Puheeni Suomi100 Oikeusvaltio -seminaarissa

Minulta pyydettiin, että julkaisisin puheeni Suomi100 Oikeusvaltio -seminaarista (31.10.17), joten tässä hei ja kiitos -rimpsuista riisuttu versio: 

***

Millainen on sateenkaariväestön yhdenvertaisuus Suomessa juuri nyt ja mihin olemme matkalla? Jos aloitamme ihan siitä, että tuoreessa THL:n kouluterveyskyselyssä yli viisi prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista Suomessa ilmoitti, että heillä on muunlainen sukupuolikokemus, kuin se, miksi heidät on syntymässä määritelty. He ovat siis muun- tai transsukupuolisia. Useimmat meistä ymmärrämme, että kyseessä ei ole mikään uusi transsuperpöpö – ajat ovat vain vihdoin muuttuneet ja nykyään on jo vähän sallitumpaa puhua omasta sukupuolestaan ja siitä, että se ei välttämättä vastaa yhteiskunnan normeja. Trasekin käsityksen mukaan arvio sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuvien määrästä on noussut reippaasti ja että tällä hetkellä noin 800 henkilöä vuodessa hakeutuu transpoliklinikoille. Näistä noin vajaat 40 % ovat alaikäisiä. Vertailukohtana voimme katsoa vuoden 2013 numeroita, jotka olivat noin kahdensadan  kieppeillä, joskin tässä on tiedossa vain täysi-ikäiset.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvat taas ovat päässeet askeleen eteenpäin maaliskuussa muuttuneen avioliittolain myötä. Väestörekisterikeskuksen mukaan ensimmäisen puolen vuoden aikana vihittiin 456 samaa sukupuolta olevaa paria. Rekisteröityneestä parisuhteesta avioliittoon siirtyivät 1122 pariskuntaa. Olemme tänä vuonna päässeet myös lukemaan suomalaisen tutkimustyön riemuvoitosta, kun Sateenkaariperheet ry:n ja Väestöliiton yhteishanke osoitti, että sateenkaariperheiden lapset ja nuoret eivät todellakaan koe haittaa siitä, että kasvavat sateenkaariperheissä.

Niin, koska sateenkaarinuoret sinänsä potevat kyllä pahaa oloa. Nuorisotutkimusseuran Katarina Alangon vuoden 2014 selvityksen mukaan ei-heteronuorilla oli heteronuoria enemmän fyysisen tai psyykkisen väkivallan kokemuksia. Transnuorista oli ajatellut itsensä vahingoittamista yli 50 %. Miksi näemme niin huolestuttavia numeroita? Niin isoja? Onko tämä muuttumassa? Miksi emme puhu asioista kovempaan ääneen?

Nämä numerot eivät valitettavasti kerro mitään intersektionaalisuudesta, eli siitä, miten moniperusteinen syrjintä kohdistuu niihin, jotka kuuluvat myös toiseen vähemmistöön. Kiitänkin tässä etenkin Hniniä, Grönforsia sekä Tiiriä rohkeista ja tärkeistä puheenvuoroista. Minä en ole vain muunsukupuolinen, vaikka työssäni usein redusoinkin itseni siksi. Olen myös suomenruotsalainen, kroonisesti sairas, valkoinen ja ja korkeasti koulutettu. Moninaisuuden tunnistamiselle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä, järjestökentällä ja kyllä, lainsäädännöllisessä työssä ja viranomaistyössä, on huutava tarve. Minulle on suuri ilo ja kunnia olla mukana Oikeusministeriön Rainbow Rights -hankkeen yhteydessä järjestettävässä moniperusteisen syrjinnän selvitystyössä. Toivon, että tämä syksy on alku uudenlaiselle otteelle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön, ja toivon, että tämä muutos leviää kaikilla yhteiskunnan tasoilla, niin että olemme joskus esikuvia jopa EU-tasolla, eikä pelkästään niin, että olemme nimellisesti tasa-arvoisia. Edellisessä paneelissa oli puhetta siitä, että ns. “vähemmistöjen oikeudet” ja niiden tila on kuumemittari – kiitos Juha Jokelalle tästä, fantastinen tapa ajatella asiaa. Nämä numerot, mitä olen tuonut esille esimerkiksi transnuorten osalta osoittavat mielestäni, että Suomi-neidolla on muutakin kuin pieni kevätflunssa. Elohopea paukkuu, kun vähemmistöstressiä potevat nuoret pohtivat jopa oman henkensä riistämistä.

Suomea sanotaan usein tasa-arvon esimerkkimaaksi. Onkin totta, että hyvinvointivaltiomme jatkuvasti mahdollistaa monelle ihmiselle sen, että he voivat vapaasti pyrkiä sellaista tulevaisuutta päin, joka tuo heille tukea, turvaa ja täyttymystä. Meillä on paljon mistä olla kiitollisia ja meitä muistutetaan tästä valitettavan brutaalein keinoin välillä. Sukupuolentutkijana myös minä olen kriittinen muun muassa avioliiton instituutiota kohtaan, mutta on vaikeaa keskittyä syvälliseen instituutioanalyysiin, kun ympärillämme tapahtuu kamalia joka päivä. Tsetsenian homovainot ovat eräs esimerkki tästä, niin myös ne lukuisat transfobiset murhat, joita muistamme eduskuntatalon portailla parin viikon päästä transmuistopäivänä. Olen kiitollinen siitä, että saan rakastaa avoimesti ja kävellä tyttöystäväni kanssa avoimesti Turun kaduilla käsi kädessä. Kuitenkin myös minun on ollut pakko todistaa olevani steriili, jotta saisin juridisen sukupuoleni korjattua. Mustola mainitsi, miten ennen translakia kaikesta jouduttiin käymään oikeutta ja niin myös minä olen vienyt Kelan oikeuteen ja voittanut, mutta vuosi oli 2015.

Viimeistään vastikään uutisissa ollut raskaana oleva mies on todistanut suurelle yleisölle sen, että hyvinvointivaltion on pakko olla joustava. Ihmisoikeusteemat pysyvät koko ajan pitkälti samoina, mutta käytännön kysymykset saattavat vaihdella. Sateenkaareva ja sateenkaariystävällinen Suomi on työmaa, jossa jokaisen panos on tärkeä ja tarpeellinen. Meidän on pakko olla valppaana ja meillä täytyy olla valmius reagoida, koska alati moninaistuva tulevaisuus on tosiasia. Arvon yleisö, te, kuten minäkin, tiedätte tämän, koska olette täällä tänään. Mennään yhdessä täältä ulos varmistamaan, että Suomi 150 v -juhlaseminaarissa tämä on jo niin itsestäänselvä teema, että se ei mahdu edes ohjelmaan. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s