”Miksi et ole ehdolla eduskuntavaaleissa 2019?”

Miksi et ole ehdolla eduskuntavaaleissa? 

Jos saisin rahan jokaisesta kerrasta, kun tämä kysymys esitetään minulle niin minulla olisi jo aika monta rahaa – mikä olisi hyvä, sillä Feministinen puolue ei saa puoluetukea ja näin ollen F! on kerännyt rahat esimerkiksi vaalijulisteisiin itse – tiesitkö esimerkiksi, että Turkuun toimitettiin 40 julistetta ja vaalimainostelineitä on useita satoja? Tämä on syy siihen, miksi monissa telineissä on huutava aukko numeroiden 124-126 kohdalla.

Puoluetuki ei kuitenkaan ollut tämän illan aihe, vaan halusin sanoa pari sanaa uupumuksesta. On nimittäin vallan pätevä syy siihen, että en ole näissä vaaleissa ehdolla, vaikka mietin asiaa pitkään ja sydän huusi KYLLÄ, DO IT! Anarkistiystäväni tietävät sen jo – minä saatan jakaa heidän kanssaan ajatuksia rakenteista ja esimerkiksi kansallisvaltioiden tarpeellisuudesta, mutta en ole anarkisti ja minua kiinnostaa hyvinkin paljon puoluepolitiikka! Lisäksi rakastan feminismiä ja haluan tehdä politiikkaa, oli se sitten aktivismia tai puoluepoliittista toimintaa. Minulle elämän tarkoitus kiteytyy kahteen perusteesiin:

  1. Eettiseen hedonismiin – eli ajatukseen, että pitää nauttia elämästä, mutta ei niin, että muut kärsivät siitä sekä
  2. Solidaarisuuteen – eli ajatukseen, että pitää tehdä muiden eteen mitä voi, kunhan ei  itse kulu siitä loppuun.
_N9A4795_netti
Kuva: Sonja Siikanen. Paikka: Kiikunlähde, Lahden lähellä.

Se jälkimmäinen oli kuitenkin syy siihen, miksi päädyin sanomaan ei. Minä jäin viime vuoden kesällä sairaslomalle. Olin 27 ja sairastin ensimmäistä kertaa monta vuotta tuloaan tehnyttä burnoutia, eli tuttavallisemmin burnaria, eli suomeksi (työ-) uupumusta. Olin aivan loppu. Normaalisti minulle niin rakas työ maistui puulle, en pystynyt keskittymään, sanat ja numerot hyppivät ympäriinsä koneen ruudulla eikä minua oikeastaan kiinnostanut mitä ne tarkoittivat. Vittuilevat trollit olivat oikeassa, kun he analysoivat painoani foorumeilla – lihoin runsaasti, koska olin niin väsynyt, että lopetin liikkumisen ja välittämisen (esimerkiksi kunnon ruuasta – miten niin ei voi elää soijajugurtilla?). Nukkuminen kiinnosti, rakkaat ihmiset ja ihmissuhteet eivät niinkään. Askel painoi.

Tietysti muistin, että useampi ystävä ja kumppani oli vuosien saatossa kertonut minulle, että pitäisi ehkä rauhoittua, delegoida, sanoa joskus ”ei kiitos”. Jotkut sanoivat suoraan – olen varma, että jos et pysähdy, niin ajat kohta seinään. Joku (kiitos V!) taisi jopa mennä niin pitkälle, että totesi, että hän oli odottanut tätä burnaria saapuvaksi siitä asti, kun tutustui minuun. Se vaati kuitenkin sen seinän, jotta hyväksyin tämän itse. Burnari ei ole mikään kaurismäkeläinen kaunis kuva, jossa väsynyt suomalainen pohtii huuruisen tuopin edessä, että pitäisiköhän sitä ottaa joku irtiotto, käydä Teneriffalla, vähentää työtunteja. Burnari on sitä, että tuijottaa kattoon esimerkiksi klo 13, eikä vaan tee mieli edes nousta. Se on sitä, että joutuu hakeutumaan lääkäriin, toimittamaan sairaslomalappuja, ja siinä on häpeää ja surua. Se on sitä, että sähköpostiin tai viestiin vastaaminen voi kestää päiviä, viikkoja.

_N9A4789_netti
Kuva: Sonja Siikanen.

Siitä asti olen kulkenut äärimmäisen pitkän matkan. Olen joka päivä käynyt saman prosessin läpi – olen hyväksynyt sen, että vaikka ahdistaa, niin nyt pitää päästää irti. Nyt minun täytyy hyväksyä, että en pysty suorittamaan, että ei voi ”relata vähän” ja silti tehdä sairaslomallakin jonkinnäköisiä töitä tai edes järjestöhommia. Itseltään ja keholtaan kun ei voi salata näitä asioita! Pitää levätä, levätä, levätä ja levätä lisää. Itsensä niskasta ottaminen ei auta, eikä ”jooga ja puhdas raakaruoka”, eikä skarppaaminen. Sen sijaan itsensä kuunteleminen, itselleen anteeksiantaminen, kivojen asioiden tekeminen, avun hakeminen (kyllä, myös lääketieteellisen avun) ja rehellisyys auttaa. Joten ei, minä en ole ehdolla näissä vaaleissa. Olen antanut Trasekin puheenjohtajuuden eteenpäin rakkaalle ystävälleni, Haapalaiselle. Olen sanonut ei myös silloin, kun haluaisin sanoa joo. Olen saanut rakkautta ja ymmärrystä osakseni myös töistä ja olen rehellisesti pystynyt kertomaan tarpeistani – ja minua on kuunneltu ja sanottu, että lepää vaan, tulet takaisin sitten kun voit.

En ole menossa eduskuntaan, mutta sen sijaan olen tulossa ulos burnarista voittajana. Tiedän sen itsekin, että kun pidän huolta itsestäni ja annan itsestäni jaksavaisena maailmalle minua ei estä mikään ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s