Pöly on laskeutunut maahan ja Panda sen mukana. Tässä pienehkö analyysi siitä, miten kuntavaalit 2017 – minun ensimmäiset kuntavaalini – menivät!
Ensinnäkin: 475 x KIITOS! Aivan uskomaton tulos a) yksilönä b) uutena tulijana c) uuden puolueen edustajana! Olen edelleen järkyttynyt ja niin käsittämättömän kiitollinen luottamuksesta. Äänimäärä ei suhteutetun vaalitavan vuoksi riittänyt Turussa valtuustopaikkaan, vaikka se itsessään olikin isompi saalis kuin kellään varavaltuutetulla ja monella valtuutetulla. Turun Sanomissa tuotiin tänään 10.4.2017 esiin, että äänimääräni oli Olavi Mäenpään jälkeen toiseksi isoin, millä ei päässyt läpi. Pienin läpipääsevä äänimäärä oli Merja Lundénin (vas.) 133. Äänivaltiatar oli taas iki-ihana Li Andersson (reilut 6 000 ääntä!), joka oli esikuvani silloinkin, kun vielä olin sitä mieltä, että puoluepolitiikka on nössöintä ikinä. Isoin vaalivoitto Feministisen puolueen Helsingin valtuustopaikan lisäksi meni mielestäni ehdottomasti Vihreille, jotka onnistuivat rikkomaan demareiden ja kokkareiden yli 40 vuotta kestäneen valtakauden Turussa.
Turussa Kokoomus menetti kaksi paikkaa (-2.4 %) viime vaaleista, mutta heillä säilyy enemmistö. Vasemmisto sai ilahduttavat kolme lisäpaikkaa ja Vihreät neljä. Jos SDP haluaa lähteä ajamaan arvoliberaalimpaa politiikkaa, niin Vihreiden kasvun myötä on nyt mahdollisuus punavihreään blokkiin, joka voi murtaa Kokoomusblokin halutessaan. Näen, että tämä on valtavan positiivinen ja upean kehityksen merkki: Suomi on valmis lopettamaan jytkyn valtakauden, avartamaan jälleen maailmankuvaansa ja muistamaan, mitä inhimillisyys tarkoittaa. Toinen merkki tästä on myös se, että julkirasistina tunnettu Olavi Mäenpää putosi valtuustosta. Meillä Turussa on siis ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992 valtuusto ilman Mäenpäätä. Miettikää mistä tämä kielii! Turku voitti sillä hetkellä, kun tämä varmistui. Poliittisessa nelikentässä Turun uusi valtuusto on kokonaisuudessaan lupaavasti arvomaailmaltaan vasemmistoliberaaliuteen kallellaan. Lämpimät onnittelut kaikille valituille ”suvakeille”, ”punavihermädättäjille” ja feministeille! Nostaisin esiin erityisesti Elina Sandelinin, äärimmäisen skarpin vasemmistofeministin ja kokeneen kuntapoliitikon, jolta olen oppinut paljon, sekä Riina Lumpeen, kuorokaverini ja Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtajan ❤
Valtakunnallisella tasolla, no, katsokaa nyt itse näitä lukuja. Iloitsen suuresti Vasemmistoliiton ja Vihreiden menestyksestä. Selkeästikin hallituspuolueet joutuvat nyt maksamaan ämpärimäisestä leikkauspolitiikastaan ja todella hyvä niin. Perussuomalaiset menettivät maanlaajuisesti 426 paikkaa ja haluaisin uskoa, että maahanmuuttopolitiikallakin on osuutensa asiassa, vaikka kyseessä taitaa olla laajasti myös PS-äänestäjien tyytymättömyys puolueen talouspoliittisiin ratkaisuihin Kokoomuksen ja Keskustan vanavedessä.
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen – sekä omaani, että Turussa ja koko maassa. Tämä on minulle aivan uskomaton äänimäärä ja osoittaa sen, että Feministiselle puolueelle on tilausta ja että meitä uskaltaa äänestää! Olen kuullut todella monelta, että he olisivat halunneet äänestää pinkkiä, mutta pelkäsivät, että tämä olisi hukkaan mennyt ääni. Puheenjohtajamme Katju Aron valtuustopaikka on kuitenkin historiallinen ja tämä on vasta alkua! Esimerkiksi nykyinen vaalivoittaja Vihreät eivät saaneet ensimmäisissä kuntavaaleissaan yhtään ehdokasta läpi ja vasta seuraavat kuntavaalit olivat menestys. Mm. tähän peilaten Feministisellä puolueella on loistavat lähtökohdat. Puolue rekisteröitiin tammikuussa ja tällä raha- ja aikamäärällä tulos on ilmiömäinen. Nämä vaalit olivat vasta alkusoitto feministiselle vallankumoukselle ja ”pinkille sensaatiolle”, ensimmäinen työnäyte.
Feministinen puolue on tullut jäädäkseen. Nyt ruvetaan kunnolla töihin puolueen kasvattamiseksi. Isommat listat, isommat kampanjat ja kampanjatiimit ja isot tavoitteet seuraaviin vaaleihin. Viimeistään eduskuntavaaleissa feministinen vaihtoehto tulee jyräämään aivan toisella tasolla (johan twitterissä pyöri hashtag #pandaeduskuntaan, hehe).
Haluan kiittää ystävääni Fannya, joka sai minut lähtemään ehdokkaaksi senkin jälkeen, että olin kuudesti kieltäytynyt. Ehdokkuuteni varmistui helmikuun lopussa. Yhtäkkiä oli kuukausi aikaa ja nolla euroa rahaa tehdä hyvä kampanja. Ihanan yksityislahjoittajan panoksen myötä havahduin siihen, että hei, lähdetään sitten tekemään kunnolla, jos kerran lähdetään! KIITOS! En tykkää jättää asioita puolitiehen ja sinä näytit, että minuun uskotaan. Kiitos myös muille lahjoittajille ja tukijoille, teidän avullanne olen jakanut vajaat 5 000 flyeriä (tilattuja hienoja, graafikon tekemiä itse tulostettuja, itse taitettuja ja ei-niin-hienoja, puolueen yleisflyereitä…), kiloittain karkkia, kondomeja, multivitamiiniporetabletteja (älyvälähdys tämäkin, Feminist survival kit -krapulanparannuspakkaus oli mieletön menestystuote!) ja pinssejä. Kiitos myös Nuppu Ervastille, parhaimmalle kampanjapäällikölle, joka minulla on koskaan ollut (olen varma, että tämä kunnianimike säilyisi, vaikka heitä olisi ollut menneisyydessä enemmän!).
Nyt levätään hetki ja esim. palautetaan yksi gradu, kirjoitetaan kolme tilausartikkelia ja silitetään kissoja. Paljon.
Panda Eriksson 