Sairaanhoitajaksi tullaan käymällä ammattikorkeakoulu, vaikka ne oikeat oppikokemukset tulevat sieltä kentältä. Samalla tavalla moni taho ja yhteisö yrittää prepata aktivistia siihen, mitä hän voi kokea julkisesti vähemmistöön kuuluvana henkilönä. Mikään taho ei kuitenkaan valmista siihen, että 29-vuotiaana pitää olla oma konsultoiva juristi, joka avustaa rikosilmoituksien kirjoittamisessa.
Koronavuosi on sinänsä ollut minulle melko rauhallinen. Olen pääsääntöisesti ollut joko töissä tai kotona, sillä social distancing on osoittautunut varsin tehokkaaksi tavaksi vähentää koronan riskiä. Kesän jälkeen lähdin TYKS:iin harjoitteluun ja rakastuin täysin kirurgiseen työhön. Ilokseni pääsen jatkamaan sitä. Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui joitain muutoksia, kun ihmissuhteet muuttivat muotoaan. Olen ollut ajoin varsin tylsistynytkin, sillä ekstrovertin elämään kuuluu ihmiset. Joitain uusia ihmisiä on toki voinut myös tavata ja olen ollut hyvin iloinen siitä, että kaikki läheiset ovat (toistaiseksi) pysyneet terveinä, eikä korona ole saapunut lähipiiriini. Liityin Tehyn opiskelijoiden hallitukseen ja Tinksu Haapalainen kuvasi minut peräti Tehy-lehden kanteen! Ay-liikkeen toiminta on hiljalleen käynyt tutummaksi. Tästä lisää uutisia toivottavasti piakkoin!
Tietysti muu aktivismi herättää enemmän närää kuin ay-liikeaktivismi. Päädyin laadukkaan* Partisaani-blogin joulukalenteriin aihetunnisteella ”poliittiset viholliset”. Äärioikeistolainen, journalistisen etiikan* ja standardeita* sankarillisesti* ylläpitävä julkaisu käy solvauksien maustamana läpi edellistä blogipostaustani, jossa kerron siitä, miten päädyin käymään oikeutta uuskansallissosialistisen nuoren miehen kanssa tämän yritettyä kuristaa minut. Ilahduttavan* moni lukija oli sitä mieltä, että transsukupuolisena sitä saa mitä tilaa. Että rasismin vastustaminen on hyvä syy vetää turpaan. Sekä toki että transsukupuolisena on päästään sekaisin, terapian ja pakkohoidon ellei peräti jälkiabortin tarpeessa.
(* = ironinen sanavalinta)
Minua nauratti sinänsä öyhöttäjien valitsema ajankohta, sillä kun minun vuoroni tuli joulukalenterissa, niin olin siirtymässä jouluksi takaisin ikäihmisten pariin töihin. Tavallinen argumentti äärioikeistolaisilla on, että aktivistien ”pitäisi mennä töihin” ja tehdä jotain järkevämpää ajallaan. Että Jumala, Raamattu ja isänmaallisuus olisivat ainoa vaihtoehto, mikäli saunan taakse ei saada laillisesti viedä. Artikkeli postattiin sillä aikaa, kun itse olin valvomassa leikkausheräämössä potilaita, jonka jälkeen siirryin töihin ikäihmisten palveluasumiskeskukseen, jossa työtehtäviini on kuulunut viime aikoina mm. (veteraani-)vanhusten syöttäminen, pyllyn pyyhkiminen ja vessaan vieminen nosturilla tai pyörätuolilla sekä Raamatun lukemista ihmisille, jotka eivät enää kykene itse lukemaan. Väitän vakaasti, että jokaikisellä hoitajalla tässä maassa on enemmän selkärankaa ja on enemmän hyödyksi isänmaalle, kuin yksikään äärioikeistolainen öyhöttäjä.
Tietysti ihmisen arvo ei ole kiinni siinä, mitä hän tekee työkseen tai miten ”hyödyllinen” hän on yhteiskunnalle – tämä on osa uusliberalistista koneistoa, joka tuuttaa meihin kouluikäisistä saakka, että meistä jokainen on oman onnensa seppä. Ellen minä olisi päässyt ilmaiseen kouluun, ilmaiseen korkeatasoiseen lukioon, tai ellen olisi saanut ilmaista terveyden- ja sairaanhoitoa myös esimerkiksi sukupuoliristiriitaani, en olisi tässä tänään, enkä olisi antamassa takaisin yhteiskunnalle. Minulla on valtava etuoikeus siinä, että olen esimerkiksi työkykyinen, sillä monilla on erinäisistä syistä tilanne hyvin erilainen, eikä se millään lailla määrittele heidän ihmisarvoaan.
Yritän jatkossa kirjoittaa blogipostauksia, jotka keskittyvän enemmän yksittäisiin aiheisiin kerrallaan, sillä tällainen harvoin päivittyvä yhteenvetotyyli ei liiemmin palvele minua tai muita. Jos sinua kiinnostaa seurata päivittäisempiä pohdintoja ja kannanottojani, voit käydä twitterissä @panda_eriksson, facebook-sivuillani Panda Eriksson tai uudessa, julkisessa instagramissani @pandaeriksson . Kuulemisiin!