuolimerkinnällä varustetut henkilöllisyystodistukset voivat olla transsukupuolisten henkilöiden mielenterveydelle hyväksi. He ehdottavat, että sukupuolen juridisen tunnistamisen tulisi olla tarkasteltava kategoria, kun määritellään transväestön terveydentilaa. 

On selvää, että kolmannen sukupuolimerkin käyttöönotto Suomessa on välttämätöntä paitsi ihmisoikeusnäkökulmasta myös oikeudelliselta kannalta. Voi toki pohtia mitä kävisi, mikäli X-merkinnällä varustettu ihminen muuttaisi Suomeen ja saisi suomalaisen hetun. Maailmalta löydetyt esimerkit osoittavat, että on täysin byrokraattisesti mahdollista luoda ja ylläpitää useampaa kuin kahta sukupuolikategoriaa väestörekisterissä ja näin ollen tarjota sukupuolibinäärin ulkopuolella oleville ihmisille mahdollisuus elää omina itsenään. Lainsäädännöllisesti kategoria mahdollistaa myös paremman suojan syrjintää vastaan. On olennaista, että lainsäätäjät ryhtyvät toimiin varmistaakseen, että kaikki yksilöt voivat elää elämäänsä aidosti ja täysin laillisesti omassa sukupuolessaan. Näin toimimalla Suomi voi tosiaan ottaa askeleita kohti tasa-arvon mallimaan titteliä, kaikkien tasa-arvon edistäjänä. 

Lähteitä: 

Scheim, Perez-Brumer & Bauer. (2020): Gender-concordant identity documents and mental health among transgender adults in the USA: a cross-sectional study. The Lancet: Public Health, 5(4).

No se translaki

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Kuvassa taidan olla ehkä 22 tai 23, ja pidän kylttiä, jossa lukee ”Translakiuudistus NYT!”. Olen nyt parin viikon päästä 31 ja pääsin tänään lukemaan Marinin hallituksen esitystä uuteen translainsäädäntöön. En ole tyytyväinen.

Toki olemme STM:n translakityöryhmässä jo saaneet osviittaa siitä, että oli epätodennäköistä, että lapset ja nuoret huomioitaisiin. Jo hallitusneuvotteluissa meidän nuoria käytettiin etenkin Keskustan toimesta vipuvartena. Kepu tunnetusti pettää aina, mutta harmittaa kuulla, että etenkin Demarit ovat hiljaisuudessaan antaneet tämän kaiken tapahtua, Vasemmiston ja etenkin Vihreiden aktiivisesta työskentelystä huolimatta.

Tänään julkaistu Luonnos laiksi sukupuolen vahvistamisesta lausunnolla on nimittäin fiasko lasten ja nuorten oikeuksien näkökulmasta.

Hyvät puolet:
-Erotellaan juridinen ja lääketieteellinen, eli ei vaadita enää lääkärinlausuntoa juridista sukupuolenkorjausta varten
-Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä poistetaan

Huonot puolet:
-Ikärajaksi jää 18 vuotta, eli lapsi tai nuori ei voi millään tavalla ikinä missään olosuhteissa korjata juridista sukupuolimerkintäänsä
-30 päivän harkinta-aika

Menettelyksi on siis ajateltu järjestelmä, jossa hakija laittaa asian vireille hakemuksella DVV:lle, DVV lähettää infopaketin (”Näihin kaikkii asioihin sukupuolimerkinnän muutos vaikuttaa”) ja hakija voi vahvistaa hakemuksensa 30 pv päästä. Käytännön asiaksi jää tietysti nyt sitä mikä hyväksytään ”perustelluksi hakemukseksi”, mutta poliittiset tahot ovat vakuutelleet minulle, että harkinta säilyisi tällä vain ja ainoastaan hakijalla, eikä viranomaisella voisi siis olla mitään syytä evätä hakemus. Harkinta-ajan pituudesta ja muista yksityiskohdista muutenkin neuvotellaan vielä lausuntokierroksen jälkeen tietojeni mukaan, joten tässä voisi olla hyvä kohta lyhentää turhaa odotusaikaa.

Samalla on ilmeisesti tarkoitus voida korjata vanhemmuustermiä (isästä äidiksi ja äidistä isäksi) rekisteriin. Tämä perustuu tässä vaiheessa binääriin, koska väestörekisterissämme on vain kaksi sukupuolta.

Epäselväksi on nyt vielä toistaiseksi jäänyt niin sanottu ”transrekisteri”, eli se, että väestörekisteriin jää sukupuolenkorjaus näkyviin juridisen sukupuolimarkkerin muuttumisen jälkeen. Käsittääkseni tämä on asia, jota käsitellään osana hetu-uudistusta, mutta toistaiseksi asia on siis ennallaan.

Lisäksi esille on noussut pari kummallistakin aspektia, joihin en osannut varautua etukäteen. Yksi näistä on se, että ns. transhoitoasetus kumotaan. Hoitoasetus on STM:n translakiin tekemä asetus, joka määrää esimerkiksi sen, että HUS/TAYS transpoleilla on dipoli sukupuolenkorjaushoitoihin, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yksityisellä puolella ei olla saatu tarjota sukupuolenkorjaukseen liittyvää hoitoa (toki transdiagnoosilla saa reseptit uusittua, mutta sitä ei lasketa enää varsinaiseen transitioon). Hoitoasetus on toisaalta myös toiminut takuuna sille, että jokaisen lääkärin tulee kirjoittaa lääketieteellistä sukupuolenkorjausta kaipaavalle potilaalle lähete transpolille, eli ei saa jättää pyörimään esimerkiksi oman kunnan psykiatriaan tai lähteä edellyttämään, että hoidetaan masennusta tai muuta vastaavaa ennen kuin pääsee transpolille. Järjestöt ovat olleet tässä yksimielisiä: Lähetepakon on säilyttävä, sillä jo nyt huonosti koulutetut lääkärit pistävät transpotilaansa hyppimään ties millaisten renkaiden läpi, ennen kuin se lain edellyttämä lähete kirjoitetaan. Hallituksen esityksessä (s. 38-39) vaikuttaisi olevan kyse siitä, että ollaan halukkaita keskittämään jatkossakin ”osan tutkimuksista ja hoidoista” yliopistollisiin keskussairaaloihin (HUS/TAYS), mutta erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksella, ei erillisellä transasetuksella. Siinä, missä pidän hyvänä, että ainakin julkisella puolella keskitetään hoitoa laadun takaamiseksi, niin pidän huolestuttavana, ettei samalla innolla olla halukkaita suojaamaan läheteoikeutta. Eniten haluaisin nähdä toimivan julkisen järjestelmän, mutta mikäli julkinen järjestelmä ei yksinkertaisesti riitä, niin toki pidän myös perusteltuna, että tässä olisi sama vapaus hakeutua muualle, kuin muussakin terveydenhoidossa.

Ei voi muuta sanoa, kuin että on tää työmaa. Näyttää siltä, että samalla, kuin taistelu lasten ja nuorten oikeuksien puolesta jatkuu, niin joudumme myös piakkoin tilanteeseen, missä pitää tarkemmin taas valvoa potilasoikeuksien toteutumista.

Tässä linkit – tutustu ihmeessä itse, en ole vielä itsekään kaikkea ehtinyt kahlata läpi!

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Tiedote aiheesta (STM)

Lausuntopalvelu, johon voi lausua esityksestä 3.4.22 klo 16:15 asti

Ensimmäinen valtuustopuheenvuoroni: Saavutettavuutta, kiitos!

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Ystävänpäivänä, maanantaina 14.2.2022 pidin ensimmäisen valtuustopuheenvuoroni Turun kaupunginvaltuustossa! Jihuu! Avasin sanaisen arkkuni asiassa 9: Aurajoen rantaväylän hankesuunnitelma välillä Agricolankatu – Jokikatu. Mainittakoon, että persuvaltuutettujen meuhkatessa ”monikulttuurisuuden vaaroista” rasistisesti teki kyllä mieli puhua jo aiemmin, mutta kiitettävästi oman ryhmän kollegat Ilvessalo ja Marjamaa hoitivat tämän kunnialla. Samaan aikaan en kyllä odottanut, että valtuusto loppuisi siihen – ja oma ensimmäinen valtuustopuheenvuoroni sisältäisi sen – että komppaan perussuomalaista valtuustokollegaa!

Aurajoen rantaväylä -asiassa on siis kyse siitä, että Aurajoen itärannalle (Tuomiokirkko- ja Tuomaansillan välille) oltaisiin rakentamassa jalankulun ja pyöräilyn yhteyttä. Asia on käynyt useammalla pöydällä ja siitä on tehty laajoja selvityksiä, ja niin kaupunkiympäristölautakunta kuin kaupunginhallituskin suositteli ns. vaihtoehtoa 1. Tämä vaihtoehto on malli, jossa nykyistä vanhaa rantamuuria (1810-luvulta) ja vanhoja portaita kunnostetaan, rantamuurin taakse rakennetaan jalankulkuyhteys ja rantamuurin loppuessa väylää jatketaan yläjuoksulle päin puisena laiturirakenteena, kuten länsirannallakin on tehty. Hyvinä puolina pidettiin se, että tämä olisi kulttuurimaisemallisesti paras vaihtoehto, se ei edellyttäisi niin laaja-alaista kasvillisuuden poistoa kuin muut vaihtoehdot, siihen ei liity raskaita geoteknisiä ratkaisuja, mikä taas tekee siitä vähemmän riskialttiin projektin. Suhteessa muihin vaihtoehtoihin tämä olisi myös taloudellisesti järkevin vaihtoehto, sillä isommat rakenteet (vaihtoehdot 2 ja 3) olisivat olleet triplasti kalliimpia (3,1 vs 9-9,3 milj. euroa) ja olisivat huomattavasti muuttaneet maisemaa. Kunnostaminen ja rakentaminen edellyttää jkv lehtipuiden ja kasvillisuuden poistamista ihan jokirannasta ja edellyttää arkeologista valvontaa.

Minä päädyin kannattamaan mallia (”vaihtoehto 1”), sillä kokonaistilanne huomioiden tämä vastasi mielestäni parhaiten turkulaisten tarpeeseen. Länsirannan rempattu laiturijärjestelmä on todella ahkerassa käytössä ja tuo turkulaisia lähemmäksi luontoa ja rakasta Aurajokea, sekä kannustaa liikkumaan.

Kuva: Jarkko Mänty (Huomaa laiturirakenne länsirannalla oikealla ja rantamuuri itärannalla vasemmalla kuvassa)

Ymmärrän sen, että vaikeakulkuista aluetta, jossa isot korkeuserot ja portaat, ei saada järkevästi rakennettua täysin esteettömäksi ilman todella isoa panosta, joka olisi vaatinut todella paljon enemmän rahaa, isompia rakenteita, rakentamiseen liittyviä riskejä ja joka olisi edellyttänyt, että isompaa määrää rantaa, kasvillisuutta ja puita oltaisiin kaadettu tai muutettu, eikä se olisi silti verrattain järin pitkää esteetöntä osiota mahdollistanut. Samalla harmittaa se, että vaikka esteettömyys on perusoikeus (esimerkiksi yhdenvertaisuuslain takaamana) ei saatu parempaa aikaiseksi – ja että esteettömyyttä ja saavutettavuutta pidetään niin yksiulotteisena. Siitä ei oikein pääse mihinkään, että tällä mahdollistimme sen, että osaa turkulaisista syrjitään uudisrakennuksessa. Kuulin myös vasta jälkikäteen, että Vammaisneuvostoa ei oltu lainkaan kuultu asiasta.

Päädyin/mme siis ryhmässäni kahteen ratkaisuun:

  1. Vihreä valtuustoryhmä tuo seuraavassa valtuustossa aloitteen jokirantojen esteettömistä paikoista, jossa painotetaan esteettömien kohtien löytymistä jokirannoista, vaikka koko reitti ei olisi esteetön. Lupasin valmistella tämän aloitteen ryhmälle saavutettavuuskartoittajana.
  2. Pidin puheenvuoron valtuustossa koskien sitä, miten ”vaihtoehdon 1” puitteissa on myös mahdollisuus tehdä mahdollisimman hyvin esteetön ja saavutettava reitti. Voit lukea puheenvuoroni alta.

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Komppaan kanssavaltuutettujani Engblomia ja Paasikiveä esteettömyyshuolissa. Vaikka kannatan tässä kohdassa pohjaesitystä vaihtoehdon 1 mukaisesti kokonaistilanteen myötä haluan muistuttaa, että esteettömyys ja saavutettavuus ovat muutakin kuin sitä, että luontoreitti on kuljettavissa apuvälineiden kera.

Se on esimerkiksi sitä, että on huolehdittu asianmukaisista opasteista, kulkuväylistä muutoinkin kuin ramppien osalta, esimerkiksi materiaalin pintaliukkauden, leveyden ja värikontrastien osalta, sitä millainen alueen valaistus on, onko käsijohteita ja levähdyspaikkoja. Vaikka ympäristö sisältäisi niin sanotusti ”vaarallisia” luonnon rakennelmia, kuten kiviä tai jyrkänteitä, voidaan silti huolehtia siitä, että reitti merkitään mahdollisimman hyvin ja turvallisesti.

Meillä on koko Suomessa ikääntyvä väestö. Näin ollen, jotta esteellisyydestään huolimatta ranta palvelisi mahdollisia monia turkulaisia tulisi saavutettavuus huomioida laajasti ja moninaisesti.

Mitä enemmän kuitenkin mietin asiaa, sitä enemmän tuntuu, että pitäisi tehdä enemmän ja että pitää panostaa todella isosti esteettömyyden esiin nostamisessa, eikä tämä nyt riitä. Kiitän oman valtuustoryhmäni Selinä Neraa keskusteluista aiheesta.

Lainsäädäntöaloite huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistamisesta

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Jätämme tänään 14.2.22 Turun kaupunginvaltuustoon seuraavan aloitteen:

Lainsäädäntöaloite huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistamisesta

THL julkaisi tammikuussa 2022 uusia suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi Suomessa. Yksi suosituksista koskee määräaikaisen erillislain säätämistä, jolla mahdollistettaisiin valvottujen huumeiden käyttötilojen kokeilu. THL:n mukaan “valvotut tilat ovat paikkoja, joissa huumeita ongelmallisesti käyttävät voisivat käyttää niitä turvallisemmin ja hygieenisesti terveydenhuollon työntekijän valvonnassa”. Tilat eivät ole pelkästään tiloja, vaan niiden yhteydessä toimivat ammattilaiset tukevat päihteidenkäyttäjiä tarjoamalla sosiaali- ja terveydenhoidollista apua sekä ohjaamalla halukkaat vieroitukseen. 

Tämän valtuustoaloitteen allekirjoittajat esittävät, että Turun kaupunki tekisi Helsingin kaupungin tavoin lainsäädäntöaloitteen huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun mahdollistavasta erillislaista valtioneuvostolle. Nykyinen Suomen lainsäädäntö ei mahdollista huumeiden käyttöhuoneiden kokeilua. 

Päihderiippuvuuden yleistyminen näkyy huumekuolemien nousuna Suomessa. Tilastokeskuksen uusimman kuolemansyytilaston mukaan vuonna 2020 huumeisiin kuoli Suomessa 258 ihmistä, kun vuonna 2010 vastaava luku oli 156. Suomessa kuolee joka viikko huumeisiin yksi alle 25-vuotias. Päihderiippuvuus on vakava sairaus, joka koskettaa myös sairastuneen läheisiä monin tavoin. Nykyinen päihdepolitiikka ei vastaa kasvaneeseen hoidon tarpeeseen.

Helsingin kaupungin asettaman työryhmän mukaan “oikein sijoitetut käyttötilat vähentäisivät huumehaittoja sekä parantaisivat yleistä järjestystä ja turvallisuudentunnetta”. Sekä huumeiden käyttö että siihen liittyvät välineet pysyvät näin erillisissä tiloissa. Tämä osaltaan ehkäisee esimerkiksi lasten ja nuorten huumeiden käytön välineiden tai niiden käytön kohtaamista, ja vähentää vaarallisia ruiskuja ja neuloja koulupihoissa, leikkipuistoissa, jalkakäytävillä ja muissa julkisissa tiloissa.

Huumeiden käyttöhuoneista on kokemusta jo useiden vuosikymmenien ajalta. Ensimmäinen huumeiden käyttöhuone on perustettu Sveitsiin vuonna 1986. Nykyään Euroopassa on 90 huumeiden käyttöhuonetta kahdeksassa eri maassa, muun muassa Tanskassa, jossa käyttöhuoneet otettiin käyttöön yli 10 vuotta sitten. Kansainvälinen tutkimus osoittaa käyttöhuoneilla olevan hyviä vaikutuksia.

Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kokonaisuudessaan Turun kaupungilta aluevaltuustojen hoidettavaksi, voi Turku hyvinvointialueen suurimpana väestökeskuksena osoittaa lainsäädäntöaloitteella olevansa humaanin päihdepolitiikan puolella. 

Sara Koiranen (vas)

Panda Eriksson (sit vihr)

Viivu Seila (sdp)

Aino Marjamaa (vihr)

Anna Mäkipää (vas)

Terhi Vörlund-Wallenius (rkp)

Aloite seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun ehkäisemisen tehostamiseksi

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Tänään 14.2.22 on jälleen kaupunginvaltuusto ja meikävaravaltuutettu pääsen suureen saliin seikkailemaan. Olen päivän kunniaksi valmistellut kaksi valtuustoaloitetta, josta ensimmäisen esittelen tässä:

Kuvituskuva, jossa esitellään aloitteen nimi ja aloitteentekijän nimi. Kuvituksessa erilaisia ihmiskasvoja.

Aloite Turun kaupunginvaltuustoon 14.2.2022

Seksuaalista häirintää ja ahdistelua kokevat kaikenikäiset ja -sukupuoliset ihmiset, mutta THL:n mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu erityisesti alle 35-vuotiaisiin naisiin. Häirintä voi tapahtua niin töissä kuin kadulla, netissä tai koulussakin. Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan 8. ja 9. -luokkalaisista kolmasosa tytöistä ja kymmenesosa pojista olivat kokeneet seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat tutkimusten mukaan kohonneessa riskissä.

Tammikuussa 2018 valtuutetut Mäkipää ym esittivät toimenpideohjelman laatimista seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun kitkemiseksi Turun kaupungille. Tämän vastaanotto oli valtuustossa positiivinen, mutta vastaus on tullut oheismateriaalina, joka ei ole julkista tietoa. Tietoa jatkosta tai toteutumisesta ei siis ole löydettävissä. 

Tämä aloite esittää, että Turku tehostaa seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun ehkäisyä kaupungin työpaikoilla, kouluissa ja kaupungin järjestämissä palveluissa. Aloite esittää neljä konkreettista toimenpidettä:

  1. Mikäli valtuutetut Mäkipaa ym aloitteen jälkeen ei ole vielä tehty toimenpideohjelmaa seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun kitkemiseksi Turun kaupungille, tällainen tehdään.
  2. Kaupunki laatii koulutusohjelman aiheesta henkilöstölle, luottamushenkilöille ja osaksi johtamiskoulutusta. 
  3. Kaupunki viestii toimenpideohjelman tavoitteista sekä omassa toiminnastaan virallisessa viestinnässään ja sosiaalisessa mediassa
  4. Kaupunki määrittelee virallisen vastuutahon näille toimenpiteille.

Aloitteen kustannukset ovat pienet ja toimenpiteet suoritettavissa pääosin virkamiestyönä.

Turussa 14.2.2022

Panda Eriksson (sit. Vihr)

Lapsista ja nuorista, ja siitä himpskutin uimarannasta

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Sapettaa puoluepolitiikka tällä hetkellä todella paljon.

Sisäpiiridraamaa kaikki, kabinetteja ja piikittelyä. Se voittaa, joka huutaa ensin, koviten ja vetää mutkat suorimmiksi. Minun on vaikea päästä eroon ajatuksesta, että tähän liittyy populistinen mauste, kuulostaahan mustavalkoiset heitot Kansasta paremmalta kuin sellaiset, joissa myönnetään, että on myös harmaan sävyjä pohdittavana. Uusliberalistisessa maailmassa pöyristyminen on, kuten Purokuru ja Lahtinen kirjoittavat, suurinta valuuttaa: ”Katsokaa nyt mitä noi puuhaa!!!11” -tyyppiset some-postaukset nostavat seuraajamääriä ja luovat hyvää pöhinää postaajan someihin. Vaikka luonnollisesti tiedän, kehen tämä kalikka kalahtaa niin on varmaankin sanottava myös ääneen, että tähän syyllistyn tietysti jatkuvasti itsekin, kuten myös varmaankin kaikki puoluetoimijat ja poliittiset kommentoijat. Tämä on järjestelmävirhe ja -ominaisuus, ei minkään yksittäisen puolueen ongelma. Tietty minun on helppo huutaa sitoutumattomana.

Mä olen väsynyt siihen, että vaikuttaminenkin on kilpailu siitä, kenellä on paras, nokkelin vittuilutapa somessa ja kuka nousee tämän kautta suosioon. Kuka pääsee napauttamaan toista ranteelle ja miten monta sydäntä se kommentti saa IG:ssä – sen voi sitten jakaa storyyn ja paistatella ihailussa, katsokaa nyt miten älykäs ja taitava olen kieleltäni! Puolueidenvälinen kilpailu näkyvyydestä, suosiosta ja paikasta yhteisen kaalimaamme vartijuudesta vie kaiken mielekkyyden ja järjen siitä, että täällä olisi ns. Asioita, mistä päättää. Superlatiivit ja absoluuttisuudet toimivat retoriikassa paremmin kuin oikeassa elämässä.

Tämä koko päätöksentekojärjestelmä on niin uskomattoman rikki.

Yritän keskittyä siihen, että tekisin niitä asioita, joihin pystyn vaikuttamaan ilman, että puoluevääntö imaisisi minut mukanaan. Mietityttää tosi paljon lasten ja nuorten oikeuksien toteutuminen. Lähetin siis seuraavat kysymykset kasvatus- ja opetuslautakuntalaisten kyydissä viranhaltijoille:

-Onko jokaisella oppilaitoksella Turussa koulukohtainen tasa-arvosuunnitelma, johon kuuluu selvitys oppilaitoksen tasa-arvotilanteesta, tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aiempaan suunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta sekä tuloksista? Entä huomoidaanko siinä seksuaalisen häirinnän ehkäisy ja poistaminen?

-Tämä yllä oleva pätee myös esiopetukseen: Onko tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sisällytetty pedagogiseen toimintaan? Valvotaanko tätä, onko esim. vastuutettua henkilöä?

-Mikä on tämänhetkinen päiväkotihenkilökunnan tietotaso ja osaaminen tasa-arvoon ja sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen liittyen?

Kuvituskuvassa lapsi ui uima-altaassa. Hänellä on vaaleanpunaiset uimalasit kasvoillaan.
Kuva: Raj Rana

Ja niin, mikäli se ei nyt vielä ollut selvää, niin vastustan kyllä vesipuistohanketta Ispoisten rannalle. Minua kiinnostaa eniten lasten ja nuorten mahdollisuudet. Kannatan lasten ja nuorten liikuntaan ja kulttuuriin panostamista ja haluaisin nähdä, että etsittäisiin tälle parempi paikka. Haluaisin, että kaupunki ottaisi enemmän vuokraa kaupallisilta toimijoilta, samalla haluan, että yrittäminen olisi helppoa ja sitä tuettaisiin niillä aloilla, jotka tuottavat palveluja kaupunkilaisille, joita kaupunki ei. Haluan, että rahaa kanavoitaisiin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen esim. niin, että vähävaraiset lapset saisivat sponssilippuja vesipuistoon. Haluan varmistuksen siitä, että tulee lisää ilmaisia uimarantoja (esim. Hirvensalo, Telakkaranta, Pansio mikäli veden laatu sen sallii). Haluan varmistuksen siitä, että luontoon ei kosketa – parkkipaikan riittävyys ja jätehuollon riittävyys on taattava, mutta koskematta Ispoisten metsiin tai kallioihin.

Sen sijaan en näe ongelmallisena, että julkisia ja yksityisiä palveluja sekoitetaan, sillä tämä on näkemykseni mukaan lasten ja nuorten edun mukaista, mikäli raameista sovitaan. Oikeudenmukaisuuden nimissä lienee odotettavissa, että yksityisistä palveluista julkisilla paikoilla puhuvat, mutkia suoriksi vetävät toteuttavat yhtä tarmokkaasti politiikkaa, jolla poistetaan Seikkailupuistosta ja Kupittaanpuistosta jätskikiskat, ”veden päällä kävely” -pallot, minigolfit ja vastaavat.

Kissa-asiaa ja poliittista fokusta

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson
Tähti-Igor (vas.) ja Luna,
minun kaksi rescue-kissakämppistäni!

Olen kissa- ja eläinsuojeluihminen. Suomessa on meneillään kissakriisi, mikä näkyy myös tänä talvena eduskuntaan tulleessa Kissakriisi hallintaan -kansalaisaloitteessa. Aloite perustuu Maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja SEY Suomen eläinsuojelun eläinlääkäreille tekemään kyselyyn, jossa vastaajat pitivät mm. hylättyjä kissoja vakavimpana kissoja koskevina eläinsuojeluongelmana. Liki 800 eläinlääkäriä tuki aloitetta, yhdessä lähes 57 000 allekirjoittajan kanssa.

On merkillistä, että vuoden 2023 alusta tulee voimaan koirien tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoite, mutta ei kissoille, vaikka eläinsuojelullisesti kissojen tunnistusmerkintä olisi vielä tärkeämpi. Kuulemma tällainen olisi mahdollinen v. 2026 lähtien.

Turun kaupungin eläinhoitolassa otetaan vastaan kissoja, jotka ovat jääneet ilman omistajaa tai jotka on otettu haltuun viranomaisten toimesta. Mikäli omistaja löytyy palautetaan kissa kotiinsa, mutta omistajan löytäminen on hankalaa ilman tunnistetietoja. Siru mahdollistaa sen, että karkurikissan on helpompi päästä kotiin, sillä omistaja on helposti löydettävissä rekisteristä. Sirutus saattaa herkästi jäädä kissan omistajalta tekemättä, sillä vaikka yksittäisen sirutuksen ja rekisteröinnin hinta on n. 5-15 euroa/kpl, niin sirutus maksaa kaupallisella eläinlääkäriasemalla usein 50-70 euroa. Sirun arvoa ei välttämättä ymmärretä yksilötasolla, mikäli ei hahmota kissakriisin laajempaa tilannetta.

Työstin tässä hetken aikaa eläinsuojelullista kaupunkitason aloitetta koskien kissojen sirutusta ja rekisteröintiä. Kävi kuitenkin ilmi, että olin tulkinnut v. 2019 rakennus- ja lupalautakunnan päätöstä osittain väärin! Turun eläinhoitolan asiakkaksi päätyneille, kotiutuville kissoille hoidetaan jo mikrosirutus. Eläinhoitolalta kerrottiin, että kulut kyllä jäävät omistajan harteille, mutta vain rekisteröintiin liittyvät, jolloin hinta jää niin huokeaksi, että omistaja usein sen tosiaan hyväksyy palvelumaksujen päälle. Tässä siis kissaihmisen kiitos edeltävälle lautakunnalle – mikäli joku kuntapoliitikko Turun eläinsuojelualueen ulkopuolella tarvitsee aloitteen, niin nyt olisi minulta tekstiä saatavilla.

Tämän kevään kaksi tärkeää poliittista teemaa, joihin aion kahden tämänhetkisen ydinteemani (sote-uudistus ja mielenterveys) lisäksi erityisesti paneutua ovat eläinsuojelu/ympäristön suojelu sekä poikien ja miesten tasa-arvo (eli intersektionaalinen feminismi, vaikka tätä termiparia nyt halutaan tällä hetkellä niin kovin vahvasti myös Vihreissä ymmärtää väärin). Työ jatkuu tänään sosiaali- ja terveyslautakunnan iltakoululla aiheena henkilöstötilanne sekä lautakunnan kokous illemmalla.

”Olin aluevaltuutettu pari päivää” – ja muita tarinoita

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Tänään loppui sunnuntai-iltana alkanut aluevaalitrilleri osaltani, kun tarkistuslaskennassa omalta vihreältä listaltani entinen sairaanhoitaja, nykyinen lääkäri Lassi Laine kiipesi varasijalta minun ohitseni viidellä äänellä (Eriksson 551, Laine 556). Sunnuntai-iltana ilmoitettua valtuustopaikkaa en onneksi ehtinyt liiemmin edes juhlia, sillä jotenkin se tuntui jo sunnuntaina liian hyvältä ollakseen totta. Otan nyt uudesta aluevaltuustoryhmästä ensimmäisen varavaltuutetun paikan.

Ei tietenkään voi kieltää, että henkilökohtaisella tasolla tämä tuntuu valtavalta tragedialta. Panostin todella isosti näihin vaaleihin ja tiedän, että olin erinomainen ehdokas. Draaman kaari oli oppikirjamainen: Ensin en meinannut ollenkaan lähteä ehdolle, puoluepoliittisesti oli kaikennäköistä epäselvyyttä, monenmoiset suunnitelmat kampanjoinnin suhteen menivät mönkään, valtava ilo ennakkoäänten tultua, huoli kun lähdin valumaan alaspäin listaa, jälleen toiveikas olo, kun lähdin kiipeämään takaisin ylös. Mielestäni pettymys on inhimillinen tunne. En halua olla huono häviäjä, mutta en myöskään elää kiiltokuvaelämää, missä väittäisin, että ”tärkeintä oli osallistuminen”. Lähdin vaaleihin kyllä valtuustopaikka tavoitteena. Useimmat ehdokkaat varmaankin tekevät näin.

Pohdin hiukan aluevaalien tilannetta eri kanteilta:

Positiivista:
+ Vihreiden, eli puolueen, osalta tämä lienee jopa hyvä asia, sillä Laine edustaa huomattavasti maltillisempaa linjaa, kuin mihin itse kykenisin aktivistitaustaisena, vähemmistöstatuksen kautta usein ”hankalana” pidettynä vaikuttajana.
+ Menetin paikan omalle listalaiselle, en sentään random persulle.
+ Laine on mielenterveys- ja päihdetyön ammattilainen, eli osaa ajaa minunkin kärkiteemoja (mt-resursointi ja sote-henkilöstön työhyvinvointi). Olen todella iloinen hänen puolestaan ja tiedän, että hänellä on tarvittavat ominaisuudet tätä tehtävää hoitaakseen.
+ Töitä kyllä riittää, ensimmäinen varavaltuutettu pääsee aivan takuuvarmasti upottamaan kätensä todella syvälle saveen.
+ Vaaleissa pääsi läpi ainakin Pohjois-Karjalassa transtaustainen ehdokas, joten ei tarvitse huolehtia siitä, että lasikatto olisi aivan täysin ehjä muutenkaan enää!

Negatiivista:
– Tuntuu tietty kurjalta henkilökohtaisesti, että oma unelma jäi näin pienestä kiinni.
– Valtuutettujen moninaisuus ja vähemmistön edustajien representaatio kärsi.
– Halusin niin kovaa olla saariston ehdokas ja koen joutuvani nyt entistä kovempaa meuhkaamaan saaristokuntien asukkaiden puolesta, kun en pääse lähtökohtaisesti kaikkiin kabinetteihin.
– Äänestysprosentti jäi varsin matalaksi koko maassa.
– Harmittaa viestit kannattajilta, jotka kertoivat, että eivät nyt kuitenkaan näissä vaaleissa ylipäänsä äänestäneet, vaikka tukevatkin minun työtäni. Todella paljon.

Vaikka harmitus valtuustopaikan menettämisestä oli melko tehokkaasti käsitelty, niin mietityttää myös ylipäänsä suunta vaikuttajana. Kokemus omasta paikastani puoluepoliittisessa järjestelmässä on varsin hakusessa tällä hetkellä. Tämä oli henkilökohtainen ääniennätykseni (vrt. kv 2017 ja kv 2021), joten sinänsä tunnen, että tekemääni työtä pidetään arvossa. Toisaalta näissä vaaleissa tein kampanjaa varsin yksin. En istu Vihreiden ytimeen, koska olen liian vasemmalla taloudellisesti ja uskon, että äänestäjät kyllä jkv sakottavat siitä, että linja on listallani niin leveä. En ihmettele sitä, että monet vihreät toimijat ennemmin nostivat muita vihreitä ehdokkaita sekä iloitsevat nyt siitä, että sitoutumattoman ehdokkaan sijaan nousi valtuutetuksi ”oikea vihreä” – olenhan avoimesti pitänyt kiinni sitoutumattomuudestani. Samaan aikaan en saanut yhtään tukea työhöni myöskään näissä vaaleissa omalta puolueeltani, Feministiseltä puolueelta. Ei ole mikään salaisuus että olen eri mieltä siitä, miten joitain puolueen sisäisiä asioita on hoidettu viimeisen kahden vuoden sisään. Tuntuu siis tällä hetkellä jokseenkin ristiriitaiselta – mihin suuntaan tästä?

Korostan tässä, että allekirjoitan täysin sekä vihreän valtuustoryhmäni ohjelman että oman puolueeni poliittiset ohjelmat, vaikka kokemukseni puolueensisäisestä politiikasta sisältää pettymyksiä. Ehkä tässä puhuu aktivisti minussa – haluaisin mennä asia edellä, tehdä hyvää, inhimillistä politiikkaa, mutta kaltaiselleni toimijalle ei ole oikein täysin sellaista luonnollista tilaa puoluepoliittisella kentällä. Minua kiinnostaa pohtia syitä puoluepoliittisille ilmiöille, mutta koko proverbiaaliseen järjestelmään vain hyvin löyhästi uskovana en koe paloa lähteä kehittämään puolueiden sisäpolitiikkaa. Voiko sitoutumaton menestyä? Voiko feministi, jota kiinnostaa puoluepolitiikassa nimenomaan se politiikkaosuus eikä niinkään se puolueosuus menestyä?

Kiitän kuitenkin hyvin lämpimästi tästä erinomaisesta äänimäärästä. Vaikka nyt kävikin näin tarkistuslaskennassa, niin tämä on erinomainen mandaatti ja todella koskettavaa tietää, että 550 henkilöä kokee, että kaikista sadoista ehdokkaista minä olen se paras edustamaan heitä. Aion tehdä parhaani osoittaakseni teille, että valinta oli oikea – ja että jatkossa myös ne, jotka eivät uskaltaneet antaa äänensä minulle voivat luottaa siihen, että olen paras vaihtoehto. Siinä, missä en koe paloa puoluepolitiikkaan itsessään niin koen valtavaa paloa maailman parannukseen ja puoluepolitiikka on yksi keino ja vaikutusareena muiden joukossa. Minusta ei siis todellakaan pääse – lienee varsin todennäköistä, että minua voi joskus tulevaisuudessa jälleen äänestää, vaikka olen olen toki tehnyt päätöksen siitä, että v. 2023 eduskuntavaaleissa tai v. 2024 eurovaaleissa minua ei nähdä.

Nämä ovat nyt tarkistuslaskennan illan värittämiä pohdintojani – olen jo työstänyt uusia aloitteita ja teen kyllä sekä kaupunginvaravaltuutetun että aluevaravaltuutetun tehtäviä kunnialla ja tarmolla. Tulevaisuus on kyllä varsin täynnä vaikutusmahdollisuuksia, kun tästä perin inhimillisestä pettymyksestäni pääsen eteenpäin. Havahduin töissä tässä lapsipotilaalle iltasatua lukiessani siihen, että en ollut edes miettinyt asiaa hetkeen ja tuntui tärkeältä muistuttaa itseään siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Tämä kaikkihan on, kaiken tämän selittelyn jälkeenkin, vain politiikkaa 😉

Lol please – eli pari sanaa Sanoman vaalikoneesta

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Sanoma julkaisi vaalikoneensa aluevaaleja 2022 ajatellen ja tuttuun tapaan siellä on laadukkaita kysymyksiä, joilla on mitä suurin merkitys siihen, miten sote-palvelut järjestetään vuodesta 2023 lähtien… Tai sitten ei.

Toki ymmärrän, että haetaan polarisoivia, provosoivia kysymyksiä, joilla ehdokkaiden arvopohjaa saadaan esille. Tässä kuitenkin jälleen ollaan tilanteessa, jossa sote-uudistuksesta kiinnostuneet pääsevät pohdiskelemaan olemmeko me lgbtiq+ -ihmiset yhdenvertaisia kansalaisia, kuin muutkin. Newsflash: Tahdon2013-uudistus meni jo läpi, nyt on sote-uudistuksen aika, eikä siinä kukaan tule päättämään siitä ketkä saavat mennä naimisiin (onneksi). On jotenkin todella ikävän tuntuista, että jälleen meikäläisiä käytetään tällä tavalla tilanjakajina, sillä se tarkoittaa sitä, että joka ikinen lgbtiq+ -ihminen, joka tähän vastaa joutuu miettimään niitä ehdokkaita, jotka ovat sitä mieltä että meikäläiset olemme toisen luokan kansalaisia. Me tiedämme kyllä, että tasa-arvo ja yhteiskunta ei ole valmis, mutta tämä tuntuu turhalta naamaan hieromiselta. Mikäli kuulut niihin, joiden mielestä tämä on täysin OK ja hyvä kysymys kysy itseltäsi kävisikö yhtä lailla järkeen antaa ehdokkaiden kyseenalaistaa muita perus- ja ihmisoikeuksia vaalikoneessa?

Miten absurdilta se tuntuisikaan – ja millainen paskamyrsky siitä syttyisikään – jos siinä olisi kysymys siitä ovatko esimerkiksi yksinhuoltajat oikeutettuja olemaan vanhempia, tai tulisiko esimerkiksi perussuomalaiseen puolueeseen kuuluvien saada ylipäänsä mennä naimisiin?

Vastaus molempiin on tietysti kyllä. Mielipide jostain ihmisestä tai siihen mitä hän edustaa ei vaikuta siihen, että hänellä on juridiset oikeudet siinä, missä muillakin.

Sanoman vaalikonekysymyksien avaaminen

Sanoman vaalikone on jaettu Helsingin sanomien ja Ilta-Sanomien koneeseen. Voit tehdä ne täältä (HS) ja täältä (IS)!

Q: ”Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia.”
A: Osittain samaa mieltä. Tämä on haasteellinen kysymys: Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia, MIKÄLI hinta on kohtuullinen tai saavutettava taloudellisesti myös heille, joilla ei ole muuten varaa terveyspalveluihin. Tosiasia on se, että sote-palvelut maksavat tuottaa. Tosiasia on myös se, että maksuilla kerätään rahoitusta (n. 7% sote-menoista). Perusterveydenhuollon tulee mielestäni olla maksutonta (esim. tk-käynnit), mutta en näe syytä miksi ei voisi esimerkiksi porrastaa maksuja muutoin maksukyvyn mukaan.

Q: ”Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on taattava oikeus saada hoitoa tietyn ajan, esimerkiksi seitsemän päivän sisällä, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Täysin samaa mieltä: Terapia- ja hoitotakuu.  Mt-ongelmia on kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä, ja kiireelliset tulisi hoitaa samalla tehokkuudella, kuin muutoinkin hoidetaan kiireellisiä terveysongelmia. Hallituksessa nyt vireillä oleva hoitotakuuteema (3kk–> 7 vrk hoitoonpääsy perusterveydenhuoltoon) tulee olla käytössä, sillä hoitotakuun piiriin kuuluu perusterveydenhuollossa annettava ensivaiheen hoito mm. masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden, unettomuuden ja lievien riippuvuuksien osalta.

Q: ”Palvelusetelin käyttöä tulisi lisätä jonojen purkamiseksi. ”
A: Osittain eri mieltä – mielestäni palveluseteli on erinomainen hätävara, sillä kun on kiire on kiire. Tästä kertoo esimerkiksi nyt 15.12.21 hyväksytty perusterveydenhuollon palveluseteli Turussa – jonoja täytyy purkaa ja ihmisten täytyy saada hoitoa. En kuitenkaan pidä pitkällä tähtäimellä järkevänä panostaa ostopalveluihin, vaan omaan palvelutuotantoon.

Kuvituskuva, jossa saniaisia, kukkia ja muita kasveja.

Q: ”Paperittomille eli oikeudetta maassa oleskeleville ihmisille on taattava oikeus kiireellisten terveyspalvelujen lisäksi kroonisten sairauksien hoitoon, suun terveydenhoitoon ja rokotuksiin.”
A: Täysin samaa mieltä: No mitä nyt taas, tietysti tulee. Olen sairaanhoitaja ja sitoutunut hoitamaan jokaista potilasta, kysymättä esimerkiksi synnyinmaata, uskontoa tai poliittisia uskomuksia, oli henkilö sitten kuka tahansa.

Q: ”Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava. ”
A: Täysin samaa mieltä. Meillä ei ole varaa olla nostamatta, sillä tilanne on kriisiytynyt. Joulukuussa 2021 julkaistiin THL:n toimesta hyvin huolestuttavia lukuja. Tarvitaan rakenteellista muutosta yhteiskuntaan, joka tällä hetkellä ajaa ihmiset loppuun jo ennen täysi-ikää. Meillä ei ole myöskään yhteiskuntana varaa menettää ihmisiä työkyvyttömyyteen:  Viime vuonna 102 000 ihmistä oli mielenterveyden takia työkyvyttömyyseläkkeellä, vauhti on n. 10 hlöä päivässä pelkästään masennuksen takia. Ei näin.

Q: ”Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita pitäisi siirtää yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi. Nyt valtaosa lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä yrityksiä. ”
A: Osittain samaa mieltä, mutta se ei voi olla itseisarvo, sillä tärkeintä on turvata sijoitettujen lasten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen, riittävä valvonta, riittävät resurssit ja työhyvinvointi henkilökunnalle. Mikäli tämä saadaan turvattua niin pitkällä tähtäimellä mieluusti näkisin nämä julkisina palveluina, kyllä.

Kuvituskuva, jossa kaksi henkilöä seisovat vastakkain ja hymyilevät isosti toisilleen. Toinen on vanhempi, arviolta 70-vuotias, toinen on nuorempi, arviolta 16-vuotias. Nuoremmalla henkilöllä on Downin oireyhtymä.

Q: ”Alle 25-vuotiaille pitäisi tarjota maksuton ehkäisy. ”
A: Täysin samaa mieltä. Tästä olen meuhkannut vuosia, seksuaaliterveys on ydinteemojani enkä voi kuvailla miten tärkeää tämä on. Voitaisiin hyvinkin nostaa tuota ikärajaa 30 vuoteen.

Q: ”Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Osittain eri mieltä, sillä miksi? Tämän hetken tarkastelut (1., 5. ja 8. luokalla) ovat nähdäkseni hyvät, mihin tarvitaan neljäs? Sen sijaan voitaisiin painottaa näiden laatua, yhdenvertaistaa käytäntöjä ja panostaa siihen, että oppilashuolto palvelee enemmän koko porukkaa niin, että ne jotka tarvitsevat enemmän terveydellistä tukea kuin nämä kolme tarkastusta pääsisivät helposti hoitoon. Tietysti mikäli tulisi enemmän tutkimustietoa, jonka mukaan tarvitaan vielä lisätarkastuksia, niin voisin hyvinkin arvioida asiaa ja mielipidettäni uudestaan.

Q: ”Vanhusten kotihoitoon pitäisi tuoda enemmän sähköisiä palveluita kuten videopuheluja ja älylaitteita.”
A: Osittain eri mieltä. Tämäkin on vaikea kysymys – on kyllä todettu, että näistä voi olla apua, esimerkiksi niin, että henkilö voi matalammalla kynnyksellä ottaa yhteyttä hoitajaan tai läheiseen, tai ystävään. Apuvälineet eivät kuitenkaan korvaa ihmisen läsnäoloa tai paikan päällä tehtävää hoitotyötä. Lisäksi pitäisi muistaa aina digiesteettömyys. Ei saa kukaan tippua palvelujen ulkopuolelle sen takia, että ei osaa säätää nettiasetuksia.

Olen ollut vanhainhoidossa töissä. Tiedän, että ikäihmiset voivat hyvinkin hyötyä digivälineistä esimerkiksi siinä, että pitävät yhteyttä läheisiinsä. Vaikka vastustan ”pakkodigitalisaatiota” pitäisinkin aika tärkeänä, ettei oletettaisi etteikö ikäihminen voisi osata käyttää digilaitteita. Se on ikäihmisten aliarviointia.

Kuvituskuva, jossa ikääntynyt henkilö vaaleanlilassa mekossa ja mustassa päähineessä hymyilee isosti kameralle.

Q: ”Vanhusten hoivassa pitäisi siirtää painopistettä edelleen kotihoidon puolelle. ”
A: Osittain eri mieltä. Monet haluavat asua kotona mahd. pitkään ja se tulee heille suoda; toiset taas eivät pääse palveluasumiseen, vaikka haluaisivat ja tarvitsisivat sen. Ikäihmisten hoivassa tulee pystyä yhtä lailla yksilöllisiin ratkaisuihin, kuin sairaan- ja terveydenhoidossa muutoinkin. Kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen väliin tarvittaisiin monissa tapauksissa kevyempiä, yhteisöllisen palveluasumisen malleja. Tämä on siis kysymyksenä ihan pölö, sillä se ei tarjoa tilaa yksilöllisille tulkinnoille. Kaikkien tarpeet eivät ole samanlaisia.

Q: ”Kaikki paloasemat on säilytettävä.”
A: Sanoin vaalikoneessa, että ”en osaa sanoa”, mutta vastaus on oikeasti, että tämä ei ole mustavalkoista. Eihän paloasemien suuri määrä ole mikään itseisarvo, vaan resurssimäärän säilyminen, jotta pelastustoimi toimii. En lähtökohtaisesti kannata keskittämistä, mutta joissain tapauksissa erikoistuminen ja keskittäminen voi tukea laadun parantamista, jolloin se on perusteltua. Tämä on ratkaistava jokaisessa tapauksessa erikseen.

Kuvassa Panda Eriksson sinisessä sairaanhoitajan paidassa ja nimikyltissä. Pandalla on nenäsuumaski ja hän katsoo kameraan.
Minä ensimmäisessä hoitotyön työpaikassani Turun kaupungilla opiskelijana!

Q: ”Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Täysin samaa mieltä. Perusterveydenhuoltoa pitää saada omalla kotipaikkakunnallaan. Asema voi toki olla liikkuvan mallin asema.

Q: ”Ulkomaisten hoitajien tuloa töihin Suomeen on helpotettava työvoimapulan lievittämiseksi.”
A: Osittain samaa mieltä: Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan myös sote-alalla. Parhaimpiin kollegoihini kuuluvat sairaanhoitajia, jotka ovat muualta kuin Suomesta kotoisin. Pidän tärkeänä, että tuotetaan sote-palveluja käyttäjän äidinkielellä. Näin ollen on tärkeää panostaa prosessissa kieliopintoihin. On myös sanomattakin selvää, että kriisi koskee sote-alan työhyvinvointia laajemmin, enkä usko, että pelkästään hoitajien hankkimisella ulkomailta selvitään tästä. ”

Q: ”Jos hoitajista on pulaa, heitä pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla.”
A: Täysin samaa mieltä sillä lol, tämä ei voi olla edes oikea kysymys. Me hoitajat kannamme tätä kansakuntaa mikrokuitusinisiin verhoutuneilla hartioillamme. Ansaitsemme hyvin paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä saamme. On kuitenkin huomioitava, että tällaisesta sopivat työnantaja- ja työntekijäliitot, ei sote-valtuutettu. ”

Kuvassa Panda Eriksson. Hänellä on päällään leikkaussalin sininen kaapu ja päähine, sekä nenä-suumaski. Hän katsoo kameraan.
Hoitsun selfie: Tässä opettelemassa miten pukeudutaan leikkaussaliin!

Q: ”On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä.”
A: Täysin eri mieltä. Isot sote-keskukset ovat hyviä siinä, että ne tuovat moniammatillisuutta ja erikoistunutta osaamista. Kannatan täysin näitäKIN. Perusterveydenhuoltoa ei kuitenkaan voida viedä pois käyttäjän luota.

Q: ”On oikein, että esimerkiksi Uudeltamaalta siirretään sote-uudistuksen myötä enemmän rahaa niille alueille, joissa väestö on iäkkäämpää ja sairaampaa.”
A: Täysin samaa mieltä. Suomi on ainakin olevinaan hyvinvointivaltio, jolloin jokaisella asukkaalla on yhtäläinen oikeus palveluun, missä ikinä asuukaan. Tarvevakio auttaa tässä – rahaa siirretään ideaalitilanteessa sinne, missä sitä tarvitaan.

Q: ”Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. ”
A: Täysin samaa mieltä ja itä ilmeisimmin valtiovarainministeriö työstää jo tätä – hallitus on linjannut, että maakuntavero tulisi käyttöön viimeistään v. 26. En näe tätä ongelmallisena – viimeistään verotusoikeuden myötä hyvinvoitialueella olisi paremmat ja selkeämmät syyt järjestää palvelut hyvin, sen lisäksi että omat verotulot auttaisivat tukemaan esim. terveysinvestoinneissa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole nähdäkseni olla merkittävä rahoituksen lähde, vaan valtionosuuksilla edelleen mentäisiin.

Kuvassa Panda Eriksson, päällään leikkaussalivaatteet, eli sininen kaapu ja koko tukan peittävä päähine sekä nenäsuumaski ja steriilit hanskat. Kuva on otettu luokkahuoneessa. Panda näyttää yläpeukkuja ja hymyilee maskin takaa.
Hoitsukoulu opettaa mm. aseptisen tavan pukeutua leikkausta varten, jotta ei potilasterveys vaaraannu!

Q: ”Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä.”
A: Täysin samaa mieltä. Lol please.

Q: ”Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.”
A: Täysin eri mieltä. Mitä nämä kysymykset edes on? Koulun tulee olla turvallinen paikka oppia ja kasvaa.

Q: ”Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle.”
A: Täysin eri mieltä. Rakkaus, solidaarisuus, ihmisoikeudet, kunnioitus toisiaan kohtaan, usko tieteeseen ja tutkimukseen, tasa-arvo – siinä hyvä arvopohja!

Q: ”Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.”
A: Täysin eri mieltä. Kunta tai sittemmin hyvinvointialue on se taho, joka vastaa sote-palveluista.

Kuvassa nuori Panda, joka on pukeutunut kokonaan mustiin. Hän seisoo banderolliin maalattujen sateenkaarisiipien edessä niin että näyttää siltä, että siivet kasvaisivat hänen selästään. Kuva on otettu Turun jokirannassa. Banderolli on ollut osa Turku Prideä vuosia sitten.
Vuosia sitten Turku Prideillä!

Q: ”Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.”
A: Täysin samaa mieltä. On ihan pöljä idea ajatella, että leikkaamisella tulisi säästöjä, kun ne samat leikkaukset tulevat kuluina takaisin palvelutarpeen ja pahoinvoinnin muodossa. Meillä on varaa maksaa enemmän veroja, vaikka en nyt pidä tätä lähtökohtaisena tavoitteena tietenkään.

Q: ”Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.”
A: Täysin eri mieltä. Tiettyyn pisteeseen asti, kyllä, ”lahjakkuudesta ja ahkeruudesta” voi ja saa palkita. Nykyinen tilanne on kuitenkin jo irvikuva: tämänhetkisen valtuustoryhmänikin periaateohjelmasta suoraan ”ei ole oikein, että varakkaimmat rikastuvat entisestään samalla, kun maailmassa on valtavasti ihmisiä, joilla ei ole varaa edes perustarpeisiin. Varallisuuden nykyisenkaltainen jakautuminen ja tuloerot eivät ole luonnonlakeja, vaan niitä tulee politiikalla tasata.”. ”

Q: ”Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.”
A: Täysin eri mieltä. Julkisen talouden tavoite on palvella asukkaiden tarpeita.

Q: ”Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.”
A: Täysin eri mieltä. Talouskasvu on täysin OK ja hieno asia, mutta vain, mikäli se ei tapahdu luonnon tai esimerkiksi kansanterveyden kustannuksella. En ole niinkään varma siitä, etteikö tämä olisi tällä hetkellä tilanne.

Kuvassa Panda nojaa puuta vasten lähteen reunalla, taustalla näkyy vesistö ja luontoa. Panda hymyilee. Hänellä on yllään musta T-paita, jossa lukee "I only date feminists".
Joitain vuosia sitten! Kuva: Sonja Siikanen

Q: ”Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.”
A: Täysin samaa mieltä

Q: ”Terveyspalveluita tulee siirtää Turusta helposti saavutettaviin kehyskaupunkeihin, kuten Kaarinaan tai Raisioon.”
A: Osittain eri mieltä. Olen täysin sitä mieltä, että erikoistunutta osaamista tulisi keskittää mikäli se tukee erikoistumista ja osaamista, ja näin palvelee potilaita parhaiten. Perusterveydenhuollon tulee kuitenkin olla lähellä ihmistä, sitä ei saa keskittää.

Q: ”Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan pitää olla samantasoista sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka se tarkoittaisi palvelujen heikkenemistä toisella kielistä.”
A: Täysin samaa mieltä – Suomi on kaksikielinen maa ja tarjolla pitää kyllä olla ruotsinkielisiä palveluja niitä tarvitseville. En usko hetkeäkään, että se heikentäisi palveluja suomeksi. Finland är ett tvåspråkigt land och tjänster bör kunna produceras på svenska, jag tror inte ett dugg på att det skulle försvaga de finska tjänsterna.

Q: ”Turkuun pitää perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sallii tämän myöhemmin.”
A: Täysin samaa mieltä. Tämä ei ole fiilispohjalta sanottu asia, vaan tämä on tutkimukseen perustuva näkemys. Tämä lisäisi turvallisuutta ihan jokaiselle – käyttäjälle ja muulle väestölle.

Pandan ensimmäinen valtuustopäivä!

Julkaistu kirjoittanut Panda Eriksson

Tänään pääsin lyhyellä varoitusajalla Turun kaupungin varavaltuutettuna valtuustoon asti ensimmäistä kertaa. Oli mukava päästä vihdoin suureen saliin – vaikkakin vain lyhyeksi aikaa, sillä valtuusto oli eilen yllättävän tehokas ja lyhytkestoinen!

Sain kuitenkin tärkeän valtuustoaloitteen tulille yhdessä fantastisen Sara Koirasen kanssa. Olen todella iloinen siitä, että ensimmäinen kaupunginvaltuustoaloitteeni ikinä on juuri tämä: Onhan aiemminkin ”haukuttu” vessa-aktivistiksi. Minkäs sitä transaktivisti juurilleen voi. Aloitteen voit lukea alta.

Aloite sukupuolineutraaleista WC-tiloista kaupungin tiloissa

WC- ja muut hygieniatilat on perinteisesti jaettu ja nimetty binäärisen sukupuolikäsityksen mukaisesti miehille ja naisille. Tämä näkyy myös useissa julkisissa tiloissa, myös kaupungin erilaisissa toimipisteissä ja julkisissa tiloissa. 

Miehille ja naisille sukupuolitetut wc-tilat sulkevat ulos sellaisia henkilöitä, joiden sukupuoli ei mahdu binääriseen sukupuolikäsitykseen. Kaikki sukupuolinormeja ulkonäöllisesti rikkovat ihmiset voivat kokea nämä tilat mahdottomiksi tai turvattomiksi käyttää, oli kyse transsukupuolisesta ihmisestä tai ei. Tilanne aiheuttaa turvattomuutta sekä pakottaa ihmisiä käyttämään hygieniatiloja, jotka eivät vastaa heidän sukupuoltaan. 

Tässä aloitteessa esitetään, että kaupunki selvittää sukupuolineutraalien wc-tilojen järjestämistä niissä kaupungin tiloissa, joissa sukupuolineutraaleja wc-tiloja ei vielä ole. Sukupuolineutraaleja wc-tiloja tulee mahdollistaa sekä työntekijöille että kaupunkilaisille erilaisissa toimipisteissä sekä muissa julkisissa tiloissa.

Suomen Tasa-arvovaltuutetun esittämän mallin mukaan tämä aloite esittää, että yksittäiset WC:t muutetaan sukupuolineutraaleiksi käyttämällä esimerkiksi saavutettavaa, Kulttuuria kaikille -palvelun käyttötarkoitukseen lanseeraamaa, lisenssivapaata kyltitystä. Aloite ottaa huomioon myös eri syistä kumpuavat tarpeet sukupuolitetuille tiloille. Näin ollen kylpyhuonemalliset hygieniatilat, joissa on useampi WC, esitetään säilytettäväksi sukupuolitettuina, miesten ja naisten WC-tiloina, kuitenkin niin, että sukupuolineutraaleja WC-tiloja järjestetään vähintään niin, että kaikissa kaupungin tiloissa on edes yksi sukupuolittamaton WC henkilökunnan ja kävijöiden käytettävissä.  

Sukupuolineutraalien wc- ja hygieniatilojen järjestäminen otetaan jatkossa huomioon jo rakennusten ja tilojen suunnitteluvaiheessa. 

Sara Koiranen vas

Panda Eriksson vihr (sit)