Turusta, saavutettavuudesta ja muunsukupuolisuudesta

Iltalehti kirjoitti taannoin minusta muunsukupuolisena kuntavaaliehdokkaana (28.2.2017). Pari päivää sen jälkeen (2.3.2017) ilmestyi Voima-lehteen antamani haastattelu Näkymätön sukupuoli -kampanjaan. Toimin myös aktivismini ja järjestötyöni puitteissa konsulttina ja olin vastikään puhumassa eräässä koulussa sukupuolen moninaisuudesta. Olisi ehkä pitänyt valmistautua vihapostiin, mutta en osannut odottaa, että jollain tulisi niin paha mieli minun sukupuoleni takia, että hän kokee tarpeelliseksi kertoa unelmoivansa kuolemastani.

panda4
”Haters gonna hate” sanoi Panda, kun vihapostia sai. Kuva: Jenni Holma

Olen muunsukupuolinen. Vaikka Wikipediaa ei tulisi käyttää lähteenä, niin  kirjoittaja on ilmaissut itsensä niin fiksusti, että lainaan wiki-artikkelia suoraan:

Muunsukupuolinen tai ei-binäärinen (non-binary) on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole osa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää […]. Henkilöt, joilla on ei-binäärinen sukupuoli, eivät ole (vain) miehiä tai naisia, vaan sekoitusta näistä molemmista, jotain muuta sukupuolta tai sukupuolettomia. Muunsukupuolisten ulkoinen ilmaisu voi vaihdella maskuliinisesta feminiiniseen ja androgyyniin niin kuin muillakin sukupuolilla.

Voiman artikkelista voit lukea lisää minun prosessistani ja netti on täynnä hyvää(kin) infoa sekä muiden tarinoita ja käytännön esimerkkejä, tarkoituksena ei ole tänään kirjoittaa sukupuoliteoriasta. Halusin alleviivata sitä, mitä tarkoitan sosiaalisella saavutettavuudella ja miten luen Feministisen puolueen kuntavaaliohjelmaa, jonka kärjet kulkevat nimellä kaupunki on jokaisen kotikaupunki ei tunne rajoja sekä kaupunki kuuluu myös lapsille ja nuorille.

Aurakatu_Turku_3_kesä_2011
Oi Turku, rakastan tätä kaupunkia intohimoisesti! Vanha kuva, mutta pidän kovasti värimaailmasta.

Minun näkemykseni mukaan Turku on ihana satamakaupunki, joka on tarpeeksi pieni, mutta myös tarpeeksi iso, ja joka on kaunis ja ystävällinen. Minä olen kantasuomalainen, valkoinen ihminen, joka puhuu molempia kotimaisia kieliä suhteellisen sujuvasti, joten minun näkemykseni ei välttämättä ole se, joka merkitsee kaikista eniten. Silti minäkin, etuoikeuksistani huolimatta, olen kohdannut esteitä turkulaisessa arjessani. Perusteesini on se, että julkisten tilojen tulisi olla kaikkien saavutettavissa. Tämä tarkoittaa mm.

  • Taloudellista saavutettavuutta.
    • Kirjaston tulee säilyä maksuttomana. Vaalikoneissa esiintyä väite kirjastotoiminnan muuttamisesta maksulliseksi on mielestäni vulgaari.
    • Kaupungin palveluiden, kuten kaupunginorkesterin konserttien, kaupunginteatterin esityksien, terveydenhuollon ja joukkoliikenteen palveluiden tulee olla hintatasolla, joka mahdollistaa sen, että kaikki kaupunkilaiset voivat nauttia niistä.
    • Porrastetut hinnat voivat auttaa tämän saavuttamiseksi: vähävaraisille voi olla pienempi hinta ja käytössä voi olla opiskelija-, lapsi-, nuoriso-, työttömyys- ja eläkeläisalennukset. Lisäksi käytössä voisi olla taloudellinen tuki alennuksen muodossa yh-vanhemmille/-perheille, paperittomille, turvapaikanhakijoille ja muille vähävaraisille.OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  • Fyysistä saavutettavuutta
    • Kaupungin tilojen kuuluu olla kaikille saavutettavia ja on olennaista konsultoida kohderyhmiä kaupunkisuunnittelussa ja -kaavoituksessa. Valitettavasti hyvät aikomukset eivät auta, koska niillä ei esimerkiksi levitoida rappusia ylös pyörätuolilla.
    • Saavutettavuutta on esimerkiksi kaiteet, portaat, liuskat, äänimajakat, tarpeeksi hyvät kontrastit sisustuksessa, hyvät WC:t, tarpeeksi matalat narikat, hyviä tuoleja (korkeita nivelongelmia poteville, matalia lyhyille ihmisille..).
  • Psykososiaalista saavutettavuutta
    • WC-, pukeutumis- ja peseytymistiloja, joita ei ole rajoitettu sukupuolen mukaan. Tämä ei tarkoita, että ei saisi olla enää miehiä tai naisia, tai sukupuolitettuja WC-tiloja, vaan sitä, että muunsukupuolisenkin tarvitsee joskus käydä vessassa – puhun kokemuksesta!
    • Myös järkeviä sukupuolitettuja WC-tiloja: esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneille naisille tai uskonnollisista syistä yksityisyyttä tarvitseville sellaisia tiloja, jotka mahdollistavat yksityisyyttä.
    • Monessa tilassa psykososiaalinen saavutettavuus näkyy tai on näkymättä siinä, millaisia narratiiveja ja millaisia kuvia käytetään markkinoinnissa tai sisällössä. Vaikka kirjaston ovet olisivat auki niin ei voi olettaa, että esimerkiksi turvapaikanhakija perheineen uskaltaisi hirveästi lähteä tutkimaan palveluja, jos hänelle ei ole olemassa mitään infoa kielellä, jota hän puhuisi sujuvasti. Tein opinnäytetyöni kulttuurituotannon koulutusohjelmassa Turun kaupungin vapaa-aikatoimialalle ja osana tutkimusta haastattelin kävijöitä kirjastossa. Kysyin eräältä mieheltä miten hyvin kirjasto palvelee hänen tarpeitaan. Hän katsoi minua huvittuneesti ja totesi you should be asking someone else, this is not for people like me. Hämmennyin, kunnes ymmärsin, että hän viittasi omaan ei-valkoisuuteensa ja ei-kantasuomalaiseen taustaansa. Se oli todella epämukava ja surullinen hetki.
    • Administratiiviseen asiointiin, kuten erinäisten lomakkeiden täyttämiseen tulisi lisätä sukupuolisensitiivisyyttä. Esim. minä en voi rastittaa mies- enkä naisruutua valehtelematta. Pitäisikö laittaa syntymässä annettu sukupuoli? Se, mitä nyt lukee passissa?
    • Selkokielisiä ohjeita, hyviä kyltityksiä, mahdollisuus tutkia asioita etukäteen kaupungin kotisivuilta, jotta kynnys osallistua laskisi. Tärkeää mm. mielenterveyskuntoutujille, joilla saattaa olla sosiaalinen fobia tai ahdistuneisuushäiriö, sekä neuro- ja autismikirjon henkilöille, joille saattaa olla vaikeaa osallistua, jos ”käyttäytymiskoodisto” ei ole selkeä eikä ohjeita ole.1044768_10153873696233016_6427130287706159581_n
  • Nettisaavutettavuus
    • Euroopan parlamentti hyväksyi 26.10.2016 ns. saavutettavuusstandardit, jotka sitovat kaikkia jäsenmaita vähemmäiskriteerien muodossa: näiden mukaan tulee muuttaa nettisivut ja sovellukset teknisesti esteettömiksi. Pelkät WGAC 2.0 -suositukset eivät kuitenkaan riitä, koska esteettömyys viittaa myös sisältöön. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ruudunlukuohjelmien tulee voida lukea kotisivuja ongelmitta ja että on oikein koodatut lomakkeet, jotta ne olisivat helppoja täyttää, mutta myös sitä, että ei ole liikaa infoa yhdessä ruutunäkymässä ja että visuaalinen puoli on selkeä.  Väestömme ikääntyy hurjaa vauhtia. Silti julkiset palvelumme siirtyvät yksi toisensa jälkeen nettiin, enkä voi kuin ihmetellä, että eikö meillä tulisi olla siirtymäaikaa? Minä en esimerkiksi täytä itse veroilmoitusta netissä, vaan käyn aina toimistossa, jossa ehkä vähän katsotaan jo vinoon – kyllähän 26-vuotias on jo ihan diginatiivi? Ei, me emme ole kaikki diginatiiveja.Vahva lukusuositus seuraa: käyttäjä smoisala kirjoittaa tekstissään matkalla digitaalisuuteen saavutettavuudesta esimerkiksi suomi.fi -palvelussa. Suosittelen lämmöllä hänen muitakin tekstejä, jotka yleensä koskevat digitaalisuutta ja/tai esteettömyyttä – lisäksi usein turkulaisessa kontekstissa.

Uusi Yhdenvertaisuuslaki (2015) määrää hyvin yksiselitteisesti, että positiivinen erityiskohtelu on sallittua ja toivottavaa silloin, kun se on perusteltua – kohtuullisten mukautuksien tekemättäjättäminen on syrjintää. Näissä listoissa on vain osa niistä asioista, jotka mielestäni ovat ongelmallisia. Olemme tottuneita ajattelemaan esteettömyyttä rakennetusta ympäristöstä käsin. Se on toki erittäin tärkeää. Esteettömyys on silti paljon muutakin. Turku kuuluu kaikille kaupunkilaisille ja kaupungin tulee palvella kaikkia asukkaitaan, esteisyydestä tai ”erityistarpeista” huolimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s