Ensimmäisen kerran, kun näin kodittoman ihmisen olin pieni lapsi ja matkalla Kreikassa vanhempieni kanssa. Muistan itkeneeni puoli tuntia, koska kenelläkään ei ollut tarjota minulle selitystä: miksi joku kerjää kadulla saadakseen päivän ruuan, kun taas toiset asuvat hienossa hotellissa.
Äitini painotti kasvatuksessani aina moraalin ja reiluuden merkitystä ja nämä arvot seuraavat minua tänäkin päivänä, vaikka olenkin rakentanut niiden päälle oman arvopohjan ja persoonan. 15-vuotiaana muutin Turkuun opintojeni takia. Monet ovat ihmetelleet, että enkö ollut muuttamiseen vähän turhan nuori. Väitän itse, että sukellus syvään päätyyn oli parasta, mitä minulle olisi voinut ikinä käydä. Asuin kolme vuotta Turun Varissuolla, missä asuntojen hinnat olivat matalalla. Minulla oli aina ollut poliittisiksikin miellettyjä mielipiteitä, mutta tähän ympäristöön joutuessaan koki viisitoistavuotias maalaisnuori herätyksen. Turkuun ja Varissuolle muutettuani näin ja ymmärsin, että kodittomuus ei ole eksoottinen kreikkalainen ilmiö, vaan epätasa-arvoa on joka paikassa. Tämä vahvisti ajatukseni siitä, että jokin on pielessä ja pahasti. Flirttailin hetken erään puolueen nuortenryhmän kanssa, mutta päädyin löytämään mantran, jonka toistin vuosikausia: Olen aktivisti, en poliitikko.
Oma ei-normatiivinen sukupuoleni ja kaksisuuntainen mielialahäiriöni toivat aktivismin hyvin arkiselle tasolle. Kiitollisuus siitä, että sain itse tukea ja apua silloin, kun sitä tarvitsin sai minut myös päättämään, että aion tehdä kaikkeni sen eteen, että kaikilla olisi sama mahdollisuus. Tähän feminismi minun nähdäkseni perustuu: se on ajatus siitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja että meidän pitäisi pyrkiä vähentämään eriarvoisuutta luovia ja ylläpitäviä tekijöitä. En löytänyt itselleni puoluetta, sillä vaikka yhdenvertaisuusteema pyöri monen puolueen ohjelmissa, se oli aina ikään kuin periferiassa. Feministisen puolueen myötä löysin puolueen, jossa minun arvopohjani oli politiikan keskiössä. Taloutta, yhteiskunnan struktuureja, koulutusta sekä sosiaali- ja terveysalaa tulee mielestäni pyörittää sillä lähtökohdalla, että ihminen, eläimet ja ympäristö, elämä, on keskiössä. Kaikilla tulee olla pääsy yhteisiin palveluihimme. Lisäksi on perusteltua tarjota positiivista erityiskohtelua sellaisille ryhmille, jotka muuten jäisivät ilman palvelua/tukea/pääsyä. Tämä on perusta minun maailmankuvalleni ja se määrittelee kuka minä olen ihmisenä ja poliitikkona.
Panda Eriksson 