Tänään loppui sunnuntai-iltana alkanut aluevaalitrilleri osaltani, kun tarkistuslaskennassa omalta vihreältä listaltani entinen sairaanhoitaja, nykyinen lääkäri Lassi Laine kiipesi varasijalta minun ohitseni viidellä äänellä (Eriksson 551, Laine 556). Sunnuntai-iltana ilmoitettua valtuustopaikkaa en onneksi ehtinyt liiemmin edes juhlia, sillä jotenkin se tuntui jo sunnuntaina liian hyvältä ollakseen totta. Otan nyt uudesta aluevaltuustoryhmästä ensimmäisen varavaltuutetun paikan.
Ei tietenkään voi kieltää, että henkilökohtaisella tasolla tämä tuntuu valtavalta tragedialta. Panostin todella isosti näihin vaaleihin ja tiedän, että olin erinomainen ehdokas. Draaman kaari oli oppikirjamainen: Ensin en meinannut ollenkaan lähteä ehdolle, puoluepoliittisesti oli kaikennäköistä epäselvyyttä, monenmoiset suunnitelmat kampanjoinnin suhteen menivät mönkään, valtava ilo ennakkoäänten tultua, huoli kun lähdin valumaan alaspäin listaa, jälleen toiveikas olo, kun lähdin kiipeämään takaisin ylös. Mielestäni pettymys on inhimillinen tunne. En halua olla huono häviäjä, mutta en myöskään elää kiiltokuvaelämää, missä väittäisin, että ”tärkeintä oli osallistuminen”. Lähdin vaaleihin kyllä valtuustopaikka tavoitteena. Useimmat ehdokkaat varmaankin tekevät näin.
Pohdin hiukan aluevaalien tilannetta eri kanteilta:
Positiivista:
+ Vihreiden, eli puolueen, osalta tämä lienee jopa hyvä asia, sillä Laine edustaa huomattavasti maltillisempaa linjaa, kuin mihin itse kykenisin aktivistitaustaisena, vähemmistöstatuksen kautta usein ”hankalana” pidettynä vaikuttajana.
+ Menetin paikan omalle listalaiselle, en sentään random persulle.
+ Laine on mielenterveys- ja päihdetyön ammattilainen, eli osaa ajaa minunkin kärkiteemoja (mt-resursointi ja sote-henkilöstön työhyvinvointi). Olen todella iloinen hänen puolestaan ja tiedän, että hänellä on tarvittavat ominaisuudet tätä tehtävää hoitaakseen.
+ Töitä kyllä riittää, ensimmäinen varavaltuutettu pääsee aivan takuuvarmasti upottamaan kätensä todella syvälle saveen.
+ Vaaleissa pääsi läpi ainakin Pohjois-Karjalassa transtaustainen ehdokas, joten ei tarvitse huolehtia siitä, että lasikatto olisi aivan täysin ehjä muutenkaan enää!
Negatiivista:
– Tuntuu tietty kurjalta henkilökohtaisesti, että oma unelma jäi näin pienestä kiinni.
– Valtuutettujen moninaisuus ja vähemmistön edustajien representaatio kärsi.
– Halusin niin kovaa olla saariston ehdokas ja koen joutuvani nyt entistä kovempaa meuhkaamaan saaristokuntien asukkaiden puolesta, kun en pääse lähtökohtaisesti kaikkiin kabinetteihin.
– Äänestysprosentti jäi varsin matalaksi koko maassa.
– Harmittaa viestit kannattajilta, jotka kertoivat, että eivät nyt kuitenkaan näissä vaaleissa ylipäänsä äänestäneet, vaikka tukevatkin minun työtäni. Todella paljon.
Vaikka harmitus valtuustopaikan menettämisestä oli melko tehokkaasti käsitelty, niin mietityttää myös ylipäänsä suunta vaikuttajana. Kokemus omasta paikastani puoluepoliittisessa järjestelmässä on varsin hakusessa tällä hetkellä. Tämä oli henkilökohtainen ääniennätykseni (vrt. kv 2017 ja kv 2021), joten sinänsä tunnen, että tekemääni työtä pidetään arvossa. Toisaalta näissä vaaleissa tein kampanjaa varsin yksin. En istu Vihreiden ytimeen, koska olen liian vasemmalla taloudellisesti ja uskon, että äänestäjät kyllä jkv sakottavat siitä, että linja on listallani niin leveä. En ihmettele sitä, että monet vihreät toimijat ennemmin nostivat muita vihreitä ehdokkaita sekä iloitsevat nyt siitä, että sitoutumattoman ehdokkaan sijaan nousi valtuutetuksi ”oikea vihreä” – olenhan avoimesti pitänyt kiinni sitoutumattomuudestani. Samaan aikaan en saanut yhtään tukea työhöni myöskään näissä vaaleissa omalta puolueeltani, Feministiseltä puolueelta. Ei ole mikään salaisuus että olen eri mieltä siitä, miten joitain puolueen sisäisiä asioita on hoidettu viimeisen kahden vuoden sisään. Tuntuu siis tällä hetkellä jokseenkin ristiriitaiselta – mihin suuntaan tästä?
Korostan tässä, että allekirjoitan täysin sekä vihreän valtuustoryhmäni ohjelman että oman puolueeni poliittiset ohjelmat, vaikka kokemukseni puolueensisäisestä politiikasta sisältää pettymyksiä. Ehkä tässä puhuu aktivisti minussa – haluaisin mennä asia edellä, tehdä hyvää, inhimillistä politiikkaa, mutta kaltaiselleni toimijalle ei ole oikein täysin sellaista luonnollista tilaa puoluepoliittisella kentällä. Minua kiinnostaa pohtia syitä puoluepoliittisille ilmiöille, mutta koko proverbiaaliseen järjestelmään vain hyvin löyhästi uskovana en koe paloa lähteä kehittämään puolueiden sisäpolitiikkaa. Voiko sitoutumaton menestyä? Voiko feministi, jota kiinnostaa puoluepolitiikassa nimenomaan se politiikkaosuus eikä niinkään se puolueosuus menestyä?
Kiitän kuitenkin hyvin lämpimästi tästä erinomaisesta äänimäärästä. Vaikka nyt kävikin näin tarkistuslaskennassa, niin tämä on erinomainen mandaatti ja todella koskettavaa tietää, että 550 henkilöä kokee, että kaikista sadoista ehdokkaista minä olen se paras edustamaan heitä. Aion tehdä parhaani osoittaakseni teille, että valinta oli oikea – ja että jatkossa myös ne, jotka eivät uskaltaneet antaa äänensä minulle voivat luottaa siihen, että olen paras vaihtoehto. Siinä, missä en koe paloa puoluepolitiikkaan itsessään niin koen valtavaa paloa maailman parannukseen ja puoluepolitiikka on yksi keino ja vaikutusareena muiden joukossa. Minusta ei siis todellakaan pääse – lienee varsin todennäköistä, että minua voi joskus tulevaisuudessa jälleen äänestää, vaikka olen olen toki tehnyt päätöksen siitä, että v. 2023 eduskuntavaaleissa tai v. 2024 eurovaaleissa minua ei nähdä.
Nämä ovat nyt tarkistuslaskennan illan värittämiä pohdintojani – olen jo työstänyt uusia aloitteita ja teen kyllä sekä kaupunginvaravaltuutetun että aluevaravaltuutetun tehtäviä kunnialla ja tarmolla. Tulevaisuus on kyllä varsin täynnä vaikutusmahdollisuuksia, kun tästä perin inhimillisestä pettymyksestäni pääsen eteenpäin. Havahduin töissä tässä lapsipotilaalle iltasatua lukiessani siihen, että en ollut edes miettinyt asiaa hetkeen ja tuntui tärkeältä muistuttaa itseään siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Tämä kaikkihan on, kaiken tämän selittelyn jälkeenkin, vain politiikkaa 😉
Panda Eriksson 