Oikeus olla -aloite laittaa pitkässä translakiaktivismissa jälleen uuden vaihteen silmään – joko oltaisiin pian perillä?
Aloitin translakiaktivismin potilasjärjestö Trasek ry:ssä hyvin paljon nuorempana ja kokemattomana vuosia sitten. Transihmiset tiesivät jo translain tullessa kuvioihin v. 2002, että voimaan tullut laki ei yksinkertaisesti riitä täyttämään transihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Translakiin vaikuttamistyön on ollut monivaiheinen, ja ensimmäinen osa 2010 lukua vietettiinkin pitkälti kansansivistyksen merkeissä. Olen erityisen kiitollinen Setan Eliisa Alatalolle, joka kutsui meidät Trasekissa mukaan tekemään Kuuluu kaikille -kampanjaan, kun itse vuoden 2016 lopussa puheenjohdin järjestöä. Tuolloin oli järjestöissä pitkälti konsensus siitä, että translakiuudistusta ei tultaisi näkemään, ellei nosteta translain epäkohtia julkisuuteen näkyväksi. Siksi Kuuluu kaikille -kampanjan tavoite oli osallistua julkiseen keskusteluun ja tuoda ihmisoikeusrikkomuksia ilmi, vaikka se ei niinkään kohdistunut suoraan lainsäätäjiin.
Myös Suomen Amnesty on kiitettävästi kampanjoinut translain kokonaisuudistuksen puolesta, mikä on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että Suomen translain ihmisoikeusrikkomukset ovat saaneet niin paljon kansainvälistä huomiota. Kiitän myös Trasekin hallituksessa vuonna 2019 olleita aktivisteja, jotka toteuttivat yhdessä Miltonin kanssa Translaki 2019 -kampanjaa. Tämän kampanjan tarkoitus oli julkinen näkyvyys ja haluan uskoa, että sen tuoma kansalaissivistys on ollut mukana mahdollistamassa sen, että Oikeus olla -kampanja on osaltaan ollut niin vauhdikas. Kiitos erityisesti Mikaelille, jonka graafista neroutta on hyödynnetty useammassa kampanjassa, sekä Tinksulle, joka oli yksi Translaki2019 -kampanjan kontaktihenkilöistä ja jonka hallinnollista osaamista sain seurata läheltä kampanjoinnin yhteydessä. Olen oppinut kaikilta teiltä paljon. Kiitos myös kaikille muille, jotka olette kampanjoineet pitkään translakiuudistuksen eteen – aktivistit, yhteisö, muut. Kiitos Translasten ja -nuorten perheet, jotka olette pitäneet ääntä nimenomaan alaikäisten oikeuksien puolesta.
Lopuksi haluaisin kuitenkin nostaa esille meidän Oikeus olla – työtiimin, joka on tehnyt yötä päivää töitä kampanjan eteen. Suurkiitos etenkin Julialle, joka oli tämän multihuipentuman primus motor – se, joka totesi, että nyt riittää, nyt tehdään tämä. Sinä teet minusta joka päivä rohkeamman ja paremman aktivistin ja kannoit runollisesti Trans ry:n kynnyksen yli, kun tuli palautetta, että ei tämä onnistu, ei aikaisemminkaan kampanja ole johtanut mihinkään. Luonnollisesti tätä kampanjaa edeltänyt tiedottaminen ja julkiseen keskusteluun asioiden nostaminen on ollut hyvin suuressa merkityksessä. Oikeus olla syntyi kuitenkin nyt nimenomaan yhteisön tarpeesta ja yli-inhimillisestä työpanoksesta. Siitä, kun yhteisö sanoo, että nyt riitti. Olen seurannut läheltä sitä, miten kymmenet ihmiset vuorokauden jokaisena päivänä vääntävät graffaa, tekstiä, valmista lakitekstiä, miten järjestellään konsultaatioita ja kuulemisia ja yhteistyöpalavereita.
Tämä on suoraan meiltä meille, meiltä teille ja meiltä jokaikisen transihmisen perus- ja ihmisoikeuksien puolesta. Toivon hartaasti, että jokainen yhdistys ja taho, joka on aiemmin nostanut transaiheisia kysymyksiä toiminnassaan esiin auttaa yhteisöä kantamaan tämä loppuun asti.
Panda Eriksson 