Lyhyesti koulutuksesta

Minä kävin peruskouluni Taalintehtaalla, jossa isoin ryhmäkoko oli 20 oppilasta. Olen tämän jälkeen käynyt pari kertaa tekemässä lyhyitä koulunkäyntiavustuskeikkoja vanhassa koulussani ja minua lämmitti se, että koululaiset saivat oikeasti tarvitsemansa huomion ja tukiopetuksen. Oli aikaa huomioida jokaista oppilasta – tai ainakin minusta tuntui siltä, koska minulle opiskelu oli suhteellisen helppoa ja miellyttävää. Kuulin myös tarinoita siitä, miten jotkut oppilaat kokivat, että he olisivat tarvinneet lisää apua luokkahuonetilanteessa. Kaikissa aineissa ei ollut mahdollista jakaa luokka kahtia, mutta niissä missä oli niin oli kaksi tai parhaimmillaan kolme opettajaa. Kun luokkakoko kohosi 25:een yläasteella, niin meidät jaettiin kahteen rinnakkaisluokkaan. Oli aika järkyttävää minulle, kun kävin eräässä helsinkiläisessä koulussa ja pelkästään yläasteella oli 200 oppilasta. En voinut edes kuvitella sellaista tilannetta oikeasti käytännössä.

Tein OAJ:n testin hyvällä arvosanalla, mikä ei sinänsä ollut hirveän vaikeaa, sillä mielestäni näiden pitäisi olla aika itsestäänselviä asioita. Allekirjoitan ehdottomasti OAJ:n perusteesit:

Kuntapäättäjänä puolustan kasvatusta ja koulutusta niin, että…

• ryhmäkokoja ei suurenneta eikä opetustuntien, oppiaineiden tai kurssien määrää vähennetä.
• nykyistä useampi lapsi saa laadukasta, pedagogista varhaiskasvatusta.
• jos lapsi tarvitsee enemmän tukea, hän saa sitä erityisopettajalta tai erityislastentarhanopettajalta.
• kenenkään ei tarvitse valmistautua digiaikaan pelkän liitutaulun avulla eikä vaarantaa terveyttään homeisessa koulussa.
• jokainen nuori saa peruskoulun päättötodistuksen ja jatko-opiskelupaikan.
• jokaisella päiväkodilla, koululla ja oppilaitoksella on oma johtaja tai rehtori.
• jokaisella on mahdollisuus uuden oppimiseen kohtuuhintaan esimerkiksi kansalaisopistoissa tai taiteen perusopetuksessa.
• kuntamme kasvatus- ja koulutuspalveluita sekä opettajien osaamista kehitetään systemaattisesti.
• jokainen opettaja saa vuoden työstä vuoden palkan.
• opettajille palkataan tarvittaessa sijaisia eikä opettajia lomauteta.

Allekirjoitin samalla lasten ja nuorten huoneentaulun, sillä oikeasti, tämä ei ole se mistä tulisi säästää, kun lähdemme miettimään budjettia. Se olisi itseään jalkaan (ja käteen ja olkapäähän ja rintaan ja otsaan) ampumista!

Tässä joitain faktoja (OAJ:n kokoamia) ja perusteluja: 

– Noin 10 000 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta. (Oma linja -tutkimus). Tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä. On jotain vikaa järjestelmässä, joka antaa kouluikäisen pudota kelkasta.

– Vuonna 2012 taiteen perusopetuksen piirissä oli 126 000 lasta ja nuorta, 12 % maamme 2-19-vuotiaista. Näiden lisäksi mielestäni palvelujen pitäisi olla avoinna ja saavutettavia aikuisillekin.

– Tutkimukset osoittavat kulttuurin ja taidekasvatuksen ehkäisevän tehokkaasti kuntien sosiaali- ja terveysmenoja. Kirjoitin tästä mm. kulttuurituotannon opinnäytetyössäni. Taiteen ja kulttuurin tehtävä ei ole pelkästään olla sovellettavissa, vaan niillä on myös itseisarvoa, mutta nämä vaikutukset ovat tietysti vain positiivisia!

– Nuorista suomalaismiehistä on 21 prosenttia koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella (OECD: Education at a Glance 2016). Riittääkö tähän yksi sana: syrjäytymisvaara?

-Ilman tarvittavaa tukea oppilan kouluvaikeudet voivat vaarantaa sekä tukea tarvitsevan että muunkin ryhmän oppimispolkua.

– Muutamassa vuodessa tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut Suomessa 24 000. Erityisopettajien määrää on lisätty vain 100–200. (OPH tilastot). Tässä on mielestäni lievästi sanottuna pieni epätasapaino.

– Joka kolmannessa päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa on terveydelle haitallisia sisäilmaongelma. (OAJ Työolobarometri). Symppaan todella vahvasti allergisena astmaatikkona. Homekoulut kuntoon, heti.

-Alle 15 prosentille opettajista on tehty henkilökohtainen kehittymissuunnitelma, jolla tuetaan opettajan ammatillista kehittymistä hänen henkilökohtaisten tarpeiden sekä kunnan ja oppilaitoksen tavoitteiden suuntaisesti. Näitä tukemalla tuemme sekä opettajien ammattitaitoa että jaksamista. Lisäksi tulee ehdottomasti päivittää osaamista säännöllisesti, koska tieto vanhenee ja uutta tietoa ilmestyy koko ajan! Esimerkiksi HLBTIQ+ -asioista ja erilaisista kulttuuritaustoista ja muista vähemmistöstressiin johtavista tekijöistä on opettajan hyvä olla tietoinen, sillä hän on usein ensimmäinen, joka ne huomaa, koska hän kohtaa lapsen/nuoren lähes päivittäin.

– Vain kuudella kymmenestä perusopetuksen opettajasta on työssä tarvittavat henkilökohtaiset kannettavat digilaitteet. (OAJ digiselvitys)

-Ryhmäkoolla ja opetuksen määrällä on suuri merkitys oppimiselle. Liian iso ryhmäkoko aiheuttaa sen, että yksittäisen oppijan tarpeet jäävät piiloon. Ei ihme, jos ei kiinnosta opiskella, jos se on vaikeaa ja siihen ei saa mistään tukea. Opetusryhmän koolla on havaittu monissa tutkimuksissa merkittävä vaikutus oppimiseen ja oppimistuloksiin sekä nuoren kognitiiviseen kehitykseen. Nobelisti James Heckman on kirjoittanut pitkät pätkät siitä, miten lapsiin ja nuoriin sijoittamalla voi saada seitsenkertaisen määrän rahaa takaisin. Lisäksi hän on kirjoittanut, että varhaiskasvatuksen pitäisi alkaa jo syntymän jälkeen, sillä kognitiivisten kykyjen kehitys alkaa heti – hän oppii paremmaksi työntekijäksi, jos hän saa oppia varhaisessa vaiheessa. Vaikka mielestäni menee liian pitkälle, jos ruvetaan treenaamaan lapsista tulevia työntekijöitä niin olen sitä mieltä, että esimerkiksi vanhemmuutta tulisi tukea laadukkaan varhaiskasvatuksen muodossa. On olennaista, että ihmishengellä on itseisarvoa, mutta joillekin raha merkitsee enemmän kuin mikään muu ja on ihan mukavaa voida sanoa, että hei, tämä ei ole pelkästään retoriikkaa, vaan investointi lapsiin ja nuoriin on kirjaimellisesti investointi tulevaisuuteen.

– Varhaiskasvatus on kiistämättä monien tutkimusten valossa kustannustehokkain keino tasoittaa lasten oppimisedellytyksiä ja ehkäistä syrjäytymistä.

– Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä on romahtanut noin 36 viikkotunnista 22-24 tuntiin tai jopa sen alle.

-Joka kolmannessa kunnassa on yhdistetty rehtorin virkoja tai päiväkodin johtajien virkoja lukuvuonna 2015-2016 (Lähde: OAJ:n luottamusmieskysely). Ei todellakaan ole realistista ajatella, että yksi ihminen hoitaisi useampaa instituutiota laadukkaasti.

-Ei ole OK ketjuttaa opettajien työsuhteita määräaikaisesti – työvuosi on kokonainen vuosi, ei lukuvuosi. Lisäksi kuulee usein tarinoita siitä, miten ketjutetaan opettavaa henkilökuntaa sen takia, että ei löydy pätevyyttä. Tämä on mielestäni järjestön systeemi, joka tuo työntekijälle todella paljon epävarmuustekijöitä. Lisää tukea ammatilliseen kehitykseen.

– Aineenopettajien työttömyys oli viime kesänä (2016) yli 22 prosenttia.

-Turussa ei ole ”virallista” sijaiskieltoa, mutta käytännössä pakotetaan silti apuun tulevaa opettaja ottamaan kahden luokan asiat hoidettavaksi, kun vastuuopettaja esimerkiksi sairastuu. Vanhemmat ovat raportoineet, että on ainakin sitten ”henkinen” sijaiskielto, vaikka tätä ei ole lausuttu missään. Näin aiheutetaan stressiä ja työuupumusta. Opettajat ovat todennäköisesti ne tyypit, jotka perheen lisäksi ovat eniten tekemisissä sinun lasten kanssa, kun he ovat n. 7-15. Älä tee tätä lapsillesi.