Turku on pyöräkaupunki – ja muuta joukkoliikenneasiaa

Eilen lähetin Turun Polkupyöräilijät ry:lle meidän turkulaisten F! -ehdokkaiden lausunnon ja lupauksen pyöräilijöille! Haluamme kaupunkipyörät (500 kpl hyvä pilotti! Kirjastopyörät ovat käsittääkseni olleet hyvin menestyksekäs konsepti), turvalliset pyörätiet ja 30 km/h rajoituksen ruutukaava-alueelle. Juuri koin itse tilanteen, missä nuori lapsi ja hänen vanhempansa meinasivat jäädä auton alle, kun citymaasturi kaahasi minun ohi hurjaa vauhtia, vaikka olin itse pysäyttänyt suojatien eteen. Varmasti voi kaahata myös pienemmällä nopeusrajalla, joten toivoisin tähän lisäksi tiedottamiseen tehokkuutta. Turun liikenteenkäyttäjät eivät aina tunnu tietävän esim. suojateihin liittyvät säännöt ja tämän takia olen kuullut kokemuksia, jossa aikuisetkaan ihmiset eivät ole uskaltautuneet liikenteeseen pyörällä – saati sitten päästäneet lapsiaan pyörällä kouluun.

En kannata nopeusrajoituskameroita keskustaan. En usko valvontayhteiskuntaan, enkä usko, että tämä olisi paras tapa kohdistaa resurssit. Sen sijaan hyvällä suunnittelulla ja kaavoituksella saadaan joukkoliikenne toimivaksi ja ydinkeskusta mahdollisimman vähäpäästöiseksi, mikä taas auttaisi pääsemään hiilivapaaseen tavoitteeseemme. Tämä ei tarkoita, ettenkö ”sallisi” autoilua. Minulla itselläni on krooninen kiputilasairaus, joka välillä vaikeuttaa liikkumistani, ajoittain hyvinkin dramaattisesti. Töihin olen päässyt bussilla, mutta kampukselle en, joten olen joutunut turvautumaan autoiluun. Kysynpähän tässä samalla miksi kasarmialueelle kulkee vain ja ainoastaan yksi bussi kerran tunnissa (palvelulinja)?  Onko oikeasti ajateltu, että Åbo Akademin kaikki opiskelijat ovat täysin liikuntakykyisiä ja että kaikilta taittuu se reilu (kauppatorilta) tai vajaa (tuomiokirkkopuistosta) kilometrin matka jalan? Minkälainenkohan on muiden korkeakoulukampuksen tilanne? Meitä opiskelijoita on Turussa noin 40 000. Voin luvata, että en ole ainut, jolla ei ole lain suojaamaa ”vammaisstatusta” ja oikeutta tai edes tarvetta kuljetuspalveluihin, mutta jolla on silti vaikeuksia välillä kulkea.

3Olethan muuten varmistanut myös, että ehdokkaasi sitoutuu edistämään hiilivapaata Suomea? Minä allekirjoitin, allekirjoita sinäkin!

Jotta ihmiset haluaisivat ja voisivat käyttää joukkoliikennettä, johon pyörätkin voisivat lukeutua, niin sen tulee olla helppoa ja turvallista (sekä edullista). Myönnettäköön, että pyöräilykoordinaattorikonsepti oli minulle suhteellisen uusi, mutta en todellakaan pistäisi vastaan. Lupaan lukea lisää Helsingin ja Oulun kokemuksista! 

Turussa sen sijaan on ollut todella kiinnostavia keskusteluja joukkoliikenteen kehittämisestä superbussien, raitiovaunujen ja robottibussien voimin. Robottibussipilotti, niin ufolta kuin se mielestäni kuulostaakin, on ilmeisesti ollut tehokas ja hyvä Otaniemessä. Olisin avoin sen testaamiseen Turun kampusalueella myöskin! Se ei tosin ole mielestäni prioriteetti, vaan haluaisin ensisijaisesti nähdä, että uudistetaan tämänhetkistä bussiliikennettämme. Linjoja tulisi käydä läpi ja ajovuoroja parantaa. Varissuolla kolme vuotta asuneena voin kertoa, että se turhautuminen, kun hikisenä ja väsyneenä seisot 20 minuuttia kaikki kamat mukana bussissa, koska 32/42 on ylitäynnä (ja ajaa välillä jopa pysäkkien ohi, koska ei mahdu ottamaan jengiä kyytiin) on hyvin hyvin todellinen ongelma. Ottaen huomioon myös, että Varissuolla asuu paljon vähävaraisia, opiskelijoita, maahanmuuttotaustaisia uusturkulaisia, yksinhuoltajaperheitä, niin kyseessä on mielestäni paitsi saavutettavuuskysymyksestä myös yhdenvertaisuuskysymyksestä. Mielestäni voisimme tukea vähävaraisia eläkeläisiä myös paremmilla alennuksilla ja/tai sillä, että rollaattorilla liikkuvat pääsisivät ilmaiseksi – kuten myös rattailla kulkevat pääsevät. Hybridibussien hankintaa tulisi myös tukea osaksi tätä järjestelmää – superbussijärjestelmään ei tulisi taas mielestäni panostaa. Mediassa on käynyt moneen kertaa ilmi huoli siitä, että ylläpito (huolto) olisi kallista ja vaikeaa, ja lisäksi en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta.

Jos ja kun haluamme kokonaan uusiutua, niin ajan ehdottomasti ratikkaideaa. Meidän pitää ottaa huomioon, että 2020-luvun ratikka ei ole samanlainen, kuin torilla oleva vanha yksilö – järjestelmä voisi olla lähijunan ja ”perinteisen” ratikan hybridi ja sillä voitaisiin tukea myös seudullisuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta, kun sillä pääsisi  parhaimmassa ideaalitapauksessa Raisioon, Naantaliin ja Kaarinaan helposti, edullisesti ja nopeasti. Koska tämä vaatisi, että repisimme kadut auki ja panostaisimme erittäin suuresti rahallisesti, niin näkisin, että meidän tulisi ensin tutkia ja suunnitella hanketta kunnolla. En ole insinööri, enkä tiedä tarkalleen millaisia vaihtoehtoja meillä on ja minkälaiselta alan kehitys näyttää.

17426285_1619600054732003_5769175357548512811_nKuva kuuluu sarjaamme ”Itse tein ja säästin”, tausta unsplashin kautta.

Tässä lausuntomme Turpolle:
Feministisen puolueen mukaan kaupungin tulee olla jokaisen kaupunkilaisen koti. Tämä tarkoittaa, että julkisen tilan on oltava kaikille saavutettava. Meidän yleisohjelmamme toteaa, että “[h]yvät julkiset palvelut eivät ole menoerä vaan arjen välttämättömyys ja se hyvinvoinnin liima, joka sitoo meitä yhteen”, ja tuemme paremman ja saavutettavamman bussiliikenteen lisäksi vahvasti ajatusta joukkoliikenteen laajentamisesta kaupunkipyöriin. Kannatamme halpaa joukkoliikennettä, mutta emme täysin ilmaista, sillä pilottitutkimusten mukaan saavutettavuus ei juurikaan parane poistamalla kaikki maksut, mutta sen sijaan pyörien (ja jalkojen) käyttö vähenee, kun bussilla kuljetaan lyhyitäkin matkoja. 


Uskomme vakaasti, että toimivassa, turvallisessa kaupungissa ihmiset myös haluavat pyöräillä. Tämän takia olemme yhtä mieltä siitä, että Turussa tulisi kehittää ja rakentaa uusia pyöräilyväyliä sellaisille alueille, joilla pyöräliikenne on laajaa. Ruutukaava-alue eli ydinkeskusta on tärkeä kohde, toinen on (korkea)kouluväylät ja kolmas teidänkin mainitsemanne isot kadut, kuten Linnankatu ja molemmat pitkäkadut. Kuntaohjelmamme mukaan ”[h]aluamme rakentaa viihtyisiä ja monimuotoisia asuinalueita, joissa jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, lastenrattaita kuljettavien ja pyörätuolilla liikkuvien on hyvä kulkea, asua ja harrastaa”, ja vaikka konkreettisia pyöräilytavoitteita ei ole kirjattu puoluetasolla, niin politiikkamme perustuu siihen, että saavutettava kaupunki on kaikille – ei pelkästään heille, jotka kulkevat autolla paikasta toiseen. Autoväylien tulisi toki pysyä sujuvina, mutta kaavoitus ei voi rakentua vain niiden varaan.

Voit tarkistaa Turpon sivuilta onko sinun ehdokkaasi allekirjoittanut #pyörävaalit -teesit!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s