Kuvassa taidan olla ehkä 22 tai 23, ja pidän kylttiä, jossa lukee ”Translakiuudistus NYT!”. Olen nyt parin viikon päästä 31 ja pääsin tänään lukemaan Marinin hallituksen esitystä uuteen translainsäädäntöön. En ole tyytyväinen.
Toki olemme STM:n translakityöryhmässä jo saaneet osviittaa siitä, että oli epätodennäköistä, että lapset ja nuoret huomioitaisiin. Jo hallitusneuvotteluissa meidän nuoria käytettiin etenkin Keskustan toimesta vipuvartena. Kepu tunnetusti pettää aina, mutta harmittaa kuulla, että etenkin Demarit ovat hiljaisuudessaan antaneet tämän kaiken tapahtua, Vasemmiston ja etenkin Vihreiden aktiivisesta työskentelystä huolimatta.
Tänään julkaistu Luonnos laiksi sukupuolen vahvistamisesta lausunnolla on nimittäin fiasko lasten ja nuorten oikeuksien näkökulmasta.
Hyvät puolet:
-Erotellaan juridinen ja lääketieteellinen, eli ei vaadita enää lääkärinlausuntoa juridista sukupuolenkorjausta varten
-Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä poistetaan
Huonot puolet:
-Ikärajaksi jää 18 vuotta, eli lapsi tai nuori ei voi millään tavalla ikinä missään olosuhteissa korjata juridista sukupuolimerkintäänsä
-30 päivän harkinta-aika
Menettelyksi on siis ajateltu järjestelmä, jossa hakija laittaa asian vireille hakemuksella DVV:lle, DVV lähettää infopaketin (”Näihin kaikkii asioihin sukupuolimerkinnän muutos vaikuttaa”) ja hakija voi vahvistaa hakemuksensa 30 pv päästä. Käytännön asiaksi jää tietysti nyt sitä mikä hyväksytään ”perustelluksi hakemukseksi”, mutta poliittiset tahot ovat vakuutelleet minulle, että harkinta säilyisi tällä vain ja ainoastaan hakijalla, eikä viranomaisella voisi siis olla mitään syytä evätä hakemus. Harkinta-ajan pituudesta ja muista yksityiskohdista muutenkin neuvotellaan vielä lausuntokierroksen jälkeen tietojeni mukaan, joten tässä voisi olla hyvä kohta lyhentää turhaa odotusaikaa.
Samalla on ilmeisesti tarkoitus voida korjata vanhemmuustermiä (isästä äidiksi ja äidistä isäksi) rekisteriin. Tämä perustuu tässä vaiheessa binääriin, koska väestörekisterissämme on vain kaksi sukupuolta.
Epäselväksi on nyt vielä toistaiseksi jäänyt niin sanottu ”transrekisteri”, eli se, että väestörekisteriin jää sukupuolenkorjaus näkyviin juridisen sukupuolimarkkerin muuttumisen jälkeen. Käsittääkseni tämä on asia, jota käsitellään osana hetu-uudistusta, mutta toistaiseksi asia on siis ennallaan.
Lisäksi esille on noussut pari kummallistakin aspektia, joihin en osannut varautua etukäteen. Yksi näistä on se, että ns. transhoitoasetus kumotaan. Hoitoasetus on STM:n translakiin tekemä asetus, joka määrää esimerkiksi sen, että HUS/TAYS transpoleilla on dipoli sukupuolenkorjaushoitoihin, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yksityisellä puolella ei olla saatu tarjota sukupuolenkorjaukseen liittyvää hoitoa (toki transdiagnoosilla saa reseptit uusittua, mutta sitä ei lasketa enää varsinaiseen transitioon). Hoitoasetus on toisaalta myös toiminut takuuna sille, että jokaisen lääkärin tulee kirjoittaa lääketieteellistä sukupuolenkorjausta kaipaavalle potilaalle lähete transpolille, eli ei saa jättää pyörimään esimerkiksi oman kunnan psykiatriaan tai lähteä edellyttämään, että hoidetaan masennusta tai muuta vastaavaa ennen kuin pääsee transpolille. Järjestöt ovat olleet tässä yksimielisiä: Lähetepakon on säilyttävä, sillä jo nyt huonosti koulutetut lääkärit pistävät transpotilaansa hyppimään ties millaisten renkaiden läpi, ennen kuin se lain edellyttämä lähete kirjoitetaan. Hallituksen esityksessä (s. 38-39) vaikuttaisi olevan kyse siitä, että ollaan halukkaita keskittämään jatkossakin ”osan tutkimuksista ja hoidoista” yliopistollisiin keskussairaaloihin (HUS/TAYS), mutta erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksella, ei erillisellä transasetuksella. Siinä, missä pidän hyvänä, että ainakin julkisella puolella keskitetään hoitoa laadun takaamiseksi, niin pidän huolestuttavana, ettei samalla innolla olla halukkaita suojaamaan läheteoikeutta. Eniten haluaisin nähdä toimivan julkisen järjestelmän, mutta mikäli julkinen järjestelmä ei yksinkertaisesti riitä, niin toki pidän myös perusteltuna, että tässä olisi sama vapaus hakeutua muualle, kuin muussakin terveydenhoidossa.
Ei voi muuta sanoa, kuin että on tää työmaa. Näyttää siltä, että samalla, kuin taistelu lasten ja nuorten oikeuksien puolesta jatkuu, niin joudumme myös piakkoin tilanteeseen, missä pitää tarkemmin taas valvoa potilasoikeuksien toteutumista.
Tässä linkit – tutustu ihmeessä itse, en ole vielä itsekään kaikkea ehtinyt kahlata läpi!
Lausuntopalvelu, johon voi lausua esityksestä 3.4.22 klo 16:15 asti
Panda Eriksson 