”Olin aluevaltuutettu pari päivää” – ja muita tarinoita

Tänään loppui sunnuntai-iltana alkanut aluevaalitrilleri osaltani, kun tarkistuslaskennassa omalta vihreältä listaltani entinen sairaanhoitaja, nykyinen lääkäri Lassi Laine kiipesi varasijalta minun ohitseni viidellä äänellä (Eriksson 551, Laine 556). Sunnuntai-iltana ilmoitettua valtuustopaikkaa en onneksi ehtinyt liiemmin edes juhlia, sillä jotenkin se tuntui jo sunnuntaina liian hyvältä ollakseen totta. Otan nyt uudesta aluevaltuustoryhmästä ensimmäisen varavaltuutetun paikan.

Ei tietenkään voi kieltää, että henkilökohtaisella tasolla tämä tuntuu valtavalta tragedialta. Panostin todella isosti näihin vaaleihin ja tiedän, että olin erinomainen ehdokas. Draaman kaari oli oppikirjamainen: Ensin en meinannut ollenkaan lähteä ehdolle, puoluepoliittisesti oli kaikennäköistä epäselvyyttä, monenmoiset suunnitelmat kampanjoinnin suhteen menivät mönkään, valtava ilo ennakkoäänten tultua, huoli kun lähdin valumaan alaspäin listaa, jälleen toiveikas olo, kun lähdin kiipeämään takaisin ylös. Mielestäni pettymys on inhimillinen tunne. En halua olla huono häviäjä, mutta en myöskään elää kiiltokuvaelämää, missä väittäisin, että ”tärkeintä oli osallistuminen”. Lähdin vaaleihin kyllä valtuustopaikka tavoitteena. Useimmat ehdokkaat varmaankin tekevät näin.

Pohdin hiukan aluevaalien tilannetta eri kanteilta:

Positiivista:
+ Vihreiden, eli puolueen, osalta tämä lienee jopa hyvä asia, sillä Laine edustaa huomattavasti maltillisempaa linjaa, kuin mihin itse kykenisin aktivistitaustaisena, vähemmistöstatuksen kautta usein ”hankalana” pidettynä vaikuttajana.
+ Menetin paikan omalle listalaiselle, en sentään random persulle.
+ Laine on mielenterveys- ja päihdetyön ammattilainen, eli osaa ajaa minunkin kärkiteemoja (mt-resursointi ja sote-henkilöstön työhyvinvointi). Olen todella iloinen hänen puolestaan ja tiedän, että hänellä on tarvittavat ominaisuudet tätä tehtävää hoitaakseen.
+ Töitä kyllä riittää, ensimmäinen varavaltuutettu pääsee aivan takuuvarmasti upottamaan kätensä todella syvälle saveen.
+ Vaaleissa pääsi läpi ainakin Pohjois-Karjalassa transtaustainen ehdokas, joten ei tarvitse huolehtia siitä, että lasikatto olisi aivan täysin ehjä muutenkaan enää!

Negatiivista:
– Tuntuu tietty kurjalta henkilökohtaisesti, että oma unelma jäi näin pienestä kiinni.
– Valtuutettujen moninaisuus ja vähemmistön edustajien representaatio kärsi.
– Halusin niin kovaa olla saariston ehdokas ja koen joutuvani nyt entistä kovempaa meuhkaamaan saaristokuntien asukkaiden puolesta, kun en pääse lähtökohtaisesti kaikkiin kabinetteihin.
– Äänestysprosentti jäi varsin matalaksi koko maassa.
– Harmittaa viestit kannattajilta, jotka kertoivat, että eivät nyt kuitenkaan näissä vaaleissa ylipäänsä äänestäneet, vaikka tukevatkin minun työtäni. Todella paljon.

Vaikka harmitus valtuustopaikan menettämisestä oli melko tehokkaasti käsitelty, niin mietityttää myös ylipäänsä suunta vaikuttajana. Kokemus omasta paikastani puoluepoliittisessa järjestelmässä on varsin hakusessa tällä hetkellä. Tämä oli henkilökohtainen ääniennätykseni (vrt. kv 2017 ja kv 2021), joten sinänsä tunnen, että tekemääni työtä pidetään arvossa. Toisaalta näissä vaaleissa tein kampanjaa varsin yksin. En istu Vihreiden ytimeen, koska olen liian vasemmalla taloudellisesti ja uskon, että äänestäjät kyllä jkv sakottavat siitä, että linja on listallani niin leveä. En ihmettele sitä, että monet vihreät toimijat ennemmin nostivat muita vihreitä ehdokkaita sekä iloitsevat nyt siitä, että sitoutumattoman ehdokkaan sijaan nousi valtuutetuksi ”oikea vihreä” – olenhan avoimesti pitänyt kiinni sitoutumattomuudestani. Samaan aikaan en saanut yhtään tukea työhöni myöskään näissä vaaleissa omalta puolueeltani, Feministiseltä puolueelta. Ei ole mikään salaisuus että olen eri mieltä siitä, miten joitain puolueen sisäisiä asioita on hoidettu viimeisen kahden vuoden sisään. Tuntuu siis tällä hetkellä jokseenkin ristiriitaiselta – mihin suuntaan tästä?

Korostan tässä, että allekirjoitan täysin sekä vihreän valtuustoryhmäni ohjelman että oman puolueeni poliittiset ohjelmat, vaikka kokemukseni puolueensisäisestä politiikasta sisältää pettymyksiä. Ehkä tässä puhuu aktivisti minussa – haluaisin mennä asia edellä, tehdä hyvää, inhimillistä politiikkaa, mutta kaltaiselleni toimijalle ei ole oikein täysin sellaista luonnollista tilaa puoluepoliittisella kentällä. Minua kiinnostaa pohtia syitä puoluepoliittisille ilmiöille, mutta koko proverbiaaliseen järjestelmään vain hyvin löyhästi uskovana en koe paloa lähteä kehittämään puolueiden sisäpolitiikkaa. Voiko sitoutumaton menestyä? Voiko feministi, jota kiinnostaa puoluepolitiikassa nimenomaan se politiikkaosuus eikä niinkään se puolueosuus menestyä?

Kiitän kuitenkin hyvin lämpimästi tästä erinomaisesta äänimäärästä. Vaikka nyt kävikin näin tarkistuslaskennassa, niin tämä on erinomainen mandaatti ja todella koskettavaa tietää, että 550 henkilöä kokee, että kaikista sadoista ehdokkaista minä olen se paras edustamaan heitä. Aion tehdä parhaani osoittaakseni teille, että valinta oli oikea – ja että jatkossa myös ne, jotka eivät uskaltaneet antaa äänensä minulle voivat luottaa siihen, että olen paras vaihtoehto. Siinä, missä en koe paloa puoluepolitiikkaan itsessään niin koen valtavaa paloa maailman parannukseen ja puoluepolitiikka on yksi keino ja vaikutusareena muiden joukossa. Minusta ei siis todellakaan pääse – lienee varsin todennäköistä, että minua voi joskus tulevaisuudessa jälleen äänestää, vaikka olen olen toki tehnyt päätöksen siitä, että v. 2023 eduskuntavaaleissa tai v. 2024 eurovaaleissa minua ei nähdä.

Nämä ovat nyt tarkistuslaskennan illan värittämiä pohdintojani – olen jo työstänyt uusia aloitteita ja teen kyllä sekä kaupunginvaravaltuutetun että aluevaravaltuutetun tehtäviä kunnialla ja tarmolla. Tulevaisuus on kyllä varsin täynnä vaikutusmahdollisuuksia, kun tästä perin inhimillisestä pettymyksestäni pääsen eteenpäin. Havahduin töissä tässä lapsipotilaalle iltasatua lukiessani siihen, että en ollut edes miettinyt asiaa hetkeen ja tuntui tärkeältä muistuttaa itseään siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Tämä kaikkihan on, kaiken tämän selittelyn jälkeenkin, vain politiikkaa 😉

Lol please – eli pari sanaa Sanoman vaalikoneesta

Sanoma julkaisi vaalikoneensa aluevaaleja 2022 ajatellen ja tuttuun tapaan siellä on laadukkaita kysymyksiä, joilla on mitä suurin merkitys siihen, miten sote-palvelut järjestetään vuodesta 2023 lähtien… Tai sitten ei.

Toki ymmärrän, että haetaan polarisoivia, provosoivia kysymyksiä, joilla ehdokkaiden arvopohjaa saadaan esille. Tässä kuitenkin jälleen ollaan tilanteessa, jossa sote-uudistuksesta kiinnostuneet pääsevät pohdiskelemaan olemmeko me lgbtiq+ -ihmiset yhdenvertaisia kansalaisia, kuin muutkin. Newsflash: Tahdon2013-uudistus meni jo läpi, nyt on sote-uudistuksen aika, eikä siinä kukaan tule päättämään siitä ketkä saavat mennä naimisiin (onneksi). On jotenkin todella ikävän tuntuista, että jälleen meikäläisiä käytetään tällä tavalla tilanjakajina, sillä se tarkoittaa sitä, että joka ikinen lgbtiq+ -ihminen, joka tähän vastaa joutuu miettimään niitä ehdokkaita, jotka ovat sitä mieltä että meikäläiset olemme toisen luokan kansalaisia. Me tiedämme kyllä, että tasa-arvo ja yhteiskunta ei ole valmis, mutta tämä tuntuu turhalta naamaan hieromiselta. Mikäli kuulut niihin, joiden mielestä tämä on täysin OK ja hyvä kysymys kysy itseltäsi kävisikö yhtä lailla järkeen antaa ehdokkaiden kyseenalaistaa muita perus- ja ihmisoikeuksia vaalikoneessa?

Miten absurdilta se tuntuisikaan – ja millainen paskamyrsky siitä syttyisikään – jos siinä olisi kysymys siitä ovatko esimerkiksi yksinhuoltajat oikeutettuja olemaan vanhempia, tai tulisiko esimerkiksi perussuomalaiseen puolueeseen kuuluvien saada ylipäänsä mennä naimisiin?

Vastaus molempiin on tietysti kyllä. Mielipide jostain ihmisestä tai siihen mitä hän edustaa ei vaikuta siihen, että hänellä on juridiset oikeudet siinä, missä muillakin.

Sanoman vaalikonekysymyksien avaaminen

Sanoman vaalikone on jaettu Helsingin sanomien ja Ilta-Sanomien koneeseen. Voit tehdä ne täältä (HS) ja täältä (IS)!

Q: ”Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia.”
A: Osittain samaa mieltä. Tämä on haasteellinen kysymys: Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia, MIKÄLI hinta on kohtuullinen tai saavutettava taloudellisesti myös heille, joilla ei ole muuten varaa terveyspalveluihin. Tosiasia on se, että sote-palvelut maksavat tuottaa. Tosiasia on myös se, että maksuilla kerätään rahoitusta (n. 7% sote-menoista). Perusterveydenhuollon tulee mielestäni olla maksutonta (esim. tk-käynnit), mutta en näe syytä miksi ei voisi esimerkiksi porrastaa maksuja muutoin maksukyvyn mukaan.

Q: ”Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on taattava oikeus saada hoitoa tietyn ajan, esimerkiksi seitsemän päivän sisällä, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Täysin samaa mieltä: Terapia- ja hoitotakuu.  Mt-ongelmia on kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä, ja kiireelliset tulisi hoitaa samalla tehokkuudella, kuin muutoinkin hoidetaan kiireellisiä terveysongelmia. Hallituksessa nyt vireillä oleva hoitotakuuteema (3kk–> 7 vrk hoitoonpääsy perusterveydenhuoltoon) tulee olla käytössä, sillä hoitotakuun piiriin kuuluu perusterveydenhuollossa annettava ensivaiheen hoito mm. masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden, unettomuuden ja lievien riippuvuuksien osalta.

Q: ”Palvelusetelin käyttöä tulisi lisätä jonojen purkamiseksi. ”
A: Osittain eri mieltä – mielestäni palveluseteli on erinomainen hätävara, sillä kun on kiire on kiire. Tästä kertoo esimerkiksi nyt 15.12.21 hyväksytty perusterveydenhuollon palveluseteli Turussa – jonoja täytyy purkaa ja ihmisten täytyy saada hoitoa. En kuitenkaan pidä pitkällä tähtäimellä järkevänä panostaa ostopalveluihin, vaan omaan palvelutuotantoon.

Kuvituskuva, jossa saniaisia, kukkia ja muita kasveja.

Q: ”Paperittomille eli oikeudetta maassa oleskeleville ihmisille on taattava oikeus kiireellisten terveyspalvelujen lisäksi kroonisten sairauksien hoitoon, suun terveydenhoitoon ja rokotuksiin.”
A: Täysin samaa mieltä: No mitä nyt taas, tietysti tulee. Olen sairaanhoitaja ja sitoutunut hoitamaan jokaista potilasta, kysymättä esimerkiksi synnyinmaata, uskontoa tai poliittisia uskomuksia, oli henkilö sitten kuka tahansa.

Q: ”Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava. ”
A: Täysin samaa mieltä. Meillä ei ole varaa olla nostamatta, sillä tilanne on kriisiytynyt. Joulukuussa 2021 julkaistiin THL:n toimesta hyvin huolestuttavia lukuja. Tarvitaan rakenteellista muutosta yhteiskuntaan, joka tällä hetkellä ajaa ihmiset loppuun jo ennen täysi-ikää. Meillä ei ole myöskään yhteiskuntana varaa menettää ihmisiä työkyvyttömyyteen:  Viime vuonna 102 000 ihmistä oli mielenterveyden takia työkyvyttömyyseläkkeellä, vauhti on n. 10 hlöä päivässä pelkästään masennuksen takia. Ei näin.

Q: ”Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita pitäisi siirtää yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi. Nyt valtaosa lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä yrityksiä. ”
A: Osittain samaa mieltä, mutta se ei voi olla itseisarvo, sillä tärkeintä on turvata sijoitettujen lasten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen, riittävä valvonta, riittävät resurssit ja työhyvinvointi henkilökunnalle. Mikäli tämä saadaan turvattua niin pitkällä tähtäimellä mieluusti näkisin nämä julkisina palveluina, kyllä.

Kuvituskuva, jossa kaksi henkilöä seisovat vastakkain ja hymyilevät isosti toisilleen. Toinen on vanhempi, arviolta 70-vuotias, toinen on nuorempi, arviolta 16-vuotias. Nuoremmalla henkilöllä on Downin oireyhtymä.

Q: ”Alle 25-vuotiaille pitäisi tarjota maksuton ehkäisy. ”
A: Täysin samaa mieltä. Tästä olen meuhkannut vuosia, seksuaaliterveys on ydinteemojani enkä voi kuvailla miten tärkeää tämä on. Voitaisiin hyvinkin nostaa tuota ikärajaa 30 vuoteen.

Q: ”Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Osittain eri mieltä, sillä miksi? Tämän hetken tarkastelut (1., 5. ja 8. luokalla) ovat nähdäkseni hyvät, mihin tarvitaan neljäs? Sen sijaan voitaisiin painottaa näiden laatua, yhdenvertaistaa käytäntöjä ja panostaa siihen, että oppilashuolto palvelee enemmän koko porukkaa niin, että ne jotka tarvitsevat enemmän terveydellistä tukea kuin nämä kolme tarkastusta pääsisivät helposti hoitoon. Tietysti mikäli tulisi enemmän tutkimustietoa, jonka mukaan tarvitaan vielä lisätarkastuksia, niin voisin hyvinkin arvioida asiaa ja mielipidettäni uudestaan.

Q: ”Vanhusten kotihoitoon pitäisi tuoda enemmän sähköisiä palveluita kuten videopuheluja ja älylaitteita.”
A: Osittain eri mieltä. Tämäkin on vaikea kysymys – on kyllä todettu, että näistä voi olla apua, esimerkiksi niin, että henkilö voi matalammalla kynnyksellä ottaa yhteyttä hoitajaan tai läheiseen, tai ystävään. Apuvälineet eivät kuitenkaan korvaa ihmisen läsnäoloa tai paikan päällä tehtävää hoitotyötä. Lisäksi pitäisi muistaa aina digiesteettömyys. Ei saa kukaan tippua palvelujen ulkopuolelle sen takia, että ei osaa säätää nettiasetuksia.

Olen ollut vanhainhoidossa töissä. Tiedän, että ikäihmiset voivat hyvinkin hyötyä digivälineistä esimerkiksi siinä, että pitävät yhteyttä läheisiinsä. Vaikka vastustan ”pakkodigitalisaatiota” pitäisinkin aika tärkeänä, ettei oletettaisi etteikö ikäihminen voisi osata käyttää digilaitteita. Se on ikäihmisten aliarviointia.

Kuvituskuva, jossa ikääntynyt henkilö vaaleanlilassa mekossa ja mustassa päähineessä hymyilee isosti kameralle.

Q: ”Vanhusten hoivassa pitäisi siirtää painopistettä edelleen kotihoidon puolelle. ”
A: Osittain eri mieltä. Monet haluavat asua kotona mahd. pitkään ja se tulee heille suoda; toiset taas eivät pääse palveluasumiseen, vaikka haluaisivat ja tarvitsisivat sen. Ikäihmisten hoivassa tulee pystyä yhtä lailla yksilöllisiin ratkaisuihin, kuin sairaan- ja terveydenhoidossa muutoinkin. Kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen väliin tarvittaisiin monissa tapauksissa kevyempiä, yhteisöllisen palveluasumisen malleja. Tämä on siis kysymyksenä ihan pölö, sillä se ei tarjoa tilaa yksilöllisille tulkinnoille. Kaikkien tarpeet eivät ole samanlaisia.

Q: ”Kaikki paloasemat on säilytettävä.”
A: Sanoin vaalikoneessa, että ”en osaa sanoa”, mutta vastaus on oikeasti, että tämä ei ole mustavalkoista. Eihän paloasemien suuri määrä ole mikään itseisarvo, vaan resurssimäärän säilyminen, jotta pelastustoimi toimii. En lähtökohtaisesti kannata keskittämistä, mutta joissain tapauksissa erikoistuminen ja keskittäminen voi tukea laadun parantamista, jolloin se on perusteltua. Tämä on ratkaistava jokaisessa tapauksessa erikseen.

Kuvassa Panda Eriksson sinisessä sairaanhoitajan paidassa ja nimikyltissä. Pandalla on nenäsuumaski ja hän katsoo kameraan.
Minä ensimmäisessä hoitotyön työpaikassani Turun kaupungilla opiskelijana!

Q: ”Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia.”
A: Täysin samaa mieltä. Perusterveydenhuoltoa pitää saada omalla kotipaikkakunnallaan. Asema voi toki olla liikkuvan mallin asema.

Q: ”Ulkomaisten hoitajien tuloa töihin Suomeen on helpotettava työvoimapulan lievittämiseksi.”
A: Osittain samaa mieltä: Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan myös sote-alalla. Parhaimpiin kollegoihini kuuluvat sairaanhoitajia, jotka ovat muualta kuin Suomesta kotoisin. Pidän tärkeänä, että tuotetaan sote-palveluja käyttäjän äidinkielellä. Näin ollen on tärkeää panostaa prosessissa kieliopintoihin. On myös sanomattakin selvää, että kriisi koskee sote-alan työhyvinvointia laajemmin, enkä usko, että pelkästään hoitajien hankkimisella ulkomailta selvitään tästä. ”

Q: ”Jos hoitajista on pulaa, heitä pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla.”
A: Täysin samaa mieltä sillä lol, tämä ei voi olla edes oikea kysymys. Me hoitajat kannamme tätä kansakuntaa mikrokuitusinisiin verhoutuneilla hartioillamme. Ansaitsemme hyvin paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä saamme. On kuitenkin huomioitava, että tällaisesta sopivat työnantaja- ja työntekijäliitot, ei sote-valtuutettu. ”

Kuvassa Panda Eriksson. Hänellä on päällään leikkaussalin sininen kaapu ja päähine, sekä nenä-suumaski. Hän katsoo kameraan.
Hoitsun selfie: Tässä opettelemassa miten pukeudutaan leikkaussaliin!

Q: ”On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä.”
A: Täysin eri mieltä. Isot sote-keskukset ovat hyviä siinä, että ne tuovat moniammatillisuutta ja erikoistunutta osaamista. Kannatan täysin näitäKIN. Perusterveydenhuoltoa ei kuitenkaan voida viedä pois käyttäjän luota.

Q: ”On oikein, että esimerkiksi Uudeltamaalta siirretään sote-uudistuksen myötä enemmän rahaa niille alueille, joissa väestö on iäkkäämpää ja sairaampaa.”
A: Täysin samaa mieltä. Suomi on ainakin olevinaan hyvinvointivaltio, jolloin jokaisella asukkaalla on yhtäläinen oikeus palveluun, missä ikinä asuukaan. Tarvevakio auttaa tässä – rahaa siirretään ideaalitilanteessa sinne, missä sitä tarvitaan.

Q: ”Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. ”
A: Täysin samaa mieltä ja itä ilmeisimmin valtiovarainministeriö työstää jo tätä – hallitus on linjannut, että maakuntavero tulisi käyttöön viimeistään v. 26. En näe tätä ongelmallisena – viimeistään verotusoikeuden myötä hyvinvoitialueella olisi paremmat ja selkeämmät syyt järjestää palvelut hyvin, sen lisäksi että omat verotulot auttaisivat tukemaan esim. terveysinvestoinneissa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole nähdäkseni olla merkittävä rahoituksen lähde, vaan valtionosuuksilla edelleen mentäisiin.

Kuvassa Panda Eriksson, päällään leikkaussalivaatteet, eli sininen kaapu ja koko tukan peittävä päähine sekä nenäsuumaski ja steriilit hanskat. Kuva on otettu luokkahuoneessa. Panda näyttää yläpeukkuja ja hymyilee maskin takaa.
Hoitsukoulu opettaa mm. aseptisen tavan pukeutua leikkausta varten, jotta ei potilasterveys vaaraannu!

Q: ”Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä.”
A: Täysin samaa mieltä. Lol please.

Q: ”Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.”
A: Täysin eri mieltä. Mitä nämä kysymykset edes on? Koulun tulee olla turvallinen paikka oppia ja kasvaa.

Q: ”Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle.”
A: Täysin eri mieltä. Rakkaus, solidaarisuus, ihmisoikeudet, kunnioitus toisiaan kohtaan, usko tieteeseen ja tutkimukseen, tasa-arvo – siinä hyvä arvopohja!

Q: ”Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.”
A: Täysin eri mieltä. Kunta tai sittemmin hyvinvointialue on se taho, joka vastaa sote-palveluista.

Kuvassa nuori Panda, joka on pukeutunut kokonaan mustiin. Hän seisoo banderolliin maalattujen sateenkaarisiipien edessä niin että näyttää siltä, että siivet kasvaisivat hänen selästään. Kuva on otettu Turun jokirannassa. Banderolli on ollut osa Turku Prideä vuosia sitten.
Vuosia sitten Turku Prideillä!

Q: ”Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.”
A: Täysin samaa mieltä. On ihan pöljä idea ajatella, että leikkaamisella tulisi säästöjä, kun ne samat leikkaukset tulevat kuluina takaisin palvelutarpeen ja pahoinvoinnin muodossa. Meillä on varaa maksaa enemmän veroja, vaikka en nyt pidä tätä lähtökohtaisena tavoitteena tietenkään.

Q: ”Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.”
A: Täysin eri mieltä. Tiettyyn pisteeseen asti, kyllä, ”lahjakkuudesta ja ahkeruudesta” voi ja saa palkita. Nykyinen tilanne on kuitenkin jo irvikuva: tämänhetkisen valtuustoryhmänikin periaateohjelmasta suoraan ”ei ole oikein, että varakkaimmat rikastuvat entisestään samalla, kun maailmassa on valtavasti ihmisiä, joilla ei ole varaa edes perustarpeisiin. Varallisuuden nykyisenkaltainen jakautuminen ja tuloerot eivät ole luonnonlakeja, vaan niitä tulee politiikalla tasata.”. ”

Q: ”Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.”
A: Täysin eri mieltä. Julkisen talouden tavoite on palvella asukkaiden tarpeita.

Q: ”Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.”
A: Täysin eri mieltä. Talouskasvu on täysin OK ja hieno asia, mutta vain, mikäli se ei tapahdu luonnon tai esimerkiksi kansanterveyden kustannuksella. En ole niinkään varma siitä, etteikö tämä olisi tällä hetkellä tilanne.

Kuvassa Panda nojaa puuta vasten lähteen reunalla, taustalla näkyy vesistö ja luontoa. Panda hymyilee. Hänellä on yllään musta T-paita, jossa lukee "I only date feminists".
Joitain vuosia sitten! Kuva: Sonja Siikanen

Q: ”Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.”
A: Täysin samaa mieltä

Q: ”Terveyspalveluita tulee siirtää Turusta helposti saavutettaviin kehyskaupunkeihin, kuten Kaarinaan tai Raisioon.”
A: Osittain eri mieltä. Olen täysin sitä mieltä, että erikoistunutta osaamista tulisi keskittää mikäli se tukee erikoistumista ja osaamista, ja näin palvelee potilaita parhaiten. Perusterveydenhuollon tulee kuitenkin olla lähellä ihmistä, sitä ei saa keskittää.

Q: ”Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan pitää olla samantasoista sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka se tarkoittaisi palvelujen heikkenemistä toisella kielistä.”
A: Täysin samaa mieltä – Suomi on kaksikielinen maa ja tarjolla pitää kyllä olla ruotsinkielisiä palveluja niitä tarvitseville. En usko hetkeäkään, että se heikentäisi palveluja suomeksi. Finland är ett tvåspråkigt land och tjänster bör kunna produceras på svenska, jag tror inte ett dugg på att det skulle försvaga de finska tjänsterna.

Q: ”Turkuun pitää perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sallii tämän myöhemmin.”
A: Täysin samaa mieltä. Tämä ei ole fiilispohjalta sanottu asia, vaan tämä on tutkimukseen perustuva näkemys. Tämä lisäisi turvallisuutta ihan jokaiselle – käyttäjälle ja muulle väestölle.

Pandan ensimmäinen valtuustopäivä!

Tänään pääsin lyhyellä varoitusajalla Turun kaupungin varavaltuutettuna valtuustoon asti ensimmäistä kertaa. Oli mukava päästä vihdoin suureen saliin – vaikkakin vain lyhyeksi aikaa, sillä valtuusto oli eilen yllättävän tehokas ja lyhytkestoinen!

Sain kuitenkin tärkeän valtuustoaloitteen tulille yhdessä fantastisen Sara Koirasen kanssa. Olen todella iloinen siitä, että ensimmäinen kaupunginvaltuustoaloitteeni ikinä on juuri tämä: Onhan aiemminkin ”haukuttu” vessa-aktivistiksi. Minkäs sitä transaktivisti juurilleen voi. Aloitteen voit lukea alta.

Aloite sukupuolineutraaleista WC-tiloista kaupungin tiloissa

WC- ja muut hygieniatilat on perinteisesti jaettu ja nimetty binäärisen sukupuolikäsityksen mukaisesti miehille ja naisille. Tämä näkyy myös useissa julkisissa tiloissa, myös kaupungin erilaisissa toimipisteissä ja julkisissa tiloissa. 

Miehille ja naisille sukupuolitetut wc-tilat sulkevat ulos sellaisia henkilöitä, joiden sukupuoli ei mahdu binääriseen sukupuolikäsitykseen. Kaikki sukupuolinormeja ulkonäöllisesti rikkovat ihmiset voivat kokea nämä tilat mahdottomiksi tai turvattomiksi käyttää, oli kyse transsukupuolisesta ihmisestä tai ei. Tilanne aiheuttaa turvattomuutta sekä pakottaa ihmisiä käyttämään hygieniatiloja, jotka eivät vastaa heidän sukupuoltaan. 

Tässä aloitteessa esitetään, että kaupunki selvittää sukupuolineutraalien wc-tilojen järjestämistä niissä kaupungin tiloissa, joissa sukupuolineutraaleja wc-tiloja ei vielä ole. Sukupuolineutraaleja wc-tiloja tulee mahdollistaa sekä työntekijöille että kaupunkilaisille erilaisissa toimipisteissä sekä muissa julkisissa tiloissa.

Suomen Tasa-arvovaltuutetun esittämän mallin mukaan tämä aloite esittää, että yksittäiset WC:t muutetaan sukupuolineutraaleiksi käyttämällä esimerkiksi saavutettavaa, Kulttuuria kaikille -palvelun käyttötarkoitukseen lanseeraamaa, lisenssivapaata kyltitystä. Aloite ottaa huomioon myös eri syistä kumpuavat tarpeet sukupuolitetuille tiloille. Näin ollen kylpyhuonemalliset hygieniatilat, joissa on useampi WC, esitetään säilytettäväksi sukupuolitettuina, miesten ja naisten WC-tiloina, kuitenkin niin, että sukupuolineutraaleja WC-tiloja järjestetään vähintään niin, että kaikissa kaupungin tiloissa on edes yksi sukupuolittamaton WC henkilökunnan ja kävijöiden käytettävissä.  

Sukupuolineutraalien wc- ja hygieniatilojen järjestäminen otetaan jatkossa huomioon jo rakennusten ja tilojen suunnitteluvaiheessa. 

Sara Koiranen vas

Panda Eriksson vihr (sit)

Sote-vaaliehdokkuudesta: Saavutettavien palveluiden puolesta – vihreillä, feministisillä arvoilla!

Me, Laura Rantanen ja Panda Eriksson, päätimme lähteä tekemään hyvinvointialuevaaleja yhdessä. Olemme molemmat ehdolla vihreällä listalla Varsinais-Suomessa, Panda sitoutumattomana. 

Syy yhteiseen kampanjointiin on yksinkertainen: Meillä on tietysti omat, itsellemme erityisen tärkeät teemat ja fokukset, mutta pääosin kaikki teemamme ja tavoitteemme ovat yhteisiä. Vaikka siis teemme myös molemmat omia kampanjoitamme ja olemme kaksi ihan itsenäistä toimijaa, niin uskomme vakaasti, että parhaiten edistämme omia tavoitteitamme yhteistyössä – ideaalitapauksessa tämä tapahtuu kampanjoinnin lisäksi myös tulevassa aluevaltuustossa.

Panda Eriksson. Kuva: Tinksu Wessman.

Aluevaalit?

Vuoden 2023 alusta vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Aluevaltuustojen toimikausi alkaa 1.3.2022. 

Varsinais-Suomen hyvinvointialue muodostuu Auran, Kaarinan, Kemiönsaaren, Koski Tl:n, Kustavin, Laitilan, Liedon, Loimaan, Marttilan, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Oripään, Paimion, Paraisten, Pyhärannan, Pöytyän, Raision, Ruskon, Salon, Sauvon, Someron, Taivassalon, Turun, Uusikaupungin ja Vehmaan kunnista.

Tulevat aluevaltuuston jäsenet pääsevät muotoilemaan koko Varsinais-Suomen alueen tulevia sote- ja pelastuspalveluja, ja haluamme olla mukana varmistamassa, että tulevaisuuden palvelut ovat kestävällä pohjalla sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta. 

Olemme koko ikämme tehneet töitä (ja aktivismia) ihmisoikeuksien parissa ja meillä on vahvoja mielipiteitä siitä, että palvelun käyttäjiä, eli sinua, minua, lapsiamme ja ikääntyneitä sukulaisiamme, tavallisia ihmisiä ei saa unohtaa. Palveluiden muotoilun on oltava aidosti ihmislähtöistä ja osallistavaa.

Byrokratia ei saa jyrätä sitä tosiasiaa, että tammikuussa valittavassa aluevaltuustossa päätetään käytännössä esimerkiksi siitä, miten ja missä meitä hoidetaan jatkossa. Palvelut uudistuvat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti.

Haluamme edistää tulevassa aluevaltuustossa koko hyvinvointialueella palvelujen saavutettavuutta niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin fyysisestikin. 

Laura Rantanen. Kuva: Suvi Elo.

Yhteiset teemamme ja tavoitteemme

Parempia mielenterveys- ja päihdepalveluita

Mielenterveyspalvelut ovat olleet jo vuosia kriisissä. Koronapandemia on entisestään kiristänyt jo valmiiksi hyvin vaikeaa tilannetta ja nyt vaaditaankin reipasta panostusta niin mielenterveys- kuin päihdepuoleen. Tätä trendiä yhteiskunta ei pysty kääntämään ilman rahallisia panostuksia, mutta meillä ei ole varaa olla sitä tekemättä. Korjaavat palvelut tulevat myös aina paljon kalliimmaksi myös taloudellisesti kuin oikeaan aikaan saatu tuki ja hoito.

Saavutettavuuden puolesta

Olemme molemmat tehneet saavutettavuuden parissa töitä pitkään. Näemme päivittäin, että tekemistä riittää vielä siinä, että kaikilla on Varsinais-Suomessa yhdenvertaiset mahdollisuudet saada hoitoa ja tukea. Esteenä voivat olla esteellisen rakennetun ympäristön ja puuttuvien kielivaihtoehtojen lisäksi niin sosiaaliset kuin taloudellisetkin tekijät. Selkokieli tukee jokaisen sote-käyttäjän tarpeita ja tämän lisäksi tarvitaan muutenkin hyvää, saavutettavaa viestintää alusta saakka, jotta siirtymä sote-aluerakenteeseen sujuu ongelmitta. Kielivähemmistöt ja tarvittaessa tulkkauspalvelut on huomioitava alusta asti palveluiden suunnittelussa.

Kaikkien ääni kuuluviin

Etenkin pienemmillä paikkakunnilla pelätään, että uudistus vie lähipalvelut. Lauran sukujuuret ovat Kustavissa ja hän itse asui kahdeksan vuotta Taivassalossa. Panda on kasvanut lapsuutensa Taalintehtaalla. Vaikka olemme nykyään turkulaisia niin tunnemme saariston ja maaseudun ja haluamme kehittää nimenomaan koko alueen palveluita. Emme usko keskittämiseen. Alueellisen tasa-arvon lisäksi vaadimme, että myös vähemmistöjen ääni kuuluu päätöksenteossa. Kaikki alueen asukkaat ovat tärkeitä ja kaikkia tulee tukea siihen, että voivat halutessaan osallistua päätöksentekoon. Haluamme edistää avointa päätöksentekoa ja lisätä osallistumisen mahdollisuuksia.

Kulttuuri on hyvinvointia

Tutkimus on hyvin yksimielistä: Kulttuuri- ja taidetapahtumiin osallistusesta voi saada positiivisia terveysvaikutuksia, kuten stressin lievittymistä, kivunlievitystä, empatian lisääntymistä, fyysistä suorityskykyä ja yleistä hyvää oloa. Kulttuurikentän ja sote-alojen yhteistyöstä hyötyvät niin yksilöt kuin yhteiskuntakin. Haluamme olla mukana vahvistamassa kulttuuripalveluita myös hyvinvoinnin näkökulmasta ja osana hyvinvointipalveluita.

Meistä ja taustastamme lyhyesti

Laura on 42-vuotias turkulainen toimittaja ja viestintäpäällikkö, jonka juuret ovat saaristokunta Kustavissa. Aikuisena Laura asui pitkään Taivassalossa. Politiikkaan Laura tuli aikoinaan järjestökentältä, hänellä on pitkä kokemus kansalaisvaikuttamisesta niin ihmisoikeus- kuin ympäristöjärjestöistä. Kuntapolitiikassa Laura on ollut Turun lisäksi mukana Tuusulassa ja Taivassalossa. Taivassalossa hän oli koko kunnan historian ensimmäinen vihreä valtuutettu. Lauralla on kaksi kouluikäistä lasta. Lasten ja nuorten oikeuksien lisääminen ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen päätöksenteossa on pitkään ollut hänen agendallaan. Tällä hetkellä Laura tekee töitä inklusiivisuuden parantamiseksi palveluissa mm. kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kanssa. Hän on hallituksen jäsen itsemurhaan kuolleiden omaisten valtakunnallisessa tukijärjestössä Surunauha ry:ssä ja vapaaehtoisena Rikoksista irti-verkostossa. Lauran omiin teemoihin kuuluvat yllä mainittujen lisäksi lasten ja nuorten sekä taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien toteutumisen varmistaminen  sote-uudistuksessa.

Panda on 30-vuotias, alunperin Kemiönsaarelta kotoisin oleva FM, seksuaalineuvoja ja pian valmistuva sairaanhoitaja. Hänen taustansa on varsin laaja: akateemisesta tutkimustyöstä hiv:n parissa hän on vaihtanut kliiniseen hoitotyöhön. Panda on lisäksi tehnyt vuosia töitä ihmisoikeuksien puolesta mm. potilas- ja ihmisoikeusjärjestöissä sekä koulutettuna  saavutettavuuskartoittajana (Invalidiliitto) ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskonsulttina (Helsingin yliopisto). Hänen työkokemuksensa sisältää paitsi nykyistä sairaalatyötä erikoissairaanhoidossa myös töitä kaupungin instituutioissa, kehitysvammaisten ja ikäihmisten asuinpalvelujen parissa ja Turku Priden tuottajana. Tämä saaristolainen muunsukupuolinen feministi toimii tällä hetkellä pääosin Turussa, jossa varavaltuutettuna ja sote-lautakuntalaisena ajaa feminististä ihmisoikeusnäkökulmaa kaupunkipolitiikassa. Pandan omiin teemoihin kuuluvat yllä mainittujen lisäksi seksuaaliterveyden ja sote-ammattilaisten tarpeiden huomiointi sote-uudistuksessa.

Laura Rantanen. Kuva: Suvi Elo.

Lisää meistä?

Meitä voi tammikuussa nähdä eri puolilla maakuntaa – aikataulua luodaan vielä! 

Laurasta lisää:

Instagram // Twitter // Facebook

Lauraa voit tukea myös Vihreiden kampanjakeräyksen kautta tästä linkistä

Pandasta lisää:

www.pandaeriksson.com

Instagram // Twitter // Facebook // LinkedIn

Pandaa voit myös tukea kampanjakuluihin osallistumalla:
Panda Eriksson FI97 1590 3500 9670 60

Tule mukaan tekemään feministisiä sote-vaaleja!

“Loma on työstä, opiskelusta tai vastaavasta pidettävä arkivapaa”

Pidemmittä puheitta TL;DR -versio heti tähän alkuun:

Lähden toistaiseksi järjestäytyneestä transaktivismista ja pyrin muutoinkin vähentämään tarpeellisissa määrin ainakin tiettyjen aktivismin muotojen toteuttamista. Teen edelleen mielelläni yhteistyötä, konsultointia ym erikseen näin sovittaessa, tai sitten ohjaan kysyjän parhaani mukaan eteenpäin. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä, vaikka en enää esimerkiksi johda yhtään järjestöä. Trans ry:n asioissa pyydän kohteliaimmin suuntaamaan suoraan järjestön viralliseen viestintäkanavaan, eli support.transry.fi . 

Kuva: Timothy Meinberg

Syyskuun 2.pvä Trans ry pitää syyskokouksensa, enkä ole asettumassa ehdolle vuoden 2022 hallintoon. Lähden siis “lomalle” järjestäytyneestä transaktivismista. Aktivismi ei minusta lähde kulumallakaan ja jatkan muissa vastuutehtävissäni. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että koen tarpeelliseksi ainakin hetkeksi ottaa etäisyyttä tästä minulle rakkaasta aktivismin muodosta. 

Matkani transaktivistina alkoi 2010-luvun alussa – hakeuduin v. 2012 itse transpolille ja v. 2014 tulin virallisesti ja julkisesti kaapista muunsukupuolisena, jonka jälkeen hakeuduin hyvin pian potilasjärjestö Trasekin toimintaan mukaan. Siitä asti, että havahduin siihen, että voin tämänkaltaisen työn kautta antaa takaisin yhteisölle olen palavasti halunnut mukaan päätöksentekoon, naiivina unelmana olla mukana työryhmässä, joka vihdoin saa translain muutettua. Oli valtava kunnia, kun minut valittiin puheenjohtamaan Trasekia pari vuotta myöhemmin, kaikista järjestön puutteista huolimatta. Lähtöni järjestöstä oli ruma ja sitä edeltävät asia myöskin. En ole uskaltanut puhua suoraan niistä asioista missään vaiheessa, enkä vieläkään aio tai uskalla, sillä pelottaa edelleen henkilökohtaiset seuraukset. Olen kuitenkin tänä keväänä vihdoin päässyt traumaterapeutille ja odotan tapaamisten alkamista. Lähetteessä lukee työpaikkakiusaaminen, mikä on sinänsä jännä asia, sillä transaktivismi ei ole koskaan ollut työtä eikä siltä ole tuntunutkaan varsinaisesti. Työstä voi ottaa lomaa. Ihmisoikeusaktivismi on se, mikä ja kuka olen. 

Trans ry:n perustaminen ja ensimmäiset askeleet olivat elämäni huippuhetkiin kuuluva asia. Haluan heti tehdä selväksi, että lähtöni ei liity Trans ry:n toimintaan, eikä minulla ole järjestöstä pahaa sanottavaa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestö on saanut satoja ja satoja jäseniä. Kasvoimme rytinällä Suomen suurimmaksi transjärjestöksi. Keräsimme myös kymmeniä tuhansia allekirjoituksia Oikeus olla -aloitteelle, jaoimme dysforiaan apuvälineitä ilmaiseksi vähävaraisille, koulutimme, luennoimme, järjestimme tapahtumia ja mielenosoituksia, toteutimme vertaistukea, peli-iltoja, taidenäyttelyn, mesenaattikampanjan, kirjoitimme mielipidekirjoituksia ja vastineita, osallistuimme yhteistyöpalavereihin. Trans ry on minulle – ja uskallan väittää, että myös yhteisölle – äärimmäisen tärkeä ja rakas.

Kuva: Vicko Mozara

Olen kuitenkin päättänyt nyt lähteä tauolle siitä syystä, että olen järjestäytyneen transaktivismini harjoittamisessa päätynyt ristiriitatilanteeseen. Tässä minulle on esitetty palautetta siitä, että olen toiminut puheenjohtajana ja kanssa-aktivistina itsekkäästi, muita heikommassa asemassa olevia yhteisön jäseniä bussittavana (eli bussin alle heittävänä), näkyvyyden ja oman osallistumisenhalun nimissä; että oma näkyvyyteni ja oma, henkilökohtainen aktivismini vie muilta tilaa. 

Vaikka tiedän itse kirkkaasti mitkä ovat tavoitteeni, motivaationi ja syyni tehdä transaktivismia, koen kuitenkin olevani aivan kaiken velkaa yhteisölleni, joka kannatteli minut oman prosessini läpi, antoi minulle voimaa ja työkaluja taistella cisteemiä vastaan, auttoi Kelan haastamisessa oikeuteen hormonikorvauksista, jne ad infinitum. Oma kokemus siitä, minkä verran tilaa vien tai minkälaiseen tilaan koen itse olevani oikeutettu ei ole kuitenkaan tässä välttämättä relevantti. Otan syytöksen tosissaan. Olen tietoinen siitä, että näkyvyyteni ja asemani on tuonut minulle valtavasti etuoikeuksia. Minua kuunnellaan, haastatellaan, pyydetään paneeleihin ja kouluttamaan. Olen yrittänyt näitä jakaa eteenpäin, etenkin jos kyseessä on ollut palkkioista tai ns. “hyvästä” näkyvyydestä. Se, että en rankankaan introspektion jälkeen tiedä, mitä olisin voinut tehdä paremmin tai edes toisin tämän osalta ei tarkoita, etteikö ole asioita, mitä olisin tehnyt väärin. Palaute on mielestäni ehdottoman väärässä siinä, että bussittaisin muita yhteisöstä, mutta toisaalta on myös varmasti totta, että minun näkyvyyteni on vienyt muilta mahdollisuuksia tulla kuulluksi – silloinkin, kun olen yrittänyt nimenomaan nostaa yhteisöä ja etenkin muunsukupuolisia, femmejä ja naisia.

Olen pahoillani, että minusta on ollut harmia yhteisölleni. Olen halunnut auttaa ja kantaa osani ja sikäli, kun jaksamista ja energiaa on minulla ollut keskimäärin melko hyvin, olen yrittänyt kantaa aika paljon. Ymmärrän, että tämä on voinut näyttäytyä itsekkäänä. Ajattelen, että oikein yhteisöä kohtaan on nyt se, että otan kokonaan transaktivistina mietintätaukoa. Tiedän toisaalta myös, että en halua omissa henkilökohtaisissa someissani pidättäytyä kommentoimasta ja nostamasta transteemaisia uutisia. Tämän takia puhun järjestäytyneen transaktivismin tauosta – omat asiani jäävät edelleen omaksi asiakseni. Oma sosiaalisen median seinäni on edelleen täysin minun omani ja siinä aion käyttää aivan kaiken tilan näin halutessani. 

Hoidan luonnollisesti Trans ry:ssä kauden tehtäväni kunnialla loppuun. Siihen kuuluu mm. STM:n asettaman translakityöryhmän jäsenyys. Järjestön asioista toivon kohteliaimmin tosin jo nyt, että viestitte virallista kautta esim. tikettijärjestelmämme kautta (support.transry.fi). 

Toivottavasti kohtaamme näissä merkeissä pian taas! 

Panda

Kuntavaalit 2021 – miksi Feministi numerolla 379?

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa nyt keskiviikkona, joten nyt lienee hyvä aika sanoa vielä pari valittua sanaa:
Elämme eriarvoistamisen ja ilmastokriisin aikaa. Nyt ei riitä enää ”hyvä tyyppi”, vaan vaaditaan valtuustoihin ihmisiä, jotka uudistavat ajattelutapaa, joilla on aktivistikokemusta, jyrkkä oppimiskäyrä, joustavuutta ja monennäköistä osaamista. Se olen minä, eli Panda Eriksson numerolla 379.

The picture features Panda Eriksson in a t-shirt, jacket and a black cap. They are holding up a trans flag and smiling toward the camera.


Olen 30-vuotias muunsukupuolinen Feministinen puolueen jäsen, joka olen ensimmäisenä sitoutumattomana ehdokkaana ikinä vihreällä listalla saanut pitää puoluekirjani toisessa puolueessa. Olen rehellisesti kertonut, että ei ole aikeita ”loikata”, mutta jokainen meistä on todennut, että voimme tässä auttaa toisiamme. Minä tuon vihreälle listalle sellaista osaamista, mitä siellä ei muuten olisi ollut. Vihreä lista tuo minulle tukea ja ison listan hyödyn, sillä FP:llä ei ole omaa listaa Turussa näissä vaaleissa. Viimeksi sain melkein 500 ääntä – Feministisen puolueen ensikertalaisena. Silloin moni kysyi uskaltaako minua äänestää, vai meneekö ääni ”hukkaan”. Mikäli vertailuluvut olisivat samantyyppiset näissä vaaleissa, menisin parikin kertaa läpi samanlaisella äänisaaliilla. Nyt siis viimeistään uskallat äänestää, sillä jo parisataa ääntä vie Turun kohti feministisempää, pandapitoisempaa tulevaisuutta.

Kyllä, äänestämällä minua annat tukesi myös vihreälle listalle, sillä he hyötyvät minun äänistäni, aivan kuten minä hyödyn listan äänistä. Kuntavaaleissa äänestetään kuitenkin ensisijaisesti henkilön tai puolueen sijasta paikallisjaostoa, eli Turun konteksti merkkaa. Olen saanut jonkun verran lokaa siitä, että olen julkisesti vastannut kysymyksiin siitä, miksi Vihreät eikä esimerkiksi Vassarit. Olen myös saanut jonkin verran lokaa siitä, että olen nostanut esille, että Turussa vassarit ovat jättäytyneet pois Turun budjettisovusta tällä kaudella (ei yhtäkään kertaa osallistuneina – sama muistaakseni kyllä jo edellisillä kausilla), eli vaikutusta talouspäätöksiin ei ole ollut vuosiin. Turussa nähdäkseni siis Vihreät tekevät sitä feministisintä politiikkaa, sillä siinä missä transaktivismissa ei ole kompromisseja, niin kuntapolitiikassa, jossa ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa, on lähes aina pakko tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Onko merkitystä miten oikeassa puolue on, jos se ei koskaan vaikuta mihinkään? Mielestäni ei. Siksikin Turussa numero 379, vaikkakin sitoutumattomana, sillä tälläkin kuluneella valtuustokaudella rauhoitusta on nimenomaan Vihreiden avulla lisätty opetukseen, kulttuuriin ja mielenterveyspalveluihin, vaikkei niin paljon, kuin olisin itse halunnut.

Kyllä, äänestämällä minua annat tukesi tasa-arvolle, sote-ammattilaiselle, aktivistille, transihmiselle, mielenterveyskuntoutujalle, kulttuurille, ympäristö- ja ilmastoaktiiville, eläinsuojeluhörhölle, vanhusten ja vammaisten palveluiden kehittämiselle, saavutettavuudelle, opiskelijalle, duunarille, yrittäjän lapselle, suomenruotsalaiselle. Olen koulutettu tasa-arvokonsultti (TASOVA, Helsingin yliopisto) ja sukupuolivaikutusten arviointi on ydinosaamistani. Turku tarvitsee tasa-arvokonsultin. Olen koulutettu saavutettavuuskartoittaja (Invalidiliitto) ja olen toiminut Turun vammaisneuvostossa. Turku tarvitsee saavutettavuuden ja esteettömyyden kehittämistä hyvin kipeästi – sama pätee vammais- ja vanhuspalveluissa. Turku tarvitsee epätoivoisesti lisää rahoitusta mielenterveyspuolelle – olen käynyt tämän läpi, ymmärrän ja tiedän mitä on ollut kroonisesti sairas ja lisäksi ymmärrän kehitysvammapsykiatrisen työkokemuksen myötä mitä on olla ”toisella puolella”. Tiedän, mitä on olla vähävarainen opiskelija, mitä on olla tutkija, mitä on tehdä tiedettä, mitä on olla duunari, mitä on olla yrittäjäperheestä, mitä kielivähemmistöön kuuluva kaipaa. Minulla on myös kulttuuritutkijan amk-tutkinto – tiedän, miten huonossa jamassa Turun kulttuuritoimijat ovat. Siksikin Turussa numero 379, sillä minä olen kaikkia näitä ja oppimiskäyräni on todella jyrkkä.

A picture of Panda in a green field under the setting sun. They are looking into the camera, smiling.

Kyllä, äänestämällä minua annat äänesi ihmiselle, jolla on pitkä kokemus vaikuttamistyöstä, johon sisältyy niin Suomen lainsäädäntöprosessit kuin YK-vaikuttaminenkin, sekä yritys- ja yhdistyskouluttamistyö, opetustyö ja henkilökohtainen konsultointi. Aktivisti-CV:ni on tästä paras todiste. Kokeile vaikka laittaa nimeni Googleen. Toin Feministisen puolueen Turkuun, olen Suomen suurimman transyhdistyksen perustajia, olin ensimmäinen ihminen, joka on nostanut translipun Turun kaupungin lipputankoon neuvottelujen myötä, kun tuotin työkseni Turku Prideä. Olen vaikuttanut siihen, että Turussa on rakennettu sukupuolineutraaleja vessatiloja ja pukeutumistiloja ja olen vaikuttanut siihen, että Turussa voi muuttaa bussikortin ”sukupuolen” neutraaliksi (tai poistaa sp-vaihtoehto). Olen tuottanut antirasistisia mielenosoituksia. Olen toiminut tai toimin Amnesty Suomen johtokunnassa, Hivsäätiössä, Sexpo-säätiön hallituksessa ja olen liittotasolla Tehyn valtuutettu. Energiaa riittää ja tiedän mihin olen kykeneväinen. Siksikin Turussa numero 379, sillä minä en pelkästään puhu kauniita, vaan teen.

Pari nostoa ja ajatusta siitä, mitä asioita haluaisin ajaa, mikäli minut valittaisiin valtuustoon:

-Mälikkälä-Kuninkojan metsälle suojelustatus

-Sähköscooteille pakolliset parkkitelineet: Saavutettavuuden nimissä ei enää epämääräisiä huonoja parkkeja missä tahansa, vaan samalla lailla kuin Fölläreillä niin myös scootit tulisi pysäköidä jatkossa telakkaan, joka olisi sijoitettu niin, ettei se enää häiritse esteetöntä kulkua.

-Mielenterveyskriisi on ratkaistava ja hintalappu on tässä toissijainen, sillä seuraamusten hinta on moninkertainen. Tässä en näe muuta vaihtoehtoa kuin rahan käyttö.

-Ratikka. Ekologisuus, saavutettavuus.

-Panostusta pyöräilyteihin ja kevyen liikenteen väyliin keskustassa – autolla tulee voida päästä keskustaan asti esteettömyys- ja sote-syistä, mutta liikenteen ei tarvitse olla jatkuvasti auki kaikille, vaan oikeasti tarvitseville. Julkisen liikenteen tulee toimia niin hyvin, että autoilu ei ole järkevä vaihtoehto. Sen tulee olla myös ilmainen tai edullinen, porrastetusti. Ei kokonaan ilmainen kaikille välttämättä.

-Ilmastokriisitila.

-Lähiluontoa ja Itämerta suojeltava. Esteettömiä retkeilymahdollisuuksia.

-Lisää roskiksia julkisille paikoille.

-Vaikutusten arviointi mm. sukupuolen, lasten oikeuksien, vammaisoikeuksien sekä yhdenvertaisuuden osalta. Vähemmän rasismia ja ableismia, kiitos – enemmän tietoisuutta ja koulutusta virkahenkilöille. Päätösten tulee pohjautua tieteeseen, ei populismiin.

-Kulttuuritoimijoille tiloja nyt heti.

-Tuetaan pienyrittäjyyttä, ei niinkään isoja jättifirmoja.

-Sukupuolivähemmistöasioissa: ks. yst. Trans ry:n kuntavaalitavoitteet.

-Eläinoikeuksiin tulee panostaa, ks. yst. eläinpoliittinen vaalikoneeni ja Dewi-sitoutumiseni.

-Palveluita ei tule leikata, ennemmin kiristetään veroja – mutta tämä ei ole itseisarvo tässä kohtaa mielestäni. Ei kai kukaan HALUA veroja nostaa. Turulla tosin on varaa – meillä on kohtuullinen veroprosentti ja hyvinvointiyhteiskunta on ennen kaikkea pakko turvata. Progressiivinen verotus on täysin eettisesti kestävää.

Mikäli on kysyttävää ennen kuin hakeudut uurnille, kysy pois! Inbox on auki Facebookissa (Panda Eriksson), instassa (pandaeriksson), Twitterissä (panda_eriksson) ja säpo eriksson.panda (a) gmail (piste) com. Vaalirauhaa!

Pieni tervehdys puheenjohtajalta

Oikeus olla -aloite laittaa pitkässä translakiaktivismissa jälleen uuden vaihteen silmään – joko oltaisiin pian perillä? 

Aloitin translakiaktivismin potilasjärjestö Trasek ry:ssä hyvin paljon nuorempana ja kokemattomana vuosia sitten. Transihmiset tiesivät jo translain tullessa kuvioihin v. 2002, että voimaan tullut laki ei yksinkertaisesti riitä täyttämään transihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Translakiin vaikuttamistyön on ollut monivaiheinen, ja ensimmäinen osa 2010 lukua vietettiinkin pitkälti kansansivistyksen merkeissä. Olen erityisen kiitollinen Setan Eliisa Alatalolle, joka kutsui meidät Trasekissa mukaan tekemään Kuuluu kaikille -kampanjaan, kun itse vuoden 2016 lopussa puheenjohdin järjestöä. Tuolloin oli järjestöissä pitkälti konsensus siitä, että translakiuudistusta ei tultaisi näkemään, ellei nosteta translain epäkohtia julkisuuteen näkyväksi. Siksi Kuuluu kaikille -kampanjan tavoite oli osallistua julkiseen keskusteluun ja tuoda ihmisoikeusrikkomuksia ilmi, vaikka se ei niinkään kohdistunut suoraan lainsäätäjiin.

Myös Suomen Amnesty on kiitettävästi kampanjoinut translain kokonaisuudistuksen puolesta, mikä on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että Suomen translain ihmisoikeusrikkomukset ovat saaneet niin paljon kansainvälistä huomiota. Kiitän myös Trasekin hallituksessa vuonna 2019 olleita aktivisteja, jotka toteuttivat yhdessä Miltonin kanssa Translaki 2019 -kampanjaa. Tämän kampanjan tarkoitus oli julkinen näkyvyys ja haluan uskoa, että sen tuoma kansalaissivistys on ollut mukana mahdollistamassa sen, että Oikeus olla -kampanja on osaltaan ollut niin vauhdikas. Kiitos erityisesti Mikaelille, jonka graafista neroutta on hyödynnetty useammassa kampanjassa, sekä Tinksulle, joka oli yksi Translaki2019 -kampanjan kontaktihenkilöistä ja jonka hallinnollista osaamista sain seurata läheltä kampanjoinnin yhteydessä. Olen oppinut kaikilta teiltä paljon. Kiitos myös kaikille muille, jotka olette kampanjoineet pitkään translakiuudistuksen eteen – aktivistit, yhteisö, muut. Kiitos Translasten ja -nuorten perheet, jotka olette pitäneet ääntä nimenomaan alaikäisten oikeuksien puolesta.

Kuva: Tim Mossholder.

Lopuksi haluaisin kuitenkin nostaa esille meidän Oikeus olla – työtiimin, joka on tehnyt yötä päivää töitä kampanjan eteen. Suurkiitos etenkin Julialle, joka oli tämän multihuipentuman primus motor – se, joka totesi, että nyt riittää, nyt tehdään tämä. Sinä teet minusta joka päivä rohkeamman ja paremman aktivistin ja kannoit runollisesti Trans ry:n kynnyksen yli, kun tuli palautetta, että ei tämä onnistu, ei aikaisemminkaan kampanja ole johtanut mihinkään. Luonnollisesti tätä kampanjaa edeltänyt tiedottaminen ja julkiseen keskusteluun asioiden nostaminen on ollut hyvin suuressa merkityksessä. Oikeus olla syntyi kuitenkin nyt nimenomaan yhteisön tarpeesta ja yli-inhimillisestä työpanoksesta. Siitä, kun yhteisö sanoo, että nyt riitti. Olen seurannut läheltä sitä, miten kymmenet ihmiset vuorokauden jokaisena päivänä vääntävät graffaa, tekstiä, valmista lakitekstiä, miten järjestellään konsultaatioita ja kuulemisia ja yhteistyöpalavereita. 

Tämä on suoraan meiltä meille, meiltä teille ja meiltä jokaikisen transihmisen perus- ja ihmisoikeuksien puolesta. Toivon hartaasti, että jokainen yhdistys ja taho, joka on aiemmin nostanut transaiheisia kysymyksiä toiminnassaan esiin auttaa yhteisöä kantamaan tämä loppuun asti.

Feministinen ehdokas Vihreällä listalla – mitä täällä tapahtuu?

Sitoutumaton ehdokkuuteni on herättänyt paljon kyselyjä, joten päätin tehdä UKK-tyyppisen postauksen aiheesta. Äänestetäänhän feminismi, tasa-arvo ja saavutettavuus Turun valtuustoon tänä vuonna! -Panda

Q: Miksi olet ehdolla? 

A: Koska minulla on paljon mielipiteitä siihen liittyen miten Turussa on asiat järjestetty. Haluan lisää resursseja mielenterveyspalveluihin, lisää saavutettavuutta ja esteettömyyttä, tasa-arvoa, antirasismia ja  feminismiä esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksiin liittyen, haluan tukea nuoria, haluan panostaa tieteeseen ja taiteeseen, haluan että kaupunki tukee koronan aikaisessa ja jälkeisessä ajassa pientä ihmistä. Nämä ovat myös ilmastovaalit ja haluan, että Turku tekee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Nyt ei ole aika tavoitella voittoja ja tehdä rikkaista rikkaampia. Nyt raha pitää ohjata sinne missä sitä tarvitaan: pienyrittäjille, luontoon, taide- ja kulttuurikentälle, lapsiin ja nuoriin, vähävaraisiin, työttömiin, saavutettavuuteen, eläinten oikeuksiin, syrjinnän ja häirinnän vastaiseen työhön, tieteeseen ja kansanterveyteen. 

Q: Miksi et ole ehdolla Feministisen puolueen listoilla tänä vuonna? 

A: Olen käynyt pitkät neuvottelut niin puolueen kuin piirijärjestön johdon kanssa. Minulle on kerrottu, että ei ole resursseja tehdä Turussa näissä vaaleissa kampanjaa, että ei ole ehdokkaita ja piiri on vahvistanut, että FP-listaa ei ole näihin vaaleihin Turussa tulossa. En halunnut lähteä yksin vetämään raskaalla työllä kampanjaa ilman mahdollisuutta niihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, mihin olen itse sitoutunut tehdessäni politiikkaa. Tätä päätöstä on edeltänyt tuntien keskustelut moneen suuntaan, eikä päätös ollut helppo.

Kuva: Tinksu Haapalainen

Q: Miksi olet sitoutumaton ehdokas? 

A: Koska minulle ei ole näyttäytynyt mahdolliselta hakeutua minkään muun puolueen edustajaksi, kuin Feministisen puolueen. Pelkään, että joutuisin vivahde-erojen takia tekemään liikaa kompromisseja muissa puolueissa. 

Q: Miksi Vihreiden listoille? Miksi ei esimerkiksi Vasemmistoliitto?

A: Turussa feministisintä politiikkaa tekee minun näkemykseni mukaan Vihreä liitto. Olen tutustunut tarkasti vaaliohjelmaan ja koen voivani sitoutua siihen. Nämä ovat näkemykseni mukaan ilmastovaalit – meillä loppuu aika kesken. Vihreä liitto ajaa nähdäkseni parasta politiikkaa tällä hetkellä ympäristönäkökulmasta Turussa. Haluan tänne ratikan, joka edustaa nähdäkseni saavutettavaa ja ympäristöystävällistä joukkoliikennettä. Vihreissä on panostettu monikielisyyteen ja Vihreät on puolueena sitoutunut feminismiin arvona. Samaa ei voi sanoa Vasemmistoliitosta, joka on kaatanut esityksen puolueen linjaamisesta feministiseksi. Lisäksi Vasemmistoliitto suhtautui avoimen vihamielisesti Feministiseen puolueeseen, kun tämä perustettiin ja kun tehtiin kampanjaa kuntavaaleihin viime kerralla. Turun valtuustossa kokemukseni mukaan Vas. on toiminut jarruttelijana (esimerkiksi runkolinjojen ja ratikan suunnittelun suhteen, persujen komppaamana) enemmän kuin mahdollistajana. En ole kokenut voivani sitoutua puolueeseen, joka pelkää feminismiä näin periaatteellisella tasolla, enkä koe Turun vasemmiston edustavan omia näkökulmiani intersektionaalisesta feminismistä. 

Alleviivaan, että tämä on mielestäni kontekstisidonnaista, ja että Turun kaupunkipolitiikan ulkopuolella monikin vassari edustaa samoja arvoja, kuin minä itse. Näkemykseni mukaan esimerkiksi Helsingissä tilanne on vihreiden ja vasemmistoliiton osalta päinvastainen mm. talouspoliittisesta näkökulmasta. Nyt olen kuitenkin Turussa ehdolla.

Q: Väitätkö, että vasemmistolaiset turkulaiset ehdokkaat eivät ole feministejä?

A: En yleistä – väitän, että puoluetasolla tästä on ollut kränää. Feminismi ei ole myöskään monoliitti, ja se mikä edustaa toiselle feminismiä ei välttämättä ole minun mielestäni omaa feminismiä vastaavaa arvopohjaa. Toivon, että mikä onkaan puolueesi niin äänestät nuoria feministejä, mieluiten vähemmistöön kuuluvia, joilla on tuoda tärkeää kokemuspohjaa mukaan työhön. Jos kaipaat vinkkejä, voin vinkata hyvistä ehdokkaista melko monista puolueista. 

Kuva: Tinksu Haapalainen

Q: Oletko loikannut FP:stä Vihreisiin? 

A: En ole. Olen ennen ehdokkuuden varmistamista tosiaan käynyt pitkät neuvottelut ja näissä asettanut ehdokkuuteni ehdoksi, että saan säilyttää puoluekirjani. Tässä olen ennakkotapaus, sillä  Vihreissä ei ole ikinä ennen annettu kenenkään sitoutumattoman ehdokkaan pitää puoluekirjansa – minun osaltani tosiaan Feministisessä puolueessa. Tämän olen kommunikoinut rehellisesti sekä Vihreille että Feministiselle puolueelle. 

Q: Miksi Vihreät ovat suostuneet tällaiseen järjestelyyn? Miten tämä toimisi käytännössä?

A: En voi vastata siihen, miksi uskallettiin ottaa “riski” ja luottaa minuun. Olen kuitenkin sitoutunut kirjallisesti noudattamaan Vihreiden turkulaista kuntavaaliohjelmaa, mikäli minut valitaan valtuustoon. Olisin osa vihreää valtuustoryhmää. Olen sitoutunut myös olemaan toimimatta aktiivisesti Feministisen puolueen toiminnassa valtuustokauden aikana, mikäli minut valitaan valtuustoon. Tämä on mielestäni puoluehygienian osalta oikein kohtuullinen pyyntö. Sanomatta selvää on, että minulla säilyy toimijuus ja oikeus tehdä feminististä politiikkaa valtuutettuna, mikäli minut valitaan – eli niitä arvoja, joita olen ylempänä avannut. Luotan Turun Vihreisiin täysin tässä ja olen saanut hyvin tukea ja vastauksia kysymyksiini. Uskon Vihreään kuntavaaliohjelmaan. Olen pyrkinyt radikaaliin rehellisyyteen kaikissa neuvotteluissa. Kun minut nappaa ehdokkaaksi tai kun minua äänestää niin haluan, että tietää mitä saa – myös tällaisena “hybridiehdokkaana”.

Q: Onko tässä kyse nyt omasta opportunismistasi? 

A: En koe kaipaavani henkilökohtaista valtaa – muutoin olisin ajat sitten vastannut kyllä niille tahoille, jotka ovat yrittäneet houkutella minua ehdokkaaksi ja jotka olisivat voineet tarjota hyvin paljon enemmän tukea, kuin pienpuolue. Tavoitteenani on feministisen politiikan lisääntyminen Turussa ja joka paikassa. Haluan myös, että valtuustoon tulisi transääntä kuuluviin. Tietääkseni ei ole aiemmin ollut transsukupuolisia valtuutettuja. Joudut tekemään oman arviosi siitä, olenko opportunisti – väistämättäkin tämä näyttäytyy niin jollekulle. Itse en koe asiaa niin. 

FEMINISTINEN TURKU – FEMINISTISEMPI TURKU: Panda Eriksson ehdolla Turun kuntavaaleissa 2021

Panda Eriksson Turun Vihreiden kuntavaalilistan sitoutumattomaksi ehdokkaaksi
#feministinenturku #feministisempiturku
#feministiskaåbo #panda2021


Panda Eriksson, joka viime vaaleissa keräsi ensikertalaisena hyvän äänipotin Feministisen puolueen ehdokkaana, on nyt sitoutumattomana Turun Vihreän listan viimeinen (100/100)  ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Vihreiden listalla ehdolla oleva säilyttää toisen puolueen puoluekirjan. Eriksson näkee, että tärkeintä juuri nyt Turun kaupunkipolitiikalle ovat ilmastoteot, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä sote-puolen tukeminen. 

Eriksson on maaliskuussa 30 vuotta täyttävä suomenruotsalainen muunsukupuolinen sairaanhoitaja- ja seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on pitkä tausta ihmisoikeus- ja etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöaktivismissa. Vahvuuksinaan hän pitää etenkin laajaa työ- ja koulutustaustaansa, johon kuuluuvat niin saavutettavuuskartoittajan ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuskonsultin pätevyys, aiempi akateeminen ura, ymmärrys sote-puolen kysymyksistä kuin aikaisemmat työt Turun kaupungilla esteettömyysasioiden parissa. Hän on muun muassa kirjoittanut Turun kaupungin ensimmäisen erityisryhmien kohtaamisen oppaan ja istunut Turun vammaisneuvostossa.

Mietin todella pitkään tätä päätöstä. Olen ensisijaisesti aktivisti, en poliitikko. Uskon kuitenkin niin vakaasti omaan moraalikompassiini sekä omiin arvoihini, etten voinut jättäytyä sivuun. Elämme kahta valtavaa päällekkäistä kriisiä myös täällä Suomen Turussa: ilmastokriisiä ja koronakriisiä. Inhimillistä, solidaarista, ihan kaikkia tukevaa politiikkaa tarvitaan – ehdoton ei itsekkyydelle, rasismille ja luokkaerojen kasvattamiselle”, Panda Eriksson toteaa.

Turun Vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riina Lumme on tyytyväinen Erikssonin päätökseen lähteä ehdolle: “Jaamme selvästi samat arvot erityisesti ilmastopolitiikan, intersektionaalisen feminismin ja ihmisoikeuksien saralla. Pandan osaaminen yhdenvertaisuudesta ja sote-puolelta on erityisen paikallaan, kun lähdemme korjaamaan koronan jälkiä ihmisten arjessa. Siksi toivotamme vihreissä hänet lämpimästi tervetulleeksi tiimiin.”. 

Eräs Erikssonille tärkeä asia näissä vaaleissa on mahdollisuus asettua ehdolle nimenomaan sitoutumattomana. “Olen todella kiitollinen Vihreille siitä, että tällainen mahdollisuus tarjottiin minulle. Haluan ensisijaisesti tehdä feminististä politiikkaa kaikkien ihmisten hyväksi. Olen tutustunut laajasti vihreiden kuntavaaliohjelmaan ja olen sitoutunut samoihin tavoitteisiin sekä siihen, että mahdollisen valtuustokauden ajan pidättäydyn  Feministisen puolueen toiminnasta. Turkulaisessa politiikassa Vihreät ovat edustaneet raikasta feminististä tuulahdusta valtuustotyössä ja olen tehnyt päätökseni nimenomaan paikallisella tasolla. Uskon sopivani hyvin tälle listalle!”, Eriksson pohtii. 

Erikssonin vaaliteema on tasa-arvoinen, syrjimätön ja esteetön kaupunki, joka kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjumisessa. Häntä kiinnostaa erityisesti toimiva lähiliikenne, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, osallisuuden parantaminen ja laadukkaat, saavutettavat terveyspalvelut.

Lisätiedot/haastattelupyynnöt:

Panda Eriksson, eriksson.panda@gmail.com  // Riina Lumme riina.lumme@vihreat.fi 

Sosiaalinen media:
FB: Panda Eriksson / Twitter: panda_eriksson / Instagram: pandaeriksson

Katariinanlaakso/Katrinedal & Panda. Kuva/bild: Tinksu Haapalainen

Panda Eriksson ställer upp i Åbo kommunalval som obunden kandidat på Gröna listan
#feministinenturku #feministisempiturku #feministiskaåbo #panda2021


Panda Eriksson som förra kommunalvalet samlade en god förstagångspott röster som kandidat för Feministiska Partiet ställer nu upp som obunden på de Grönas lista i Åbo. Eriksson är den sista kandidaten (100/100) på listan och gör historia som den första gången en obunden kandidat på gröna listan bibehåller sitt partimedlemskap i ett annat parti. Eriksson upplever att det viktigaste just nu i den aboensiska stadspolitiken är klimatfrågor, att stöda social- och hälsovården och att främja jämställdhet och jämlikhet. 

Eriksson är en finlandssvensk icke-binär snart 30-årig sjukskötar- och sexualrådgivarstuderande med en lång historia inom transaktivism och andra människorättsfrågor. Hen upplever själv att några av hens största styrkor är den breda utbildnings- och arbetsbakgrunden som innefattar en tidigare akademisk karriär vid Åbo Akademi, kompetens som tillgänglighetskartläggare och konsult i jämställdhet- och jämlikhetsfrågor (TASOVA), tidigare arbete vid Åbo stad samt en förståelse för sote-frågor. Hen har även suttit i Åbo stads handikappråd. 

Jag funderade väldigt länge på mitt beslut. Jag är i först hand en aktivist, inte en politiker. Jag tror ändå så starkt på min egna moralkompass och på mina värderingar att jag inte kunde titta på från sidan. Vi lever i två gigantiska kriser även här i Åbo: coronakrisen och klimatkrisen. Vi behöver human, solidarisk politik som stöder alla invånare – absolut ingen rasism, själviskhet eller tillväxt av klasskillnaderna”, konstaterar Panda Eriksson

Som ordförande i Åbos gröna är Riina Lumme nöjd över Erikssons beslut att ställa upp. “Vi delar helt klart samma värderingar, speciellt då det kommer till klimatpolitik, intersektionell feminism och mänskliga rättigheter. Pandas expertis i jämställdhetsfrågor och sote-frågor är speciellt viktig när vi börjar reparera skadorna corona har lämnat i människors vardag. Därför välkomnar vi hen varmt till de Grönas lista!”

En speciellt viktig sak i dessa val för Eriksson är möjligheten att ställa upp som obunden. “Jag är väldigt tacksam till de Gröna att denna möjlighet erbjöds. Jag vill framför allt göra feministisk politik som hjälper och stöder alla invånare. Jag har bekantat mig med det gröna kommunalvalsprogrammet och förbundit mig till samma mål samt att inte vara aktiv inom Feministiska Partiet under den möjliga mandatperioden. I Åbopolitiken har de Gröna representerat en frisk feministisk fläkt och jag har gjort mitt val baserat på denna lokala nivå. Jag upplever att jag passar bra in på den här listan! funderar Eriksson. 

Erikssons valteman är den jämlika, jämställda och tillgängliga staden, som bär sitt strå i stacken när det kommer till att hämma klimatkrisen. Hen är speciellt intresserad av en fungerande närtrafik, social rättvisa, högkvalitativa och tillgängliga hälso- och sjukvårdstjänster samt att förbättra delaktigheten.

Mer info/intervjuförfrågan:

Panda Eriksson: eriksson.panda@gmail.com // Riina Lumme: riina.lumme@vihreat.fi (även på svenska)

Sociala medier:
FB: Panda Eriksson / Twitter: panda_eriksson / Instagram: pandaeriksson

TIEDOTE: Panda Eriksson ehdolla Tehyn valtuustovaaleissa 2021

Tehyn opiskelijayhdistyksen varapuheenjohtaja Panda Eriksson on ehdolla Tehyn valtuustoon 2021. Nämä ovat ensimmäiset liiton valtuustovaalit, joissa myös opiskelijajäsen voi asettua ehdolle. Eriksson ponnistaa valtuustoa kohti Yhdessä Eteenpäin -ryhmästä. 

Eriksson on sairaanhoitaja- ja seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on pitkä tausta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä sekä aktivismissa. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen näki nimenomaan vahvassa aktivistitaustassa ja -kokemuksessa jotain arvokasta. “Olen seurannut Pandaa somen kautta ja tiedän, että kun hän lähtee johonkin, niin hän panostaa siihen täysillä. Moninaisuus ja sen päälle ymmärtäminen on Tehylle ja tehyläisille aloille rikkaus. Siksi päädyin kysymään Pandaa mukaan”, Rytkönen toteaa. 

Akateemisen taustan omaavalle Erikssonille tehyläisyys oli itsestäänselvä asia, kun päätös alanvaihdosta oli tehty. Hän kuvailee arvostavansa Tehyssä pitkiä perinteitä, vankkaa osaamista ja vahvaa joukkovoimaa. Toisaalta hänen vaaliteemoihin ja arkeen kuuluu ajatus siitä, että kehitys ja oppiminen ovat elintärkeitä aspekteja. “Maailma muuttuu ja olen ylpeä siitä, että voin olla mukana muuttamassa sitä. Me olemme ihmisinä ja työntekijöinä niin valtavan moninaisia ja jokainen tuo omaan ammattiminäänsä mukanaan omia taustatekijöitä. Liiton tulee mielestäni kokonaisuudessaan heijastaa tätä”, hän kuvailee. Eriksson on itse transsukupuolinen ja on opettanut niin sairaanhoitopiireissä kuin korkeakouluissa ammattilaisia kohtaamaan esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia potilaita ja työkavereita  sensitiivisesti.

Erikssonille eräs tärkeä asia Tehyn toiminnassa on puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Hän kuvailee itseään ensisijaisesti aktivistina ja intersektionaalisena feministinä, jolla hän tarkoittaa kannattavansa ihan jokaisen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kuitenkin huomioiden ihmisten erilaiset tarpeet ja taustat. “Kuvittelin, että olisin kohta 30-vuotiaana aikuisopiskelijana jännittävä näky kentällä, mutta sote-alalta löytyy paljon alanvaihtajia. Ikäspektri on laaja ja tämä on hieno asia. Ay-liikkeen toiminta ei ole minulle yhtä tuttu asia, kuin esimerkiksi potilas- ja edunvalvontatyö. Mietin pitkään asiaa, mutta Millariikka onnistui kosiskelemaan mukaan ja hän on ollut erinomainen tuki”, Eriksson toteaa. Hän kuvaileekin vähän vitsikkäästi itseään Rytkösen “oppipoikana”. 

Tehyn valtuustovaaleissa valitaan valtuustoon 83 jäsentä. Valtuusto toimii Tehyn ylimpänä päättävänä elimenä ja se mm. valitsee liitolle puheenjohtajiston ja hallituksen sekä päättää liiton tavoitteista, toiminnasta ja taloudesta. Myös työtaistelusta päättäminen ja työ-/virkaehtosopimusten hyväksyminen ovat valtuuston tehtäviä. Kaikki tehyläiset ovat äänioikeutettuja vaaleissa, jotka käydään 29.3.-21.4.2021 netissä. Vaalitulokset julkaistaan 26.4.2021. 

Lisätietoja: 

Panda Eriksson, panda.eriksson(a)tehy.net
tehy.fi/fi/valtuustovaalit