Eläinoikeuspolitiikka

Tänään täyttelinkin ensimmäistä kertaa elämässäni ehdokkaana vaalikonelomakkeen! Vedin urheasti sekä Animalian ja SEY:n eläinpoliittisen vaalikoneen että Sanoman vaalikoneen läpi kerralla! Phew! Sanoman kone julkaistaan myöhemmin ja niistä teemoista tulee varmasti saarnattua loputtomiin siinä vaiheessa, joten nyt halusin avata eläinpoliittisia ajatuksiani. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en saarnaa näistä asioista, ellei toinen kysy – mutta tämä onkin minun blogini ja sinua on nyt varoitettu! 

–

Ei tullut mitenkään yllätyksenä, että päädyin eläinpoliittisessa vaalikoneessa 5/5 -tulokseen ja sain hienon Eläinten edustaja -badgen. Eläinoikeusteemat ovat lähellä sydäntäni. Olen ollut vegaani keväästä 2012 asti, jolloin ystäväni näytti minulle Earthlings-dokumentin. Se löytyy esimerkiksi youtubesta nimellä. Varoitan etukäteen todella järkyttävästä materiaalista. Älkää katsoko sitä, jos olette herkkiä – ja jos katsotte, niin varatkaa puhelinaika kaverin kanssa heti jälkeenpäin.

Olin jättänyt lihan jo ennen Earthlingsia, mutta sen katsottuani jätin kaikki muutkin eläinperäiset asiat pois ruokavaliostani kertaheitolla. Pyrin myös noudattamaan samaa periaatetta muissa ostoksissa, mutta en esimerkiksi kieltäydy lahjavillasukista ja ostan vielä silloin tällöin nahkaa sisältäviä tuotteita. Välillä kuulee, että silloin ei ole ”oikeutettu” vegaani-nimikkeeseen, mutta toisaalta kuka meistä oikeasti olisi? Tottakai syön esimerkiksi krooniseen sairauteeni liittyvät lääkkeet, vaikka niissä on laktoosia. Olen vegaani, en marttyyri.

Ryhdyin vegaaniksi eläinoikeussyistä. Feministisen puolueen yleisohjelmassa todetaan, että ”Feministinen puolue haastaa ihmisten itsestään selvänä pidetyn oikeuden hallita ja hyväksikäyttää luontoa, eläimiä ja ihmisiä” ja ”[h]yvinvoinnin käsitteelle tulee antaa uusi merkitys, joka perustuu aitoon solidaarisuuteen – solidaarisuuteen ihmisten kesken ja solidaarisuuteen suhteessa ympäristöön ja eläimiin”. En koe, että ihmisellä on oikeus käsitellä eläimiä tuotteina ja laittaa heidät tehtaisiin. Tuotantoeläimellä ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä ja netti on täynnä kaikenlaisia tilastoja esimerkiksi siitä, kuinka paljon (=vähän) auringonvaloa tuotantopossu näkee päivässä, mitä toimenpiteitä saa suorittaa eläimelle ilman kipulääkkeitä tai puudutusta, tai kuinka monta tuntia emo saa olla vasikkansa kanssa, ennen kuin tämä viedään häneltä pois. En usko, että niillä vakuutetaan yhtään ketään, joka ei ole jo ostanut eläinoikeusargumenttia, joten en aio niitä tähän laittaa. Suosittelen kuitenkin esimerkiksi Jonathan Safran Foerin fantastista kirjaa Eating Animals. Ja hei, tsekkaa se ensimmäisen kappaleen linkki Eläinpolitiikka-sivustolle. Suomen eläinsuojelulaki on nimittäin 20 vuotta vanha, eikä nykyisessä hallitusohjelmassa sanota sanaakaan eläinpolitiikasta, vaikka edelliseltä hallitukselta jäi kesken suuri eläinsuojelulakiuudistus. Lue ainakin ne esittelymateriaalit ja päätä sitten, vaatiiko asia sinunkin huomiotasi.

Pikkuhiljaa aloin heräämään myös siihen, että sen lisäksi, että eläimet ovat söpöjä enkä halua niitä syödä, niin voin ruokavaliollani vaikuttaa suoraan omaan hiilijalanjälkeeni (tiedän, hidas herääminen). Jätin siis kananmunat ja maidon, vaikka ne eivät ole lihatuotteita, sillä havahduin siihen, että asia on monimutkaisempi kuin se, että ei halua tappaa eläimiä. Maapallolla asuu nyt tuplasti enemmän ihmisiä, kuin 60-luvulla. Samassa ajassa lihantuotanto on nelinkertaistunut. Ennusteet eivät lupaa hyvää: The Food and Agriculture Organisation of the United Nations arvioi, että vuoden 2050 mennessä lihan tuotanto vielä tuplaantuu – ja ihmisväestö kasvaa 2-4 miljardilla. Lihan ja muiden eläintuotteiden tuottaminen on ympäristölle raskasta. Tuotantoeläimet syövät mm. soijaa ja erilaisia viljoja – ruokia, joita ei tarvitsisi kierrättää eläimen kautta, vaan jotka ovat erinomaisia ravinnon lähteitä ihmiselle ilman kierrättämistä. Lisäksi kierrättäminen eläimen kautta hukkaa valtavasti potentiaalisia kaloreita. Ei järin kustannustehokasta.

Tuotantoeläinten ruuiksi kasvatetut viljelmät vaikuttaa esimerkiksi metsäkatoon, eri lajien elinympäristön häviämiseen ja lajien sukupuuttoon. The Vegan Society, joka on ehkä suurin maailmanlaajuinen vegaaniyhteisö (ja eittämättä puolueellinen taho, mutta luotan heidän käyttämiin YK:n tilastoihin), kertoo esimerkkinä, että Brasiliassa käytetään reilut 22 660 neliökilometria soijan viljelyyn – soijaan, jota käytetään Euroopassa tuotantoeläinten ruokana. Samalla brasilialaiset köyhtyneet ihmiset tietävät saavansa enemmän rahaa näistä viljelykasveista, kuin siitä, että he kasvattaisivat itselleen ruokaa. Näin kehä on, Vegan Societyn mukaan, valmis ja lopputuloksena on maailmanlaajuisen aliravitsemustilan ylläpito ja eskaloituminen – tila, joka on todellisuutta jo 1/9 koko maapallon väestölle.

Mitä enemmän syömme lihaa, sitä enemmän tarvitsemme eläinrehujen viljelyä ja sitä vähemmän jää resursseja ”ihmisrehujen” viljelyyn. Ei tarvitse olla vegaani eikä feministi ymmärtääkseen, että se joka ensin jää ilman ruokaa ei ole suomalainen. Meidän maailmassamme resurssit ovat todella epäreilusti jaettu, eikä ole feministisen politiikan mukaista ajatella, että voimme tehdä mitä vaan, koska haluamme jatkossakin aamuleivän päälle kinkkua. Jossain kohtaa nimittäin viljelyskelpoinen maa loppuu oikeasti kesken ja joudumme Suomessakin pohtimaan mistä ruoka tulee. Maapallon kantokyky ei kerta kaikkiaan riitä. Vegaaniseen ruokavalioon tarvitaan huomattavasti pienempiä määriä viljelmiä ja näin ollen myös vettä: The Vegan Societyn mukaan suhde on 1:3 (eli vaaditaan vain kolmasosa maa-alueesta päästääkseen samoihin potentiaalisiin kaloriarvoihin). Jos tämänhetkinen eläinrehutuotanto olisikin ihmisille tarkoitettua ruokaa, se ruokkisi 3.5 biljoonaa ihmistä.

Tuotantoeläimistä tulevat metaanikaasut (kyllä, lehmien pierut) vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. Ruoan tuotanto vastaa yli 25 % kasvihuonekaasupäästöistä ja näistä 80 % tulevat tuotantoeläimistä. Eräs tutkimus arvioi, että jos maailma ryhtyisi heittämällä vegaaniseksi juuri nyt, niin ruoantuotantoon liittyvät kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 55 %:lla. Sama tutkimus toteaa, että vegaanisen ruokavalion myötä meillä olisi vähemmän sepelvaltimotautia, aivoinfarkteja, II-tyypin diabetesta ja syöpää. Tämä taas säästäisi meidät 8.1 miljoonalta kuolemalta vuodessa maailmanlaajuisesti. Pakko todeta tässä kohtaa, että veriarvoni ovat olleet aivan käsittämättömän hyvät sen jälkeen, kun ryhdyin vegaaniksi, eikä esimerkiksi ole enää ollut puutetta raudasta. Kolesterolitasotkin ovat aivan ideaaliarvoja, vaikka suvussani on hyperkolesterolemiaa. Veriarvoja kommentoitiin ihaillen viimeksi, kun luovutin verta ja kun totesin iloisesti, että joo, olen vegaani, niin hoitaja hymyili ja sanoi, että niin minäkin!

Menemättä nyt terveysvaikutuksiin (kyllä, minäkin syön D-vitamiinia ja biotiinia purkista, joskin se ei ole vegaanieksklusiivista – kaikkien suomalaisten tulisi syödä D-vitamiinia, sillä täällä on kamalan pimeää näin talvisin!) tai sen enempää esimerkiksi monoviljelmien vaikutuksiin haluan nostaa esiin, että tutkijoiden mukaan meillä on ilmastokatastrofi käsillämme, jos maapallon keskilämpötila nousee yli 2 celsiusasteen. Samaisen aikaisemmin mainitun tutkimuksen mukaan maailmanlaajuinen veganismi on ainut ruokakulttuuri, joka suhteutettuna ruoantuotannon päästöihin olisi riittävä panos tämän estämiseen.

Nyt, kun saarnat on hoidettu pois alta, niin joudun myöntämään, että tietysti sorrun itsekin spesismiin ja tekopyhyyteen, kun pidän kissoja. He syövät lihaa, koska kissan ruuansulatus ei pysty hyödyntämään kasvispohjaista ruokaa samalla tavalla kuin ihmisen. Ymmärrän ihmisiä, jotka tekevät pakosta muita valintoja – esimerkiksi hyvällä ystävälläni on todella herkkä vatsa, joka ei siedä juuri mitään palkokasveja tai gluteenia (itsehän rakastan seitania, se on todella herkullinen ja hyvä proteiininlähde!). Monet muutkin proteiininlähteet ovat ongelmaisia, joten vaikka hän haluaisi olla vegaani niin hän turvautuu välillä esimerkiksi juustoon. Kuka minä olen häntä tuomitsemaan? Mitä valintoja tekisin itse elämässäni, jos asiat olisivat eri lailla?

Hyvänä lähtökohtana pidän sen, että jokainen pyrkii vähentämään lihan kulutusta. Usein aversio kasvisruokaa kohtaan tulee kouluruoasta, jossa kasvisruoka oli usein liharuokaa ilman lihaa (no, ainakin 15 vuotta sitten). Hyvä kasvisruoka on proteiinirikasta, maukasta, hyvin maustettua, eikä se jätä nälkäiseksi. Vegaanisena kuuluu saada mättöä ja rasvaa niin halutessaan – ei se todellakaan enää ole pelkkää porkkanaraastetta. Nykyään veganismi on tehty todella helpoksi, kun jopa Saarioisten roiskeläppää saa vegaanisena kaupasta! Facebook on täynnä vegaaniryhmiä (joko tutustuit Sipsikaljavegaaneihin?), blogimaailma täynnä blogeja (tsekkaa Chocochili, jonka ihana Elina pitää vegekauppaa Turun keskustassa Forumissa!) ja netti täynnä vinkkejä (avaa Vegaanituotteet-sivusto valmiiksi puhelimeen, kun lähdet kauppaan). Valmisruokia saa kaupasta, vegaanisia annoksia saa jopa listalta a la carte, kun menee ravintolaan – eikä tarvitse välttämättä enää soittaa ja selittää etukäteen, että ei, en syö vuohenjuustoakaan.

Olen vaalikoneessa vastannut, että kyllä, kouluissa tulisi olla enemmän kasvisruokaa esimerkiksi kasvisruokapäivien muodossa. Ei ole kyse siitä, että punaviherpinkkifeministit yrittävät kieltää syömästä lihaa, vaan siitä, että teet sekä itsellesi että ympäristölle palveluksen, jos edes vähennät. Koittaisitko jo tänään?